No huh huh: "Näin voit jättää lapsen perinnöttömäksi"

kaiken sen omaisuuden ja rahan mitä kerättyä saan lasteni perittäväksi. Ilman muuta. Ja rehellisesti jokaiselle yhtä paljon. Siitäkin huolimatta vaikka sössisivät elämänsä kuinka. En ihan ymmärrä muunlaista ajattelutapaa. Se on itsekästä ja loukkaavaa omia lapsiaan kohtaan. Sillä itsepä vanhempi on lapsensa hoitanut ja kasvattanut. Jos on pieleen mennyt, syy ei ole lapsen. Lapsi on silti ansainnut perintönsä jos nyt jotakin sattuu vanhemmalta jälkeen jäämään.

Aion toimia samoin. Lapsi on ansainnut perintönsä ja jokaisen tulisi olla vanhemmilleen yhtä tärkeä, riippumatta siitä, miellyttääkö lapsen elämäntyyli ja -valinnat vanhempaa vai ei.

60+ -ikäisiä itsekkäiksi? Ainakin omat vanhemmat + kavereiden vanhemmat uhraavat edelleen kaikkensa lasten eteen. He hoitavat lapsenlapsia ja antavat rahaakin. Asenne on se, ettei itselle mitään ja kaikki lapsille. Monet kokevat velvollisuudeksi jättää vielä muhkeat perinnötkin. Esimerkiksi omat vanhemmat kitkuttaa 15 vuotta vanhalla autolla, keittiö on jostain 70-luvulta ja kulkevat 10 vuotta vanhoissa halpisryntteissä. Samaan aikaan meille lapsille maksettiin tuliterät autot pihaan ja uudet keittiöt. Musta tää on pikemminkin noloa, kun toiset eivät ota itselleen mitään ja kaiken antavat tänne. Äitini tekee edelleen välillä keikkatyötä eläkkeellä ja siitä saatavat rahat tasaa mulle ja siskolle kerran vuodessa ylimääräisenä rahana.

Tän on pakko olla provo. Tai sit olet to-del-la erityisasemassa.

Siis vanhempasi maksoivat lapsilleen tuliterät autot pihaan ja vielä remontitkin kaiken päälle? Huhhuh! Kai tajuat, ettei todellisuus ole sama enemmistöllä ikäluokassasi. Jotkut vaan syntyvät ne kultalusikat peräpäässään. Vanhempasi edustavat kyllä todellakin itsekyyskategorian vastakkaista ääripäätä!

Sen verran pitäisi sullakin olla kuitenkin empatiakykyä, että ymmärtäisit toisenlaisessa tilanteessa olevia. Eihän sulla itselläsi ole huolta tai ongelmaa, mutta se ei oikeuta sua tuomitsemaan muita, joiden tilanne ei ole sama kuin sulla itselläsi.

mutta lapsen voi tehdä perinnöttömäksi, mutta sille on löydyttävä erittäin vahvat perusteet.

vaikkakaan ei myöskään tavanomaista.

Mutta tavallaan meillä toimitaan samalla tavalla. Me emme halunneet, että lapset "odottavat kuolemaamme ja perintöään" joten jaoimme kaiken omistamamme lasten aikuistuttua. Niin, että lapset saivat pesämunan, jotka käyttivät muuten kumpikin hyvin eri tavalla.

Yksi lapsistamme osti asunnon ja otti lisäksi velkaa, jonka on nyt melkein maksanut pois, joten asuntoasiat ovat siltä osin mallillaan, toinen lapsistamme osti auton ja alkoi matkustaa maailman ääriin. Nyt, 6 vuotta myöhemmin, on hänen osuutensa melkein huvennut eikä asunnosta sun muusta pysyvästä mitään jäljellä...

Näin se vain menee.

60+ -ikäisiä itsekkäiksi? Ainakin omat vanhemmat + kavereiden vanhemmat uhraavat edelleen kaikkensa lasten eteen. He hoitavat lapsenlapsia ja antavat rahaakin. Asenne on se, ettei itselle mitään ja kaikki lapsille. Monet kokevat velvollisuudeksi jättää vielä muhkeat perinnötkin. Esimerkiksi omat vanhemmat kitkuttaa 15 vuotta vanhalla autolla, keittiö on jostain 70-luvulta ja kulkevat 10 vuotta vanhoissa halpisryntteissä. Samaan aikaan meille lapsille maksettiin tuliterät autot pihaan ja uudet keittiöt. Musta tää on pikemminkin noloa, kun toiset eivät ota itselleen mitään ja kaiken antavat tänne. Äitini tekee edelleen välillä keikkatyötä eläkkeellä ja siitä saatavat rahat tasaa mulle ja siskolle kerran vuodessa ylimääräisenä rahana.

Tän on pakko olla provo. Tai sit olet to-del-la erityisasemassa. Siis vanhempasi maksoivat lapsilleen tuliterät autot pihaan ja vielä remontitkin kaiken päälle? Huhhuh! Kai tajuat, ettei todellisuus ole sama enemmistöllä ikäluokassasi. Jotkut vaan syntyvät ne kultalusikat peräpäässään. Vanhempasi edustavat kyllä todellakin itsekyyskategorian vastakkaista ääripäätä! Sen verran pitäisi sullakin olla kuitenkin empatiakykyä, että ymmärtäisit toisenlaisessa tilanteessa olevia. Eihän sulla itselläsi ole huolta tai ongelmaa, mutta se ei oikeuta sua tuomitsemaan muita, joiden tilanne ei ole sama kuin sulla itselläsi.

tässä justiinsa perintöä saavana kertoa, että eipä paljon lohduta se raha, jos olet ollut vainajaan kiintynyt. Koko maailma meni sekaisin, kun isä kuoli. Lapset kaipaa ukkia ja harva se päivä tulee mieleen, että kysynpä vastausta faijalta, ja sitten muistuu että ai niin...Hautausmaalle on polku kulunut. Ja arvatkaa, miten pahaa teki mennä faijan pyhättöön, sen autotalliin, hakemaan sieltä kamoja. Korvissa kaikui koko ajan lause: " Ja mun kamoihin ei sitten kosketa!". Kuin olisi hajottanut pyhän paikan. Löysin viskipullonkin, sen mutsilta piilotetun, kalavehkeet, omalta isältään perimänsä asemasodan aikaan tehdyt puukot, melkein valmiin puupenalin, johon oli kaivettu poikani nimi...meni lähinnä itkuksi ja ikäväksi koko tallin tyhjennysreissu.

Rakasta takaisin

Osanottoni

kaiken sen omaisuuden ja rahan mitä kerättyä saan lasteni perittäväksi. Ilman muuta. Ja rehellisesti jokaiselle yhtä paljon. Siitäkin huolimatta vaikka sössisivät elämänsä kuinka. En ihan ymmärrä muunlaista ajattelutapaa. Se on itsekästä ja loukkaavaa omia lapsiaan kohtaan. Sillä itsepä vanhempi on lapsensa hoitanut ja kasvattanut. Jos on pieleen mennyt, syy ei ole lapsen. Lapsi on silti ansainnut perintönsä jos nyt jotakin sattuu vanhemmalta jälkeen jäämään.

Ja olen "onnellinen" että isäni, joka uhosi usein että jättää minut perinnöttömäksi ja antaa kaiken siskolleni, kuoli ennen kuin keksi tämän porsaanreiän.

Olen muutenkin koko ikäni saanut kuulla miten olen isosiskoani huonompi ja miten olin vahinko josta kuitenkin toivottiin poikaa. En tullut luonteeltani lainkaan isäni kanssa toimeen -muuta vikaa itsessäni verrattuna siskooni en keksi.

Jos olisi oikeasti toteuttanut sen että en perisi mitään olisin ollut erittäin surullinen ja tuntenut että minua on kohdeltu väärin. Nyt en saa ikinä tietää olisiko oikeasti toteuttanut uhkauksensa.

siis mahdollistaa jonkun perheen lapsen räikeän suosimisen! On perheitä, joissa joku perheen lapsista on se suosikki, jonka tarpeet ovat muiden tarpeita tärkeämmät. Se, jota erityisesti kannustetaan, kehutaan ja lohdutetaan. Se, joka saa kaiken haluamansa. Lopulta sen perinnönkin. Herätys, tasa-arvoa kannattavat!

Ei missään sanota, että vanhempien on pakko, rangaistuksen uhalla, kohdella kaikkia lapsiaan tasapuolisesti. Ei missään! Joten vanhemmat saavat eläessään tehdä rahoillaan mitä haluavat ja ennen kuolemaansa määrätä, mitä niillä tehdään kuolemansa jälkeen.

Se sama oikeus on muuten myös kaikilla palstamammoilla, sitä voi tehdä kaikkensa, että miehen ekan liiton lapset eivät saa yhtään mitään isänsä jälkeen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010081912211613_uu.shtml

Laissa on ja tulee aina olemaankin epäkohtia. Jotkut niitä epäkohtia sitten käyttävät hyväkseen, jotkut taas omaavat moraalin eivätkä tee jotain vain sen vuoksi että se olisi mahdollista.



Vääryys ja laittomuus eivät aina ole sama asia, kuten ei myöskään oikeus ja lainmukaisuus!

up

Nosto

Isä kun kuoli niin jätti perintöä jonka lakiosana vaadin. Mieluiten en olisi ottanut yhtään mitään, sen verran "hyvä" isä hän oli. No, velat sain maksettua ja jotain pientä extraa päälle. 

Äitini on juurikin yrittänyt ohjailla minua perinnöttömäksi tekemisellä muttei haittaa ensinkään. Toivottavasti saa maksullista apua sitten kun sitä tarvitsee, maksukykyinen kun on. 

Kunnioitus ansaitaan eikä ole siis itsestäänselvyys. Loukkaavan ja epäasiallisen kohtelun vuoksi katkenneet välit saavat katki ollakin. Ei ole niin mitään annettavaa enää siihen asiaan.

Peace:)