Hmm, nojoo, annoin kyllä vauvatarvikkeet miehen siskolle "omaksi"

tiesikö sukulaisesi noista lainausmerkeistä "omaksi" sanan ympärillä kun annoit ne? Sanoitko, että "saat nää lainaksi, mutta haluan ne takisin"?

Oudon ahne olet. Kirjoitat, että sinulla on uudelle vauvalle kaikki tarvittava. Mitä sitten tekisit niillä "omaksi" annetuilla tavaroilla? Keräät sukulaisellesi syntilistaa ja itseesi katkeruutta häntä kohtaan. Mitä järkee?

sanonut edes miehelleni. Onhan noita kamoja meillä jo muutenkin, eli ei tarvi ostaa mitään tämän takia. Mutta periaate vähän jurppii. Tämä ei myöskään ole ihan ainoa asia, jossa vastavuoroisuus ei toimi. ap

vastalahjoja ja vastapalveluksia, joiden tulee olla samassa mittakaavassa hänen itsensä tekemiin suuriin uhrauksiin. -Oikeasti, olet vähän lapsellinen ja materialistinen, kätket ystävällisiin eleisiin kerjuuta vastapalveluksista. Pidät itseäsi jalona, vaikka olet muuta.



Lahja annetaan antamisen ilosta, toisen ilon näkeminen ja hyvä mieli on se, jotka siitä saadaan vastapalvelukseksi. Jotkut tekevät jopa rahallisia lahjoituksia tuntemattomille tapaamatta heitä koskaan, mutta saavat hyvän mielen tietäessään auttaneensa jotakuta. Opit sen ehkä iän myötä, et voi olla kovin vanha vielä.

Tässä sulle miniä vauvalle vaunut, tässä sulle vävy kello....





kamalia nuo miniät/vävyt kun ei mitään anna takasin...

vaunut ja pari kassillista vauvanvaatetta. Moneen kertaan kysyin, että haluathan nämä vielä takaisin ja vastaus oli, että ei missään nimessä, pitäkää hyvänänne.



Laitoin vaunut ja vaatteet niine hyvineen lämpimään varastoon.



Kaksi vuotta myöhemmin myin ja lahjoitin pois vauvatavaraa. Silloin käly heräsi: olen varmaan myynyt ne heidän vaunutkin, ja ne ihanat vauvanvaatteet. Hän olisi niitä niin kaivannut eikä tarkoittanut, että saisin rehdä niillä rahaa.



Onnesta ympyräisenä hain vaunut ja vaatteet varastosta ja annoin ne takaisin kälylle, täysin käyttämättöminä. Jostain syystä hän ei ilahtunut, mutta minä olin yhtä hymyä. Tiesin, että juuri näin tässä kävisi.

Mun esikoisen syntymän jälkeen mun käly kertoi heidän alkavan yrittää toista vauvaa ja kysyi, oisko meillä tallessa kamoja, joita heidän esikoiseltaan oli meidän esikoiselle tullut. Olihan niitä, ja hyvän hyvyyttäni annoin mukaan myös meidän esikoiselle hankittuja romppeita. Mitään puhetta lainaamisista tai omaksi antamisista ei ollut, jotenkin pidin vain itsestään selvänä, että saadaan niitä sitten takaisin jos/kun meille joskus tarve tulee (ei ajateltu jättää lapsilukua yhteen eikä siitä ollut koskaan heidän kanssaan puhettakaan).



No, kävikin sitten niin, että itse tulin uudestaan raskaaksi ennen kälyäni, joka taas kärsii sekundaarisesta lapsettomuudesta: toista lasta ei vain heille kuulu. Olisin mieluusti kyllä ottanut siinä vaiheessa takaisin niitä meidän esikoisen vaatteita, mutta hän olikin jo ehtinyt antaa/myydä kaikki eteenpäin, ettei tarvitsisi nurkissa katsella muistuttamassa lapsettomuudesta. Ymmärrän tuon tunteen paremmin kuin hyvin, olen tosi pahoillani heidän puolestaan enkä tosiaan viitsinyt mitään meteliä asiasta nostaa - mutta olisin arvostanut, jos hän olisi edes kysynyt, onko meillä näille vaatteille vielä tarvetta, jos ei itse tahdo niitä varastossa pitää. Vai mitä mieltä olette? Kun mielestäni en missään vaiheessa sanonut, että omaksi on annettu ja tee mitä tykkäät niillä?



Onneksi olin itselläni säästänyt ne, millä oli suurinta tunnearvoa - mutta paljon hyvää käyttövaatetta sinne meni kuitenkin. En ole katkera, mutta harmittaa.

kyllä se on mun mielestä niin, että jos aikoo saada jotain toisilta, niin pitää itsekin antaa. Minä ja me ollaan annettu, eikä tämä siis ainoa kerta, mutta mitään ei koskaan tule takaisin.

ap

Sun kirjoituksestasi näkee, että olet antanut vain, koska olet toivonut niin saavasi jotain takaisin. Tekopyhä ap.

Kyllä mä ainakin kysyisin että tarvitko niitä takasin. Enkä edes myisi toisen kamoja, ennen kuin kysyisin antajalta, voinko myydä/antaaa, vai haluaako hän ne takaisin. VAIKKA ne olisi annettu minulle. Jotain kiitollisuutta sentään ihmiset.



Jos hän on antanut/myynyt ne eteenpäin, olisi kohteliasta harmitella että onkin jo antanut/myynyt ne, koska sulla on nyt tarvetta.

lahja pitää antaa vilpittömin mielin! Ei ole oikea lahja jos odottaa saavansa vastaavan/jotain muuta vastineeksi lahjasta.



Ja itse voi sitten miettiä kenelle haluaa niitä lahjoja antaa. Kenellekkään ei ola pakko mitään lahjoittaa, on omassa vallassa mitä antaa ja kenelle.

viestin aloitus. Myöhemmistä viesteistä huomaa, mitä ap on alunperin tarkoittanut, mutta yleensä vain ne jälkikäteen tehdyt korjaukset eivät enää kumoa huonosti tehtyä ja väkisinkin väärän kuvan asiasta antavaa aloitusta.



Ja näitä samanlaisia on täällä jatkuvasti. Siinä on monesti ap:n enää turha vängätä, vaikka ajatus olisi ollut hyvä, jos keskustelu on jo ohjautunut vähän sinne viereen.

Minä olen aika höveli ihminen ja annan pois omiani sekä lasteni tavaroita, vaatteita, yms. Yleensä antamisesta jää hyvä mieli ja etenkin silloin, jos ne menevät tarpeeseen.



Joskus joidenkin ihmisten kanssa vain tulee se tunne, että he ovat kyllä mielellään ottamassa vastaan kaikenlaista, mutta se vastavuoroisuus puuttuu. Esim. oma serkkuni asui luonamme kuukauden ilmaiseksi (tyttöystävä potkaisi pihalle) ja kun pyysin hieman ruokarahaa jälkikäteen, sain takaisin suunsoittoa. Tai kun ex-kälyni otti vastaan ison laatikollisen lastenvaatteita ilmaiseksi ja totesi siinä samassa, että myy ne sitten kirpparilla eteenpäin... :(

viestin aloitus. Myöhemmistä viesteistä huomaa, mitä ap on alunperin tarkoittanut, mutta yleensä vain ne jälkikäteen tehdyt korjaukset eivät enää kumoa huonosti tehtyä ja väkisinkin väärän kuvan asiasta antavaa aloitusta.

Ja näitä samanlaisia on täällä jatkuvasti. Siinä on monesti ap:n enää turha vängätä, vaikka ajatus olisi ollut hyvä, jos keskustelu on jo ohjautunut vähän sinne viereen.

Ap antoi tavaraa pois, mutta toivoi saavansa sen takaisin. Ei kuitenkaan kehdannut sanoa asiaa ääneen ja nyt täällä itkee.

se on vähän kornia, että hyvää hyvyyttään lahjoittaa jotain ilmaiseksi, ja toinen tekee niillä sitten voittoa myyden ne eteenpäin. Mutta toisilla onkin enemmän viitseliäisyyttä ja bisnestajua.



Itse ainakin olen lajitellut vauvanvaatteita kahteen pinoon.. niillä joihin itsellä on tunnesiteitä ja jäävät odottamaan kenties uutta tulokasta ja niihin jotka joutaa eteenpäin. Kaikki kun ei silmää miellytä.

toiselle siskollemme vauvan vaatteita ja sitten, kun olisi tarvinnut niitä takasin, niin vanhin siskomme totesi, että en kait mä niitä nyt palauta, kun vielä itekin tarviin.



Sattui vähän liian lähekkäin syntymään sisarusten lapset.

ja tehkää johtopäätöksiä kauheasta luonteestani.



Vauvakamppeet on hyvä konkreettinen esimerkki asiassa, jossa vauvakamppeet eivät ole ensimmäinen eivätkä ainoa asia. En ala sen enempää retostelemaan mitä kaikkea muuta vastaavaa on tapahtunut, sanonpahan vain että on. En tietenkään odota vastapalvelusta samalla hetkellä tai samassa muodossa, mutta ei se mun mielestä ihan oikein niinkään mene, että toiset on aina saamapuolella mutta itse eivät koskaan anna mitään. Mutta ehkä se nykyään on näin ja mulla on vaan vanhanaikainen kasvatus.



ap

ihmisistä, jotka eivät koskaan anna mitään toisille, mutta ottavat kyllä mielellään.



Ehkä hän ei kaivannut juuri näitä samoja asioita takaisin, mutta jotain luulisi tältäkin lapsiperheeltä jääneen ap:n lapselle tarjottavaksi.



Ja jos samoille ihmisille viedään lahjat jouluna ja synttärinä, mutta he eivät tuo koskaan jne.

aloittajaa ollenkaan! Koko ajan vain toitotetaan että miksi annoit omaksi ja miks miksi miksi miksi!?

Ap kirjoittaa vastavuoroisuudesta. Meidän ystävä piirissä toimii sanattomasti vauvanvaatteiden kierto. Kun vauva on tulossa, saa hän vaatteita ja tavaraa. Kaikki lähtee kiertoon uudestaan kun joku muu saa lapsen.

Vastapalveluksia hyvät rouvat. Vai onko maailma mennyt niin ahneeksi, että ei voi ilman pyyntöä tehdä mitään? Rahan kuvat silmissä otatte vastaan tavarat ja äkkiä myytte jollekin.

niistä vaatteista ei riitä kierrätettäväksi asti. Tänäkin kesänä on lapsen housuista osa ihan karstaisessa kunnossa, kun lapsi on niillä pihalla telminyt.. ei lähde pesussa puhtaaksi. Suoraan joutaa roskiin, kun kesä on ohi.



Lainatavaran kanssa sit välillä on hankalaa, kun miettii uskaltaako sitä lapselleen päälle laittaa, jos puklaakin mutikat ja porkkanat siihen, eikä nekään niin pesussa lähde. On sitten monenkirjavaa vaatetta, josta alkuperäinen lainaaja varmasti närkästyy.

Ap voi liittyä johonkin vaihtorinkiin, jos kaipaa vastavuoroisuutta. Jos antaa lahjan, vain tekopyhä ihminen odottaa jotain takaisin.

Miksilahjoitat tavaroita, jos kuitenkin oletat, että joku pitää niitä varastoissaan sinun tulevia tarpeitasi ajatellen?



Voisit rehellisesti sanoa: hei, saat nämä minulta lainaksi, jos suostut pitämään niitä niin kauan varastossasi, kunnes minä kenties jonakin päivänä haluan ne takaisin.



Voisi olla, että "lainasi" ei otettaisi vastaan - milloin tuo "mukalahjoitusaika" sitten päättyisi? Ehkä peräät niitä vielä omien lastenlastesi tarpeisiin.



Miksi teet elämäsi itse hankalaksi? Olet olevinasi hyväsydäminen mutta todellisuudessa ikävän itsekäs. Ja vielä toisen selän takana panettelet muita.



Mikä inhimillisen kanssakäymisen taito ihmiseltä puuttuukaan, jos hän ei osaa puhua asioista asioina? Onko kyse pelosta tai muuten vain kykenemättömyydestä elää normaalia elämää?



Lahjoita, jos et odota vastapalvelusta

Lainaa, ja sovi palautuspäivä

Myy ja sovi hinta.



Noin yksinkertaista elämä on.

se "ymmärtämättömyys" johtuu juuri siitä, että eka viestissä ap puhuu niin konkreettisesti juuri näistä vauvatavaroista, jotka antoi pois ja joita ei nyt sitten saakaan takaisin, vaikka ei niitä alun perin takaisin pyytänytkään.



Tämän vuoksi korostin tuolla aiemmin sitä ketjun ekan viestin merkitystä. Ensivaikutelma on kuitenkin aina se, joka määrää keskustelun suunnan.



Ja moni ei edes lue ketjuja kokonaan vaan vastaa aina suoraan aloitukseen. Ja loput tosiaan eivät kykene muuttamaan sitä ap:sta ekassa viestissä muodostunutta mielikuvaa/ensivaikutelmaa, mikä taas on ihan normaalia ja tulee esiin vaikka ihan lukiopsykassa.