Miehestä ei ole mulle MINKÄÄNLAISTA seuraa!!

Ote tältä päivältä (ja tää ei ole mikään poikkeus)

aamulla nousin ylös ja keitin kahvit, pyysin miestä kahville kanssani. Mutisi että haluaa nukkua vielä. No, nukkui sitten ja join aamukaffeeni yksin. Sitten mies nousi, mitäänsanomatta lämmitti jäähtynyttä kahvia itselleen mukillisen ja meni tietokoneelle katsomaan jotain sarjaa.

Muutaman kerran "erehdyin" miehelle jotain sanomaan tai häneltä kysymään, kun hän katsoi sarjaansa, ei ensin vastannut mitään mutta kun toistin kysymyksen, hän painoi ärtyneenä pause-nappulan ja kääntyi "mitä?!" ja kun kysyin, hän vastasi yhdellä sanalla ja jatkoi taas katselemistaan.

Kun hän oli sarjansa katsonut, hän katosi sanaakaan sanomatta autotalliin projektinsa pariin.

Tuli autotallista ja puhui kaverinsa kanssa puhelimessa seuraavan tunnin. Sen jälkeen meni suoraan sohvalle ja avasi television ja alkoi katsomaan tallentamaansa elokuvaa. Taas erehdyin jotain miehelle juttelemaan kun katsoi leffaa, ei taas kuullut mitään eikä vastannut, ja kun toistin kysymykseni/sanomiseni, pausetti taas ja vastasi ärtyneenä yhdellä sanalla ja jatkoi katsomista.. ja tekee niin edelleen.

Tuntuu että miehellä on jotenkin ylikorostuneen putkiaivomaisesti tapana keksiä itselleen tekemistä, ottamatta ketään muuta huomioon, ja valitettavasti hänen tekemisensä ovat aina sellaisia joihin ei voi edes millään tavalla mennä mukaan, olematta häiriöksi.

On tääkin.

Mä niin typeryyksissäni joskus luulin, että kumppani hankitaan sen vuoksi, että olisi vaikka näin tylsinä sunnuntaina joku, jonka kanssa voisi jutella ja josta olisi seuraa. Kuvittelin ihan epärealistisia. Ei ole seuraa sunnuntaisin eikä kyllä juuri muutenkaan, miehestäni siis... (joo ja kavereita kyllä on, mutta kaipaisi sitä välillä jotain yhteyttä miehensäkin kanssa!)

Mun mies ei ehkä ollut ihan noin paha, mutta ei siis puhunut mulle mistään omista ajatuksistaan, mistään oikeastaan. Väsyin 10 vuoden jälkeen tuohon ja olin jo lähdössä ihan tosissani. Mies heräsi ja muuttui!!! Eli näytä että olet sosissasi

Pelkästään seksin vuoksi?

Eihän se tunnu viihtyvän sun seurassasi, miksi edes asutte yhdessä? Tuossa tilanteessa olisi parempi olla vain fuckbuddy-suhteessa.

(tai minä olen puhunut, mies ei "osaa") ja olen pari kertaa uhannut jopa eroamisella, mutta ei silti mikään muutu, pidemmäksi aikaa ainakaan. Mun mies vaan sattuu olemaan oikein perustavaa laatua juntista, keskustelukyvyttömästä mörököllistä. Mitenköhän silloin alussa en tajunnut...



ap

(tai minä olen puhunut, mies ei "osaa") ja olen pari kertaa uhannut jopa eroamisella, mutta ei silti mikään muutu, pidemmäksi aikaa ainakaan. Mun mies vaan sattuu olemaan oikein perustavaa laatua juntista, keskustelukyvyttömästä mörököllistä. Mitenköhän silloin alussa en tajunnut...

ap

Pieni vinkki. NÄytä jokin lehtileike, jossa kuvaillaan teidänlainen avioliitto. Luin kerran kuvaelman meidän avioliitosta ja joka oli päättynyt siihen, että vaimo lähti ja mies jäi ihan ymmälleen kotiin. Näytin tänä lehtileikkeen miehelle ja kyllä se koko herätyksen. Ehkä pitää konkreettisesti lukea omaa käytöstään jostain ennen kuin tajuaa!!

Sä oot se taustalla hääräävä siivooja ja ruoanlaittaja, joka välillä häiritsee rentoutumista.

Tuskin tuosta muuksi muuttuu.

Pelkästään seksin vuoksi?

Eihän se tunnu viihtyvän sun seurassasi, miksi edes asutte yhdessä? Tuossa tilanteessa olisi parempi olla vain fuckbuddy-suhteessa.

kun olen muutamia kertoja totaalisesti tuskastunut ja kysynyt sitten mieheltä että no miksi hän mun kanssa oikein on, mikä mussa on se jota hän rakastaa, kun ei oikein mulle asti välity.. mies EI OSAA SANOA, väittää että kyllä hän rakastaa mutta ei osaa siis sanoa mitään syytä. Tai no, kerran hän sai mutistua miettimisen jälkeen, että hyvät puoleni ovat: 1. olen nainen ja 2. mulla on hyvä perse

ei oikein lämmittänyt, uskotte varmaan :D

(tästä kirjoitin tänne joskus, jos joku muistaa)

Mieheni siis oikeasti vaan sattuu olemaan tuollainen jörrikkä, ei se osaa keskustella mistään eikä edes halua (ellei kyse ole jostain moottoreista/autourheilusta).

Ei siis tavallaan mikään paha mies, mutta ehkä hieman yksinkertainen..

ap

olen muutamia kertoja kiikuttanutkin miehen eteen tollaisa lehtien parisuhdejuttuja, joissa on ollut sama ongelma kuin meillä, mutta mies yksinkertaisesti kieltäytyy edes katsomasta niitä. Joskus olen sitten lukenut ääneen sen miehen vierellä seisoen, mutta ei se kuule mitään, ei ainakaan näytä kuuntelevan, eikä kommentoi, näyttää vaan ärtyneeltä.



Ei se siis taida oikeasti tajuta näistä asioista mitään. Toisinaan kestän asiaa hyvinkin, toisinaan (kuten tänään) vaan taas ottaa pattiin.



ap

olen muutamia kertoja kiikuttanutkin miehen eteen tollaisa lehtien parisuhdejuttuja, joissa on ollut sama ongelma kuin meillä, mutta mies yksinkertaisesti kieltäytyy edes katsomasta niitä. Joskus olen sitten lukenut ääneen sen miehen vierellä seisoen, mutta ei se kuule mitään, ei ainakaan näytä kuuntelevan, eikä kommentoi, näyttää vaan ärtyneeltä.

Ei se siis taida oikeasti tajuta näistä asioista mitään. Toisinaan kestän asiaa hyvinkin,

=toisinaan (kuten tänään) vaan taas ottaa pattiin.

ap

=(((. Näyttää siltä, että pitää sua itsestäänselvyytenä. Nyt tekisin niin, että alkaisin elää ihan omaa elämää, en sanosii miehelle minne menen, vaan eläisin kuin kämppikset. Ehkä muuttaisin eri huoneeseen nukkumaankin. Jos ei mies tuosta herää, niin sitten sanoisin,e ttä teidän suhde on ohi...

hankit ystäviä sitä keskustelemista varten, auttaisiko se? Ja yrittäisit keksiä miehen kanssa jotakin yhteisiä harrastuksia ja ajanvietettä, jonka parissa väkisinkin tulee joku sana sanottua. Sitten ehdotan, että menette avioliittoleirille. Harkitse edes. Ne on tarkoitettu ihan tavallisille meille kaikille, joilla ei kuitenkaan ole mikään vakava kriisi päällä. Heille on sitten vielä omansa erikseen.

Jotkut miehet osoittavat mieltä tuolal tavoin jos eivät saa tarpekksi seksiä

hankit ystäviä sitä keskustelemista varten, auttaisiko se? Ja yrittäisit keksiä miehen kanssa jotakin yhteisiä harrastuksia ja ajanvietettä, jonka parissa väkisinkin tulee joku sana sanottua. Sitten ehdotan, että menette avioliittoleirille. Harkitse edes. Ne on tarkoitettu ihan tavallisille meille kaikille, joilla ei kuitenkaan ole mikään vakava kriisi päällä. Heille on sitten vielä omansa erikseen.

että siis olisi kuitenkin tarve/halu edes JOSKUS saada keskustella ja viettää aikaa sen oman miehenkin kanssa. Ystävien kanssa jutut ovat kuitenkin erilaisia.

Niin ja avioliittoleirille miestä ei saa, ei lähde, olen joskus ehdottanut.

Ja vielä se, että EN pihtaa. Ei meillä mikään hurjan aktiivinen seksielämä ole mutta seksiä kuitenkin useamman kerran kuukaudessa, eikä mies kuitenkaan seksikertojenkaan jälkeen ole mitenkään huomaavaisempi tms.

Tää nyt on vaan tätä. Luulen, että olen yrittänyt kaikki mahdolliset keinot ja vaihtoehdot, eikä tää tästä mihinkään tule muuttumaan. Kuten johonkin kirjoitin, kestän tätä kyllä yleensä ihan ok, mutta joskus, kuten tänän, ottaa pattiin..

Jos joskus pattiin ottaminen muuttuu kokoaikaiseksi tunnetilaksi, sitten pitää harkita eroa, nyt vielä ei mielestäni niin pakollista.

ap

oliko teillä yhteistä lomaa?

Mun on tosi vaikea kuvitella tuollaista suhdetta.

Miehen kanssa keskustellaan kaikesta aamun uutisista lähtien, käydään yhdessä konserteissa, leffassa, ravintolassa ja viihdytään toistemme kanssa.

Miehesi kuitenkin juttelee pitkäänkin omien kavereittensa kanssa, joten ei se pelkkä luonnekysymys voi olla??? Eikö teillä oikeasti ole mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta? Miten oikein päädyitte edes yhteen?

Onko sun miehesi aina ollut tuollainen? Jos se ei ole, niin pohdi, milloin hän muuttui tuollaiseksi jörrikäksi. Ehkäpä siinä ajankohdassa oli jotain erikoista, mikä voisi selittää puhumattomuuden alkamisen.

niin tutulta. Täällä oli samanlainen tilanne päällä eilen. Erikseen pyysin mieheltä että voisiko hän hetkeksi keskustella kanssani, no hän jaksoi ehkä minuutin, ja kun olin sanomassa ehkä kolmatta lausetta niin katse ja ajatukset oli jo muualla. Ja mies suuttuu joka kerta kun hänet keskeyttää joten parempi sitten vaan munkin viettää aikaa yksin kun ei sitä jotenkin väkisin jaksa yrittää kun toista ei yhtään kiinnosta. Ja kyllä, minäkin kuvittelin että parisuhteeseen kuuluisi isona osana se että tehdään jotain yhdessä, juteltaisiin, vietettäisiin aikaa yhdessä jne mutta ei. Ehkä näiden putkiaivojen mielestä parisuhde on sitä että "näin vaan kuuluu tehdä" kun kysyin miksi on mun kanssa alkanut olla. Tai sanoikohan mies että ihmiset yleensä menee yhteen. Ja mulla tietty tuli siitä sellainen olo että mies on mun kanssa vaan kun niin nyt kuuluu tehdä (mutta ihan sama kenen kanssa nyt meni yhteen). Jos yhteistä ei ole muu kuin talous (eikä sekään kaikissa tapauksissa), lapset ja koti. Kai naisilla sitten tämä henkinen puoli on niin paljon vaativampi kuin miehillä yleensä.-.....

että olette vaan väärien ihmisten kanssa yhdessä, miehenne vaan ovat turtuneet tilanteeseen eivätkä osaa ajatellakaan, että voisi vaihtaa. Jos niillä kavereitten kanssa riittää juttua, niin on varmasti olemassa naisia, joiden kanssa niillä myös riittäisi juttua. Miksi olette menneet näiden miesten kanssa yhteen alunperinkään? Oliko teillä vaan tarve olla jonkun kanssa?

oliko teillä yhteistä lomaa?

Mun on tosi vaikea kuvitella tuollaista suhdetta.

Miehen kanssa keskustellaan kaikesta aamun uutisista lähtien, käydään yhdessä konserteissa, leffassa, ravintolassa ja viihdytään toistemme kanssa.

Miehesi kuitenkin juttelee pitkäänkin omien kavereittensa kanssa, joten ei se pelkkä luonnekysymys voi olla??? Eikö teillä oikeasti ole mitään yhteistä kiinnostuksen kohdetta? Miten oikein päädyitte edes yhteen?

Kai minä ihastuin mieheen ebkä todellakaan ajatellut asiaa pidemmälle että pitäisi olla yhteisiä tavoitteita, kiinnostuksen kohteita jne jotta suhde pidemmän päällä toimisi. Eikä ikinä silloin puhuttu asioista vakavasti, siis suhteen alussa. Minä tyhmä kuvittelin että kun itse teen melkein mitä vaan että mies olisi onnellinen niin hänkin jotenkin voisi muuttaa käytöstään niin että minä olisin onnellinen. Nuorena on tyhmä ja sinisilmäinen.

Toisaalta sitten taas mietin että jos tällä iällä alkaisin nyt uutta miestä katsella niin en usko että ikinä löytäisin ketään joka kelpaisi. Kun on nähnyt mitkä kaikki asiat pitäisi olla kunnossa jotta yhteiselämä sujuisi - en tiedä onko sellaista miestä olemassakaan!

16

eli ainoa meitä molempia kiinnostava harrastus on elokuvat. Ja onneksi löytyy myös sellaisia, joista molemmat tykkää, yleensä kyllä makumme senkin suhteen on erilaista. Tosin elokuvien katseleminenkin on sellainen harrastus, jossa ei juuri puhuta. Leffan jälkeen vaihdetaan muutama sana leffasta, mutta ei niistä mitään kunnon keskustelua synny.



Joo ja käydään me syömässä ja konserteissa, mutta sinnekin aina kaverit mukaan tai vähintään lapset, eikä syödessäkään mies tee muuta kuin syö ja keskittyy siihen.



Mietin juuri sitä, että miten oikein päädyimme yhteen ja mitä tapahtui alun jälkeen.. Oikeastaan taisi käydä niin, että mies oli ihan yhtä puhumaton alussakin, jonka tulkitsin virheellisesti ujoudeksi, mutta silloin hän yritti tehdä minuun vaikutusta tai oli niin sitä uutuudenviehätystä ensimmäiset kaksi vuotta, että mies sentään KUUNTELI (tai näytti siltä) kun mä puhuin. Katsoi mua, hymyili, oli lähellä, eikä tuijottanut samalla telkkua mitään vastaamatta (kuten nykyään). Aamukahvit juotiin silloin aina yhdessä pöydän ääressä, ilman häiriötekijöitä (televisiota tms.)



Nykyään mies ei enää taida vaivautua kuuntelemaan tai esittämään kuuntelevansa. Kai mä olen joo jossain määrin itsestäänselvyys, ja uutuudenviehätyskin karissut jo monta vuotta sitten.



ap

kuulostaa TODELLAKIN tutulta, mä voisin allekirjoittaa joka sanasi.



ap

Ajattelemisen aihetta. Itseäni ravisutti...



Onko joku lukenut?

Ajattelemisen aihetta. Itseäni ravisutti...

Onko joku lukenut?

ap *lähtee sitten huomenissa ehkä kirjastoon*