Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö enää 48- vuotiaana lapsen?
Kommentit (58)
Katson, että kun olen 48v., niin lapseni on jo tehty ja aika on keskittyä muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteiselämä miehen kanssa takana 17 vuotta. En voi valitta hänen kykyään puolisona tai isänä. En halua enää lapsia, enkä voisi oikesti saadakaan, mutta jos täsä liitossa tuliisn raskaaksi, niin vauva saisi syntyä Mikä ettei. Asiat on ok.
En tekisi enää nytkään kun ikää 41v. Syitä:omat vanhemmat on jo sen ikäisiä,että he tarvitsevat jo apua ja ovat terveydellisesti huonossa kunnossa.Oma fysiikka alkaa näköjään jo tarvita kunnon yöunia, että jaksaa käydä töissä,haluan kans keskittyä elämässäni muihin asioihin (harrastuksiin,matkusteluun,opiskeluun jne.Olen lastenhoitoalalla ja näen työssäni, miten kiireistä elämää useimmmissa lapsiperheissä eletään-en halua enää sitä kiireen tunnetta itselleni.
ensimmäisen omansa 41vuotiaana ja kauhulla katselen touhua.
mutta onhan näitä, janet jackson 44vee, haluaa lapsen ja on nyt siihen valmis. onneksi on rahaa, ei niitä lapsia tässä iässä ihan noin vaan tehdä.
Mutta jos kuitenkin tulisi, niin tehtävähän se olisi. Valmiin vauvan sain 45-vuotiaana, joten jaksaisin varmasti pari vuotta myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä olis melkoinen kuilu sitten murrosikäisen lapsen ja mummoäidin välillä.
Jos luomuna tulisin raskaaksi 48-vuotiaana (vahingossa, en lähtisi yrittämään varta vasten) ja sikiö olisi todennäköisesti terve niin tekisin. Tämä siis oman terveydentilan salliessa.
Suvussani on naisia, jotka ovat saaneet kuopuksensa todella iäkkäinä lähemmäs viiskymppisinä joten eihän sitä koskaan tiedä mitä itselle tapahtuu... :)
Olen 30-vuotias kahden pienen lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla 66-vuotias lapseni ylioppilasjuhlissa.
Isoisoäitini muuten sai viimeisen lapsensa 52-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin on mun lapset jo aikuisia. Nyt mulla on 2 lasta ja voisin vielä kaksi tehdä ennen kuin täytän 30. Ikää on nyt 25vuotta.
Ottaisitteko lapsenlapsenne kasvatettavaksi, jos oma lapsenne ei pystyisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minusta raskaaksi hankkiutuminen ja lapsenlapsen (olosuhteiden pakosta) kasvatettavaksi ottaminen eivät ole vertailukelpoisia tilanteita. Toisessa tietoisesti yritetään saada itselle vielä lapsi, toisessa otetaan olosuhteiden takia.
Ottaisitteko lapsenlapsenne kasvatettavaksi, jos oma lapsenne ei pystyisi?
En edes 38 enää
Nyt olen 31v, uudessa suhteessa ja haaveilen kolmannesta. Mies haluaa lapsen, hänellä ei vielä ole ja minulla on 2 edellisestä liitosta, mutta yhteisen lapsen aika ei vielä ole. Olenkin sanonut hänelle, että 34v on raskautumis-takarajani. Jos ei sitä ennen, niin sitten ei ollenkaan. Esikoiseni täyttää jo 10v, joten en halua olla mummu ja vauvan äiti samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni sain nuorena. Jotenkin loukkaa nuo " en haluaisia olla sen ja sen ikäisenä siellä sun täällä". Minä olen näiden lasten sijaisäiti ja olen 70-vuotiaana ylioppilasjuhlissa, jos nyt lapset ylioppilaiksi haluavat. Ei sitä aina itse voi päättää kaikesta.
Sain esikoisemme vasta 40 vuotiaana ja kuopuksen 1.5v myöhemmin. Toivomaamme kolmatta ei olu tullut, vaan suruksemme pari keskenmenoa. Täytän tänä vuonna 47v, eikä ehkäisyä ole käytössä. Vähän ole jo kyllä alkanut miettimään asiaa, en niinkään oman ikäni takia. Vaan sen takia, että tulisi aika iso ikäero isompiin sisarruksiin. Mahdollisen kuupuksen intressit ja osaaminen olisi niin erilaista, että perheen dynamiikka muuttuisi aikamoisesti.
Sukulainen sai 12:nnen lapsensa tuossa iässä ja kaikki lapset ovat terveitä ja fiksuja.
Haluan siinä iässä tehdä muita juttuja.
yhteiselämä miehen kanssa takana 17 vuotta. En voi valitta hänen kykyään puolisona tai isänä. En halua enää lapsia, enkä voisi oikesti saadakaan, mutta jos täsä liitossa tuliisn raskaaksi, niin vauva saisi syntyä Mikä ettei. Asiat on ok.