Sopiva määrä harrastuksia 4-vuotiaalle pojalle? Mitä teidän 4-vuotiaat harrastavat?

mutta mahdotontahan tuota on etukäteen tietää. Jos osoittautuu liian raskaaksi lapselle, niin sitten karsitte.

harrastuksia, mutta ei toi sinänsä ole liikaa.



Vähän turhan aikaisin kyllä aloitatte, 4-vuotiaalla ei välttämättä ole vielä motorisia edellytyksiä oppia.

Ei liikaa, kun päivähoitopäivä on liian lyhyt.



Usein laiskat vanhemmat "on sitä mieltä ettei lapsi harrastuksia kaipaa", puolustelevat sillä omaa saamattomuuttaan. Oikeastihan esim. luistelukoulu ja uimakoulu ovat todella kehittäviä ja paljon enemmän hyväksi kuin se jos mamma istuu vauva-palstalla ja lapsi tuijottaa muumeja videolta... =O

kävi kerran viikossa temppukoulussa (45min/kerta) ja sen lisäksi isänsä kanssa nyrkkeilysalilla silloin kun itseänsä huvitti. Keväällä huomasin selvää väsymystä temppukoulun suhteen.

sopivalta. 2 harrastusta on minusta sopiva, varsinkin kun vain toinen on arki-iltana. Meillä tyttö, 4,5 v., aloittaa sirkuksen ja todennäköisesti jonkun toisen harrastuksen, esim. jatkaa muskarissa tai piirustuksessa. On käynyt aiemmin myös uimaryhmässä, jumpassa ja kerhossa, ei siis samaan aikaan tokikaan :D

Meillä lapset ovat olleet luistelukoulussa 3-vuotiaina, poika oli 4-vuotiaana jo jääpeliryhmässä ja siirtyi joukkueeseen 5 täytettyään. Hankalaahan luistelu kovin vanhana on oppia... Samoin minusta uinnin kanssa. Ei 4-vuotiaalla välttättä uimataito ole heti tavoitteena vaan tottuminen vesielementtiin. Koululaisena monia jo pelottaa ja arastuttaa, joten opettelu silloin vaikeampaa. Jos siis ei muuten ole harjoitellut, perheen kanssa jne.

Eihän ohjatut harrastukset tuon ikäiselle mitenkään välttämättömiä ole, mutta meillä ainakin on tykätty muun tukena. Itse en esimerkiksi ole kovin innokas luistelija, mutta haluan että lapseni oppivat kunnon luistelutaidon. Hyvältä vaikuttavat harrastukset ap mielestäni valinnut ja tuskin tulee olemaan liian raskasta. Meillä ainakin harrastukset ovat viikon kohokohta lapsille.

harrastuksia, mutta ei toi sinänsä ole liikaa. Vähän turhan aikaisin kyllä aloitatte, 4-vuotiaalla ei välttämättä ole vielä motorisia edellytyksiä oppia.

4-vuotias tyttö, joka on kotihoidossa. 2krt viikossa käy seurakunnan kerhossa. keväällä kävi kerran viikossa liikkarissa ja nyt elokuun lopulla aloittaa satubaletin. uskon että on hänelle tarpeeksi.

Voit kauhistua vielä lisää, sillä lapsi on kotihoidossa.

Minusta nelivuotias ei tarvitse harrastuksia ainakaan päiväkodin lisäksi.

mutta, ei välttämättä ole mitään eroa oppiiko nuo taidot 4- vai 6-vuotiaana. Ihan yhtähyvin uivat ja luistelevat sitten isompana.



Ei päiväkotilapset tarvitse harrastuksia siellähän on kaikenlaista toimintaa vaikka kuinka. Monethan käyvät ihan vartavasten "virikehoidossa" vaikkei hoidontarvetta olisikaan.



Minusta rauhalllinen kiireetön arki ja pitkä lapsuus antavat parhaat eväät lapselle tulevaisuutta ajatellen. Ei mikään aikaisin aloitettu valmennjus.

sitä mieltä on asiantuntijat

Jälkimmäinen kehittää kaikkea motorisuutta ja ensimmäinen sosiaalisuutta.



Perusteluni sille, miksi 4-vuotiaamme harrastaa kaikenlaista:



Lapseni on syntynyt meidän yhteiskuntaamme - ei maalle 40-luvulla (tosin silloin olisi jo kovasti heinätöissä sen 'rauhallisen lapsuuden' sijasta).



Ajattelin minä miten ruusunpunaisesti itse, niin lapseni täytyy toimia kuitenkin tässä yhteiskunnassa ja minusta asteittainen totuttaminen mm. urheiluun ja seuralajeihin helpottaa hänen tulevaa kouluun menemistään yms. Kaksi kertaa viikossa ei ole mitenkään 4velle liikaa, joka juoksee muutenkin ympäriinsä kaikki päivät - tietysti riippuu tapauksesta aina.



Toinen on sitten - jos lapseni haluaa olla hyvä jossain lajissa ikinä, hänen on aloitettava se vähintään 5-vuotiaana - taas - huolimatta siitä, miten kivaa se olisi, että voisi aloittaa vasta 10-vuotiaana, niin ei kuitenkaan ole. En halua viedä lapseltani mahdollisuutta olla joskus todella hyvä jossain lajissa, jos hän näin haluaa.



Muistan miten närkästynyt itse olin, kun aloittelin murrosikäisenä jotain lajia ja tiesin jo valmiiksi etten voi olla siinä koskaan hyvä.



Ja todella - yksi/kaksi tuntia viikossa ei mitenkään ole raskasta. Johan hän juoksee pihalla tuntikausia muutenkin. Taitavat mammat olla vaan laiskoja, kun eivät vie lastaan harrastamaan...

lihovassa yhteiskunnassamme ainoastaan hyväksy. Nyt tuli ihan puppua taas joltakin. Ei se, että se on Ohjattua liikuntaa, tarkoita, että siellä on mikään venäläisten lasten koulutusmeininki.

sitä mieltä on asiantuntijat

mutta lapsen kuskaaminen pitkän päiväkotipäivän jälkeen paikasta a paikkaan b ja sitten paikkaan c on kuormittavaa.

Voihan se lapsi pelata siinä kotikentälläkin jalkkista omien vanhempien kanssa,mutta on kiva shoppailla sillävälin kun tuo lapset valmentajalle "hoitoon".



terv se joka puhui asiantuntijoista ja on jalkapallovalmentajan vaimo.

Jos siis tarhapäivä on noin lyhyt ja arkiharrastuksia vaun yhtenä päivänä.



Minusta se menee niin, että tarha on lapsille työtä. Siellä lapsi joutuu pinnistelemään ja sietämään hälyä, tungosta ja sosiaalista stressiä. Jos päivä on täysimittainen, siihen ei arkisin parane tunkea viereen vielä jotain harrastusryhmää, jossa lapsi joutuu - jälleen uudessa sosiaalisessa porukassa - TAAS pinnistelemään sosiaalisesti ja sietämään melua ja hälyä.



Miettikää itse, moniko teistä hinkuaa 8h työpäivän päälle vielä perään johonkin uuteen, isoon porukkaan harrastamaan. Ja nyt kuitenkin siis puhutaan neljävuotiaista, ei aikuisista.



MUTTA ap:n lapsella hoitopäivä on suht lyhyt ja harrastuksetkin mukavasti tasapainottavat päivää eli ovat liikunnallisia. Antavat siis lapselle tilaisuuden purkaa energiaa ja liikkua.



Meillä lapsilla oli nelivuotiaana yksi arkiharrastus, muskari. Mutta niiksi päiviksi otin aina itse arkivapaan (teen vuorotyötä), eli saatoin joko pitää lapset kotona niinä päivinä tai ainakin hakea jo puolelta päivin hoidosta kotiin.

Kerropa mitä eroa lapselle on käydä kerran viikossa jalkapallossa vs. pelata itse? Kaikki me emme asu myöskään maalla, joten ei ole yhtään ketään kenen kanssa pelata.

Ja lisäksi, itse olen sitä mieltä myös, että jos lapsi on tarhassa 7-17 niin siten ei kukaan 4-v kyllä jaksa! Mutta ei meillä olla niin pitkiä päiviä.

mutta lapsen kuskaaminen pitkän päiväkotipäivän jälkeen paikasta a paikkaan b ja sitten paikkaan c on kuormittavaa.

Voihan se lapsi pelata siinä kotikentälläkin jalkkista omien vanhempien kanssa,mutta on kiva shoppailla sillävälin kun tuo lapset valmentajalle "hoitoon".

terv se joka puhui asiantuntijoista ja on jalkapallovalmentajan vaimo.

eikä ole väsynytkään päivän jälkeen. Ehkä näin oli vielä 2-vuotiaana, mutta ei nykyään.

Jos siis tarhapäivä on noin lyhyt ja arkiharrastuksia vaun yhtenä päivänä.

Minusta se menee niin, että tarha on lapsille työtä. Siellä lapsi joutuu pinnistelemään ja sietämään hälyä, tungosta ja sosiaalista stressiä. Jos päivä on täysimittainen, siihen ei arkisin parane tunkea viereen vielä jotain harrastusryhmää, jossa lapsi joutuu - jälleen uudessa sosiaalisessa porukassa - TAAS pinnistelemään sosiaalisesti ja sietämään melua ja hälyä.

Miettikää itse, moniko teistä hinkuaa 8h työpäivän päälle vielä perään johonkin uuteen, isoon porukkaan harrastamaan. Ja nyt kuitenkin siis puhutaan neljävuotiaista, ei aikuisista.

MUTTA ap:n lapsella hoitopäivä on suht lyhyt ja harrastuksetkin mukavasti tasapainottavat päivää eli ovat liikunnallisia. Antavat siis lapselle tilaisuuden purkaa energiaa ja liikkua.

Meillä lapsilla oli nelivuotiaana yksi arkiharrastus, muskari. Mutta niiksi päiviksi otin aina itse arkivapaan (teen vuorotyötä), eli saatoin joko pitää lapset kotona niinä päivinä tai ainakin hakea jo puolelta päivin hoidosta kotiin.

pelaako itse esim. oman perheen jäsenen tai jonkun kaverin kanssa vai meneekö mukaan sanotaan vaikkapa parinkymmenen vieraan lapsen ryhmään, jossa on hälyä yms. paljon.



Kyse on siis stressitasosta pitkän hoitopäivän jälkeen.



Mutta kuten sinäkin sanot, paljon riippuu hoitopäivän pituudesta. Olen samaa mieltä.



-16-

eikä ole väsynytkään päivän jälkeen. Ehkä näin oli vielä 2-vuotiaana, mutta ei nykyään.

Jos siis tarhapäivä on noin lyhyt ja arkiharrastuksia vaun yhtenä päivänä. Minusta se menee niin, että tarha on lapsille työtä. Siellä lapsi joutuu pinnistelemään ja sietämään hälyä, tungosta ja sosiaalista stressiä. Jos päivä on täysimittainen, siihen ei arkisin parane tunkea viereen vielä jotain harrastusryhmää, jossa lapsi joutuu - jälleen uudessa sosiaalisessa porukassa - TAAS pinnistelemään sosiaalisesti ja sietämään melua ja hälyä. Miettikää itse, moniko teistä hinkuaa 8h työpäivän päälle vielä perään johonkin uuteen, isoon porukkaan harrastamaan. Ja nyt kuitenkin siis puhutaan neljävuotiaista, ei aikuisista. MUTTA ap:n lapsella hoitopäivä on suht lyhyt ja harrastuksetkin mukavasti tasapainottavat päivää eli ovat liikunnallisia. Antavat siis lapselle tilaisuuden purkaa energiaa ja liikkua. Meillä lapsilla oli nelivuotiaana yksi arkiharrastus, muskari. Mutta niiksi päiviksi otin aina itse arkivapaan (teen vuorotyötä), eli saatoin joko pitää lapset kotona niinä päivinä tai ainakin hakea jo puolelta päivin hoidosta kotiin.

tuo edes ole mikään mutumielipide, vaan asiantuntijoiden mielipide.

Eri asia, jos lapsi on perhepäivähoitajalla. Mutta tarharyhmät ovat nelivuotiailla yleensä jo hyvin isoja, 15-20 lasta ja ylikin. Silkkä HÄLY on todella kova, menepä joskus päiväksi seuraamaan, niin näet. Lisäksi lapsi - nelivuotiaskin on vielä hyvin pieni ja vasta harjoittelee ryhmässäoloa ja sosiaalisia taitoja - joutuu pinnistelemään pärjätäkseen suhteessa muihin lapsiin.

-16-

vastaisin, ettei päiväkodissa oleva neljä vuotias tarvitse mitään harrastusta.



Jos on pakko, niin sitten se yksi viikonloppuna.



Meidän poika alkoi harrastamaan kuusi vuotiaana kahta eri urheilukerhoa eli kahtena iltana tunti.

6v iässä. Sitä ennen en nähnyt järkevänä raahata lapsia harrastuksiin hoitopäivän jälkeen, vaan mielummin saivat keskittyä leikkimiseen tai oman perheen kanssa touhuiluun. Nytkin kun ovat ekalla, niin minusta 2 iltaa viikossa riittää hyvin.