Lapsiperheen isät: Miksi mikään ei kiinnosta?
Onko muilla pienilapsisten perheiden isillä samaa havaintoa kuin itselläni? Lapsia on kolme, jotka kaikki alle kouluikäisiä. Perheen elämä on hektistä suorittamista ja arjesta selviytymistä. Perheenisänä päivät työssä ja illalla alkaa uusi työpäivä perheen parissa. Olen huomannut, ettei mikään asia enää jaksa henkilökohtaisesti kiinnostaa mikä kenties ennen on kiinnostanut Omaa aikaa ei ole, eikä edes kiinnosta sen eteen mitään tehdä että sitä olisi. Tv:stä ei kiinnosta mikään, koskaan ei kiinnosta itse lähteä mihinkään. Parempi asuntokin pitäisi katsella, mutta ei kiinnosta pätkääkään. Onko muilla nuorten perheiden isillä vastaavia havaintoja?
Kommentit (72)
mies on ollut masentunut ja sanoi että mikään ei tunnu miltään eikä jaksa oikein mitään=(Nyt saanut apua ja jaksaa jo nauraakkin=)Joten kannataa miettiä oisko masennusta..
Meillä 4lasta ja yhtä juoksuahan se on,mutta kyllä niitä ihania hetkiäkin joukkoon mahtuu=)
Hello,
nykyään kun ollaan niin tasa-arvoisia että ihmisellä ei ole luontaisia rooleja, ei miehelle jää tilaa elää. Tasa-arvoa on just niin pitkään kun on lasten hoitoa ja siivousta...kauppareissuja. Tasa-arvo loppuu viemärin puhdistukseen ja muihin paskahommiin. Talot pitäis rakentaa, vaikka kuinka kyrsis... Tiedättekö jonkun naisen joka tekee oikeesti rankkaa työtä?? vastuuta ja paljon työtä??
Työt+ talon rakentaminen+ lapset+ pihtaava vaimo= mahtavaa isänä olemista??
Tasa-arvo sinänsä on hyvä asia, mutta sillä on tehty nykymiehen elämästä paskaa. Kaikki huvit maksaa = pitäis tehdä enemmän töitä... siis miehen pitäis tienata enemmän, miksi akan ei pitäis tienata kunnolla et mä voisin tehdä jotain hauskaa?? Kuules kulta nyt sun pitäis ruveta tienaamaan siellä töissä et mä voisin ostaa veneen???
M 30, isä, työnantaja, rakentaja, suurituloinen (ei riitä)...
sulla on vaan niin pieni :DDD en ihmettele jos ei naistas kiinnosta, ensiksikin akka on aika loukkava sana ja tolla asenteella ei pitkälle pärjää :(
Hello,
nykyään kun ollaan niin tasa-arvoisia että ihmisellä ei ole luontaisia rooleja, ei miehelle jää tilaa elää. Tasa-arvoa on just niin pitkään kun on lasten hoitoa ja siivousta...kauppareissuja. Tasa-arvo loppuu viemärin puhdistukseen ja muihin paskahommiin. Talot pitäis rakentaa, vaikka kuinka kyrsis... Tiedättekö jonkun naisen joka tekee oikeesti rankkaa työtä?? vastuuta ja paljon työtä??
Työt+ talon rakentaminen+ lapset+ pihtaava vaimo= mahtavaa isänä olemista??
Tasa-arvo sinänsä on hyvä asia, mutta sillä on tehty nykymiehen elämästä paskaa. Kaikki huvit maksaa = pitäis tehdä enemmän töitä... siis miehen pitäis tienata enemmän, miksi akan ei pitäis tienata kunnolla et mä voisin tehdä jotain hauskaa?? Kuules kulta nyt sun pitäis ruveta tienaamaan siellä töissä et mä voisin ostaa veneen???
M 30, isä, työnantaja, rakentaja, suurituloinen (ei riitä)...
miten ne lapset tähän liittyy? ai se on niitten syytä, että vaimosi ei anna? työnnä se arvo perseeseen ja keskity lapsiin! MIEHET ON VAAN NIIN VITUN YKSINKERTAISIA.. eihän itseään voi syyttää(nyt puhun aikuisista yleensä) vaan lasten syytä se kaikki elämän vaikeus on? mä sanon aika usein, että asioita voi tehdä kahdella tavalla, vaikealla tai helpolla.. jokainen valitsee miten!
perheestä on kadosissa me -henki ja toisen kunnioittaminen ja vastuun jakaminen. Ajetaan yksisilmäisesti vain omaa etua ja nähdään vain se, miten MINÄ uhraudun ja MINÄ joudun tinkimään. Väännetään kättä joka hemmetin minuutista minkä toinen saa viettää kodin ulkopuolella ja jonka MINÄ JOUDUN enemmän viettämään lasten kanssa. Joskus pitäisi osata asettautua myös sen toisen asemaan ja nähdä, että mies voi olla työpäivän jälkeen levon tarpeessa ja toisaalta se vaimo voi ihan oikeasti olla uupunut ja väsynyt (oli sitten kotona tai töissä) ja kaipaa pientä breikkiä.
lapsia ei ole pakko tehdä, yksin voi asua. Aika moni mies tuleekin nykyisin siihen tulokseen, että perhe elämä ei heille sovi. Kyllä se vaimokin ihan samalla tavalla luopuu niistä tyttöjen skumppailloista. Ja vaikka nainen ei niitä näytä kaipaavan niin kyllä kaipaa silti. Itse olen ollut niin väsynyt lapsen hoidosta, että pääsiäisen käytännössä nukuin. Mies hoiti lasta. Iso kiitos hänelle! Näytti kyllä ihan osan ajasta pitävänkin siitä, että saa vihdoin tehdä kahdestaan jotain lapsensa kanssa. Minulle taas ei ollut mikään ongelma pysytellä toisessa huoneessa peiton alla. Meillä minä olen se, joka kaipaa patterien latausta. Ja vaikka moni mies luulee itse menettäneensä elämän, niin voin kertoa, että pienen lapsen äitinä, kun ei vielä ole töissä ja sosiaalinen elämä on kuollut, se on kyllä se äiti, jolta se elämä puuttuu kokonaan. Mies saa sentään käydä töissä ja olla pois kotoa. Meillä ei kumpikaan jaksa mitään perhelomia tai kaveri-iltoja tai plantagenreissuja. Ja minä olen meidän perheessä se joka mieluummin rassaisi, ei ehkä autoja, mutta vaikka vanhoja huonekaluja tai niitä kukkasipuleita, miksen vaikka pientä pintaremonttia (jos olisi se talo). Mies olisi tyytyväinen kirjan parissa olohuoneen nurkassa, yksin. Kumpi on helpompi toteutta? Ap, en sinuna lähtisi vetämään tässäkään asiassa mitään sukupuolijaottelua. Ihmiset on yksilöitä, mutta perhehelvetti on kaikille sama. Kun sen hyväksyy, niin tajuaa, että siitä vaan pitää yrittää selvitä jotenkin. Jonain päivänä sinä sitten rassaat sitä moottoripyörää ja mietit, että onpa kivan hiljaista. Tai olet sittenkin tyytymätön kaikkeen.
Tuttua tekstiä ap:lla. Ja sitten kun edellisen naisen (ellei tyylipuhda provo?) ajatukset ympätään niin.....
Suuri/suurin osa miehistä haluaa myös miellyttää/ottaa vaimon mielipiteet huomioon, niin noinhan tuossa käy. Jos itsestään huolehtiminen, onnellisena oleminen kodin ulkopuolella, fyysinen läsnäolo kodin ulkopuolella on lähtökohtaisesti kiellettyä toimintaa, niin mies sitten jää kotiin alitajuisesti eikä sitten tee vastentahtoisesti ja nuutuu. Sama juttu, jos koetan, että miesten töiden tekeminen on "pois" kaikkivaltiaan arjen pyörittämisestä. Noin käy vähitellen kuukausien ja vuosien kuluessa.
Suosittelen lämpimästi asian tiedostamista ja kehityksen korjaamista, koska osa kehityskertomuksista päätyy puolisoiden vieraantumiseen, kriisiin tai jopa eroon.
sp44
lapsia ei ole pakko tehdä, yksin voi asua. Aika moni mies tuleekin nykyisin siihen tulokseen, että perhe elämä ei heille sovi. Kyllä se vaimokin ihan samalla tavalla luopuu niistä tyttöjen skumppailloista. Ja vaikka nainen ei niitä näytä kaipaavan niin kyllä kaipaa silti. Itse olen ollut niin väsynyt lapsen hoidosta, että pääsiäisen käytännössä nukuin. Mies hoiti lasta. Iso kiitos hänelle! Näytti kyllä ihan osan ajasta pitävänkin siitä, että saa vihdoin tehdä kahdestaan jotain lapsensa kanssa. Minulle taas ei ollut mikään ongelma pysytellä toisessa huoneessa peiton alla. Meillä minä olen se, joka kaipaa patterien latausta. Ja vaikka moni mies luulee itse menettäneensä elämän, niin voin kertoa, että pienen lapsen äitinä, kun ei vielä ole töissä ja sosiaalinen elämä on kuollut, se on kyllä se äiti, jolta se elämä puuttuu kokonaan. Mies saa sentään käydä töissä ja olla pois kotoa. Meillä ei kumpikaan jaksa mitään perhelomia tai kaveri-iltoja tai plantagenreissuja. Ja minä olen meidän perheessä se joka mieluummin rassaisi, ei ehkä autoja, mutta vaikka vanhoja huonekaluja tai niitä kukkasipuleita, miksen vaikka pientä pintaremonttia (jos olisi se talo). Mies olisi tyytyväinen kirjan parissa olohuoneen nurkassa, yksin. Kumpi on helpompi toteutta? Ap, en sinuna lähtisi vetämään tässäkään asiassa mitään sukupuolijaottelua. Ihmiset on yksilöitä, mutta perhehelvetti on kaikille sama. Kun sen hyväksyy, niin tajuaa, että siitä vaan pitää yrittää selvitä jotenkin. Jonain päivänä sinä sitten rassaat sitä moottoripyörää ja mietit, että onpa kivan hiljaista. Tai olet sittenkin tyytymätön kaikkeen.
Tuttua tekstiä ap:lla. Ja sitten kun edellisen naisen (ellei tyylipuhda provo?) ajatukset ympätään niin.....
Suuri/suurin osa miehistä haluaa myös miellyttää/ottaa vaimon mielipiteet huomioon, niin noinhan tuossa käy. Jos itsestään huolehtiminen, onnellisena oleminen kodin ulkopuolella, fyysinen läsnäolo kodin ulkopuolella on lähtökohtaisesti kiellettyä toimintaa, niin mies sitten jää kotiin alitajuisesti eikä sitten tee vastentahtoisesti ja nuutuu. Sama juttu, jos koetan, että miesten töiden tekeminen on "pois" kaikkivaltiaan arjen pyörittämisestä. Noin käy vähitellen kuukausien ja vuosien kuluessa.
Suosittelen lämpimästi asian tiedostamista ja kehityksen korjaamista, koska osa kehityskertomuksista päätyy puolisoiden vieraantumiseen, kriisiin tai jopa eroon.
sp44
minä toivoisin että mies lähtisi pois kotoa joskus. Olisi ihana viettää ilta aivan yksin. Yhtälailla haluaisin pakata kamat ja mennä viikoksi jonnekin, kun olisi joku paikka minne mennä. Ja mistä nämä termit "kaikkivaltias" tulevat. Miksi pitää halveerata naista, joka muutenkin on v""#¤%#¤&t kotona olemiseen. Jos minä satun kotona tietämään, missä on leivinpaperi, vain sen vuoksi, että sitä käytän useammin ja olen tavaroita järjestellyt useammin, niin pitää siitä vielä kettuilla. Antaisin mielihyvin kaiken tämän vallan miehelleni, jos rakas työnantajani olisi antanut minun palata työmaalle vielä hoitovapaankin jälkeen, mutta ei. Minulta meni työpaikka. Ja kyllä, uuden hankkiminen pitkän loman jälkeen ja vähäisellä työkokemuksella vaativalla alalla on aika vaikeaa, suorastan musertavan vaikeaa. Ja tosiaan jos rahaa olisi, maksaisin itseni ulos tästä perhe-elämästä ja mielihyvin menisin kodin ulkopuolelle, jos mieheni suostuisi olemaan kaikkivaltias ja hoitamaan kotia ja määräämään kaapin paikan. Aamen!
eli hellittakaa nyt hyvat miehet vahan, ja nauttikaa lapsiperheen arjesta nyt kun sita on! Ei koko ajan tarvitse olla elamassa ihan kaikkea; perhe, tyo, harrastukset, isot projektit, ei-lapsiystavalliset lomat sun muut. Aikansa kutakin. Rentoutukaa ja ottakaa lapset mukaan jokapaivaisiin rutiineihin ja nauttikaa pienista asioista! Lapset kasvavat nopeasti, ja kohta surette sita kun ne eivat enaa suostu tekemaan vanhempien kanssa mitaan ja kun niita ei nay iltakausiin kotona.
Olen 4-vuotiaan lapsen äiti, naimisissä, ja tunnistan ap:n kuvaaman tilan, tosin tietenkin naisena. Tekisin mieluummin enemmän ns. omia juttuja, mutta minkäs teet, kun aikaa ei ole. Mieheni on kotona viihtyvämpää laatua, tosin hänkin kaipaa enemmän aikaa omaan oleskeluunsa (siis lukemiseen, nettisurffailuun, lepoon).
Itse haluaisin käydä useammin uimassa, jumpassa yms. yksin, ilman lasta. ja miehen kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa kahdestaan, leffassa, teaterissa yms.
Olemme ratkaisseet asiaa osaltaan siten,että meillä on lapselle hoitaja 2-4 kertaa kuussa, jolloin saamme molemmat hieman omaa aika kodin ulkopuolella.
Jossain näistä viesteissa kuvattiin sitä, kuinka osa miehistä haluaisi viettää viikonloput miesporukassa autoja rassaillen. Oma mieheni ei ole tälläinen, mutta jos olisi, niin mikäs siinä, kunhan ottaisi lapset hoitoonsa samalla, eikä olettaisi, että vaimo pyörittää täysihoitolaa kotona miehen leikkiessä muiden miesten kanssa. Minusta aviopuolisot voivat tehdä vapaa-ajallaan eri asioita, kunhan lasten hoitovastuu jakautuu riittävän tasaisesti. Ei ole mitään lomaa olla kotona edes yhden, saatikka sitten useamman lapsen kanssa.
...ei voi kuin ihmetellä, miten moni heittäytyy ihan täysin vartaloin ja innosta hihkuen tilanteeseen, josta kypsyy juuri ketjussa kuvaillun kaltainen perhehelvetti. On kai se selvä, että jos on nelikymppinen ja neljä lasta, omaa aikaa ei ole eikä tule muutamaan vuoteen. Miehellä tai naisella. Onko vähän vaikea ymmärtää??
Lapsia kun ei saa koeajalle, eli jopa asiaan "valmis" ihminen voi vielä yllättyä. Toisaalta samaan aikaan "jostakin" syntyy mielikuva, että pienten lasten vanhempien tulee/on mahdollista tehdä edes jotakin itse. Mutta näinhän ei tietenkään ole.
Ettei olisi niin synkkää, niin rohkaisuksi kaikille pienten lasten vanhemmille toiminee tietysti se, ettäe ei oikeasti ole pieniä kuin sen jokusen vuoden. Meillä vanhempi 3v osaa jo leikkiä aika hyvin kavereiden kanssa omassa pihassa. Kun pienempi on tuossa iässä, molemmat osaa jo antaa hengähdystaukoja. Ja myöhemminkin ehtii vielä seurata henkilökohtaisiakin kiinnostuksen kohteita.
Mutta että ei sitten tulisi yllätyksiä, niin olen kyllä sitä mieltä, että nuorille pitäisi ehdottomasti tehdä selväksi konkreettisesti lapsiperheen arki, jos ei kotoa ole tullut nähtyä sitä. Varmaan se ehkäisykään ei enää unohtuisi niin monelta, kun on nämä asiat kirkkaana mielessä.
Vierailija kirjoitti:
palsta kun "Äidit kysyvät isiltä". AVllä saa kaikki osallistua keskusteluun jotka haluavat.
mielenkiintoinen ketju!