Miten olette ratkaisseet sisustuserimielisyydet miehenne kanssa?

miehesi kanssa olen samaa mieltä siinä että tuollainen mekanismisohva olisi ihana, mutta miten ne ovat niin kauhean hirveän kamalan näköisiä.

On ihan turha pelko ettei mies sitten viihdy kotona jos nainen sen sisustaa. Koti nyt vain on naisen aluetta ja mies kyllä tottuu mihin vaan jos vaan ko. niasen kanssa haluavat olla. Aivan sama kuin että lapset kyllä tottuvat kotinsa sisustukseen vaikka syntyisivät minkälaiseen taloon.



Mutta kukin tavallaan, kuulostaa kuitenkin siltä että teilel on tulossa hullu kasarisisustus miehen puolelta ja siihen on kyllä aika vaikea yrittää yhdistää yhtään mitään niin ettei käy sillälailla ettei mikään sovi mihinkään toiseen elementtiin .

niin mies on sieltä aika äkkiä ulkona. Meillä maksaja saa päättää, mitä ostetaan. Eli käytännössä mies. Joka ensin kuuntelee minua, mutta tekee itse päätöksensä. Minusta tämä on reilua näin, koska mieskin täällä asuu, en vain minä. Monella tutulla mies viihtyy vain autotallissa, kaikki loput huoneet on vaimo stailannut itsensä näköisiksi.

tai jos teillä on riittävästi huoneita, niin miehelle joku oma osuus jonka voi sisustaa juuri niin kuin haluaa.

Meillä yläkerta on miehen valtakuntaa, minä päätän alakerrasta. Molemmat on tyytyväisiä.

80-lukua oli puolipaneelit, mäntypuu, ruskea/värillinen nahka.

Meillä molempien piti kertakaikkiaan luopua omasta "minun tyylinen" -ajattelusta.



Kannattaa mennä yhdessä sohvakauppaan ja koeistua ja mietiskellä sellaisia vaihtoehtoja, jotka miellyttävät molempia. Kummankin täytyy yksinkertaisesti joustaa ja ajatella, etä mitä ME haluttaisiin ja miten MEIDÄN kodista tulisi molemmille mieluinen. Ehdotelkaa toisillenne. "Olisiko tuo hyvä? Entäs vähän tähän tyyliin? Mitäs sanot tästä väristä? Kävisikö, että sohvassa olisi mekanismi?"



Keskustelkaa yhdessä esim. siitä, mitä kivoja tyylejä tai huonekaluja esimerkiksi jonkin tuttunne kotona on ja etsikää erilaisia vaihtoehtoja. Siis sellaisia, mitä kumpikaan ei välttämättä ole aikaisemmin tajunnut ajatella.



Haluan tuollaisen ja muu ei kelpaa -asenteella ei pääse mihinkään. Vaikka olen kyllä itsekin yhteenmuutossa "siivonnut" enimmät miehen "koriste"-esineistä pois. ;)

niin mies on sieltä aika äkkiä ulkona.



Meillä maksaja saa päättää, mitä ostetaan. Eli käytännössä mies. Joka ensin kuuntelee minua, mutta tekee itse päätöksensä. Minusta tämä on reilua näin, koska mieskin täällä asuu, en vain minä. Monella tutulla mies viihtyy vain autotallissa, kaikki loput huoneet on vaimo stailannut itsensä näköisiksi.

Kummallekin jotain mikä miellyttää. Jos miestäsi miellyttää se Kimi taulu niin se hänelle, sitten taas sinulle jotain mikä miellyttää sinua, häntä ei.

niin mies on sieltä aika äkkiä ulkona.

Meillä maksaja saa päättää, mitä ostetaan. Eli käytännössä mies. Joka ensin kuuntelee minua, mutta tekee itse päätöksensä. Minusta tämä on reilua näin, koska mieskin täällä asuu, en vain minä. Monella tutulla mies viihtyy vain autotallissa, kaikki loput huoneet on vaimo stailannut itsensä näköisiksi.

Kyselen vain vinkkejä, miten se kannattaisi tehdä=) Mielestäni tuo maksaja päättää -systeemi ei kuulosta kompromissilta, koska mieshän päätöksen lopulta tekee? En siis pyri stailaamaan miestäni ulos asunnostamme. Voisin taipua johonkin staileihin vintagetauluihin jostain autourheilusta mutta siis Kimi Räikkösen kuva seinälle??? No thanks...

Ap

niin että hän voisi tunkea sitä kamalaa kasarihenkeä omiin nurkkiinsa. Lopputulos on karmea sillisalaatti, mutta olen hiljaa.



Sisustan keittiön sellaiseksi kuin enemmän itse tahdon, sillä vietän siellä enemmän aikaa. Miehen toiveet on kuunneltu olohuoneessa, hänen tietokoneensa ja työpöytänsä ovat vielä siellä. Itselleni tein oman askarteluhuoneen vain oman makuni mukaan.



Lopputulos on joskus se, että hän saa laittaa ikioman huoneen vaikka valkoiseksi rapattuna kaariovella ja hirsipöydällä, minä laitan ikioman ja muu talo on neutraalin vaaleata skandinaavia (eli minä päätän sen suunnasta. Ei mustaa)



Kotoa muuttanut poikani aikoo sisustaa kodin mustavalkoiseksi, kromilla ja punaisella höystettynä. Ympyrä sulkeutuu... sellainen oli oma ensiasuntoni. Muistaen tummat lasipinnat. IUK.

Eli siis sellaista sillisalaattia yritän välttää, samoin sitä että kämppä on täynnä kamoja mitä toinen inhoaa, yritän löytää tavan saada aikaan KOMPROMISSI! Mietin sellaista, että molemmat selaavat sisustuskirjoja ja lehtiä, eri tyylisiä tietenkin, ja merkkaavat muistiin kuvat, jotka itseä miellyttävät ja jotka taas ovat todella vastenmielisiä. Sitten niiden avulla etsitään yhtymäkohtia, joiden pohjalle sisustus rakennetaan. Tyyliin, molempien miellytävissä kuvissa on vaikka käytetty hyvin valaistusta tai että molempien silmää miellyttää valkoinen matto jne.

että pyytäkää sisustussuunnittelija.



Hänellä on taitoa ja näkemystä, sekä oikeasti ottaa molempien mielipiteet huomioon.

erimielisyydet eivät olleet kovin suuria. Oman työhuoneensa mies suunnitteli yksinään ja sisustussuunnittelijaystäväni muokkaili materiaalivalintoja hieman, jotta sekin huone käy muuhun taloon eikä erotu hirvittävän paljon. Eli komppaan suunnittelijan käyttöä.

Voitte jopa lopulta päätyä ratkaisuun, joka ei ollut kummankaan alkuperäinen suosikki.

onneksi meillä menee maut sentään melkein yksiin... Meillä on niin, että miehelläni on omasta mielestään se universumin ainut oikea maku ja värisilmä ja kaikki mitä mä sanon tai ehdotan on ihan kauheeta. Jotenkin ollaan silti saatu tää uusi talo sisustettua ilman et kumpaakaan oksettaa missään huoneessa :) Tsemppiä! Tehkää kompromisseja. Meillä sohva ei oo kummankaan lempiväriä vaan just tasan siitä väliltä, hyvältä näyttää.

Älkää vuorotellen luopuko omista toiveistanne vaan etsikää yhteisiä!

Näin se tapahtuu: kumpikin listaa mitä haluaa, ei tavaraa jota haluaa vaan miettii miksi jotain haluaa (=tarve). Sit mietitään yhdessä miten kummankin tarpeet voisi yhtä aikaa tyydyttää ja näin ehkä saadaan kerralla kummankin tarve tyydytettyä, eikä kumpikaan luopunut omastaan, mutta saatiin uusi yhteinen juttu. Kuulostaa monimutkaiselta ja työläältä, mutta ei ole sitä kun vähän kokeilee.

Esim. kun tarve on saada vauhtia ja väriä seinälle ja toisella tarve kauneuteen ja herkkyyteen, niin mietitään mikä voisi olla värikästä, herkkää, vauhdikasta ja kaunista samaan aikaan.

se tarkoitta todella sitä, että miehesi saa päättää myös eikä päätä sinun valitsemista kolmesta vaihtoehdosta. MInä tyydyn sillisalaattiin, koska koti ei ole esittelykoti.



Luulen, että makumme kohtaavat vähitellen. Jos eivät, mies saa laittaa aikanaan talosta toisen pään (sauna, tuleva takkahuone, toinen terassi..) mieleisikseen, yhteiset tilat ovat neutraaleja ja toinen pää enemmän minun makuuni. Välissä on kuitenkin ovia, kylpyhuoneita on 2 jne. Lisäksi minä olen se, joka puuhaa kukkien kimpussa. Omin etuterassin julkisivun puolella :D Mies saa päättää kukkien värejä, jos kiinnostaa.

että molemmat ovat tyytymättömiä lopputulokseen. Eli kumpikin katsoo, että lopputulos on huono.



Minusta myös miehen mielipide on tärkeä ja jos mies maksaa, niin kai hänellä nyt joku oikeus on saada sellaista, mistä itse pitää eikä sellaista, mikä on vaimon mielen mukaista?



Jos nainen on valmis maksamaan, moni mies sanoo, että ihan mitä tahansa. Harva nainen haluaa maksaa sisutuksen omalla rahalla, siksi se mies kotiin hankitaan.

Munkaan mies ei ymmärrä tyylistä mitään (tai sitten sillä on joku tyyli, jota en tajua) mutta onneksi antaa aina vapaat kädet sisustaa kuten haluan. Itse en tykkää mistään romanttisesta hörhöilystä, ja mies tuntuu luottavan makuuni ja siihen että viihtyy kodissamme jonka olen sisustanut. Jos sisustusasiat ovat miehellesi tärkeitä, on kai tehtävä vaan kompromissi. Laittakaa Räikköstaulu työ/vierashuoneeseen yhdessä nahkasohvan kanssa :)

Meillä vaimo päättää sisustuksesta ja muusta sen sellaisesta, minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Minusta on akkamaista miehen sotkeentua sisustukseen mutta vaimon mieliksi olen keksivinäni mielipiteitä ja kommentteja hänen pohdintoihinsa.



Joskus autan häntä teknisissä kysymyksissä, sitäkin harvemmin.

päätän minä (vaimo). Mieheni ei ole ainakaan omien sanojensa mukaan kiinnostunut sisustuksesta. Väitän, että minulla on voimakkaampi pesänrakennusvietti kuin hänellä. Hänellä on taas sitten voimakkaampi vietti esim. katsoa naisten rintoja ja vastaavia.