Pojan tyttöystävä kävi ekaa kertaa meillä
Olipa pettymys. Odotin innoissani et voidaan vähän jutella, tutustua, käydä jossain, tehdä jotain... Mutta ei. Se puhui mulle tasan sen verran et kun hain sen bussipysäkiltä niin se vastas mulle kun esittelin itseni. Joo o. Se hävis sit meillä pojan huoneeseen eikä poistunu sieltä kuin vessaan. Sit se lähti eikä ees heippoja sanonut. OUTOA!!!
Kommentit (70)
Mun mielestä on kyllä vähän erikoista, että Suomessa ujouden taakse voi piilottaa millaisen huonon käytöksen. Kyllä ihminen voi olla ujo, mutta silti osata normaalit käytöstavat kuten nyt se kaupan myyjän tervehtiminen tai vastaaminen kuin puhutellaan.
Tuo puhumattomuus on yleistä, mutta ei se tee siitä normaalia.
Te hyvin ujot: miettikäähän millaiset käytöstavat teidän vanhemmilla on ja miten vanhempanne opettivat teitä selviytymään tuon persoonallisuuspiirteen kanssa?
Erikoinen asetelma, että odotat pojan tyttöystävältä, että menette yhdessä jonnekin yms ennen kuin edes olet koko ihmistä nähnyt. Tulee mieleen että taitaa taas olla yksi kiva anoppi lisää tulossa...
Mutta erikoista on, että et kyläilyn aikana pyytänyt nuoria muiden seuraan vaikka pienelle välipalalle ja jututtanut tyttöä. Ikään kuin passiivisena odotat jotakin nuorelta ihmiseltä. Ehkä hän ei uskaltanut häiritä sinua pois lähtiessään.
ja vieläkin on hankalaa jutella miehen vanhempien kanssa. En osaa sujuvasti jutella "vieraiden" kanssa, vaikka olen asunut siellä kuuluisilla ulkomaillakin ja totutellut smalltalkiin. Nuorempana olin nimenomaan tuollainen, että pujahdin poikaystävän huoneeseen ja poistuin sieltä vain vessaan. En vain keksinyt mitään sanottavaa, olen ihan surkea sosiaalisissa tilanteissa. Jos joku tulkitsee sen huonoksi käytökseksi, niin huonompi juttu, sillä en halua olla töykeä. Olen vain sellainen, että vaadin uusien ihmisten kanssa toiselta osapuolelta aktiivisuutta. Itse en osaa heittäytyä.
Kun on polvet oman pöydän alla, saa olla kahdestaan.
Vierailija - 04.03.12 10:11 (ID 14411601)
Oli viikonloppuna poikaystävällä ja tuli kotiin aivan kauhuissaan: hän olisi halunnut olla pojan kanssa, ei tämän äidin! Mutta "anoppikokelas" puhui koko ajan, kärtti kanssaan leipomaan, uteli kaiken kuukautisista alkaen (mitä ne sille kuuluvat?) ja teki kaikkensa estääkseen, että tyttö ja poikaystävä olisivat saaneet olla kahden. Siis ihan viattomasti televisiota katsomassa edes.
niin eivät saa jutella kahdestaan vaan täytyy olla pojan äidin kanssa? Miksi ihmeessä? Ei se sen äidin takia ole vieraisilla vaan pojan, minusta on vanhemmilta kohteliasta antaa nuorten olla yhdessä eikä tunkea väliin. Nukkumiset jne, jokaisessa perheessä hoidetaan perheen tavalla, mutta jotenkin outoa, että nuorten vieraat eivät saa olla nuorten kanssa. Onko teillä pojan kavereilla samat säännöt eli kun poikakavereita tulee käymään, eivät nämäkään saa jutella pojan kanssa vaan pitää olla tämän äidin kanssa?
Harva kehtaa lähteä ympäri taloa etsimään poikaystävän vanhempia, että saisi heipat sanottua. Kyllä siihen pitää itse mennä tyrkylle että jaa nytkös sinä lähdet. Se ei ole huonoa käytöstä vaan ujoutta, mielestäni huonoa käytöstä on rynniä ympäri kämppää ja tunkea vaikka toisen makuuhuoneeseen vain ilmoittamaan, että lähtee.
Jos haluat tytön kanssa keskustella, ole itse se aktiivinen osapuoli! Tyttö on selvästi ujompi tapaus eikä itse uskalla tai osaa ottaa kontaktia, ei välttämättä tiedä mitä sanoo ja miten pitäisi käyttäytyä. Kysele, keskustele, pyydä syömään!
Kai pojallasi on käynyt miespuolisia kavereita kylässä? Mitä olet heidän kanssaan tehnyt ja missä käynyt? Kai hekin ovat pitäneet sinulle seuraa, vaikka luulivat tulevansa poikaa tapaamaan.
Mun mielestä on kyllä vähän erikoista, että Suomessa ujouden taakse voi piilottaa millaisen huonon käytöksen. Kyllä ihminen voi olla ujo, mutta silti osata normaalit käytöstavat kuten nyt se kaupan myyjän tervehtiminen tai vastaaminen kuin puhutellaan.
Tuo puhumattomuus on yleistä, mutta ei se tee siitä normaalia.
Te hyvin ujot: miettikäähän millaiset käytöstavat teidän vanhemmilla on ja miten vanhempanne opettivat teitä selviytymään tuon persoonallisuuspiirteen kanssa?
ja onneton sosiaalisissa tilanteissa. En tiedä mitä sanoa, en tiedä miten olla. En tiedä mitä on kohteliasta kysyä puolison vanhemmilta tai keneltäkään muulta - mikä on utelua, mikä on normaalia kanssakäymistä?
Vanhempani ovat ihan normaaleja ja heillä on mielestäni hyvät käytöstavat. Äitini on hyvin sosiaalinen, isäni introvertimpi luonne. Mitenkään erityisesti ei kyllä opetettu selviytymään, tavallaan syytänkin tästä onnettomuudestani vanhempiani, jotka eivät tainneet osata tukea minua oikein, eivät kai nähneet miten onneton ja surkea oikeasti olen. Meillä oli aina sellainen meininki, että kun vanhemmilla on vieraita, nämä juttelevat keskenään eikä siinä lapsia tarvita. En ikinä oppinut juttelemaan luontevasti aikuisten kanssa, joten tapaamiset silloisten poikaystävien vanhempienkin kanssa olivat silkkaa tuskaa.
Harva kehtaa lähteä ympäri taloa etsimään poikaystävän vanhempia, että saisi heipat sanottua. Kyllä siihen pitää itse mennä tyrkylle että jaa nytkös sinä lähdet. Se ei ole huonoa käytöstä vaan ujoutta, mielestäni huonoa käytöstä on rynniä ympäri kämppää ja tunkea vaikka toisen makuuhuoneeseen vain ilmoittamaan, että lähtee.
Jos haluat tytön kanssa keskustella, ole itse se aktiivinen osapuoli! Tyttö on selvästi ujompi tapaus eikä itse uskalla tai osaa ottaa kontaktia, ei välttämättä tiedä mitä sanoo ja miten pitäisi käyttäytyä. Kysele, keskustele, pyydä syömään!
Oikeastiko? Näinkö opetat omille lapsillekin? Kylästä vaan luikahdetaan ulos ilman hyvästelyjä?
Hän sanoi, että täytyykin muistaa, että mennessään poikaystävälle viikonloppuna puhuu tämänäidille koko ajan, kiertää taloa ja nuuskii kaikki nurkat, kyselee todella härskejä uteliaita kysymyksiä anoppi- ja appikokelaalta, ehdottaa kivaa yhteistä tekemistä ja lopuksi yöllä lähtiessään pois menee näiden makuuhuoneeseen, herättää ja kättelee. Kulkee anoppikokelaan perässä joka paikkaan, vessaankin, ettei vain luultaisi ujoksi.
Miksi te odotatte lastenne kavereilta sitä, että ovat teidän kanssanne?
Harva kehtaa lähteä ympäri taloa etsimään poikaystävän vanhempia, että saisi heipat sanottua. Kyllä siihen pitää itse mennä tyrkylle että jaa nytkös sinä lähdet. Se ei ole huonoa käytöstä vaan ujoutta, mielestäni huonoa käytöstä on rynniä ympäri kämppää ja tunkea vaikka toisen makuuhuoneeseen vain ilmoittamaan, että lähtee. Jos haluat tytön kanssa keskustella, ole itse se aktiivinen osapuoli! Tyttö on selvästi ujompi tapaus eikä itse uskalla tai osaa ottaa kontaktia, ei välttämättä tiedä mitä sanoo ja miten pitäisi käyttäytyä. Kysele, keskustele, pyydä syömään!
Oikeastiko? Näinkö opetat omille lapsillekin? Kylästä vaan luikahdetaan ulos ilman hyvästelyjä?
lähteä etsimään. Avoimista ovista on sopivaa kurkkia, suljettujen taakse ei mennä. Kohtelias isäntäväki kun tajuaa itse mennä eteiseen hyvästelemään ilman, että heitä täytyy etsiä. Vai miten itse toimit, kun miehelläsi on vieraita? Tajuatko mennä hyvästelemään vai pitääkö sinut erikseen etsiä?
Mun mielestä on kyllä vähän erikoista, että Suomessa ujouden taakse voi piilottaa millaisen huonon käytöksen. Kyllä ihminen voi olla ujo, mutta silti osata normaalit käytöstavat kuten nyt se kaupan myyjän tervehtiminen tai vastaaminen kuin puhutellaan.
Tuo puhumattomuus on yleistä, mutta ei se tee siitä normaalia.
Te hyvin ujot: miettikäähän millaiset käytöstavat teidän vanhemmilla on ja miten vanhempanne opettivat teitä selviytymään tuon persoonallisuuspiirteen kanssa?
Teidänlaiset ihmiset.. oikeesti, en löydä edes sanoja. Epäsivistyneesti voisin nyt haukkua teidänlaisenne wt;eet, juntit, pussipäässä kasvaneet tai millä nimityksellä haluattekaan itseänne kutsuttavan, teidät niin alas, että kärvistytte tomuksi, PASKIAISET! Teidänlaiset ihmiset ovat julmia, pahoja, teissä ei ole mitään hyvää!
Ei ole vaatekaupamyyjällä varaa arvostella ketään!
Mikä ero voisi olla teineillä, jotka shoppaavat keskenään tai teineillä jotka shoppavaat äidin kanssa ja ovat lähestulkoon puhumattomia, sitten on se ryhmä jotka shoppaa äidin kanssa mutta myös puhuvat, ne hyvin kasvatetut?
On olemassa niin paljon vammoja, sairauksia, kehitysviiveitä yms, mitkä ei näy mitenkään ulospäin. Mutismi, selektiivinen mutismi, dysfasia, autismi, asperger näin muutama mainitakseni. Googlettakaapa jo näiden nuorten määrä ja pohtikaa moniko näistäkin ehkäpä tykkää shoppailla tai joskus ehkäpä seurustella, mutta tarvitsevat vähän enemmän apua ja tukea. Kun kaikki ei ole ujoutta tai huonoa käytöstä, kaikki teidänmielestä röyhkeät teinit eivät pysty puhumaan ulkopuolisille vaikka näkisittekin heidän puhuvan äidille! Ja tyhmääkin tyhmempi ymmärtää sanomattakin tämän asian, eikö? Paitsi WT, joka ei halua ymmärtää, kun ei kiinnosta. Tai pussissa kasvanut, kun ei happi riittänyt kasvattamaan omia aivoja?
Oikeesti, niin julmaa, niin kertakaikkisen julmaa!
oon vaatelikkeessä töissä ja raivostuttaa tollaset teinit/esiteinit jotka ei uskalla sanoa mitään. Jos myyjä kysyy ystävällisesti mitä kokoja he etsivät ja äiti on ihan innoissaan kun kerrankin palvellaan, menevät lapset ihan lukkoon ja katsovat pitkin seiniä eikä uskalla sanoa mitä haluaa. Se on niiiin raivostuttavaa. Opettakaa ihmiset lapsillenne, että ei ihmiset niitä syö vaikka pari sanaa vaihtaisikin
Se, joka sanoo toista ihmistä turhakkeeksi, on kyllä todellinen JUNTTI ja MOUKKA. Häpeä!
Mä olen ollut kassalla töissä ja on vaikea kuvitella, että puolet asiakkaista selektiivisesti mutisteja, sairaalloisen ujoja tai jollain muulla diagnoosilla.
Mä luulen, että monet vaan eivät välitä ottaa sitä bussikuskia, kassaa tai ketään muutakaan lähimmäistä sen vertaa huomioon, että kohdistaisi katseen ja vaikka nyökkäisi. Sillä laillakin voi kauniisti huomioida toisen ja arvostaa toista.
Mutta ei.
Harva kehtaa lähteä ympäri taloa etsimään poikaystävän vanhempia, että saisi heipat sanottua. Kyllä siihen pitää itse mennä tyrkylle että jaa nytkös sinä lähdet. Se ei ole huonoa käytöstä vaan ujoutta, mielestäni huonoa käytöstä on rynniä ympäri kämppää ja tunkea vaikka toisen makuuhuoneeseen vain ilmoittamaan, että lähtee.
Jos haluat tytön kanssa keskustella, ole itse se aktiivinen osapuoli! Tyttö on selvästi ujompi tapaus eikä itse uskalla tai osaa ottaa kontaktia, ei välttämättä tiedä mitä sanoo ja miten pitäisi käyttäytyä. Kysele, keskustele, pyydä syömään!
Oikeastiko? Näinkö opetat omille lapsillekin? Kylästä vaan luikahdetaan ulos ilman hyvästelyjä?
mutta jos joskus on, niin en taatusti opeta siihen, että kierretään koko talo läpi että löydetään emäntä hyvästeltäväksi. Kohtelias ihminen tulee itse hyvästelemään vieraat. Jos ei ketään näy eikä kuulu, ei tarvitse hyvästellä.
Mä olen ollut kassalla töissä ja on vaikea kuvitella, että puolet asiakkaista selektiivisesti mutisteja, sairaalloisen ujoja tai jollain muulla diagnoosilla.
Mä luulen, että monet vaan eivät välitä ottaa sitä bussikuskia, kassaa tai ketään muutakaan lähimmäistä sen vertaa huomioon, että kohdistaisi katseen ja vaikka nyökkäisi. Sillä laillakin voi kauniisti huomioida toisen ja arvostaa toista.
Mutta ei.
Sen verran mitä olen elämässäni kaupassa käynyt, niin lähes kaikki tervehtivät kassaa, edes nyökkäämällä. Bussikuskia tervehdin itse silloin, kun käytin korttia joka piti antaa kuskille. Sittemmin muutin Helsinkiin ja leimaan korttini laitteeseen eikä kuski vilkaise päinkään, vaikka yrittäisin tervehtiä. Moni kassahenkilö muuten on jo itsekin niin epäkohtelias, että vain mumisee tervehdyksensä.
ja siksi tämä esiteini on opetellut vastaamaan, että hän etsii kokoa 27, voitte kantaa tuonne sovitukseen kaikki farkut sitä kokoa, ja paidat kokoa S.
Ei hän niitä sovita, mutta jos myyjä tulee liian lähelle, voi myyjää hieman juoksuttaa.
Mikäköhän ei nyt täsmää? :D Käytöstapojen puute on kyseessä, ei ujous. Ujokin ihminen osaa olla kohtelias, myös se teini. Ei ehkä tilannetajuisin, mutta siltikin...
Niin ja te myyjiä inhoavat, heitä turhaan juoksuttavat: ostakaa vaatteenne vaikka sitten netistä. Vaatemyyjä ei saa provikkapalkkaa eli tahdomme ihan hyvää hyvyyttämme auttaa asiakasta löytämään mieluisia vaatteita eikä meille tarvitse valehdella. Miksi ette opeta lapsianne sanomaan suoraan vaan valehtelemaan?? "Ei kiitos, katselen" riittää normaaliälyiselle myyjälle ja hän perääntyy. Eikö löydy itsetuntoa sanoa sitä vai miksi lapsetkin oikein opetetaan tuollaisiksi vellihousuiksi että olisi muka parempi valehdella?
ärsytti kun vanhemmat yritti tuppautua seuraan kun me haluttiin olla yhdessä ja meitä panetti. Anna nyt nuorten olla.
Onpa täällä pelottavia vanhempia ja vaatemyyjiä. Vaatekaupoissa on suurimpia tavarataloja lukuunottamatta juuri tuollainen ahdistava ilmapiiri, mutta pitääkö se luoda omaan kotiinkin? Lasten seurustelun luulisi olevan vanhemmille iloinen asia, eikä mahdollisuus osoittaa omaa ylemmyyttä.
Minkä ikäinen tyttäresi on?