Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin olla katkeroitumatta?
09.08.2010 |
Kaikki ei todellakaan alkanut kunniallisesti, eikä ole jatkunutkaan kunniallisesti. Minulla oli 10 vuotta ihanaa suhdetta alla kihlattuni kanssa, olimme juuri muuttaneet rakentamaamme unelmataloon, kun toinen mies tuli ja vei sydämeni!
En ollut ikinä pettänyt kihlattuani, edes harkinnut, mutta tämän miehen kanssa tiesin, että paluuta entiseen ei enää olisi. Mies oli naimisissa, mutta suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta taloineen ja lapsineen. Mies oli tosin käynyt kaikki lapsettomuushoidot läpi vaimonsa kanssa ja syy olisi nimenomaan miehessä. Emme siksi käyttäneet ehkäisyä, ja yllätys, yllätys, tulinkin raskaaksi kuukauden tapailumme jälkeen!
Kerroimme puolisoillemme tilanteesta. Olisin halunnut pitää lapsen, mutta siinä vaiheessa kaikki oli shokkia minulle (oma käyttäytymiseni, uusi rakkaus, aiheuttamani tuska kihlatulleni, rakentamamme talo...), joten päädyin aborttiin. Halusimme uuden miehen kanssa nauttia ensin kahdestaan ajastamme ja kävimme katsomassa yhdessä taloja.
Miehellä piti olla yksi ilta vielä vaimonsa kanssa, mutta sinä iltana vaimolla meni nilkka ja joutui olemaan muiden hoidettavana pari viikkoa. Sanoin, ettei aikamme ole viikosta kiinni ja mies jäi huolehtimaan vaimostaan. Siinä kohtaa suhteemme oli muka loppunut, mutta jatkoimme intohimoista suhdettamme salaa.
Muutaman kuukauden jälkeen tuli viesti: vaimolla todettiin pahanlaatuinen syöpä ja elinaikaa annettiin kaksi vuotta. Sen jälkeen emme etsineet enää yhteistä asuntoa miehen kanssa, mutta jatkoimme tapaamistamme edelleen. Rakastimme molemmat toisiamme, mutta minäkään en halunnut, että mies olisi siinä vaiheessa jättänyt vaimoaan.
Oma kihlaukseni purkautui ja jäin yksin rakentamaan taloa loppuun. Tapaamiset miehen kanssa jatkuivat, mutta jossain vaiheessa hän alkoi rakastaa jälleen vaimoaan. Syöpähoidot etenivät, kunnes ne keskeytettiin: vaimo oli raskaana! Koska takana oli niin monet lapsettomuushoidot, hän halusi pitää lapsen.
Raskaus oli vaikea, mutta terve vauva syntyi kolmisen viikkoa sitten. Miehen suhtautuminen minuun on muuttunut jälleen lämpimäksi ja rakastavaksi viimeisten 5 raskauskuukauden aikana. Vauvan synnyttyä mies luonnollisesti haluaa olla lapsensa lähettyvillä niin paljon kuin mahdollista ja antaa tälle kaiken. Pidämme päivittäin yhteyttä, mutta emme näe nyt muutamaan viikkoon.
Mies muuttaa perheensä kanssa suurempaan taloon. Tunnen syvää katkeruutta. MINUN piti olla se, jonka kanssa hän hankkii lapsen ja MEIDÄN piti muuttaa yhteiseen taloon, MEIDÄN piti nauttia yhdessä ja elää onnellisesti. Nyt seuraan sivusta, miten rakastamani mies tekee sen kaiken jonkun muun kanssa.
Toisaalta mies pitää minuun yhteyttä edelleen ja näemme edelleen ja silloin aikamme on upeaa kaikilla tasoilla ja molemmilla on hyvä olla toisen lähellä. Tapaamisten jälkeen olen kuitenkin yksin ja taas katkera.
Kyllä, olen toinen nainen ja suhteessa naimisissa olevaan mieheen, jolla on vastasyntynyt vauva ja jonka vaimo on syöpäsairas. Voitte moralisoida, miten saan nyt oikeutta, kun teen tällaista ja lähdin tällaiseen touhuun, mutta auttaako se jotain? Olen joka tapauksessa ahdistunut, masentunut, voimaton ja katkera, mutta yritän työskennellä, että tuo katkeruus ei ottaisi valtaa.
Rakastan miestä, enkä tekisi tällaista yhdenkään muun takia. Vaimon syövän toteamisesta tulee pian pari vuotta, joten suhteemme miehen kanssa jatkuu jo kolmatta vuotta. Pelkästä ihastumisesta ei ole kysymys. Minun kohdallani on raastavaa, etten tiedä, pitäisikö yrittää lähteä eteenpäin ilman miestä vai odotanko, että syöpä korjaa satonsa. Silloin saisin miehen ja lapsen, jolla ei olisi enää äitiä. Haluaisin olla lapselle äiti ja rakastaa häntä kuin omaa.
Olemme erittäin läheisiä miehen kanssa ja olemme eläneet rankat ajat läpi, mutta toisaalta minä olen kuitenkin ollut vain sivustakatsoja. Toivon, että saisin joskus oman elämän...
En tiedä, miten jaksaisin uskoa vielä kaikkeen. Miten jaksan seuraavaan päivään, kun seuraava päiväkin on vaan pelkkää tuskaa.
Kommentit (162)
Tosi moni on ollut hyvin innostunut vastailemaan.
Joo minäkin olisin nauranut kaikki suohon, jos joku olisi tullut kertomaan kaksi ja puoli vuotta sitten, mitä kaikkea elämässäni tulee tapahtumaan seuraavien vuosien aikana! En todellakaan olisi uskonut.
Siitä päivästä lähtien, kun kaikki tämä alkoi, edellisenä päivänäkään en olisi uskonut, että ikinä voisin tehdä mitään sellaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin ammattilaisen arviona niin mies on aika selkeä narsisti. ap.na googlaisin piirteet ja katsoisin moniko osuu ja uppoaa... ainakin ap.n suhteen vähättely ja oman suhteen tärkeys, mustasukkaisuus ihastuksesta, oikeutus pyörittää ja manipuloida ihmisten elämiä näin "olemalla rehellinen".
Mikä siinä rehellisenä olemisessa on niin hienoa, jos ei ota vastuuta sanoistaan ja teoistaan? Ei se että on rehellinen tarkoita, että voi laukoa mitä vaan ja saa luvan tehdä mitä vaan "kun mä nyt kuitenkin olen rehellinen".
Mielestäni järkevimmät neuvot on mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle ihan siinäkin mielessä, että saat peilata omia tuntemuksias jonkun kanssa, jolla ei ole tunnesidettä suhun tai asioihin.
onko tämä tarina tosi vai pelkkä provo. Sen kuitenkin tiedän että tuolla maailmassa pyörii lukemattomia toisia naisia jotka jopa vuosia saattaa uskoa miehen selityksiä miksi ei pysty jättämään perhettään. Kommentoinkin lähinnä siltä ajatellen (ja miettien että ehkä tämä tarina on kuitenkin tosi)...
Minusta on surullista ettei ap näe totuutta vaaleanpunaisilta laseiltaan. Tai näkee muttei suostu "näkemään". Otsikossaankin kysyy; miten voisin olla katkeroitumatta?
Ehkä hirveintä tässä tarinassa on se että odottaa vaimon kuolemaa, jotta saisi miehen itselleen. Hyvin harvoin nämä tarinat päättyy sen toisen kannalta "onnelliseen" loppuun. Aina tulee uusi selitys miksi ei vielä voikaan muuttaa yhteen. Jos vaimo kuolisi, ensin "pitäisi ajatella sukulaisia, eihän nyt voisi samantien muuttaa yhteen. Mitä ne nyt ajattelis ku kuukauden kuluttua olisi uusi avovaimo". Pari vuotta tästä uusi selitys; "lapsi on niin pieni, pitää ajatella hänen tunteitaan". Hyvää hetkeä muuttaa yhteen ei tulisi koskaan. Vai oletteko koskaan kuulleet että toinen nainen saisi miehen itselleen jos salasuhdetta on pidetty useita vuosia? No ehkä joskus, mutta erittäin harvoin.
Ikävä kyllä uskon ettei tämä tarina tule ap:n osalta päättymään onnellisesti, ei vaikka päättyisi miten. AP on onneton kun tulee menettämään miehen (kuten uskon käyvän). Tai jos mies joskus muuttaakin hänen kanssaan yhteen, tulee ap miettimään loppuikänsä että jos miehellä onkin toinen. Tai jospa mies onkin vain säälistä hänen kanssaan.
Olen edelleen sen verran vihainen eilisen ja edellispäivän riitelyistä, että silmälasini ovat pudonneet. Vaikka ovat ne olleet putoamassa jo joitakin viikkoja, mutta nyt ne ovat todellakin pudonneet.
Oikeastaan toisten keskusteluketjujen viestit ovat avanneet lopullisesti silmiäni. Ne ketjut, joissa valitetaan, miten on haluttomuutta ym. Minähän sovin aivan mainiosti kuvaan, koska haluan miestä kaikilla tasoilla. Ja rakastelu on tosiaan aivan mahtavan upeaa.
Se ihana rakastelu on yksi syy, miksi en ole halunnut / en halua päästää irti. Uskon, että löydän kyllä hyvän miehen itselleni, mutta silloin joudun tinkimään siitä upeasta rakastelusta.
Toinen syy on se, että tapaamme töiden kautta, enkä tiedä, miten kaikki vaikuttaisi työkuvioihin. Ehkä tämä on vain omaa pelkoani. Olen kyllä etsinyt muita töitä, mutta sopivia ei ole löytynyt.
Ja haluan, että myös vaimo tietää, minkälaisen miehen kanssa elää... En halua, että mies pääsee kuin koira veräjästä. Mutta tämän jutun toteutan hieman myöhemmin...
Lue ne muistin virkistämiseksi aina kun tuntuu että haluaisit soittaa miehelle. Loppuu yhteydenottohalut lyhyeen.
Älä myöskään ota vaimoon yhteyttä. Jos kerrot totuuden, voi olla että elämäsi on sen jälkeen totaalihelvettiä. Katkera vaimo levittelemässä juttuja sinusta ja miehestään... Sitä tuskaa et halua.
Elä päivä kerrallaan, mutta älä lukittaudu suremaan kotiisi. Kulje ystävien ja sukulaisten kanssa. Joku päivä oikea rakkaus kävelee vastaan ja se on menoa. Silloin naurat niille tunteille mitä luulit sinun ja tämän miehen välilä olevan.
Onnea ja tsemppiä tulevaan elämään. Tiedän että tulet pärjäämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen edelleen sen verran vihainen eilisen ja edellispäivän riitelyistä, että silmälasini ovat pudonneet. Vaikka ovat ne olleet putoamassa jo joitakin viikkoja, mutta nyt ne ovat todellakin pudonneet.
Oikeastaan toisten keskusteluketjujen viestit ovat avanneet lopullisesti silmiäni. Ne ketjut, joissa valitetaan, miten on haluttomuutta ym. Minähän sovin aivan mainiosti kuvaan, koska haluan miestä kaikilla tasoilla. Ja rakastelu on tosiaan aivan mahtavan upeaa.
Se ihana rakastelu on yksi syy, miksi en ole halunnut / en halua päästää irti. Uskon, että löydän kyllä hyvän miehen itselleni, mutta silloin joudun tinkimään siitä upeasta rakastelusta.
Toinen syy on se, että tapaamme töiden kautta, enkä tiedä, miten kaikki vaikuttaisi työkuvioihin. Ehkä tämä on vain omaa pelkoani. Olen kyllä etsinyt muita töitä, mutta sopivia ei ole löytynyt.
Ja haluan, että myös vaimo tietää, minkälaisen miehen kanssa elää... En halua, että mies pääsee kuin koira veräjästä. Mutta tämän jutun toteutan hieman myöhemmin...
sitä että seksi on hyvää koska miehen vaimo voi olla haluton vielä tässä vaiheessa? Ensimmäisessä viestissäsi (elokuussa 2010) kerroit että vauva syntyi 3vk sitten, tätä viestiä kirjoittaessani vauva on hieman alle 3kk. Ainakaan minulla ei haluttanut pätkääkään seksiä ensimmäiseen puoleen vuoteen lasten synnyttyä. Vasta noin vuoden kuluttua synnytyksestä, aloin tekemään aloitteita seksin suhteen enkä aina odottanut miehen aloitetta.
Kerroit myös että vaimon raskaus oli ollut vaikea, oliko heiltä yhdynnät kielletty keskenmenovaaran vuoksi? Joskus jompikumpi voi kokea haluttomuutta loppuvaiheessa raskautta, pelkää vaikka satuttavansa vauvaa. Muistaakseni kerroit että viimeiset 5kk mies on jälleen vieraillut luonasi. Sopisi siis täysin kuvioon että mies käy panemassa kanssasi, koska syystä tai toisesta ei ole vaimonsa kanssa seksiä harrastanut.
kertoisit vaimolle? Siis oikeasti? Et suinkaan siksi ettet halua miehen pääsevän kuin koira veräjästä, haluat että vaimo jättäisi miehensä jonka jälkeen mies tulisi luoksesi. Aikaisemmissa viesteissäsi olet kertonut että vaimo on tiennyt suhteestanne, tuskinpa se nytkään tulee puun takaa.
Miksi et myönnä rehellisesti että haluat katkeruudessasi saada heidänkin elämänsä hankalaksi ja täyteen riitoja? Haluat että hekin tuntevat samaa epätoivoa ja tuskaa mitä sinäkin tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka oikeasti tuntee kyseessä olevat ihmiset. Kertomasi perusteella on hyvin helppo tunnistaa kyseinen perhe, koska ei varmaan montaa samoin speksein olevaa perhettä Suomessa ole. Siksi kummastuttaa, ettei kukaan olisi vihjannut vaimolle tästä ketjusta. Sen puolesta koko tarina epäilyttää...
mies elää aviomiehenä ja isänä täyttä elämää rakastamansa naisen kanssa. Sinä olet käytetty toinen nainen, joka jää kuin nalli kalliolle aina kun on tosi kyseessä. Tarvitseeko enempää ihmetellä?
Mistä näitä naisia sikiää, jotka muka elävät jotain suurta kertomusta läpi, jolla olisi odotettavissa toivotunlainen (heidän) toivomansa loppu??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi täysin oikein, että vaimo saisi tietää. On suuri häpeä hänelle, että koko suomi tietää ja hän ei...
Tunnen syvää katkeruutta. MINUN piti olla se, jonka kanssa hän hankkii lapsen ja MEIDÄN piti muuttaa yhteiseen taloon, MEIDÄN piti nauttia yhdessä ja elää onnellisesti. Nyt seuraan sivusta, miten rakastamani mies tekee sen kaiken jonkun muun kanssa.
.... Toivon, että saisin joskus oman elämän...
En tiedä, miten jaksaisin uskoa vielä kaikkeen. Miten jaksan seuraavaan päivään, kun seuraava päiväkin on vaan pelkkää tuskaa.
Hae itsellesi keskusteluapua. Ei kuulosta hyvältä että seuraava päiväkin on tuskaa. Olet ahdistunut ja masentunut ja voimaton. Hae itsellesi apua.
Ja korjaan, että mies meni naimisiin valitsemansa tytön kanssa. Eli HEIDÄN piti saada tuo kaikki mitä koitit havitella itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, yhdynnät oli kielletty vaikean raskauden takia. Ja todellakin mies käy vain panemassa kanssani.
Kohta ei varmaan taas kiinnostakaan tulla, jos vaimo alkaa taas antamaan...
kertoisit vaimolle? Siis oikeasti? Et suinkaan siksi ettet halua miehen pääsevän kuin koira veräjästä, haluat että vaimo jättäisi miehensä jonka jälkeen mies tulisi luoksesi. Aikaisemmissa viesteissäsi olet kertonut että vaimo on tiennyt suhteestanne, tuskinpa se nytkään tulee puun takaa. Miksi et myönnä rehellisesti että haluat katkeruudessasi saada heidänkin elämänsä hankalaksi ja täyteen riitoja? Haluat että hekin tuntevat samaa epätoivoa ja tuskaa mitä sinäkin tunnet.
Nyt kun lasit ovat pudonneet... Haluan, että mies tietää, miltä tuntuu menettää rakkaimpansa. Olen niin paljon itkenyt ja kokenut tuskaa ja ahdistusta, välillä haaveilin jopa itsemurhasta, että miksi en haluaisi kostaa? Se mies on vain käyttänyt minua hyväkseen!
Mutta en ajatellut ainakaan vielä kertoa vaimolle. Tämä kuulostaa ehkä sairaalta, mutta keksin mielestäni hyvän vedätyksen, vaikka olen yleensä tosi huono vedättämään tai ainakaan pitempää aikaa... Kerron miehelle, että olen raskaana...
Ainut juttu tuossa on se, että on mahdollista, että se on jopa totta, koska kondomi oli pyörinyt pois paikoiltaan kolmisen viikkoa sitten. En suurella todennäköisyydellä vielä ovuloinut silloin, mutta eipä mies sitä tiedä... Olkoot piinassaan vähän aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut sitä että seksi on hyvää koska miehen vaimo voi olla haluton vielä tässä vaiheessa?
Niin ja vielä, että seksi on ollut koko ajan upeaa ja tavattoman nautinnollista, ei vain esim. viimeisen puolen vuoden aikana.
On lähes poikkeus, etten saa vähintään kerran, kun rakastelemme... Ja teemme sen muutaman kerran yössä... Tai ainakin tehtiin. En tiedä, tuleeko niitä enää.
kaikenlaisen keskenkasvuisen vedätyksen ja kostoiskujen hautomisen sijaan kasvaa viimein aikuiseksi, ottaa vastuu omista teoistaan, ja hankkia se ihan oma elämä, vaikka se orgasmitiheys onkin ollut ihan kärkiluokkaa. Anna nyt jo hyvä ihminen perheen elää elämäänsä ja lopeta tuo rimpuilu.
kaikenlaisen keskenkasvuisen vedätyksen ja kostoiskujen hautomisen sijaan kasvaa viimein aikuiseksi, ottaa vastuu omista teoistaan, ja hankkia se ihan oma elämä, vaikka se orgasmitiheys onkin ollut ihan kärkiluokkaa. Anna nyt jo hyvä ihminen perheen elää elämäänsä ja lopeta tuo rimpuilu.
Mies on vedättänyt yli kaksi vuotta ja minun kuuluisi vain hymistellä ja unohtaa koko juttu? Kyllä unohdankin, mutta vasta vähän ajan kuluttua.
Kaikki täsmää niin hyvin syövän, vauvan iän ja monen muunkin kanssa. En olisi kyllä ikinä uskonut, että mies on noin törkeä vaimoaan kohtaan! Ja kaikissa tilanteissa joissa heitä nähdään ovat niin onnellisen oloisia, kun nyt menee niin hyvin, kun on viimeinkin se kauan toivottu lapsi, vaimon tilanne hyvä ja suhde voi kuulemma paremmin kuin koskaan.
Pitäisköhän vinkata vaimolle tästä ketjusta... tietty en voi olla 100% varma, että on juuri samasta perheestäkyse, eli en ehkä uskalla, etten sotke heidän elämäänsä.
olen avioliitossa jo 12 vuotta ja orgasmitiheyteni on 1-4kertaa/rakastelu ja välillä on ollut kausia, jolloin seksi ei niin maistu,mutta pääasiassa haluamme molemmat. Yksi onnellisen elomme salaisuus on juuri se, että voi luottaa toiseen, siksi seksikin on niin hienoa. Ap.n kannattaisi tosiaan jättää tässä miehessä roikkuminen ja uskoa, että miehelle on kakkossijalla. Oma itsetuntoni ei kestäisi tuollaista varalla roikkumista, koska haluan olla miehelleni se yksi ja ainoa, ainutkertainen. Toivottavasti ap löydät itsellesi sen oikean, joka haluaa jakaa elämänsä juuri ja ainoastaan sinun kanssasi.
Tuntuu pahalta tuo että ap ja hänen rakastajansa touhuilette sairaan ihmisen selän takana. Vai mitä ap tykkäisi jos itse sairastuisi vakavasti ja mies ihastuisikin toiseen, koska sinä et sillä hetkellä halua/jaksa/ole viehättävä? Kuulostaa jonkinsortin huoraamiselle ja jos siihen liitetään kauniit sanat, kuten rakkaus, niin henkiselle raiskaukselle. Tsempit ap.lle!
Joka tapauksessa tällä hetkellä rakastamasi mies on siis toisaalla aviossa. Jos nyt oikein tarkkaan mietit, sinulla ei ole tällä hetkellä tietoa muusta. Fakta on, että tulevaisuudesta et voi tietää yhtään mitään. Olet elämän sivusta seuraaja. Mielestäni kaipaat pikaisesti jonkinsortin ammattiapua, jo huomenna laita asia vireille. Toisena soita miehelle ja kerro, että teidän välinne ovat nyt lopillisesti ohi, poista mies elämästäsi kokonaan ja lakkaa odottamasta ja ajattelemasta häntä. Ala elää omaa elämääsi ihan puhtaalta pöydältä. Katkeruuteen ei ole syytä. Tämä oli tällainen elämännäytös. Et tiedä mitä elämällä on sinulle vielä tarjolla. Oikealla elämällä. Anna sille mahdollisuus.
Alue: Aihe vapaa
Tosi moni on ollut hyvin innostunut vastailemaan.