Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Katsoiko kukaan eilen Inhimillisen tekijän?? Oli aika järkyttävä ohjelma!

Vierailija
12.10.2005 |

En tajua, miksi ne teki tollasen jakson. Yleensä ohjelma on ollut tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Nyt herätti lähinnä ärtymystä!

" kaikilla on oikeus lapseen"

ja pah!!



paljonpa välittävätkin lapsestaan, kun ovat sitä mieltä, että ei sillä väliä, vaikka lapsi ei tietäisikään omia juuriaan!



ihan tosiko??



ja itse ovat lähtöisin " ydinperheestä" eivätkä tiedä, miten vaikeaa ihmisellä on, jos ei tiedä juuriaan!

Kommentit (56)

Vierailija
1/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

yleensä keskustelijoissa on " asiantuntijoita" aiheen " joka puolelta" .

Nyt jäi kokonaan pois se näkökulma, miltä aikuisesta oikeesti tuntuu, kun ei tiedä alkuperäänsä!

Vierailija
2/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

halusin lasta sinkkuna, mutta en löytänyt miestä joka olisi valmis sitoutumaan mihinkään. Siis parisuhteeseen kyllä mikäli se toimii heidän mukavuutensa ehdoilla, mutta ei isyyteen. No te kaikki tiedätte mitä se äitiyden ja lapsen kaipuu on.



Nyt olen hyvä äiti ja lapseni on onnellinen ja rakastettu. Eipä kaikki sängyssäkään tehdyt lapset voi sanoa tapaavansa tai tuntevansa isäänsä. Eikös tuon ohjelman kaltaisia lapsia ole aivan mitättömän pieni osuus kaikista isättömistä, miksi juuri heihin pitäisi takertua. Miksi ei samantien poistettaisi avioero-oikeus ja annettaisi tehdä lapsiakin vain avioliitossa oleville. Varmistetaan että isät ei häviä. Vai varmistetaanko?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

He tietävät taustansa ja juurensa ja sen, mistä tulevat.



nää sinkkujen, lesbojen ja homojen lapset tulevat vaan jostain spermapankista Tanskasta!! Siinäpä sitä onkin lapselle juuria!!

Vierailija
4/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minunkin mielestäni eilinen ohjelma oli todella järkyttävä = /, isän kaipuun käsitteelle viitattiin vain kintaalla - eikä kukaan oikein osannut sitten keskustella asiallisesti siitä pitäisikö lapsen todella olla jokaisen aikuisen subjektiivinen oikeus.



Tämä todella olisi se kohta mistä omasta mielestäni pitäisi enemmän nostaa keskustelua - siinä eilisessä ohjelmassa ainoastaan se yh-äiti mielestäni vastasi totuudenmukaisesti sanomalla " kai me sitten ollaan keskimääräistä itsekkäämpiä" - tämä lause kiteytti kaiken olennaisen. Itsekkäiden ihmisten lyhytnäköistä toimintaa koko homma.



Ja kyllä - todella olen itsekin ajatellut omalle kohdalleni lapsettomuutta. Olisihan se kauheata ja aluksi takuulla iso shokki kuulla ettei voisikaan (jostakin syystä) saada kumppaninsa kanssa lapsia, MUTTA SIIHEN VOI SOPEUTUA. Luonnon valinta ja luonnollisuuden kunnioittaminen hyvät ihmiset - siinä on ajatusta.



Pelottavaa...

Vierailija
5/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska yleensä ympäristö vaikuttaa ihmisen kehitykseen enemmän kuin geenit. Tämän takia sosiaalisella ja kulttuurisella vanhemmuudella on PALJON enemmän merkitystä kuin biologisella. Biologiaa tarvitaan vain kun on kyse perinnöllisistä sairauksista, mutta ne ovat joko niin harvinaisia, että niitä on turha pohtia (ja viime jakso tartuntavaaraa oli fiktiota!) tai niin yleisiä, (kuten esim. sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavat geeniyhdistelmät Suomessa) että asiaa on sen takia turha pohtia. Päinvastoin, tieto biologisesta vanhemmuudesta voi aiheuttaa suurta tuskaa, jos esim alkoholisoituneen tai rikollisen vanhemman adobtoitu tai toisen, ihan kunnollisen vanhemman kasvattama lapsi alkaa uskoa perineensä " huonot geenit" ja käyttäytyä sen mukaan. Geeneissä ei tietysti ole silloinkaan mitään oikeaa syytä mihinkään, kyseessä on se sosiaalisen ympäristön tekijä, että joku on päästänyt tuommoisen harhauskon syntymään.



Minulle ei vanhempmieni lihallisessa perinnöllä ole mitään väliä. VÄliä on sillä, mitä heidän kanssaan tein kun olin lapsi. Siinä ovat minun juureni.



t yksi joka tietää aivan varmasti kuka on hänen lapsensa biologinen isä ja luulee melko todennäköisesti tietävänsä oman biologisen isänsä, muttei koskaan ryhtyisi moista kyselemään!

Vierailija
6/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosi järkkyä touhua :-(



t. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä lapsi tulisi aina tehdä molempien vanhempien tahdosta ja sitoumuksesta. En hyväksy sitä, että esim. vaimo hankkiutuu mieheltä salaa raskaaksi tai että nainen baarista iskee miehen vain siitossonniksi. Sairaan itsekästä menoa!



Jos joku hyväksyy nämä edelliset niin mikä ero on enää siihen, että käy lapsettomuushoidoissa ja saa käyttää luovutettuja munasoluja tai spermaa. Kumpi on lapselle parempi tai pahempi: tiedät kuka isäsi on mutta isäsi ei halua tietää kuka sinä ole vai et tiedä kuka biologinen isäsi on, mutta sinulla on rakastavat vanhemmat.

Vierailija
8/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

sama äijä käy luovuttamassa monta kertaa ja on vaan tyytyväinen, kun hänen geeninsä leviävät maailmalle!



pelottavaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerrankin ihmiset saivat puhua rauhassa, ilman jonkun " päiviräsäsen" kiihkoilua.



Toki olisin itsekin toivonut mukaan jonkun lahjoitetuilla sukusoluilla alkunsa saaneen aikuisen kertomaan omasta elämästään. Mutta näitä ihmisiä ei ihan niin vain löydykään, koska naisparit ovat voineet käyttää lahjoitettuja sukusoluja vasta noin 10 vuoden ajan, joten heidän lapsensa eivät vielä ole aikuisia. Sen sijaan luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneita heteroparien aikuisia lapsia kyllä löytyy, mutta heistä suurin osa ei vielä aikuisenakaan tiedä alkuperästään. Ja ne harvat, jotka tietävät, eivät rohkene tulla esiin omalla nimellään ja kasvoillaan, koska asia on pimitetty sukulaisilta, ystäviltä jne. Naisparien lapsille ei sentään valehdella, kuten suurimmalle osalle heteroparien lapsista (siis niille luovutetuilla siittiöillä tai munasoluilla alkunsa saaneille).

Vierailija
10/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai kaipaamaan tietoa juuristaan. Täysin käsittämätöntä, että nainen voi näin yksipuolisesti tehdä tälläisen ratkaisun! Sinä et voi päättää miltä lapsestasi tuntuu! Hanki papreinukke, jos lapsen ajatuksilla ei ole väliä ja luulet voivasi ohjailla niitä. Teet vain hallaa kasvavalle lapselle kieltämällä osan hänen biologisesta kehityksestään.



Ja olen itse nainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhden luovuttajan spermaa ei käytettä määrättömiä kertoja vaan Suomessa raja taitaa olla 5 kertaa. Lisäksi jos pari haluaa käyttää samaa luovuttajaa saadakseen useamman lapsen, se varataan vain heidän käyttöönsä. Eli käytännössä sukurutsan mahdollisuus on sama kuin meillä muillakin- mistäs tiedät onko isäsi käynyt hässimässä muita naisia äitisi lisäksi ja onkin isä useammalle tuntemattomalle lapselle... entäs jos tapaatkin tietämättäsi sisaruksesi ja muodostatte parisuhteen ja hankitte lapsia...?

Vierailija
12/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapselle on tutkimusten mukaan riitaisa ero ja sekin, että isä hylkää eron jälkeen. Esim. äitini jonka isä kuoli sodassa kokee ettei ole osannut kaivata isää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

En käsitä mitä se tieto hyödyttää? Jos sinull aon ollut hyvä tvanhemmat niin onko sillä väliä onko ne oikeasti lihaa ja vertasi vai ei!

Vierailija
14/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysymys on ihmisen tunteista - kukaan ei pysty kattavasti määrittelemään (vaikka tekisi x monta tutkimusta tahansa!) sitä miltä ihmisestä loppu viimeksi tuntuu, miten suuren aukon mm. isättömyys ja isän kaipuu ihmiseen jättää. On aivan eri asia omata isä, ja olla pettynyt häneen ja hänen valintoihinsa - kuin se, ettei koskaan edes saa MAHDOLLISUUTTA tutustua biologiseen vanhempaansa. Ihan varmasti tulee rakkaudettomuuden ja hylkäämisen kokemuksia.



Sellainenkin ajatus tulee mieleen, että olisiko tässä nyt taustalla myöskin jonkin asteista " rakastan sinut terveeksi" - ajatusta niiden naisten taholta jotka näitä luovutettuja sukusoluja sitten käyttävät. Hieman samanlailla kun nainen menee naimisiin miehen kanssa, joka on alkoholisti, uskoen lujasti, että hänen rakkautensa parantaa miehestä halun juoda. Aivan kuin äiti pystyisi omalla rakkaudellaan poistamaan lapsesta tarpeen omaan toiseen biologiseen vanhempaansa ja juuriinsa. Onkohan tästä muuten tehty tutkimuksia kuinka monesti tässä onnistutaan - rakastetaan toinen terveeksi? Onko realistinen lähtökohta toisen eheytymiselle?



Jos kerran biologialla on NIIN vähän merkitystä, niin anna sinä minulle lapsesi kasvatettavaksi niin minä annan omat lapseni sinulle - eihän sillä biologialla ole väliä kasvatuksessa. Huomaatkos nyt äidin rakkauden merkityksen - vai pitäisikö sanoa, että biologisen vanhemman sitoutumisen ja rakkauden merkityksen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvällä lapsuudella on suurempi merkitys. Joten jos joku voi tarjota lapselle onnellisen lapsuuden niin se on paljon enemmän kuin mitä moni biologinen vanhempi pystyy tarjoamaan.

Vierailija
16/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on loputon suo. Lapselle pitäisi taata tällä kaavalla myös sisarukset, isovanhemmat ja kenties muutakin, mitä lapsi saattaa kaivata. Minulla ei ole sisaruksia ja voin ihan subjektiivisena havaintona (jota ei tutkimuksin voi määrittää) todeta, että olen kaivannut sisaruksia ja esimerkiksi vanhempien vanhenemiseen liittyviä asioita olisi hyvä käsitellä samassa tilanteessa olevien kanssa. Samoin muistan, että lapsuudenystäväni, joka on iäkkäiden vanhempien lapsi, kaipasi valtavasti isovanhempia, joihin hänellä ei ikinä ollut mahdollisuutta tutustua.

Vierailija:


Kysymys on ihmisen tunteista - kukaan ei pysty kattavasti määrittelemään (vaikka tekisi x monta tutkimusta tahansa!) sitä miltä ihmisestä loppu viimeksi tuntuu, miten suuren aukon mm. isättömyys ja isän kaipuu ihmiseen jättää. On aivan eri asia omata isä, ja olla pettynyt häneen ja hänen valintoihinsa - kuin se, ettei koskaan edes saa MAHDOLLISUUTTA tutustua biologiseen vanhempaansa. Ihan varmasti tulee rakkaudettomuuden ja hylkäämisen kokemuksia.

Vierailija
17/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikissa kulttuureissa verisiteellä ei ole ollut yhtä suuri merkitys kuin kasvuympäristöllä. Mä tunnen useampia ns isättömiä ja traumatisoituneita ovat he, joiden kanssa asioista ei olla voitu keskustella reilusti, suoraan. He, joita on yritetty jotenkin kusettaa. Tai he, joilla isä on tiedossa, mutta häipynyt ja jättänyt katkeruuden

Vierailija
18/56 |
12.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos et kärsi taustasi vuoksi, kärsit rakkaudettomuudesta, kaverien puutteesta, koulukiusaamisesta, on huono itsetunto, on sitä tai tätä. Ihminen kärsii aina, sitä ei poista se että on kaksi vanhempaa, tai se, että on teoriassa kaksi vanhempaa.



Elämässä ei voi taata mitään. Ei mitään. Ei vanhempia, ei edes elämää, sekin on aika hyvää tuuria että pysymme hengissä huomiseen.

Vierailija
19/56 |
13.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli sukusolujen luovuttaja onkin nainen? Minulle ei kukaan ole koskaan edes vihjannut, siis ne jotka asiasta tietävät, että minun olisi pitänyt jättää itsestäni jonkinlainen merkki, jotain tietoa mahdollisia lapsia varten klinikalle, jossa luovutin yhdellä kerralla 32 munasolua. Tilastollisestihan niistä voisi syntyä 5-8 lasta.



Vierailija
20/56 |
13.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen aivan samaa mieltä kanssasi.



Lapsen hankkiminen luovutetuilla sukusoluilla on

itsekästä, eikä siinä välitetä _lapsen_ oikeuksista.

Kaikki eivät aikuisena välitä tietää omia geneettisiä

vanhempiaan - ja juuriaan -, mutta monet haluavat!



Tutkimuksissa on todettu, että moni adoptoitukin lapsi

tuntee itsensä aikuisena juurettomaksi ja miettii, mistä

hän on tullut. Entäpä sitten spermapankista siitetty

yksilö?



Miksi pitää tieten tahtoen lisätä tällaisten lasten ja

myöhemmin aikuisten määrää?



Maailmassa riittää lapsia, joilla ei ole vanhempia. Lapsia,

jotka on hylätty, ja joita ei kukaan rakasta, ja joilla ei

ole kotia. Eikö jokaisen velvollisuus olisi ensin adoptoida,

jos ei voi saada syystä tai toisesta omia lapsia?



En tuomitse, mutta ihmettelen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi yksi