Onko toisen lapsen kanssa kaikki helpompaa?

kahdelta viikolta. :D Mutta näillä eväillä voi sanoa että on. Uskon että nyt osaan jo nauttia tästä vauva ajasta. Pikku kätinätkään ei haittaa. Nyt jopa vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä + muita päiväaskareita. Niin ja tässä on vielä tuo taapero vieressä!

kahden vuoden ikäero toi mustasukkaisuusongelmia. Asiat ovat helpottuneet jokaisen lapsen myötä, organisointikyky paranee ja pinna venyy. Olen ollut hermostunein esikoisen kanssa ja rennoin nyt.



5 lasta

Meillä toinen lapsi ollut älyttömän haastava kaikessa ja kamalan vaikeaa ollut.

Mutta lapsestahan se on kiinni. Nro 3 on taas maailman "helpoin" pikkuihminen.

Tietty jos ei lasketa mitään erityispiirteitä (kuten meillä kakkosen uhma oli ykköstä paljon pahempi ja kolmonen taas maitoallerginen). Mutta yleensäottaen ekan kanssa on paljon rankempaa, kun kaikki on uutta.

jotka ovat kuulleet, että toinen on tulossa, ovat sanoneet, että toisen kanssa on helpompaa. Ite suhtaudun varauksella, mut tietty salaa toivon, että ovat oikeessa.

toisella oli pahat allergiat ja korvatulehduskierre, mies kyllästyi kotielämään ja lähti vieraisiin, lapsellisuuttaan on katunut myöhemmin, mutta on siis ex. Mä olin aivan poikki ekan puoli vuotta, nukuin puolesta tunnista parin tuntiin pätkittäin yöt, päivät parivuotias esikoinen vaati huomiota ja vauva oli koko ajan sylissä, tai jos ei ollut, niin huusi.

Niin ja se mies oli ollut aiemmin ihan mukava, oltiin tunnettu kauan, teille arvostelijoille tiedoksi! Se vaan muuttui, ei sopinutkaan perhe-elämään vaan halusi bilettää, kun ei kuulemma nuorena ollut tarpeeksi ehtinyt

jos esikoisella on ikää 13 vuotta, nini siitä saa hyvän lapsenvahdin, eikä itse tarvitse tehdä mitään.



Jos taas ikäeroa on 1,5 vuotta tai alle, niin toinen lapsi muuttaa elämän helvetiksi verrattuna yhden lapsen kanssa elämiseen.



Kaksi about samanikäistä on yhtä helvettiä. Silllloin etä saa 4 vuoteen nukkua yhtään yötä, vaan valvot tuon 4 vuota pöutkeen. mieti sitä. KOlmanne lapsen kanssa asia muuttuu vielä helvetillisemmäksi, mutta 4 lapsi ei enää muuta mitään, sillä sille ei ole enää aikaa.

riippuu niin vauvasta, itse koin kyllä raskaana toisen koliikkiajan (kesti ensimmäiset 3,5kk) jossa uhmaikäinenkin mukana arjessa. Tämän jälkeen helpotti huomattavasti, kun toisen koliikki helpotti ja saatiin arkeen rytmiä (ennen meni arki sitteriä hytkyttäessä/kävellessä vauvan kanssa päivät pitkät ja suurin osa yöstäkin).



Aika menee vaan TODELLA paljon nopeammin, eikä edes "muista" seuraavia kehitysvaiheita. Esikoisesta vähän jo odotti, että millon mitäkin (ryömimiset, konttaamiset tms) nyt on ajatus että herranenaika, nytkös se jo nousee tai mietin tossa yks päivä, että kohtahan se jo turvakaukalosta siirtyy isompaan istuimeen tms. Tämä helpottaa ja ei tarvitse odottaa ja "stressata".



Toisaalta myös "helpotus" (päivistä riippuen..) että esikoiselle "pitää" järjestää ohjelmaa, käydä puistoissa ja uimassa tms. näin ollen tulee lähdettyä liikenteeseen toisin kuten esikoisen vauva-aikana olin huono lähtemään kerhoihin tms. ja aika paljon tuli kotioloissa aikaa vietettyä.

Toisaalta taas kaipaan niitä päiviä kun "sai" olla kotona ihan viettää vaikka sisäpäivää ja lueskella lehtiä tms. vauvan ollessa nukkumassa tai käydä vaikka kaupungilla (mikä nyt on jo aikamoinen suoritus kahden kanssa!)



Se riippuu niin monesta tekijästä, mutta se on mielestäni kuitenkin rikkaus toista vauvaa ajatellen, että hänellä on isompi sisar. Ainakin oma vauvani tykkää hirveästi seurata siskon leikkejä ja näin ollen saa viihdykettä itselleen. Sisällä ollessa vietämme aikaa esikoisen huoneessa, jossa vauva viihtyy hyvin seuraten ja näpellellen tavaraa! ja äiti saa juoda sen kahvin, lukea lehden ehkä samalla :)

jos esikoisella on ikää 13 vuotta, nini siitä saa hyvän lapsenvahdin, eikä itse tarvitse tehdä mitään.

Jos taas ikäeroa on 1,5 vuotta tai alle, niin toinen lapsi muuttaa elämän helvetiksi verrattuna yhden lapsen kanssa elämiseen.

Kaksi about samanikäistä on yhtä helvettiä. Silllloin etä saa 4 vuoteen nukkua yhtään yötä, vaan valvot tuon 4 vuota pöutkeen. mieti sitä. KOlmanne lapsen kanssa asia muuttuu vielä helvetillisemmäksi, mutta 4 lapsi ei enää muuta mitään, sillä sille ei ole enää aikaa.

sanoa että kakkosen kanssa oli helpompaa, siis juuri se lapsen hoito, itkun syyn tunnistaminen jne. Vaippaa toki piti vaihtaa sarjatyönä ja päikkäreitä yrittää ajoittaa samoihin aikoihin jne mutta helpompi minusta toisen kanssa oli toimia, kun jo vähän tiesi mistä mikäkin johtui. Meilä ekalla lapsella oli vauva-aikana koliikki, toisella onneksi ei.

Itsellä paljon varmempi ja osaavampi olo toisen kanssa kuin esikoisen, ja osaa ottaa paljon rennommin. Tyyliin esikoiselle keitettiin tutit, toka sai syödä kenkää.. Kumpikaan ei ole liiemmin sairastellut. Nyt ootellaan kolmatta.

Ensimmäisen kanssa tekee kaiken sääntöjen mukaan, noudattaa ruokaohjeita ym. tosi tarkkaan. Toisen kanssa luistaa monista asioista ja menee rennommin. Mutta myös huonossa mielessä, ei ole niin tarkka ruuan suhteen ("kyllä tuo vauva voi samaa syödä" kun esikoiselle keitettiin pitkään omat ruuat), huolettomampi, joten voi sattua vahinkoja.



Toinen lapsi on meillä kyllä ollut paljon haastavampi ja voimakastahtoisempi, eli olen saanut juosta ja toimia tuplamäärän esikoiseen nähden. Toisekseen, olen loputtoman väsynyt kun ei enää voinut nukkua silloin kun vauva nukkuu, kun on toinenkin hoidettavana.

Kokemusta oli jo roimasti, ja olin sinut äitiyteni kanssa.



Nyt on kolmas tulossa, saas nähdä miten käy :)