Pojan tyttöystävä kävi ekaa kertaa meillä

sanoin päivää ja heipat. Kerroin myös itsestäni ja perheestäni, jos kysyttiin.



Mutta harva kavereistani olisi pystynyt samaan eli tuskin tuo mitenkään poikkeuksellista on. Tosin omia lapsiani olen yrittänyt opettaa, et sanotaan vähintää moi, kun mennään kavereille ja vastataan reippaasti, jos jotain kysytään.

Lasten kavereista monet eivät edes moi sano, jos en sano ensin itse ja vaikeasti vastataankin.



Mutta joku teini voi olla ihan lukossa siitä, että tapaa ekaa kertaa vanhemmat. Varmaan ajan mittaan helpottaa ja tilanne vapautuu.

alussa ujostelin. Sitten jo viikon päästä, kun anoppi otti puheeksi ettei tarvitse ujostella ja että voin olla kuin kotonani, niin piereskelin sohvalla poikaystäväni kanssa kilpaa ja käyskentelin jääkaapilla.

Myöhemmin olin jo 16v keskustelimme anopin kanssa suihinotosta ja sain anopilta pari hyvää vinkkiä jota voisin kokeilla...

Eli ujoudesta pääsee kyllä. Ei pidä olla niin hyökkäävä alussa.

Siis noinhan ihmiset on ja käyttäytyy. Tuo on totista sosiaalisointia, pääsit heti mukaan perheeseen.

Minulla on melkein samat kokemukset, mutta myöhemmin riitaannuin anopin kanssa. Kävi vähän liian läheiseksi kanssani.

Olipa pettymys. Odotin innoissani et voidaan vähän jutella, tutustua, käydä jossain, tehdä jotain... Mutta ei. Se puhui mulle tasan sen verran et kun hain sen bussipysäkiltä niin se vastas mulle kun esittelin itseni. Joo o. Se hävis sit meillä pojan huoneeseen eikä poistunu sieltä kuin vessaan. Sit se lähti eikä ees heippoja sanonut. OUTOA!!!

Se on sun pojan tyttöystävä, ei sinun tyttöystävä.

elämä on julmaa, vai mitä ;)

elä tunge ittees, teet vaan itsestäsi anopin from hell



Anna nuoren tutustua sinuun

monikaan ei tervehdi tyttölapsia eik heille juttele. erittäin sosiaalinenkin pieni lapsi opetetaa ja kasvaa vähitellen ujoksi.

aikaa viettämään vaan poikaystävänsä:-O



Mun esikoinen (16 vee) on ujo, ja voin kuvitella, että se käyttäyisi just noin.

Ihan intona odottaa pojan tyttöystävää, että voisi bondata. Ei se tyttöystävä ap sinun takiasi teille tullut, vaan pojan. Ja ujosteli vielä päällekäyvää emäntää.



Muistan itsekin bondanneeni helpommin poikaystävän isän kanssa teininä, koska isät eivät hyökänneet heti kimppuun, vaan antoivat olla!

monikaan ei tervehdi tyttölapsia eik heille juttele. erittäin sosiaalinenkin pieni lapsi opetetaa ja kasvaa vähitellen ujoksi.

Tämä on niin totta! Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lähes poikkeuksetta aina poikia "tentataan" ja höpötellään niitä näitä. Tytöltä ei kysytä juuri mitään eikä oikeastaan kuunnella. Mä yritänkin aina tyttöä rohkasta esim. "kerros x:lle mitä oot tehnyt tänään"..

Olen teinitytön isä. Minulla on tapana ottaa poikaystävät puhutteluun. Kyselen suoraan pojan aikeet ja vähän pelottelen poikaa että varmasti kunnioittaa tyttöäni.



Hoidan tämän hyvin asiallisesti työhuoneessani, mutta pidän tietyn agressiivisen vireen päällä esim katseessani.



Teen hyvin selväksi pelisäännöt.

Sitten annan paketin kondomenja ja kysyn saisiko olla kahvia.

Tyttäremme oli varoitellut, ettei saa tentata. Ei sitten tentattu. Poika sanoi sisään tullessaan moi ja sen jälkeen ei avannut suutaan kertaakaan. Ja ihan takuuvarmasti tuli tapaamaan appivanhempiaan eikä tyttöä. Juteltiin siinä sitten pääasiassa tyttären kuulumisista, joihin poikakin olisi ihan hyvin voinut kommentoida. Mutta ei.

niin että tuskin sain "hei" suustani kun jouduin heidät kohtaamaan. Eivät he minua kohtaan mitenkään ystävällisiä olleetkaan.

Olen teinitytön isä. Minulla on tapana ottaa poikaystävät puhutteluun. Kyselen suoraan pojan aikeet ja vähän pelottelen poikaa että varmasti kunnioittaa tyttöäni. Hoidan tämän hyvin asiallisesti työhuoneessani, mutta pidän tietyn agressiivisen vireen päällä esim katseessani. Teen hyvin selväksi pelisäännöt. Sitten annan paketin kondomenja ja kysyn saisiko olla kahvia.

*utelias*

tai käynyt missään kahdestaan. 4 v naimisissa.

Huoooh yleensä se johtuu siitä että teinit haluisivat vaan katsella rauhassa ilman myyjän apua ja saattavat hävetä vanhemmpiaan ja siksi eivät puhu kun hävettää... -.-

Olen teinitytön isä. Minulla on tapana ottaa poikaystävät puhutteluun. Kyselen suoraan pojan aikeet ja vähän pelottelen poikaa että varmasti kunnioittaa tyttöäni.

Hoidan tämän hyvin asiallisesti työhuoneessani, mutta pidän tietyn agressiivisen vireen päällä esim katseessani.

Teen hyvin selväksi pelisäännöt.

Sitten annan paketin kondomenja ja kysyn saisiko olla kahvia.

vaan ihan normikäyttäytymiseen kuuluu, että sanoo esim. joo en tykkää tosta tai tykkään tästä. Ei tarttee panikoida kun ihminen puhuu. Ja on toi törkeetä jos ei sano ees, että hei hei. Voin vaan kuvitella miten tukalaa on ollut ap:lla kun on kyydinnyt tätä pikkulikkaa ja toinen ei oo uskaltanu sanoo mtn.

Ei aina tarttee mennä äärimmäisyyksiin. on myös normaali, kultainen keskitie

minulla taas tulee mieleen että voi tyttöparkaa varmasti ollut tukala olo kun ei uskalla sanoa mitään kun hermostuttaa niin paljon kun ei tiedä mitä sanoa ettei puhuisi ohi suunsa/ vaikuttaisi typerältä/antaisi huonoa vaikutusta poikaystävän vanhemmille. kaikki eivät ole mitään supersosiaalisia niin että puhe tulisi luonnostaan. ujot valitettavasti ymmärretään usein töykeinä ja ylpeinä.

ap:lle vielä että tuo on nykyään aika yleinen tapa tulla ekaa kertaa poika/tyttöystävän luo niin että ollaan vaan siellä huoneessa eikä poisstuta muutakuin pissille, usein syödäänkin siellä huoneessa. se on nykyajan nuorison tapa että tutustuminen tapahtuu vähitellen. täysin normaalia, sama oli kun veljeni tyttöystävä tuli aikoinaan niin kaikki kävivät vain moikkaamassa huoneessa ja sitten jätettii rauhaan koska tilanne on niin jännittävä jo muutenkin.

Oli viikonloppuna poikaystävällä ja tuli kotiin aivan kauhuissaan: hän olisi halunnut olla pojan kanssa, ei tämän äidin! Mutta "anoppikokelas" puhui koko ajan, kärtti kanssaan leipomaan, uteli kaiken kuukautisista alkaen (mitä ne sille kuuluvat?) ja teki kaikkensa estääkseen, että tyttö ja poikaystävä olisivat saaneet olla kahden. Siis ihan viattomasti televisiota katsomassa edes.

Olen teinitytön isä. Minulla on tapana ottaa poikaystävät puhutteluun. Kyselen suoraan pojan aikeet ja vähän pelottelen poikaa että varmasti kunnioittaa tyttöäni.

Hoidan tämän hyvin asiallisesti työhuoneessani, mutta pidän tietyn agressiivisen vireen päällä esim katseessani.

Teen hyvin selväksi pelisäännöt.

Sitten annan paketin kondomenja ja kysyn saisiko olla kahvia.

Minun isani "saannot" koostui kerran ilmaan (ei niinkaa minulle) murahdetusta:

"Ei se seksi ole mitaan urheilua."

:D

Oli viikonloppuna poikaystävällä ja tuli kotiin aivan kauhuissaan: hän olisi halunnut olla pojan kanssa, ei tämän äidin! Mutta "anoppikokelas" puhui koko ajan, kärtti kanssaan leipomaan, uteli kaiken kuukautisista alkaen (mitä ne sille kuuluvat?) ja teki kaikkensa estääkseen, että tyttö ja poikaystävä olisivat saaneet olla kahden. Siis ihan viattomasti televisiota katsomassa edes.