Mikä naispuolisia liikunnanopettajia oikein vaivaa ?

Mä kerron okl:n puolelta kokemuksia. Itse opiskelin aikuisiällä, tavallisena sauvakävelijänä, luokanopettajaksi ja täytyy sanoa, että osa opiskelukavereista oli liikuntanatseja. Nyt kyse ei ole siis varsinaisista liikunnan aineenopeista vaan luokanopettajista eli alakoulusta. Tuntui, että henkenä oli hehkua, kuinka kivaa on hyppiä portaita ylös, juosta Cooperia ja muutenkin "pakottaa" liikkumaan.

Itselleni se oli valaisevaa, koska olen ollut aikanaan koulussa aika hyvä liikunnassa ja yhtäkkiä olinkin se keski-ikäinen ja kömpelö nuorten urheilijoiden joukossa. Havahduin pohtimaan sitä, miltä liikunta voi tuntua, kun ei vaan kykene samaan kuin muut. Erityisesti nämä liikuntaan erikoistuvat (jotka siis monesti opettavat alakoulussa) tuntuivat olevan täysin sokeita sille, että liikunta ei kaikille ole helppoa tai hauskaa automaattisesti. Musiikissa pohdittiin paljon, kuinka ketään ei saa pakottaa julkiseen nöyryytykseen, matikassa korostettiin sitä, että matikkakauhua pitää välttää, kuviksessa kaikki kelpaa jne. Mutta liikunnassa jopa okl:n didaktisessa ajattelussa tämä oli täysin tuntematon ajattelu ja julkiset näytökset omasta osaamisesta/osaamattomuudesta kuuluvat tietysti opetukseen. Mietin monesti, että miltä tuntuisi heikosta laskijasta, kun aina laitettaisiin taululle räpeltämään ja näyttämään osaamattomuutensa. Ymmärrän, että liikunta on aina jossain määrin julkista toisille ja siksi siinä pitäisi juuri huolehtia hienotunteisuudesta.

Minusta liikunta ainakin okl:n tasolla on täysin ajastaan jäljessä ja ruokkii liikuntanatsismia. Monesti oikeastaan huvitti, kun esim. matikasta porattiin, että on niin hankalaa ja oon aina vihannut matikkaa jne. Kukaan ei ikinä uskaltaisi sanoa samaa liikunnasta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 10:29"]

omakohtaista kokemusta siitä miltä tuntuu tulla valituksi viimeisenä joukkueeseen.
Niitä jotka jo omina kouluaikoinaan halveksivat liikunnallisesti heikkoja.

[/quote]

Vali vali. Kasvata itsetunto ja lopeta valittaminen

Mun mielestä liikuntatunneilla olisi pitänyt/voinut enemmän kuunnella meitä oppilaita. Etenkin ala-asteella mehän juostiin kaikki välkät hikipäässä. Milloin oli ohjelmassa hippaa, milloin futista, milloin pollaa ja ropoa (poliisi ja rosvo), hypittiin hyppylaudoilla, pelattiin tervapataa jne. Liikuntatunneilla taas piti tanssia (YÖK, en vieläkään pidä siitä, että vieras ihminen tulee iholle) ja etenkin meillä tytöillä oli aina vaan jotain tylsää jumppaa ja olimme kateellisia pojille, jotka saivat juosta ja pelata sydämensä kyllyydestä. Tai esim. luistelussa tytöt harjoittelivat kaikkia käännöksiä ym kuvioita kun taas pojat saivat painaa lujaa. 

Välineurheilu on myöskin aika kyseenalaista. Itse olin perheessäni lapsipuolen asemassa, ihan kaikin tavoin. Luistimet ja monot olivat aina aivan liian pienet, suksia ei voideltu koskaan eikä mulla ollut kunnon liikuntavarusteita. Hiihtoreissujen jälkeen varpaat olivat siniset ja kipeät, koska jalka oli sullottu aivan liian pieneen monoon, johon ei esim. villasukkaa mahtunut. Monesti tuli pidäteltyä itkua kun sattui niin paljon vielä pitkään liikuntatunnin jälkeenkin. Samoin oli noloa kun ei ollut sisätossuja, ei ollut rintaliivejä yläasteellakaan, alushousut monesti kulahtaneet ja reikäiset...No, se ei ole liikanopen vika, mutta jäi silti ikäväksi muistoksi tunneista.

up

Itse tykkäsin lapsena niin paljon lähes kaikista urheilulajeista, että mulle oli ihan sama minkälainen ihminen siellä oli opettajana. Pääasia että pääsi pelaamaan, joka oli hauskinta mitä lapsena tiesin. Uiminen oli kyllä vähän perseestä, koska olin lihava ja kömpelö.

Ja näin poikina meille oli ihan itsestään selvää (tai ainakin minulle oli) että me halutaan voittaa se mikä tahansa salibandy, koripallo tai futispeli. Onko se sitten tytöillä vähän toisella tavalla, mutta minä ainakin muistan odottaneeni koko viikon kun tiesin että liikuntatunnilla pelataan vaikka säbää ja pääsee pelaamaan.

Jotain voimistelutunteja ja yleisurheilua en sen sijaan odottanut ikinä yhtään. Olin niin huono kaikissa korkeushypyissä sun muissa motoriikkaa vaativissa lajeissa. Pallopelit ja joukkuelajit olivat minun juttu.

Niin ja tanssitunnit yläasteella olivat ihan kamalia. Olin niin sairaanloisen ujo ja surkea itsetunto, pidin itseäni jotenkin ällöttävänä ja tätä signaalia kun sai vielä tytöiltäkin niin siinähän se oli kierre valmis Se tyttöjen kanssa tanssiminen.. voi helvetti soikoon sitä epämukavuuden tunnetta ja pelkoa kun tiesi että ne tunnit ovat tulossa.

Hiihtotunnit oli ihan hirvittäviä. Meillä kyllä muistan että jossain vaiheessa oli semmoinen juttu, että pakko ei ollut hiihtää vaan ne lähtivät kävelemään, jotka eivät hiihtäneet. Vaikka silti kuitenkin kyllä meillä muistaakseni aina se 1 liikuntapäivä talvessa oli mihin osallistui koko koulu ja siellä oli kaikkien hiihdettävä.

Sittemmin opin jopa pitämään hiihtämisestä, mutta kyllähän se niinä ala-asteen ensimmäisinä vuosina oli ihan kamalaa.

Minullakin on ollut suurimmaksi osaksi huonoja kokemuksia liikunnanopettajista. Lukiossa oli ihana liikunnanopettaja, onneksi. Muuten olisin varmaan vihannut liikuntaa ikuisesti.

Koululiikunta oli minulle tosi vastenmielinen oppiaine. Kun menin lukioon, luulin, että lukiossa liikuntatuntien ohjelma olisi jo aika vapaavalintaista, koska kyse on jo melkein aikuisista nuorista. Mutta ei. Tasan tarkkaan tehtiin jotain tiettyä asiaa. 

Mielestäni lukiossa ei tarvitsisi olla liikuntaa pakollisena ollenkaan. Liikunnan voisi jättää oppilaan omalle vastuulle. Näin säästyisi koulutuntejakin.

Itse kävin koulua naapurikunnassa ja koulupäivistä saattoi tulla tosi pitkiä. Liikuntatunnit olivat tyypillisesti päivän aluksi tai lopuksi. Turhaan pidensivät koulupäivää. Ainut myönteinen muisto on suunnistuksesta, kun kirpeinä syysaamuina lähdimme etsimään rasteja. 

en tajua miksi kaikki naispuoliset ovat täysiä idiootteja, jotka tappavat viimeisenkin innon liikuntaa kohtaan

ja meininki on todella sadistista. Lapseni harrastaa yleisurheilua paikallistasolla todella aktiivisesti, mutta on jos saanut joukkoepeleissä kuulla olevansa surkea luuseri, kyvytön ryhmätoimintaan ja huonokuntoinen.



Nykyisin lapseni saa vatsavaivoja ennen liikuntattuntia ja viettää turhankin hanakasti aikaa terveydenhoitajalla itkemässä.

ihana naisliikunnan ope. Vanhempi nainen, jolla oli ehkä 10 lasta itsellään. Kaikki hommat piti tehdä, mutta silti oli aina ystävällinen ja ymmärtäväinen. Ja silti pakotti tekeen kaiken :)



Seuraavan koulun liikunnanope olikin hirmu!! Se vainosi minua, luulen ainakin. Kunnes hoksasi, että tykkäsin tavallisesta jumpasta. En osaa joukkuepelejä yhtään... Tämän jumppa löydön jälkeen minäkin nousin normaalin ihmisen kastiin.

mutta mun on tosi vaikea uskoa, että oikeasti on niin paljon kamalia liikunnanopettajia.



Varmaan muutama mätä yksilö mahtuu joukkoon, ihan niin kuin missä tahansa työpaikalla, mutta vaikea kuvitella, että ne oikeasti olisi esimerkiksi niin ammattitaidottmia, että haukkuisivat lasta luuseriksi. Kavereiden kyllä uskon haukkuvan siinä pelin tiimellyksessä - joten onko kyse inhosta liikuntatunteja kohtaan - johon vaikuttaa monta tekijää -vai ihan oikeesti sitä opettajaa kohtaan?

naispuolisen liikunnanopettajan käsiksikäymisestä esimerkiksi. Toinen kun en saanut sormia maahan, jouduin jälki-istuntoon opettajan uhmaamisesta.

Ekaluokalta lukioon oli vain kaksi suht siedettävää liikunnanopettajaa.

Ja hassua, nyt aikuisena olen urheilullinen ja kuntoni on ikäiseksini todella hyvä. Mutta koulussa minut painettiin todella alas ja haukuttiin ihan surkeaksi, kenestä ei ole ikinä mihinkään ja en osaa mitään.

mutta mun on tosi vaikea uskoa, että oikeasti on niin paljon kamalia liikunnanopettajia.

Varmaan muutama mätä yksilö mahtuu joukkoon, ihan niin kuin missä tahansa työpaikalla, mutta vaikea kuvitella, että ne oikeasti olisi esimerkiksi niin ammattitaidottmia, että haukkuisivat lasta luuseriksi. Kavereiden kyllä uskon haukkuvan siinä pelin tiimellyksessä - joten onko kyse inhosta liikuntatunteja kohtaan - johon vaikuttaa monta tekijää -vai ihan oikeesti sitä opettajaa kohtaan?

Ne jotka ei osaa - opettaa

ja ne jotka ei osaa opettaa - opettaa liikuntaa!

:)

Olin syntyessäni todella pieni keskonen ja minulla oli vaikeuksia kehon hallinnassa ja tasapainossa. Olin muutenkin koulukiusattu, koska olin pikkuaikuinen ja lisäksi minulla oli paha ärrävika. Minulla oli myös rasitusastma, mutta sain tietää se vasta nyt 23-vuotiaana -ja liikuntatunneilla haluni mennä hitaammin kuin muut tulkittiin tietenkin laiskuudeksi. Liikuntatunneilla olikin todella kivaa, kun en jaksanut juosta kuten muut, en hallinnut kehoani kovin hyvin ja en todellakaan jaksanut vetää itseäni suksilla ylös korkeita mäkiä. Kaiken huippu oli, että isäni (jota vihasin) pakotettiin auttamaan minua hiihtotunneilla ja vetämään minut mäen päälle (pidin hänen porkastaan kiinni, kun hän veti minua). Näin sitten koulun vihatuin tyttö riippui isänsä helmoissa tunneillakin. Se oli nöyryyttävää ja lisäksi hän v*ttuili minulle koko ajan. Jos olisin itse ollut tuo opettaja, olisin sanonut että etköhän sinä Maija (nimi muutettu) voisi tehdä jotakin muuta kuin hiihtää. Minu valittiin myös aina viimeisenä joukkueisiin -ei siksi että olin huonoin vaan siksi, ettei munusta pidetty. Ei meidän luokalla valittu parhaita omaan joukkueeseen vaan ne joista pidettiin. Ne jotka eivät sopeutuneet ala-asteikäisten lapsellisiin sosiaalisiin peleihin, jäivät ulkopuolelle.



Luojan kiitos olen nyt aikuinen.

ketjussa, että koululiikunnan pitäisi alaluokilla olla mieluummin leikkiä kuin mittaamista ja vertailua. Lapsethan tykkäävät yleensä kovasti erilaisista liikunnallisista leikeistä ja temppuradoista.



Yläluokilla on ihan liikaa joukkuepelejä. Niissä hyvät sättivät huonoja, syöttävät vain muille hyville jne. Innostu siinä sitten liikunnasta. Miksei voisi olla vaikka zumbaa, joogaa, sulkapalloa, kuntosaliharjoittelua, vesijumppaa, sauvakävelyä tai jotain itsepuolustuslajeja?

ainakin minun kokemuksen mukaan.

Tyttöni harrasti kilpaurheilua ja rakastaa liikuntaa. Sai testeistä 10 ja silti liikunnannumero 7 WHAT ? Samaan kaveriporukkaan kuului laiskanpulskea 10 tyttö, jolla oli liikunta 9 vaikka sai testeistä 6 tai 7



Just. Ja sama ope kirjoitti joka liikunnantunti LUVATTOMAN poissaolon, silloin kun tyttöni oli jalka kipeä ja käveli kainalosauvoilla. Lääkärintodistus oli toimitettu rehtorille ja liikan opelle, rehtori sanoi että ei kannata edes osallistua liikuntaan.... silti joka kerta luvaton poissaolo. Tämä loppui vasta kun rehtori puuttui asiaan



Aivan hirveä ämmä muutenkin

Pallopelejä en nyt aikuisenakaan menisi harrastamaan, vaikka siitä maksettaisiin minulle hyvä korvaus.