Viikko laskettuun aikaan, valehtelin taas neuvolantädille

se rakkaus vauvaan jostain pulpahtaa, jossain vaiheessa.



Itsellänikin oli vaikea neljäs raskaus. Minulla oli koko raskaus ajan outoja tuntemuksia ja etiäisiä. Alku ei ollutkaan niin kuin elokuvissa, mutta tiikeriemo valpastui heti kun "pennulla" oli hätä. Nyt kaikki hyvin.

Ehkä äidillä on alitaunnassa selvillä, että kaikki vauvan asiat eivät olekkaan ok ja siksi on epävarma ja pelkää kiintymystä vauvaan

Mikäli olet tosissani, ja miksi et olisi, niin tuntemuksesi ovat varmasti loppujen lopuksi melko tavallisia raskaana olevan naisen tuntemuksia (mutta kun tämä on av, niin aina no mielessä, että tällainen olisi myös hyvä provo).



Meillä kyllä mies laittoi osan asioista kuntoon, ennen toisen lapsen syntymää. Olin aika väsynyt ja omissa maailmoissani ja mies oli se, joka haki vaunut ja sängyt esiin, kokosi ne ja katsoi, että kaikki oli kunnossa.



Yleensä tuossa vaiheessa kuitenkin iskee ihan hormonaalisista syistä hirveä pesänrakennusvietti. Jos sitä ei vain kuulu, niin kannattaisi ehkä kuitenkin puhua jonkun kanssa asiasta.



Lapsella tulee olemaan kaikki hyvin, vaikkei olisi bodyn bodya pestynä ja valmiina, mutta jos äiti sairastuu masennukseen, niin hänen on saatava apua itsensä ja perheen takia.

tädeille. Sanoin, että kaukalo on valmiina ja tissit ladattu. Mitä muuta tässä nyt tarttisi.

Eihän noita mitään tarvitse tehdä valmiiksi. Sairaalakassi joo pakattuna, mutta kyllähän siinä polttojen välissä ehtii senkin kasaamaan, jos ei kauhea kiirus tule. Synnytys tulee, halusit tai et. Onneksi pieni vauva ei tarvitse kuin hoivaa ja huolenpitoa, ja siihen ei tarvitse valmistautua.



Sain jotenkin käsityksen, että teillä olisi jo ennestään lapsia? Isompia sisaruksia ajatellen olisi ehkä alkuvalmistelut olleet kivoja. Laitetaan vaatteita ja hoitopöytää valmiiksi ja voit kertoa miten samanlailla heidän synnytystään odotettiin ja valmisteltiin. Voisi helpottaa vauvan tuloa taloon.



Jos vauva on ensimmäinen, niin olisi kiva jos sinulle kertoisi joku ystäväsi tai äitisi, että minkä asioiden synnyttänyt äiti toivoisi synnytyksen jälkeen olevan valmiina. Vauvalle petaa nopeasti pedin vaikka siihen äitiyspakkauksen laatikkoon, mutta jotain jättikokoisia housunsuojia on tylsä lähteä hakemaan kaupasta. Tai apteekista jotain voidetta herkkiin nänneihin.

en vaan voi käsittää näitä helvetin ruikuttajia. Oletteko kukaan koskaan kuulleet EHKÄISYSTÄ tai ABORTISTA? Adoptio on myös hyvä vaihtoehto.

Pakkoko on panna ilman kumia jos ajoitus on huono...:-///

Mutta kun on pannut ilman, ja pamahtanut paksuksi, ja ajatellut, että kyllä tämä tästä, on aika vaikea alkaa rypistellä loppumetreillä.

Mä tunnistan ap täysin sun ajatukset. Mulla oli kuopuksen kohdalla ihan sama tilanne, todella huono ajoitus, ja todella raskas elämäntilanne. Ja täytyy sanoa, ettei vauva sitä ainakaan helpottanut. Mä olenkin ihmisenä, joka ei aiemmin koskaan voinut kuvitellakaan tekevänsä aborttia, päättänyt, että jos meille koskaan enää tulee vauvaa, se tulee tekemällä tehden, ja haluamalla haluten, ja ehkäisystä pidetään todella huolta.

Ei sinäns ap:ta varmaan auttanut, muuta kuin että muitakin on. JA siis toki lapsi on rakas ja ihana, mutta ei se yhtään sen kevyemmäksi tätä arkea ole tehnyt. IHmisen täytyy arvostaa myös itseään ja omaa elämäänsä, ja tehdä ratkaisuja, jotka tukee myös sitä omaa hyvinvointia. JOillekin se on jokaisen lapsen vastaanotto, toisille ei.

jos ei nyt napota. Itsekin pakkasin sairaalakassin vasta kun olin kengät jalassa lähdössä synnyttämään. Vauva nukkui aluksi siinä laatikossa ja muuta kamaa hankittiin vasta vauvan syntymän jälkeen. Turvakaukalon mies kävi ostamassa sillä aikaa kun olin sairaalassa.

Pari ajatusta:



Olen huomannut, että niitä syyllisyyden tunteen aiheita löytyy ihan riittävästi muutenkin, eli älä ihmeessä suostu tuntemaan syyllisyyttä AJATUKSISTASI. Ihmiset murhaa, valehetelee, kieroilee, pettää puolisoaan yms. ajatustasolla koko ajan, mutta siitä ei ole kenellekään haittaa - korkeintaan itselle, jos tuollainen kuvio on jatkuvaa. Muille on merkitystä sillä, mitä TEET ja miten KÄYTTÄYDYT.



Toiseksi, vaikka tämä kuulostaa klisheeltä, koita kääntää asennettasi positiiviseksi. Itsekin olen taipuvainen vellomaan negatiivisissa puolissa, mutta kyllä positiivisten asioiden hakeminen joskus auttaa, ihan oikeasti. jos et näe vauvan saamisessa positiivista, mieti jatkoa vuoden, kahden tai kuuden päähän.



Minä tavallaan inhoan vauva-aikaa, mutta pidän lapsista. Jos lapsia saisi vuoden tai kahden ikäisinä, meillä olisi varmasti enemmän kuin nämä kaksi.

Sun mielestä pitäisi:

ostaa vauvaroinaa -miksi-

laittaa vaunuja -miksi-

lukea lehtiä -miksi-



Pinniksen, hoitopöydän ehtii mieskin laittamaan, mieskin voi laittaa kotiinpaluu vaatetta kaapista (jos sulle ei ole yhdentekevää mitä puette päällenne).



Äitiyspakkauksen avaamattomuus kuulostaa kummalliselta, sama kuin saisit lahjapaketin etkä sitä avaa.



Miksi puhtaita vaatteita tarttee pestä?



Jos sulla ei oikeasti ole mitään mielenkiintoa lasta kohtaan joka kasvaa sisälläsi niin miksi valehtelet neuvolassa?



Itse useamman synnyttäneenä voin sanoa ettei tullut minullekaan mieleen pakata tavaroita ennenkö sitä joku kyseli, ihan viimesellä viikolla paksuna jotain laitoin ja siitäkin sitten unohtui asioita joita mies on laittanut.



Jos ette ole sairaalasta kotiutumassa vaunuilla niin mikään kiire ei niillä ole.



Mutta omista tunteistaan voi kertoa. Se ei ole paha asia että teillä lapsi on vahinkolaukaus, moni lapsi on!

Eri asia sitten jos äiti/isä ei hyväksy tilannetta tai masentuu.



Minusta sulla on riski sairastua masennukseen, en tiedä ehkä tilanne paranee kun saat lapsen syliisi mutta se syli on tyhjä tunteista.

Saatat olla itsellesi ankara ja syyllistyä entisestään?

En tiedä mitään (niinkuin näkyy) mutta äitinä minua kauhistuttaa että olisin raskaana enkä reagoisi mitenkään, masennus voi alkaa jo raskausaikanakin.



Sinä voit napata puhelimen käteen ja soittaa sinne neuvolaan ja kertoa miltä susta tuntuu.

Mun mielestä näin "huonon" alun vuoksi olisi miltei aihetta lastensuojeluilmoitukseen!!!!!!

joka tänne maailmaan kohta syntyy. Surulliselta tuntuu pienen puolesta kun hänen ainutkertaista elämäänsä ei edes äiti arvosta millään tavalla.



Tämä elämä on vauvan elämä, hänen ainutkertainen saapumisensa tähän kylmään (no nyt kuumaan!) maailmaan. Sinulle se ehkä on liukuhihnahommaa, mutta tuolle lapselle se ainut kerta.



Ei hänellä ole muuta äitiä, ei muuta turvaa, ei ketään muuta, joka tarvikkeet laittaisi. Hän on pieni ja avuton. Ja sinä puhut hänestä tuohon sävyyn. Mulla tulee oikeasti tippa linssiin kun ajattelen tuota asennettasi vauvaa kohtaan.



Kai tälläkin on joku tarkoituksensa, syntyä äidille, joka ei häntä halua eikä odota. Taitaa kasvaa vahva lapsi.



Ap, olet saanut enemmän kuin olet ansainnutkaan.

ja märehdi "pienen ihmisenalun" kauheaa kohtaloa. Miten niin en arvosta millään tavalla? Päätin luopua abortista ja pitää lapsen, vaikka se surkeaan aikaan onkin tulossa. Ajattelin, että odotuskin muuttuu iloksi, kuten ennenkin. Ei ole muuttunut, minkäs teen. Et sinä kyllä tajunnut yhtään tän aloituksen ideaa.

Tottahan se on, ettei lapsi mitään roinaa tarvi ja kamat ehtii laittaa valmiiksi lapsen synnyttyäkin. Mutta syyllisyyttä se aiheuttaa, ettei vauvahöttöily huvita. Kun kaiketi "pitäisi", lehdistä ja oppaista päätellen. Ja siitäkin päätellen, että joku olisi jo valmis tekemään lastensuojeluilmoituksen siitä hyvästä, etten elä 110%:sti raskautta. Kuuluuko se sitten asiaan vai onnistuuko äitiys ilman bodyjen viikkaamistakin, sepä nähdään.

Ne vaunut mun kyllä pitäis laittaa valmiiksi, koska ovat edelleen ulkovarastossa.

ap

joka tänne maailmaan kohta syntyy. Surulliselta tuntuu pienen puolesta kun hänen ainutkertaista elämäänsä ei edes äiti arvosta millään tavalla.

Tämä elämä on vauvan elämä, hänen ainutkertainen saapumisensa tähän kylmään (no nyt kuumaan!) maailmaan. Sinulle se ehkä on liukuhihnahommaa, mutta tuolle lapselle se ainut kerta.

Ei hänellä ole muuta äitiä, ei muuta turvaa, ei ketään muuta, joka tarvikkeet laittaisi. Hän on pieni ja avuton. Ja sinä puhut hänestä tuohon sävyyn. Mulla tulee oikeasti tippa linssiin kun ajattelen tuota asennettasi vauvaa kohtaan.

Kai tälläkin on joku tarkoituksensa, syntyä äidille, joka ei häntä halua eikä odota. Taitaa kasvaa vahva lapsi.

Ap, olet saanut enemmän kuin olet ansainnutkaan.

sitä saa mitä ansaitsee.

Ap. kertoo rehellisesti tuntemuksistaan, kun hän on tehnyt juuri kuten tässäkin ketjussa meuhkaavat syyllistäjät olisivat vaatineet, jos ap. olisi raskauden alussa tullut pohtimaan tekisikö abortin. Eli pitänyt lapsen. Pitänyt ja tehnyt parhaansa. Ei kun ei se riitä. Pitäisi pyöriä puhumassa älyttömyyksiä odotuspalstalla ja shopata kuin viimeistä päivää ja maalata lastenhuonetta... Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ja kaikissa ei vaan pysty innostumaan kuin heikkopäinen raskaudesta ja vauvasta.



Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vauvasta tulisi rakas, ja etteikö häntä hoidettaisi hellyydellä ja rakkaudella ja pidettäisi huolta, vaikka sitten omasta hyvinvoinnista tinkien.



Mitähän ap nyt sitten saa, kun joku horisi, että saa mitä ansaitsee? Palkinnon siitä, että synnyttää lapsen vaikeaan tilanteeseen? Ja mitä te syyllistäjät ajattelette ansaitsevanne? Miksette tue ja auta vaan käytätte aikanne oman hännän nostamiseen?



T: Se joka jatkossa tekisi sen abortin.

sitä saa mitä ansaitsee.

Ajattelen itsekin, että koska olen ollut niin paha, enkä ole elänyt raskausunelmaa, saan varmasti rangaistuksen jos alan nyt laitella asioita.

ap

Äitiyspakkauksen avaamattomuus kuulostaa kummalliselta, sama kuin saisit lahjapaketin etkä sitä avaa.

Miksi puhtaita vaatteita tarttee pestä?

Äitiyspakkaustahan ei tartte muuten avata, kun sen takia että pesee ne vaatteet sieltä. Ja nekin pitää pestä, vaikka ovatkin uudet, sen takia että niissä voi olla jotain tekstiilipölyä ja väriaineiden jämiä.

Toisaalta jos on jo lapsia, niin tietäähän sen jo mitä siinä äitiyspakkauksessa on, ei sitä tartte avata sen takia, tuttua kauraa.

Ymmärrän tilanteesi täysin, ap. Oma vahinkovauvani on nyt 2 v. ja lapsi on yhtä rakas kuin muutkin. Vauva-aikana kyllä usein mietin, kuinka paljon helpompaa olisi ilman vauvaa enkä pystynyt tuntemaan kovin paljon kiintymystä. Kyllä se silti jotenkin meni, rutiinilla hoidin. On se kuitenkin rakkaudellinen valinta olla tekemättä aborttia. Paljon voimia sinulle! Voisit kysyä jos pääsisit puhumaan psykologille, jos synnytyksen jälkeen alkaa pahemmin masentaa.