Mikä on naisellani? Mies kysyy..olen pihalla!

mutta et sano mitään vihjeitä ongelmasta, vaan sen seurauksen: seksin vähyyden.

Oletko aloitekykyinen laivan kapteeni? Se saisi minut syttymään.

Oletko aloitekykyinen laivan kapteeni? Se saisi minut syttymään.

koska haluat palkinnoksi seksiä

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että e-pillerit (ja miksei muukin hormonaalinen ehkäisy samaa tekisi) vei aivan kaikki halut. Nyt kun olen lopettanut pillereiden syönnin on taas mieskin alkanut kiinnostaa aivan eritavalla!

kuka teitäki edes jaksais. miettikää sitä.

pillerit on lopetettu eikoja sitte, ei ne vaikuttanu mitää. Aloitteita on tehty viime aikoina yhtä paljon kun saatu pakkeja. Joku ehdotti että palkaksi sais seksiä? Mistä palkaksi? Tämähän on kahden kauppaa niinkuin tässä on jo todettu. Pitäsko mun kerjätä ja tehdä temppuja kuin koira että saisin seksiä? Eikös parisuhteeseen kuulu seksi? Miksi se on vallankäytön väline? On tästä puhuttu mut ku ei kiinnosta kuulemma. Väsyttää ym. Sitähän se on ku käydään töissä ja touhutaan lasten kans. Mut jossai vaiheessa menee kuppi nurin en mä jaksa pakkien voimalla loppuelämää hymyillä...

Pitäsko mun kerjätä ja tehdä temppuja kuin koira että saisin seksiä? Eikös parisuhteeseen kuulu seksi? Miksi se on vallankäytön väline?

niin eikö se seksi ole vallankäytön väline nimenomaan miehelle? Että minä teen kotitöitä ja olen lasten kanssa, mutta sitten mun täytyy saada? Eikö tämä ole vallankäyttöä jos joku?

pisti silmään että "osallistut mieheksi paljon lasten ja kodin hoitoon". Koko termin "osallistuva mies" sais mun puolesta ainakin vetää vessanpöntöstä alas. Miltä kuulostais "osallistuva vaimo". Siinä sitten leperreltäis Jusseille ja Mikoille, että voi kyllä teidän kelpaa, kun on niin osallistuvat vaimot, jotka vaihtaa välillä vaippojakin...

Semmosta, mun mielestä perheeseen tai parisuhteeseen ei voi "osallistua", kyllä siinä pitää olla ihan 100%. Ja toinen, haluat, että vaimo suhtautuisi kunnioittaen sinuun... suhtaudutko sinä kunnioittaen häneen? Kyllä mulla ainakin on halut kohdillaan silloin, kun mies elää tasa-arvoisesti mun kanssa perhe-elämää (ei vain "osallistu") ja tekee aloitteen seksiin kauniisti ja sopivalla hetkellä

Tietysti syitä voi olla myös tosiaan miehestä riippumattomia, mutta niistä osaa kertoa vain nainen itse.

mä olen niin kurkkuani myäten sitä, että naisen täystisi kaiken muun hormonaalisen heittelyn lisäksi vielä siteää jatkuvaa vonkaamista, sopeutua miehen vaatimuksiin seksistä ja vielä yritää ymmärtää ehkäisyn mukanaan tuomat sivuvaikutukset. Mm. haluttomuuden ja muut.





Miksi mies ei mene suoraan hakemaan sterilisaatiota? Vasektomiaan mars.

Minua ei yhtään haittaa vaikka mies "vonkaa" joka päivä.. Mies ymmärtää kyllä, että toisina päivinä väsyttää, tai ei muuten huvita.

Minä otan sen kohteliaisuutena, että mies edelleen haluaa minua ja seksihän on muutenkin mitä rentouttavinta puuhaa.

Pyykit, tiskit, sotkut ym. odottaa kyllä..



Noh, tietysti haluja on monia, mutta useilla tuntuu olevan suorastaan vihamielinen asenne sitä kohtaan, että oma mies haluaisi harrastaa seksiä vaimonsa kanssa..

voisin mennä jos sillä saisin normaalisti seksiä. Meillä on kaksi lasta tyttö ja poika eikä enämpää ole tarkoitus tulla. Jos nainen tekee oman osuutensa kotona niin hänellä on ns oikeus olla väsynyt, pahalla päällä ja pihdata ja sillä on jokin seksuaalinen koskemattomuus. Kun taas miehen pitäisi normaali koti/perhe/aviomiehen lisäksi olla romantikko ja tulinen ehkä salaperäinen ja aina yllättävä rakastaja että sais helyyttä ja hyvällä tuurilla seksiä. Onko tämä sitä tasa-arvoa? Eikö seksi pitäisi kuulua normaalin parisuhteen luontaisetuihin ilman sen kummempia temppuja? Anteeksi kirjoitusvirheet



Herra 18 ja 46

kuuntele, kuuntele ja kuuntele

mutta toisinpäin. Minä kaipaisin enemmän seksiä ja sellaista rakastavaa läheisyyttä kuin mitä mieheni antaa. Kun olen katsonut hänen kotitaustaansa, niin ei sielläkään kovin hempeältä meininki vaikuta.



Mies vaikuttaa tyytyväiseltä tähän elämään, hän ei tarvitse intohimoa. Olen ollut vuosia surullinen, mutta nyt olen hyväksynyt tilanteen. En voi pakottaa miestä olemaan rakastava ja seksinhimoinen. Elämämme on ihan ok, enkä halua erota. Kaikkea ei saa. Harvassa suhteessa kaikki on täydellistä. Onneksi omatkin seksihaluni ovat vähän vähentyneet vanhemmiten.



Luulen ap että elämäsi muuttuisi onnellisemmaksi, jos keskittyisit itseesi ja omaan hyvään mieleesi ja lakkaisit stressaamasta sitä mitä vaimosi ajattelee tai tekee tai ei tee. Yritä olla ajattelematta seksiä (vaimosi kanssa, voithan vaikka masturboida) ja lakkaa painostamasta vaimoasi. Ole huolettoman ystävällinen vaimollesi, niin elämästänne tulee varmasti mukavampaa. Voi olla, että seksin sitten lisääntyy. Voi olla, että vaimoasi ärsyttää kun olet koko ajan kärkkymässä ja liehakoimassa.

Miehelle seksi on se, jonka päälle rakennetaan se fyysinen ja psyykkinen puoli ja hyvinvointi. Naisilla täytyy olla jo valmiiksi henkinen ja fyysinen puoli ja hyvinvointi kunnossa ja kermana kakun päälle voi vasta silloin tulla seksi.

Harmi on, että eroamme näin perustavanlaatuisesti toisistamme. En voi haluta seksiä tai nauttia siitä, ellei mies ole tarpeeksi huomioinut minua, hellinyt, hymyillyt ja rakastanut. Ja mies taas ei kykene noihin, ellei ole saanut tarpeeksi seksiä. Tasapainoa emme ole koskaan löytäneet. Sitä tuskin on olemassakaan, molemmat kärsivät joka tapauksessa (varsinkaan, jos seksi ei ole naiselle mikään huippumahtava juttu muutenkaan). Tähän tuskin on mitään taikaratkaisua.

meillä on nimenomaan päinvastoin.

Olen ollut tuollainen samanlainen, ei vain kiinnostanut. Syitä oli esim. se, että minulla oli huono itsetunto. En kokenut itseäni viehättäväksi, ja vaikka mies olisi jotain muuta sanonutkin, en pystynyt siihen uskomaan. Jotenkin oli helpompi vedota siihen, että väsyttää tms.



olin toki myös oikeasti väsynyt ja masentunutkin, olin lasten kanssa paljon yksin kotona, ei mitään "omaa" ollut. Mies sen sijaan oli unelmiensa työssä, sai arvostusta ja koko ajan oli jotain uutta ja kivaa. Minä olin kotona kiukuttelevien ja nahistelivien lasten kanssa, jotka jatkuvasti vaativat jotain. Tuntui että kuluin loppuun, minulla ei ollut mitään annettavaa enää. Ja se miehen seksin "vonkaaminen" oli vain lisänä tähän kaikkeen, että sillekin mun pitäis vielä antaa itsestäni jotain - enkö koskaan saa mitään tilalle?



Ehkä vaimollasi voi olla jotain tällaista? En tiedä, kuinka usein teet aloitteita ja saat pakkeja, mutta voisi olla hyvä ajatus, että olette lähekkäin ja et anna merkkiäkään siitä, että haluat seksiä. Eli vaikka ihan hierot hänen hartioitaan, ja se jää siihen. Et ala kouria tissejä tms. Jos seksistä on tullut vaimollesi ahdistava asia, hän oikeasti pelkää jo pelkkää läheisyyttäkin. Jos vaikka pari kertaa olette lähekkäin ilman seksiä, hänkin saattaa rentoutua.



Lisäksi anna vaimollesi aikaa olla myös yksin ja tehdä omia juttujaan. Eli jos lapset vievät häneltä energiaa, niin helposti voi ajatella myös niin, että sinäkin seksitoiveinesi viet häneltä energiaa ja omaa aikaa. Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta minun kohdallani asia oli näin. Nykyään otan itselleni aikaa, ja käyn omissa harrastuksissani - niiden asioiden avulla saan itsetuntoa, joka auttaa myös seksissä. Itselleni tärkein on liikunta, olen laihtunut, kroppa on muuttunut paremmaksi ja siksi nautin siitä itsekin enemmän. Olen rohkeampi ja itseluottamukseni on parempi kuin ennen. En häpeä itseäni.



Olen myös sitä mieltä, että seksi on parisuhteessa perusasia ja joskus voi "antaa" vaikka ei niin huvitakaan, mutta tärkeää on, että molemmat siitä pitävät. Pitemmän päälle ap:n tilanne on hankala. Juttele vaimosi kanssa, kysy aidosti kiinnostuneena, että osaako hän antaa selitystä käytökselleen. Ehkä hänelläkin on jotain vastaavaa kuin minulla.

Mikään ei vituta enempää, kuin se että minä valitan kipeitä hartioitani, mies tarjoaa niskahierontaa ja kohta onkin muna korvassa. Kun mulla on oikeasti niskat kipeät ja paha olo. :(

:D!

Koko ajan pitäisi olla puunaamassa ja pitämässä paikkoja kunnossa, silittämässä ja olla koko ajan se hyvä nainen, äiti, joka itkee joka ruuan laiton yhteydessä krokotiilinkyyneleitä. Vielä parempaa jos siihen pälle vielä leipoisi sämpylöitä ja touhuisi innokkaana. Ja vaikka näin tapahtuisi, niin mies ottaisi sen signaalina, että nyt rakastat minua, saat tänä iltana kunnon panon!



Ymmärrän ap:n toiveajattelun naisesta, joka eläisi elämänsä hänen toiveitaan täyttäen, mutta jos palkintona on ainoastaan seksi, jossa nainen kokee olevansa kaiken tuon edellämainitun lisäksi vielä huora, joka totettaa miehensä viimeisimmätkin toiveet, suihinottojen ja eri asentojen vaihtamisen lisäksi, sairastuu ennemmin tahi myöhemmin vakavasti.



Ap vaikuttaa empaattiselta ja hyvältä ihmiseltä, muta rivienvälistä voi lukea itsekeskeisyyttä.

Itse en ole mikään järjettömän seksuaalinen. Voisin elää seksitöntä elämää vaikka kuinka kauan. Tietenkin me nussimme kuin kanit alkuun kuten muutkin, mutta noin yleensä olen huomannut seksuaalisuuden olevan erittäin pieni osa minua.



Minulla on kuitenkin nuorempi mies ja hänellä on tarpeita.

Hänpä onkin todella fiksu ja hieroo hartiat, halaa ja saunoo kanssani ilman läähätystä ja kourimista.

Ex-mieheni oli juuri sitä mallia ettei uskaltanut mennä lähellekään, kun tiesi sieltä alkavna hirveän kähmimisen ja seksin vonkaamisen. Tosin meillä oli ihan säännöllinen seksielämä, mutta lopussa alkoi yrjöttää ja loukata se ettei mitään muuta läheisyyttä ollut.



Nykyisin virittäydyn seksitaajuudelle tarvittaessa. Meillä on pieniä lapsia, jotka kyllä pitävät huomen ettei liian aktiivista ole, mutta sovimme yhteisiä iltoja jolloin on seksiä lasten nukahdettua ja siitä pidetään kiinni, väsytti tai ei. Näin ei seksistä muodostu mitään valtapeliä. Jostain voi kuulostaa pöljältä tällainen kalenteriseksi, mutta meillä toimii. Molemmat voivay orientoitua siihen että kohta peitot heiluu ja kumpikin voi luottaa siihen että vonkaamatta saa seksiä. Täten jää aikaa myö smuulle hellyydelle arjessa eikä vaimon tarvitse pelätä jatkuvaa pillun vonkaamista.

hänelle vastenmielinen?

tai ehkä vaimosi hormonaalinen ehkäisy (?) aiheuttaa hänelle haluttomuutta?