Kättärillä pihdataan epiduraalia.

silloin yli kymmenen vuotta sitten oli, että olisi pieni synnytysyksikkö, jossa synnytysvalmennuksesta tutuiksi tulleet kätilöt hoitavat synnytyksen, jossa pyritään mahdollisimman pitkälle luonnonmukaiseen synnytykseen. Myöhemmin tämä idea on jäänyt taustalle, ja kivunlievityksessä on käytössä aivan normaalit suomalaisten synnytyssairaaloiden metodit.



Välilihanleikkaus tehdään HUS:n sairaaloissa melko yhtenäisillä käytännöillä, lapsen ja äidin tilanteen mukaan. Sen sijaan monissa muun Suomen sairaaloissa episiotomioita leikataan huomattavasti enemmän kuin Etelä-Suomessa.



Alalla pitkään ja myös monissa HUS:n sairaaloissa työskennelleenä en näe oleellisia eroja varsinkaan HUS:n isojen synnytyssairaaloiden käytännöissä normaalisynnytyksissä. Pienemmissä sairaaloissa meno saattaa olla "lempeämpää".

Vuosi sitten siellä synnytin, ja jo kätilön kanssa valmennusten yhteydessä kahden kesken tehtyyn synnytyssuunnitelmaan kirjattiin ihan kätilön omasta ehdotuksesta se epiduraali!! Sen myös sain, ja sen ansiosta ihan kivuitta ponnistin lapseni maailmaan!



Mistä ihmeestä te noita juttuja keksitte? Siellä on ihan samat kivunlievitysmenetelmät käytössä kuin muillakin synnytysosastoilla!

Kolme kertaa olen siellä synnyttänyt ja kolme kertaa epiduraalin olen saanut. Kätilö on kysynyt, että tahdonko ja olen vastannut myöntävästi. Toisella kerralla kesti vähän turhan kauan saada epiduraali, kun oli juuri vuoronvaihto, mutta sain kuitenkin. En ole ollut haikaranpesässä.

Älkää nyt sen perässä ihmiset juosko. Vai suunnitteletteko synnytyksenne vain kivunlievitykseen perustuen? Ihan luuserihommaa.

ja todellakin saa sielläkin epiduraalin.

Eli ihan paskaa täällä jauhatte.

On kodinomaisempi ja enemmän mahdollisuuksia aktiiviseen synnytykseen mutta todellakin saa myös epiduraalin.

Itse sain sen myös, minulle sitä tarjottiin. Ensin en halunnut, mutta synnytyksen kestäessä halusin ja sainkin nopeasti.

Ihan 10+ paikka kaikenkaikkiaan. Synnytykseni ei todellakaan edennyt kuin oppikirjassa, mutta hyvin hoitui haikarassa myös ongelmallinen synnytys.

Epiduraalin sain, mutta myös muita keinoja käytettiin ja niihin kannustettiin jo ihan valmennuksista alkaen.



Itselläni käytössä oli lämpö, vesi, äänenkäyttö, papulat, ilokaasu ja epiduraali. Epiduraalin sain, kun tuntui, että muut keinot on käyty läpi. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että käytin noita muita. Epiduraali heikensi supistuksia ja synnytys olisi varmasti ollut pidempikin, jos olisin sen aiemmin ottanut.



Muualla ei välttämättä ole käytössä näin laajaa osaamista kätilöillä. Seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla myös akupunktiota.

Maailman ihanin asia... Kyllä oli miellyttävä synnytys (tosin taysis) olla ihan ilman kipuja ponnistusvaiheeseen asti... Kohdunkaulan puudutus ei sitten enää toiminutkaan samaan malliin ja ja.......noh, turha pelästyttää ketään, ei se kivaa ollut :)

Tyytyväinen olen lopputulokseen mutta ei ole tehnyt mieli synnärille enää takas palata.

ottakaa nyt naiset selvää näistä asioista. Haikarassa ei myöskään saa epparia vaan tarvittaessa "luonnolliset" repeämät.

Mä olen synnyttänyt haikaranpesässä, sain epiduraalin ja vielä tehosteenkin...

Totta, että siellä kannustetaan "luomumenetelmin", mutta siellä on myös ennen synnytystä keskustelu kätilön kanssa, jossa käydään läpi omia toiveita synnytyksen suhteen.

Itse avasin suuni tässä kohtaa ja kerroin haluavani epiduraalin ja kaikki muutkin mahdolliset lievitykset ja että en tykännyt ajatuksesta rakkuloista yms. NO PROBLEM.

Haikaranpesässä on ideana on vähän niinkuin asiakaslähtöisyys. Luomuhössötys ei sinänsä ole totuus, vaan tämä silloin kun syynnyttäjä sitä itse haluaa.

eli missään muussa Suomessa ei epiduraalia saa yhtä suuri osa synnyttäjistä

Tottakai siellä pihdataan, etkö ottanut selvää?

Mutta miten niin on tarkoitus synnyttää ilman?? ap

Siis miksi sä et oo itse ottanut selvää, ennen kuin kirjotit tän??? Se ei ole mikään luomusynnytysosasto, vaan perhekeskeinen synnytysosasto! Siellä on tasan samat kivunlievitykset kuin muuallakin! Minä sain siellä ihan normaalisti epiduraalin, ilokaasua ja aqurakkulat 1,5 vuotta sitten!

Käytiin valmennuksetkin. Siellä kyllä sanottiin, että epiduraalin kyllä saa ja muutkin lievitykset jos haluaa, mutta monesti kokeillaan ensin jotain muita keinoja (ja sittenhän epiduraalin laittaminen voi olla myöhäistä). Siellä pyritään luonnonmukaisempiin keinoihin. Eivät kyllä sanoneet mitään luonnollisista repeämistä vs eppari, eli ei ainakaan ole mitään suoraa linjaa siinä.



Ei se sen luomumpi paikka sinänsä ole, siellä on vain luomusynnyttämisestä kiinnostuneita kätilöitä jotka osaavat antaa esim. akupunktiohoitoa. Ja pyritään perhekeskeisempään otteeseen kuin muilla osastoilla. Itse synnytin normiosastolla ilman epiduraalia kättärillä, joskin omasta halusta. Minusta se normiosastokin oli tosi kiva, ei valittamista!

ja molemmissa sain epiduraalin heti pyydettyäni.



Voisiko olla niin että tapauksessasi ei sitä pystytty lääketieteellisistä syistä antamaan. Kuulostaa kyllä oudolta ettei sitä saisi, jos kerran pyytää..

Nyt ymmärän luettuani nämä edelliset viestit.

Miksi kätilöni Kätilöopistolla sanoi minulle synnytyksen jälkeen näin "että kyllä te Lapin naiset olette erillaisia synnyttäjiä kuin nämä etelän naiset. Täällä normaalisti huudetaan epiduraala jo ovelta.."



Ihmettelin tätä lausetta. Nimittäin ekassa synnytyksessäni pienessä terveyskeskusessa minä sain kivunlievityksesksi vain aqua-rakkulat ja sen jälkeen muutaman henkäyksen ilokaasua. Joka sitten loppui ja lopun aikaa pelkkää happea hengittelin.



Tämän vuoksi olinkin kättärillä onnellinen paria vuotta myöhemmin kun sain ilokaasua kivunlievitykseen, sehän helpotti paljon kipuja.

Ja synnytys sujui hyvin.



Jälkikäteen sanoin kätilölle että edellinen synnytys olikin minulla "luomu-syynytys" kivunlievityksineen. Johon kätilö vilkaisi minua ja sanoi että kyllä oli tämä toinenkin...



Ja en kirjoita tätä arvostellaksi kenenkään synnytyksiä ja kenenkään haluamia kivunlievityksia vaan ymmmärän nyt kätilön lauseen paremmin.

että synnyttäjän paremmuus riippuu tämän haluamasta kivunlievityksen tasosta.



Kipua ei Suomessa hoideta, kivun sietoa ihannoidaan. Tämä pätee kaikkiin toimenpiteisiin, ei vain synnytyksiin. Sääli, sillä kipu traumauttaa ja vaurioittaa valmiutta hakeutua tarvittaaessa sairalahoitoon.



Hyvä kivunhoito myös edistää toipumista. Silti Suomessa tehtäisiin mielellään amputaatitotkin sota-aikaiseen tapaan nahkapatukka suussa kivunlievityksenä.

että synnyttäjän paremmuus riippuu tämän haluamasta kivunlievityksen tasosta.

Kipua ei Suomessa hoideta, kivun sietoa ihannoidaan. Tämä pätee kaikkiin toimenpiteisiin, ei vain synnytyksiin. Sääli, sillä kipu traumauttaa ja vaurioittaa valmiutta hakeutua tarvittaaessa sairalahoitoon.

Hyvä kivunhoito myös edistää toipumista. Silti Suomessa tehtäisiin mielellään amputaatitotkin sota-aikaiseen tapaan nahkapatukka suussa kivunlievityksenä.

Synnytyksen suhteen voi olla sekä äidin että vauvan etu olla ilman kivunlievitystä. Ei aina, ei kaikissa tilanteissa, mutta niinkin voi olla. En usko mihinkään kätilöiden salaliittoon paremmuus/huonommuus akselilla kivunlievityksen suhteen.

totta haikaranpesässä tehdään prosentuaalisesti vähemmän eppareita kuin esim naistenklinikalla tai kättärin normiosastolla, mutta monesti eppari tehdäänkin rutiininomaisena toimenpiteenä ensisynnyttäjille ja täysin turhaan.

Eppari vastaa suoraan toisenasteenrepeämää, se on syvä haava, jonka paraneminen kestää kauan ja huonossa tapauksessa aiheuttaa kiristyksentunnetta ym. myös vuosia synnytyksen jälkeen.



Itse sanoin että haluan epparin VAIN jos tilanne sitä todella vaatii, en halua että turhaan leikellään alapäätä saksilla jos siihen ei ole tarvetta.

Ammattitaitoinen hyvä kätilö osaa tilanteen myös arvioida ja synnytyksessä avustaa siten ettei epparia välttämättä tarvita.

Näin onneksi myös kohdallani kävi, kätilö neuvoi ponnistusvaiheessa hillitsemään työntöä silloin kun pää oli tulossa ulos ja tuki välilihaa niin ettei repeämiä tullut.

sain muutaman pintanirhauman, jotka varmasti parantuivat paremmin kuin syvä haava tikkauksineen.

Toki toisten kohdalla eppari on tarpeellinen, mutta hyvin usein se tehdään rutiininomaisesti ja turhaan.

Esim naikkarilla synnyttänyt (3krtaa) ystäväni etukäteen selitti minulle kuinka eppari kannattaa vaatia, että hänelle sanottu että se kannattaa aina tehdä. Onneksi olin itsekin lukenut aiheesta paljon ja tiesin ettei asia ole ihan niin yksinkertainen.

Luotin kätilöön tässä asiassa ja onneksi niin.

että synnyttäjän paremmuus riippuu tämän haluamasta kivunlievityksen tasosta.

Kipua ei Suomessa hoideta, kivun sietoa ihannoidaan. Tämä pätee kaikkiin toimenpiteisiin, ei vain synnytyksiin. Sääli, sillä kipu traumauttaa ja vaurioittaa valmiutta hakeutua tarvittaaessa sairalahoitoon.

Hyvä kivunhoito myös edistää toipumista. Silti Suomessa tehtäisiin mielellään amputaatitotkin sota-aikaiseen tapaan nahkapatukka suussa kivunlievityksenä.

Synnytyksen suhteen voi olla sekä äidin että vauvan etu olla ilman kivunlievitystä. Ei aina, ei kaikissa tilanteissa, mutta niinkin voi olla. E

Mitä helpompi synnytys on, sitä paremmaksi muuttuu lapsen ja äidin suhde, sen vähemmän tulee synnytyksen jälkeistä masennusta ja sen vähemmän lapsivuodepsykoosia. Kivunlievitys edesauttaa synnytystä rentouttamalla synnytystien kudoksia. Kivunlievitys on aina, aina parempi juttu kuin ei kievunlievitystä.

Minä todellakin uskon salaliittoon kivunlievityksen pihtaamiseksi. Sen syitä ovat mm. ottaa luulot pois asiakkailta, tehdä äideistä nöyriä, säästää rahaa ja ylipäätään se on kätevä vallankäytön väline. Sillä saadaan naiset riitelemään keskenään, kilpailemaan äitiyden gloriasta ettei naisten yhteiskunnallinen asema vahingossakaan paranisi naisten liittoutuessa keskenään ajamaan yhteistä asiaa.

Sinä, naisparka, olet nielaissut tämän syötin kokonaan, koukkuineen päivineen. Muuten ei oikein ole mahdollista elää sellaisessa kognitiivisessa dissonanssissa, että esim. Suomessa ei ponnistaminen onnistu täysissä epiduraaleissa, vaikka USA:ssa onnistuu.

Muuten en välittäisi kitinästäsi mitään, mutta sinä ja kaltaisesti olette osaltanne syyllisiä siihen, että kivunlievityksen tilanne ei parane, ei edes niiden osalta jotka kaipaavat parempaa sellaista. Häpeäisit.

ensimmäisessä synnytyksessä Haikaranpesässä lääkäri oli tosi kiireinen, eikä ehtinyt paikalle kuin vasta sitten kun epiduraali oli jo myöhäistä laittaa. Ennen toista synnytystä suunnitelmaan kirjattiinkin sitten, että tahdon epiduraalin mahdollisimman nopeasti. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan sitä jahkattiin ja jahkattiin ja lopulta jäin ilman. ap

syy: odotin siis 6tuntia, eikä supistusten välillä ollut yhtään taukoja. sanon "yhtään" - koska se on totta; sen näytti käyrätkin. synnytys oli toinen.



ymmärsin toki kätilön viestin - en ollut minkään arvoinen. lapsi syntyi ( ponnistamisentarve katosi ja toki silloin juoksi lääkärikin paikalle ) luomuna ja sinertävän velttona, apgar sentään kuitenkin 8.



synnytksen jälkeen sanoin kätilölle, että olen hyvin pahoillani ja luokaantunut hänen käytöksestään - ja kätilö oli kirjoittanut papereihini vain " äidin pää on aivan pyörällä " - eli ei mitään siitä, että olin ilmaissut olevani hyvin pettynyt hänen tekemiinsä ratkaisuihin ja hänen käytökseensä ylipäätään.



osasto oli tupaten täynnä, jouduin vierashuoneeseen ylipaikalle - olihan mulla tietenkin verho siinä välissä, mutta huoneessa ravasi jatkuvasti jengiä katsomassa telkkaria, syöttämässä lapsille eväitä jne.

yhden ainoan kerran minua ja vauvaa kävi katsomassa hoitaja. edellinen lapseni oli syntynyt keskosena ja yritin saada neuvoja esim. imetykseen liittyen jne - mutta kukaan ei ehtinyt auttamaan, vaikka apua minulle luvattiin.

kotiutus tapahtui synnytyksestä seuraavana iltapäivänä.



ole edelleen vihainen ja haluaisin lyödä naamaan sitä kätilöä - joskin ymmärrän täysin, miten järjettömältä tuo kuulostaa, enkä sellaista ikinä tietenkään tekisi, mutta tunne on vahva.

kivunlievityksissä.



Ykkönen syntyiKätilöopistolla ihan normaalilla synnytysosastolla 2003. Ihan avokätisesti tarjottiin kivunlievitystä.



Kakkonen syntyi Naistenklinikalla Kättärin sulun takia 2005, ja siellä jopa tyrkytettiin epiduraalia. Otin sen silloinkin ja kaikki meni oikein hyvin.



Kolmas syntyi 2009 Haikaranpesässä. Taas kerran kaikki meni hienosti. En halunnut akvarakkuloita - niitä tosin tyhkytettiin monta kertaa. Käytössä oli lämpötyynyt, ilokaasu ja sitten vielä epiduraali. Kätilö itse kysyi, haluanko.



Kolme kertaa olen synnyttänyt mukavissa tunnelmissa. Ihanat muistot jääneet.Kertaakaan ei ole tarvinnut anella tai odotella tuntikausia puudutusta. Itse olen tosin ottanut asian puheeksi jo mennessä. Että saatan haluta puudutuksen jossain vaiheessa.