No huh huh: "Näin voit jättää lapsen perinnöttömäksi"
Mihin tämä maailma on oikein menossa?
Taloussanomien mukaan Turun Sanomat esittelee keinoja (tai keinon), jolla vanhemmat voivat jättää oman rintaperillisensä, siis lapsensa, täysin vaille perintöä. Ihan kuin se olisi jotenkin ideaalitilanne, johon tämä porsaanreikä tarjoaa viimeinkin mahdollisuuden.
Muistelisin joskus aiemmin jo puhutun ns. "ahneesta sukupolvesta", joita sodan jälkeen syntyneet edustavat: tämä ahne sukupolvi on hupuloinut sodan nähneiden vanhempiensa säästäväisestä eletyn elämän jäänteet golf-matkoihin ja kesämökkeihin, nyt kun aiempi sukupolvi alkaa olla muutamaa tervaskantoa lukuunottamatta mullan alla, siirtyy huomio sukupolveen toisella puolella aikajanaa. Tämä ahne sukupolvi siis kuppaa toiminnallaan sekä sukupolven ennen että jälkeen itsensä.
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/08/19/ts-nain-voit-jattaa-lapsen-…
"Siirtämällä kaiken omaisuutensa henkivakuutuksen piiriin ja nimeämällä vakuutuksen edunsaajat, ei varsinaiseen perinnönjakoon jää mitään lapsille.
Omaisuutta voi siirtää pois rintaperillisten ulottuvilta myös ennakkoperinnöllä tai lahjoituksilla, mutta Turun Sanomien mukaan henkivakuutuksella kikkailulla pääsee helpommalla.
Lehden haastatteleman Turun oikeustieteen professorin Eva Gottbergin mielestä lakiosasta voisi luopua.
– Eivät lapsetkaan ole lain nojalla enää velvollisia huolehtimaan vahoista vanhemmistaan, joten miksi vanhempienkaan pitäisi mitään jättää sellaisille perillisille, joille he eivät halua jättää, Gottberg sanoo Turun Sanomille.
"
Kommentit (92)
lapsista vanhin sai pikkuruisen lakiosan, loput kolme jakoivat mijoonaperinnön. Ihan laillista tuo oli jo 3 vuotta sitten.
Onko sisarusten välit nykyisin ihan kunnossa? Vai onko tuo vanhin aina ollut perheen musta lammas, myös omasta mielestään? Perinnönjättävän sukupolven tehtävä mun mielestä olisi miettiä myös omia lapsiaan ja sitä, millaiset välit he toiminnallaan lapsilleen mahdollistavat. Ylipäätään, mitä he taakseen jättävät seuraaville sukupolville.
Varsinaisen työn tekivät suurten ikäluokkien vanhemmat. Suuria ikäluokkia nuoremmat tekevät pätkätöitä.
Uskoisin, että he olisivat valmiita tekemän vähintään yhtä paljon töitä kuin kultalusikka hanurissa syntyneet vanhempansa, jotka valmistuivat koulusta suoraan varmaan työpaikkaan, ja jäävät nyt historian suurimmille eläkkeille nuorempina kuin koskaan ennen - yai kuin koskaan tullaan enää jäämään.
ihan siksi, ettei kukaan voisi tehdä tällaista vahingossa taikka tahallaankin. Esim tilanteissa(vanhempansa menettäneet alaikäiset), joissa lapsilla on holhooja. Ihmiset on kieroja paskoja suurelta osin. Tällaisia tapahtuu tänäkin päivänä, usko pois. Tiedän useamman kuin yhden tapauksen, jolla perintö on viety lapsilta kokonaan holhoojalle taikka annettu vain yhdelle lapsista. Avatkaa silmänne ihmiset! sukulaisetkin ovat rahan edessä monesti epäluotettavia
lapsista vanhin sai pikkuruisen lakiosan, loput kolme jakoivat mijoonaperinnön. Ihan laillista tuo oli jo 3 vuotta sitten.
Onko sisarusten välit nykyisin ihan kunnossa? Vai onko tuo vanhin aina ollut perheen musta lammas, myös omasta mielestään? Perinnönjättävän sukupolven tehtävä mun mielestä olisi miettiä myös omia lapsiaan ja sitä, millaiset välit he toiminnallaan lapsilleen mahdollistavat. Ylipäätään, mitä he taakseen jättävät seuraaville sukupolville.
Tieto olemassaolosta ja joku valokuva. Ei ole tarvetta pitää yhteyttä.
miettikää vähän pidemmälle asiaa sen sijaan, että tuijottaisitte vain yhteen lauseeseen
Varsinaisen työn tekivät suurten ikäluokkien vanhemmat. Suuria ikäluokkia nuoremmat tekevät pätkätöitä. Uskoisin, että he olisivat valmiita tekemän vähintään yhtä paljon töitä kuin kultalusikka hanurissa syntyneet vanhempansa, jotka valmistuivat koulusta suoraan varmaan työpaikkaan, ja jäävät nyt historian suurimmille eläkkeille nuorempina kuin koskaan ennen - yai kuin koskaan tullaan enää jäämään.
tekemättä vuosikausia töitä? Selitäpä se minulle.
perinnöstä suoraan. Isovanhemmat hoitivat sen niin. Ja ihan syystä. Isä oli puliukko ja eivät halunneet, että rahat menevät ryyppyporukassa muutamassa vuodessa. Antoivat mielummin suoraan lapsenlapsilleen. Isä yritti vielä puljata asiassa, mutta homma oli hoidettu vedenpitävästi.
jos kyse ei ole pelkästään jostain typerästä, esim. vanhempi haluaisi lapsesta lääkärin joka menee naimisiin naapurin rikkaan perheen lakimiespojan, Villematin kanssa sen sijaan että lapsi kouluttautuukin toimittajaksi ja menee naimisiin kunnollisen mutta köyhän valokuvaaja-Tonin kanssa.
Pitää muistaa, että ei kaikista lapsista tule kilettejä ja vanhemmistaan välittäviä aikuisia vaikka perhe olisi ollut rakastava ja kaikinpuolin kelpo. Kyllä niistä lapsistakin voi tulla itsekkäitä paskiaisia.
Ja itse en haluaisi jättää perintöä lapselle jos tämä esim. alkaisi ihannoida natsiliikettä ja fasismia, käyttäytyisi joka asiassa vain omaa etua ajen jne., mieluummin sitten jättäisin omaisuuteni jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle.
Tuolla ahneella sukupolvella viitataan pian sodan jälkeen n. 1945-1955 syntyneisiin.
Tämä on sukupolvi, joka on hyötynyt sodan nähneiden sukupolvien uutteruudesta ja säästäväisyydestä. Näillä perinnöillä he hankkivat itselleen kesämökit ja autot, sijoitusasunnot ja jokavuotiset ruskamatkat Lapin luontoon.
Töihin ahneen sukupolven edustajat pääsivät ilman kunnollista koulutusta ja tottakai esimiesasemaan ja pääsääntöisesti vakituisesti. Ahne sukupolvi sääti myös omaa sukupolveaan törkeästi suosivan eläkeuudistuksen, jolla he varmistivat riittävät eläkkeet itselleen, tottakai tulevien sukupolvien kustannuksella. Kannattaa tutustua aiheeseen, materiaalia kyllä löytyy kun alkaa tutkimaan. Ei ole todellakaan mikään ihme, että egoistiseen elämäntyyliin tottuneet tahtovat jatkaa samalla linjalla hautaan asti, tämä porsaanreikä tarjoaa heille loistavan mahdollisuuden.
pysyvät lapset ovat tietysti parempi vaihtoehto? Varmaan tosi aitoa lämpöä odotettavissa jos kiristää lapsiaan perinnöttömäksi tekemisellä. Mun puolesta saisi siinä tapauksessa laittaa omaisuutensa vaikka rakkikoirien hoitokotiin. Pärjään ilmankin. Miksi muuten oletetaan että LAPSI on aina se joka käyttäytyy huonosti ja hyljeksii vanhempiaan?
kohtelisi minua huonosti, kuten olen monen aikuisen lapsen nähnyt/kuullut kohtelevan vanhempiaan, jättäisin kyllä perinnöttömäksi. _Toiset lapset kun vähät välittävät vanhemmistaan, eivät käy tapaamassa vanhoja vanhempiaan koskaan, odottavat vain että mummo/vaari kuolee. Pahimpia tapauksia on ne kun vanhus on tuotu johonkin laitokseen n70v ja sitten vanhusta siirrellään laitoksesta toiseen 10-20v, ikinä ei osaa lapsista näy, mutta odotas kun vanhus kuolee, jo silloin lennetään siivet levällään paikalle, kuin paraskin korppi. Tai sitten ne lapset jotka hakkaavat vanhempiaan, heillekkö omaisuus pitäisi jättää? Miksi?
Kyllä meidän suvussa nimenomaan tämä 40-luvulla syntynyt porukka oli se ahne sukupolvi:
esim. isäni peri työteliäiltä ja sodan käyneiltä vanhemmiltaan kotitilan, hassasi sen eikä perinnöksi jäänyt juuri mitään.
Ja se suuri ikäluokka teki ihan helvetisti töitä suhteessa nyt noin 30v ikuisen nuoruuden sukupolveen.
Siellä taas yksi ahneen sukupolven edustaja puolustaa omia elämäntapojaan.
Sen helvetillisen työn kyllä valitettavasti tekivät tämän suuren, ahneen, ikäluokan vanhemmat ja esivanhemmat. En tiedä mihin töihin kirjoittaja viestissään viittaa, mutta todistettavasti työmäärät nykypäivänä ovat vähintään tuplaantuneet. Ja helppohan sitä työtä oli varmaan ahneen sukupolven jäsenten tehdä, kun sitä työtä vielä sai käytännössä jo pelkällä ylioppilastodistuksella ja ilman työhaastatteluja tai tuhatta muuta samaa paikkaa hakevaa. Nykyajan työnhaussa nämä nykyisin esimiesasemastaan pian eläkkeellejäävät eivät pääsisi edes hakuprosessin seuraavaan vaiheeseen omilla kyvyillään.
Itse kärsivät ahneudestaan eniten.
Toisekseen voin kyllä ymmärtää, ettei narkkarilapselle tee mieli jättää mitään, koska perintö voi suorastaan tappaa sen lapsen.
lapset miehen edellisestä liitosta tai liitoista voi hyvin jättää perinnttömäksi, tosin sen voi mainiosti tehdä ilman mitään vakuutuksia kuten ex-mieheni ihana äitipuoli, apella ei ollut kuollessaan kuin 150€ omaisuutta, äitipuoli itki vielä miten ihmeessä saa sairaalamaksun/hautajaiset maksettua. Hassua kyllä menestyvä miljoonien liikevaihdon yritys oli myyty vain pari vuotta ennen apen kuolemaa.
Lisättäköön että minä en olisi saanut mistään perinnöstä yhtään mitäään, olimme eronneet jo aiemmin ja avioehto oli perinnöt sulkenut pois jo liiton aikana.
Jokainen saa valita itse mitä omaisuudellaan tekee, sukulaisuuksista viis. Oikeastaan aika, jolloin kaikille lapsille on pitänyt jättää perintö, on kuitenkin aika lyhyt. Yhtäläinen perintöoikeus tuli vasta 1800-luvun loppupuolella, sitä ennen kaikki meni usein vain yhdelle pojista, ja tyttäret jätettiin perinnöttömiksi ainakin, jos heidän puolisostaan ei tykätty. Ennen perintöä on käytetty jälkeläisten ohjailemiseen, nykyään kiinnostavat sitten muut asiat kuin suvun jatkuvuus.
Ainakin mun isä hoiti hommat jo 15 vuotta sitten (mennessään uudemman kerran naimisiin) ettei meille edellisen liiton lapsille jää mitään. Kaikki omaisuus on uuden rouvan ja hänen vakuutustensa piirissä, ja kun rouva itse on lapseton, omaisuus jää hänen sisarustensa lapsille.
Periaatteessa ihan sama, enhän minä tässä mitään menetä. Ihmettelen vaan isäni asenetta, koska mitään ei tietääkseni pitäisi olla hampaankolossa -- paitsi nykyisen rouvan asenne meitä edellisen liiton lapsia kohtaan.
Varsinaisen työn tekivät suurten ikäluokkien vanhemmat. Suuria ikäluokkia nuoremmat tekevät pätkätöitä. Uskoisin, että he olisivat valmiita tekemän vähintään yhtä paljon töitä kuin kultalusikka hanurissa syntyneet vanhempansa, jotka valmistuivat koulusta suoraan varmaan työpaikkaan, ja jäävät nyt historian suurimmille eläkkeille nuorempina kuin koskaan ennen - yai kuin koskaan tullaan enää jäämään.
tekemättä vuosikausia töitä? Selitäpä se minulle.
Tietämystasosi viittaa vahvasti siihen, että edustat ahnetta sukupolvea. Haluatko todella että selitän?
Muistatko esim. eläkeuudistuksen 1990-luvun alkupuolella ja puolivälissä? No tämä hyvin tiedotettu eläkeuudistus erikoisine eläkkeenkertymisprosentteineen mahdollisti sen että eläkettä pystyi kerryttämään esimerkiksi kunnallisen eläkevakuutuksen piirissä parin vuoden ajan extra-tahdilla. Tämä parin vuoden ylityö/palkankorostuskierre vääristi jo ennalta suuria eläkkeitä ja mahdollisti suurelle ikäluokalle massiiviset eläketulot ihan vaan muutaman työvuoden perusteella. Nykynuoren eläkeprosenttihan määräytyy koko pätkätyöhistorian perusteella (elinaikakerroin vielä pienentää tätä), ei muutaman kultavuoden perusteella, ja samaan aikaan tämä sukupolvi maksaa huomattavasti isompaa työeläkemaksua kuin aiempi suuri ikäluokka. Pätkätyösukupolvi kustantaa verotuloillaan myös alati ikääntyvän kansanosan kohoavat hoivamenot saamatta yhteiskunnalta itselleen rahoitustaan vastaavaa palvelua.
Suuren ikäluokan suurin harha on se, että he todella uskovat itse "ansainneensa" eläkkeensä ja omaisuutensa omalla työllään: todellisuudessa eläkkeet rahoitetaan työssäkäyvien palkoilla. Suuri ikäluokka on tässäkin suhteessa päässyt helpolla: he ovat olleet maksumiehinä vähään tyytyvän sodannähneen ja sodan karsiman pienen sukupolven eläketuloissa, ja näistäkin enemmistö on saanut kansaneläkettä, ei edes työeläkettä. Suuri ikäluokka synnytti siis järjestelmän, jossa he itse maksoivat raivaajasukupolvien pikkuruiset eläkkeet ja sopivat samalla keskenään, että heidän lapsensa saavat sitten puolestaan maksaa heidän suuret eläkkeensä. Reilua? Eivätkö suuren ikäluokan edustajat ymmärrä, ettei pätkätöillä pystytä sellaisia eläkkeitä kustantamaan? Ja sitten ollaan vielä tekemässä lapsista perinnöttömiä erilaisten porsaanreikien avulla: ahne sukupolvi kuppaa jälkipolvensa ja varmistaa, etteivät he saa mitään apua keneltäkään.
tässä justiinsa perintöä saavana kertoa, että eipä paljon lohduta se raha, jos olet ollut vainajaan kiintynyt. Koko maailma meni sekaisin, kun isä kuoli. Lapset kaipaa ukkia ja harva se päivä tulee mieleen, että kysynpä vastausta faijalta, ja sitten muistuu että ai niin...Hautausmaalle on polku kulunut. Ja arvatkaa, miten pahaa teki mennä faijan pyhättöön, sen autotalliin, hakemaan sieltä kamoja. Korvissa kaikui koko ajan lause: " Ja mun kamoihin ei sitten kosketa!". Kuin olisi hajottanut pyhän paikan. Löysin viskipullonkin, sen mutsilta piilotetun, kalavehkeet, omalta isältään perimänsä asemasodan aikaan tehdyt puukot, melkein valmiin puupenalin, johon oli kaivettu poikani nimi...meni lähinnä itkuksi ja ikäväksi koko tallin tyhjennysreissu.
Mutta ymmärrän että jos sulla on jälkeläinen, jolla ei sun kovalla työllä ansaitsemasi raha pysy, se raha, josta sä olet elämäsi aikana verot maksanut, että sen mieluummin antaisi jonnekin muualle, kuin tietäisi että elämän säästöt menee kurkusta alas tai suoneen tai raveihin ja peliautomaattiin, tai sun toisen lapsesi hakannut/raiskannut/murhannut mielisairas lapsikin saa sulta perintöä. En varmana antaisi rahojani. Mun mielestäni omista rahoista pitäisi voida päättää tässä valtiossa ja se pykälä "lakiosasta ja oikeudesta sivuuttaa perillinen pahatapaisen elämän vuoksi" palauttaa perintölakiin.
Rusinat pullasta viimeiseen saakka...
Mun vanhempani ovat sitä ikäpolvea, jotka olivat lapsia/nuoria sota-aikaan ja heidän aikalaisilleen on kunnia-asia jättää lapsille muutakin kuin monttubilekustannukset hoidettavaksi.
Narkkiksia tuskin niin paljon on, että kannattaa suuressa sanomalehdessä perinnöttömyyskikkailuja ohjeistaa.
Siis nekö, jotka ei anna vanhempiensa elää omaa elämää vaan "perivät" näitä jo vanhempien eläessä.
Ei ahne voi olla se, jolta jää perittävää vaan ahne on se, joka sitä perintöä kärkkyy. Ja se suuri ikäluokka teki ihan helvetisti töitä suhteessa nyt noin 30v ikuisen nuoruuden sukupolveen.