Katsoiko kukaan eilen Inhimillisen tekijän?? Oli aika järkyttävä ohjelma!

Tilanne toimii samanlailla myöskin päinvastoin, onneksi olkoon sinä saatat olla 5-8 lapsen äiti = ) - nämä lapset (tottakai) joku toinen kasvattaa ja on se aikuinen, joka on läsnä heidän arjessaan, mutta sinun geenejäsi (puoliksi) he kantavat. JA on hyvin paljon mahdollista, että sinä saat joskus tulevaisuudessa soiton / kirjeen jälkeläiseltäsi jonka olemassa olosta et ollut aikaisemmin edes tietoinen. Kun / jos olet tilanteessa, jossa menet tapaamaan omaa biologista jälkeläistäsi; voitko rehellisesti sanoa, ettei sinua mietitytä se onko hänellä sinun silmäsi? Sinun ilmeesi? Sinun kiero pikkurillisi vasemmassa kädessä ; )?



Ai niin..... mutta eihän sillä biologialla ollut teidän mielestänne mitään merkitystä.



Omasta mielestäni siinä on silloin jotakin ihmeellistä, jos ei äiti / isä viehäty oman lapsensa samankaltaisuudesta. Luonnon järjestys on se, että juuri se oma lapsi on erityisellä tavalla tärkeä - hänet kokee omakseen ja tuntee tarvetta suojella. Eri tavalla kuin jonkun toisen lasta.



16

Vierailija:

He tietävät taustansa ja juurensa ja sen, mistä tulevat.

nää sinkkujen, lesbojen ja homojen lapset tulevat vaan jostain spermapankista Tanskasta!! Siinäpä sitä onkin lapselle juuria!!

T. avioerolapsi, isä alkoholisti

Onko isättömyys mielestänne niin suuri trauma, että olisi parempi olla syntymättä ollenkaan? Kun lapsen parasta ajatellen kieltäisitte hedelmöityshoidot tietyiltä ryhmiltä, kieltäisitte myös joidenkin ihmisten oikeuden syntyä.



Minua " avioerolapsena" rasittaa suuresti se miten ydinperheessä kasvaneet olettavat minun olevan " traumatisoitunut" . Kuitenkin isä oli niin vähän kotona, että jäi etäiseksi ja olen pitänyt itseäni " isättömänä" . Kahdelle siskollenikaan ei ole jäänyt traumaa. En koe olevani " rikkinäisestä" perheestä vaikka olenkin äidin kanssa kasvanut.



Sain esikoiseni yksin ja harkitusti, yksinhuoltajuus oli minulle luonnollinen asia. Ei siksi että olisi ollut tarvetta rakastaa ketään terveeksi vaan koska en oikein tiennyt mihin siinä yhtälössä miestä tarvittiin alun jälkeen. Olin nähnyt äitinikin kasvattavan lapset ilman miestä ja se oli minusta täysin luonnollista.



Isänsä on lapseni nähnyt muutaman kerran, mutta isä ei sitten isäksi halunnutkaan kun oli lasta muutamaan kertaan luonaan pitänyt. Tämä on ollut lapselle varmasti traumaattisempaa kun pelkkä isättömyys. Vastustinkin tapaamisia aluksi, mutta oikeus päätti toisin ja määräsi lapsen tapaamaan isäänsä.

Tästä tässä asiassa on varmasti hyvin pitkälle kysymys - heteroparisuhde on ollut pitkän aikaa (ja toivottavasti tulee olemaan jatkossakin) se ns. oikea malli olla ja elää. Siihen kuuluu luonnollisena osana lapset, sillä saman perheen sisältä on löydettävissä lapselle sekä biologinen isä, että oma biologinen äiti - lapset on " tehty" (useimmiten) rakkaudella ja heitä hoidetaan yhdessä rakkaudella. Luonnollista, kaunista, parhaimmillaan oikein toimivaa ja käytännöllistä.



Parahin vierailija nro 64, minä sain sinun kirjoituksestasi hyvin hyökkäävän vaikutelman - sellaisen käsityksen, että sinulle tämä asia on hyvin henkilökohtaisella tasolla tärkeä, ehkä jopa niin tärkeä ettet sinä (enää) kykene tarkastelemaan sitä objektiivisesti. Omia sisäisiä tarpeitaan ja tunteitaan voi olla vaikeata huomata ja niille meistä jokainen hakee oikeutusta - se on aivan ymmärrettävää. Mutta, jos tarkastelisit tätä asiaa hetken verran " itsesi ulkopuolelta" , täysin neutraalisti, uskon, että sinäkin tulisit siihen samaan johtopäätökseen, ettei tätä asiaa (ja sen lopullista merkitystä) voi koskaan varmaksi TIETÄÄ. Sinä et voi tietää mitä isättömyys merkitsee lapselle / tulevalle aikuiselle. Miksi sinä olet valmis ottamaan oman mielipiteesi perusteella sen riskin, että oma lapsesi kärsii loppu elämänsä ajan juurettomuuden tunteesta - tai vaikka isän kaipuusta? Siksi puhun (ja painotan) lapsen oikeudesta, koska minusta nyt pahasti tuntuu, että se on jäämässä jalkoihin näiden aikuisten oikeuksien alle - tässäkin keskustelussa käytetään sellaisia sanoja kuten TASA-ARVO ja yhdenmukaiset hoidot kaikille tarvitseville seksuaalisesta suuntautuneisuudesta huolimatta. Ikäänkuin keskitytään liiaksi siihen, mitä se aikuinen kaipaa ja kuinka hän on kovasti oikeutettu saamaan yhteiskunnan taholta haluamansa - ja aivan liian vähäsen kiinnitetään huomiota syntyvän lapsen asemaan. Keskustelu ja tunteet vellovat kuumina - eikä tästä asiasta ole todellakaan helppoa jutella objektiivisella tasolla.



Ehdotit, että minulla itselläni ei ole kokemusta yh-perheistä tai naispareista lapsineen - jälkimmäisen suhteen olet siinä mielessä oikeassa, etten tunne yhtäkään naisparia lapsineen, mutta muutama biseksuaali (läheinen ystävä) tuttavapiiriini kyllä kuuluu. Itse olen äitini kasvattama ja avioeroperheestä, mutta isäni kanssa siitä huolimatta hyvin läheinen nyt ja lapsuudessa. Oma kokemukseni on se, että ns. " hyviä" ja " huonoja" miehiä sekä naisia löytyy monenlaisista elämäntilanteista, mutta jokaisella lapsella pitäisi silti olla edes mahdollisuus tuntea oma biologinen vanhempansa. Sukusolu ei voi koskaan olla täysin " anonyymi" , sillä se kantaa sisällään ihmisen geneettistä perimää ja TIETOA - ilman tätä tietoa, ihminen voi jäädä paitsi jostakin todella tärkeästä. On epäeettistä siis laittaa alulle ihmisiä vailla biologisia juuria ja sitä kautta lähtevää vanhemmuutta. Kyllä tämä on minun mielipiteeni - ja mielestäni se on hyvin tervehenkinen sellainen. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna tässä(kin) asiassa pääsee pitkälle.



Ajatuksesi ehkäisyn kyseenalaistamisesta oli myöskin minun mielestäni vähintäänkin VILLI. Kyllä se lähtökohta lasten saamiselle tulisi olla siinä, että lasta kovasti perheeseen toivotaan, hänelle pystytään luomaan sopivat (asianmukaiset) puitteet kasvatuksen ja ympäristön suhteen ja, että vanhemmat sitoutuvat olemaan vanhempia syntyvälle lapselle - jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa. Ajatus siitä, että kaikkien lapsien tulisi antaa rajattomasti syntyä, ja sitten haeskeltaisiin koteja näille pikkuisille oman perheen ulkopuolelta, on suorastaan pöyristyttävä. Se on myöskin oivallinen esimerkki siitä miten teoreettisen ajatuksen tasolla voidaan lähteä todella pahasti hakoteille! Jos se tuntuu teoreettisen pohdinnan ja ajatuksen tasolla järkeen käyvältä - ei se välttämättä ole ollenkaan koko totuus, tämä elämä kun on niin monimuotoista, ja harvemmin tuonkaltaisessa pohdinnassa päästään ihmisen todellisten tunteiden ytimeen.



Muiden ihmisten vaikutus naisparien elämään.

Niin kyllä minun mielestäni on aivan paikallaan esittää kysymys siitä mikä asia vielä koetaan yhteiskunnallisesti hyväksyttäväksi, ja mikä taas ei. Kaksi aikuista naista asumassa yhdessä, rakastuneena toisiinsa on aivan ok asia, ja heidän itsensä oma juttu - mutta lapsi siinä yhtälössä onkin sitten jo toinen asia. Me olemme ihan kaikki täällä yhteiskunnassa samassa veneessä ja toisen tekemiset (tai tekemättä jättämiset) vaikuttavat meihin epäsuorasti ja pitkällä tähtäimellä - tänä päivänä hyväksymme tämän lain ja nämä hoidot, huomenna (siis joskus tulevaisuudessa) saattaa olla edessämme laki siitä miten yhteiskunnan on mahdollistettava homoparien lasten saanti sijais (tai vuokra) kohduilla. Mihin sinä itse olisit valmis vetämään rajan? Missä lapsen oikeudet rakastavaan äitiin myöskin syntymän jälkeen? Missä on lapsen oikeus saada vauvana (ja myöhemminkin) oman äitinsä hellää hoivaa, rintamaitoa ja samanlaista " käsittelyä" mihin hän on jo tottunut vatsassa ollessaan / heti syntymän jälkeen? Niimpä niin - sitä ei ole. On vain aikuisen TAHTO saada jälkeläinen. On vain sujuvat teoreettiset argumentoinnit yksi toisensa jälkeen, jotka VAATIVAT samaa OIKEUTTA itsellensä. Oikeutta lapseen. Vielä kerran kysyn, jospa vaikka nyt saisin kattavan (objektiivisen) vastauksen - pitäisikö lapsen saaminen olla aikuisen subjektiivinen oikeus? Tämä lause kiteyttää mielestäni kaiken oleellisen sisälleen.



16.

näin saisivat elää normaalia elämää. Kyllä kummastuttaa kun homopari voi olla jopa sijaisperheenä, huh huh.

Ehkä tämä tulee nyt uutisena sinulle, mutta lapset ovat kyllä MYÖSKIN oman aikakautensa lapsia - aika idealistista on olettaa, että tämänkaltainen lasten " tehtaileminen" nauttii suurta hyväksyntää kansan keskuudessa - eikä se ole todellakaan ainoastaan minun " keksimäni" juttu.



Nykyaikana on normaalia, että lapsella on sekä isä että äiti ja toivottavaa tietysti olisi, että nämä kaksi olisivat samassa perheessä - yhdessä kasvattamassa yhteistä jälkeläistään. (Hetero)parisuhteen malli todellakin keksittiin sivistyksen myötä, ja sen jälkeen siitä on pikkuhiljaa tullut " tavoiteltava" malli olla ja elää - ja mikä tärkeintä, lisääntyä. Sinä siis haluat viedä homman takaisin kivikaudelle - tai kuvitella, että lapselle riittää selvitykseksi se, että " isin läsnäolo perheessä on verrattain uusi keksintö kultaseni, et sinä sitä isiä tarvitse" . Ihan todellako uskot, että tämä poistaa kaiken kaipuun lapsesta?



Omasta mielestäni oikeus isään on ihan paikallaan oleva oikeus lapselle. Ja on pelkästään positiivista, että biologinen isä myöskin nykyaikana sitoutuu kantamaan vastuuta omasta lapsestansa. Miksi ihmeessä sinä tahdot edes lähteä kyseenalaistamaan tätä asiaa? Ikäänkuin heittämään samalle viivalle lapsen arjessa läsnäolevan isän ja anonyymin siittiön merkityksen? Minä en oikein ymmärrä nyt sinun ajatusmaailmaasi - olisiko siinä ongelmana se, että se on jo sen verran teoreettista, että varsinainen yhteys realiteetteihin ja vallitsevan maailman käytäntöön on kadotettu.



16

tähän asiaan, koska kaikilla osapuolilla on mielestäni hyviä argumentteja ja huonoja argumentteja.



Ainoa mitä haluan sanoa on se, että KUKAAN ei voi tietää etukäteen mistä asioista lapsi tulee kärsimään. Siis kärsiikö isätön lapsi isättömyydestä, sisarukseton lapsi siitä, että hänellä ei ole sisaruksia, suurperheen lapsi siitä, että hänellä on niin paljon sisaruksia jne. Variaatioita on lukuisia mahdollisia, eikä KUKAAN voi väittää, että minun tai sinun lapselle tämä tai tämä asia tulee aiheuttamaan trauman tai ei tule aiheuttamaan traumaa. Jos tiedettäisiin jokaisen hypoteettisen lapsen luonne ja intressit etukäteen niin helppohan silloin olisi valita. Nyt on vaikea tietää mikä ketäkin traumatisoi.



Minulla on esim. yksi ystävä, jota isättömyys (ei tiedä kuka on isä) ei ole pahemmin häirinnyt, mutta varmasti päinvastaisiakin tapauksia on lukuisia.



Itse taas olen hieman kärsinyt suurperheestä ja varsinkin siitä, että rahaa oli vähän. Osa sisaruksistani on taas kokenut nuo jutut pelkästään positiivisina.



Eli ei ainakaan väitetä tietävämme mikä kenellekin on tai ei ole traumatisoivaa, jooko? (Eri asia on sitten vakavat hyväksikäyttötapaukset ym. joiden voi kyllä 99% sanoa traumatisoivan ketä tahansa.)

Olen kanssasi samaa mieltä muilta osin, kuin siitä etteikö näihin asioihin voisi ottaa mitään kantaa, kun ei etukäteen tiedetä miten asia vaikuttaa / millainen persoona on kyseessä (syntyvä lapsi) jne. Mielestäni voi (ja pitääkin) ottaa kantaa - tässä ollaan kuitenkin tekemisissä aika perustavaa laatua olevan päätöksen kanssa, joka todellakin vaikuttaa välillisesti meihin kaikkiin / yleiseen etiikkaan / asenne ympäristöön jne. Joka päivä me yhdessä ollaan rakentamassa tulevaisuutta, ne ihan pienetkin valinnat ja ratkaisut vaikuttavat aina suuntaan tai toiseen. Miettikää tarkasti mitä olette valmiita hyväksymään ja taas toisaalta missä jo olevissa säädöksissä olisi parantamisen varaa - tietynlainen yhteiskunta kriittisyys on aivan paikallaan oleva asia.



Ja vielä viestisi varsinaiseen aiheeseen (sori, kun eksyin jaarittelemaan ihan muuta...)



Juuri siksi olen monesti tässä ketjussa sanonutkin, että koska EMME voi tietää tulevaisuudesta, ei näillä asioilla pitäisi lähteä " leikkimään" . Joihinkin asioihin ei vain pitäisi minun mielestäni liiaksi puuttua - ja lasten " teettäminen" laboratorio-olosuhteissa täysin luonnottomaan (siis jälkeläisten tuottamisen kannalta luonnoton) tilanteeseen on yksi sellainen asia.



Oletteko koskaan kuulleet sanontaa " you can' t have the cake and eat it" ? Minusta se pätee jossakin määrin myöskin tässä asiassa - se nyt vain on mahdotonta, että kaksi naista lisääntyisi luonnon oloissa keskenään, aivan kuten on mahdotonta samalla säästää kakku ja syödä se. Joskus pitäisi vain ymmärtää, että avatut ovet sulkevat muita ovia takanaan - kaikkea ei voi saada. Elämä on.



16

Joka kerta ihmettelen tätä asiaa aivan yhtälailla - ihmisiä EI VAAN MIKÄÄN NÄKÖJÄÄN KIINNOSTA.



Passiivista porukkaa. Ei voi muuta sanoa.

recap tähän asti sanotusta:

16 oli sitä mieltä että lapsella on oikeus isään. => sinkkunaistenkin lisääntyminen on täten kiellettävä, ainakin silloin jos eivät tiedä kuka on lapsen isä (ja näitä on paljon!). Naisten itsekkäät lapsensaamispyrkimykset eivät saa mennä lapsen oikeuksien edelle: ja lapsen on parempi olla syntymättä kuin syntyä ilman isää.



Kuka ihme tämänkin nyt sitten on keksinyt että lapsella muka on joku oikeus isään? Tämä otetaan ikäänkuin annettuna, miettimättä lainkaan miten uusi tämä ajatus on ihmiskunnan historian pituuteen nähden. Vähän sama kuin ihmisen oikeus jälkikasvuun: mikä ihmeen oikeus? Jotkut saa ja jotkut ei, joillakin on isä ja joillakin ei. Luuletteko että luolamiesaikoina mietittiin kuka on kenenkin isä? tuskin edes tiedettiin! Ydinperhe on aika uusi keksintö kuitenkin, tutkikaa vähän historiaa ja tosiaan, miettikää sitä että 10% avioliitossa syntyneistä lapsista ei ole sen aviomiehen biologisia lapsia.



Kautta aikojen niitä äpäriä on syntynyt ja isättöminä/ädittöminä kasvanut, ja ne traumat joita niille muka tulee, on sitten kirjoittaja nro 16 kaltaisten ihmisten aiheuttamia. Jospa nyt suhtauduttais ihan luonnollisesti kaikenlaisiin perheisiin, oli niissä sitten monta äitiä tai monta isää tai vaikka mitä sekaisin. Ne sateenkaariperheet tai yksinäiset naiset jotka niitä lapsia itsekkäästi tekevät ilman isää, eivät ne sitä traumaa aiheuta, vaan te, jotka koette, että heidän perheessään ja heissä itsessään on jotain vikaa vain siksi, etteivät ole syntyneet ydinperheessä. Miettikää 50v taaksepäin, silloin oli suuri häpeä olla au-lapsi. En epäile etteikö siitä paheksunnasta ja häpeästä olisi jotain traumoja jäänytkin.

No näin ole enää. Kulttuuri on muuttunut, yhteiskunta on muuttunut... ja toivottavasti muuttuu vastakin, ja aina vain suvaitsevaisemmaksi.

nykyihmisellä kun on aikaa tiedostaa kärsivänsä milloin mistäkin. On helppo antaa joillekin tietyille puitteille tai yhdelle tietylle tapahtumalle niin suurta painoarvoa, koska vastuuta omasta kärsimyksestä ja sen lopettamisesta on niin vaikea ottaa.



Totta tosiaan, ihmisellä on vain yksi elämä. Sen voi viettää niin, että nauttii olosuhteista niin kuin se on mahdollista - tai niin, että kärsii olosuhteista mahdollisimman paljon - oli syytä tai ei.

On näköjään vaikea sitä tajuta, että ihminen ei kaipaa sitä, mitä ei ole menettänyt. On ihan eri asia niillä reppanoilla, joiden isät on jotenkin hylänneet ne. He kuulevat tarinan, rakentavat historian hylkäävästä isästä, kaipuusta, että isi olisi läsnä. Se ON haavoittavaa.



Mutta samaa menetystä ei koe lapsi, jota ei ole alunperinkään tehty isäehdokkaan kanssa. Tämä on ihan tutkimustieto, ei ole kiinni av-mammojen fiilareista. Tutkimustietoa on jo 70-luvulta lähtien, joten se siitä. Raportin voi lukea vaikka sosiaaliministeriön sivuilta.



Ohjelma oli kyllä huono, koska haastattelija oli ihan pihalla aiheesta. Kyseli siltä lesboäidiltä, että jaa nyt sitten olet yrittämästä toista lastasi, kun naisparilla oli jo kaksi jne.

Kuinka monen sateenkaariperheessä kasvaneen te edes tunnette? Minä tiedän yhden ja hän on ihan tavallinen ihminen eikä traumatisoitunut kuten täällä niin moni tuntuu olevan perhetaustasta riippumatta. Älkää työntäkö omia traumojanne muille.

Oma lapsi on oma lapsi, ei sitä pois anneta miljoonastakaan. Oma lapsi on oma, oli hän biologinen jälkeläinen tai ei. Kysypä vaikka adoptiovanhemmalta (jonka lapsi ei siis ole mitään sukua vanhemmilleen), vaihtaisiko lapsen pois. Ei ikinä! Vanhemmuus ei synny biologiasta vaan jostain ihan muusta.

Ja sitten ulkomainen adoptio, sehän on suoraan paholaiselta!

Pieni viaton lapsi revitään niiltä kallisarvoisilta juuriltaan.Viedään vieraaseen kulttuuriin, vieraaseen kieleen ja vielä ehkä täysin eri näköisten ihmisten keskelle.

Pah!!Minä ottaisin ihan minä päivänä tahansa KAKSI RAKASTAVAA VANHEMPAA, MIEHIÄ TAI NAISIA, ihan sama!!

Minä tiedän isäni, hän ei välitä minusta paskan vertaa.En tapaa isän puolen sukuani, en edes tunne heitä.Siinä teille juuria, helvetin av-hysteerikot...

Minä olen sairaalassa työssä ja näen paljon paljon perheväkivaltaa, alkoholismia, itsemurhayrityksiä. Annan ehdottomasti täyden tuen kunnollisille perheenisille, mutta heitä on aika vähän. Monen, monen alkoholisin. itsemurhaajan. masentuneen potilaan taustalla on väkivaltainen isä ja riitaisa perhe-elämä. Moni ei halua nähdäkään isäänsä. Itsellänikin on taustalla väkivaltainen lapsuus. Samoin laoseni isällä. Emme osanneet elää yhdessä traumojemme vuoksi, vaan väkivalta hiipi perheeseemme. Näin lapseni hädän ja otin eron. Onneksi minulla oli ammatti. Lapsestani on ilman isää kasvanut tasapainoinen nuori mies, joka aloitti tänä syksynä insinööriopinnot. Tietenkin erona on se, että hän tietää isänsä, mutta muistot eivät ole kauniita. Isä onkin myöntänyt, että hänestä ei ole perhe-elämään ja elelee yksinään. Uskon täysin varmasti, että yksinhuoltajaperheissä kasvaa, jos ei tasapainoisempia, niin ainakin yhtä tasapainoisia lapsia kuin ydinperheissä. Tämä mielipide ei halveeraa kunnollisia, lapsistaan vastuuta kantavia perheenisiä. Pitäisi vain miettiä, kuinka heistä saataisiin enemmän.

Ei sulla ole isiä. Niin mutta kun ope sanoi että tarvitaan mies ja nainen että tulee lapsi.

Mutta minä sanoin opettajalle että :väärin.

Niiden ihmisten, jotka eivät allekirjoita biologisen vanhemmuuden tarpeellisuutta lapselle (tai mm. äidin rakkautta), taustalla on usein hylkäämisen, turvattomuuden tai rakkaudettomuuden kokemuksia.



Kiinnitittekö huomiota siihen, että tuossa ko. ohjelmassa kumpainenkin homoseksuaali oli kotoisen rikkinäisestä kodista? Mies (homo) oli kasvanut yksin äitinsä kanssa, eikä ollut yhteyksissä isäänsä ja nainen (lesbo) oli avioerokodista - vieläpä ammatiltaan sairaanhoitaja, joka on taatusti sellainen ammatti mihin hakeudutaan tuntien kutsumusta hoivatyöhön ja toisten ihmisten auttamiseen, mm. loistokkaiden työolosuhteiden tai hyvän palkan vuoksi siihen ei takuulla hakeuduta. " Rakastan sinut terveeksi" teoria siis pätee tässä kohdassa.



Kummallista kiilloittelemista on myös tässä, että tulevia mahdollisia ongelmia kauheasti " selitellään" ja joka kohdassa mennään sen seikan taakse, että " onhan kaikilla muillakin ongelmia" - niin toki, mutta ei samassa mittakaavassa. Omasta mielestäni omien juurien mysteeri elämässä on ISO asia, ja iso puute, jota ei voi korjata.



16

sattuu mies oleen samalta paikkakunnalta kotoisin