Miksi on vaikea pitää järjestystä yllä kotona?

mutta muistan lasten loistavat silmät.



Eli siisteys ei ole koko elämä. Joku panostaa muuhun kuin sinä. :)

Jokaisella on oma elämänsä ja tärkeysjärjestyksensä. Ole onnellinen omasta siisteydestäsi ja järjestyksestäsi, jos se on sinulle tärkeää. Eikö oma siisti koti tunnu vielä siistimmältä, kun käy katsomassa toisen kotona kaaosta;)?

Meillä on aina siistiä, mutta siisteys ei todellakaan ole tärkrintä.



En ymmärrä miksi on vaikeaa pitää asunto siistinä. No lasten huoneet ehkä mutta muutoin..?



Jos on sekaista se on mielestäni omaa laiskuutta kunnei jaksa korjata jälkiään.

että tavaroilla on paikat (meillä onkin kaikille tavaroille omat paikkansa) ja että on puhdasta. Meillä on 4 aika vilkasta lasta, vanhin 5,5 v. Järjestys vaatii sitä, että on koko ajan tosiaan pitämässä sitä yllä. Joskus jaksan sitä, mutta sitten tulee kausia, että en kerta kaikkiaan halua elämäni olevan pelkkää tavaroiden noukkimista ja lapsille naputtamista. (kyllä yritän parhaani mukaan opettaa lapsiani korjaamaan jälkiään, mutta etenkin 2,5 v ja 9kk ovat ne, jotka hämmentävät tavaroita iloisesti) Olen luistanut enemmän tuosta, että tavarat olisivat aina paikoillaan. Puhtaudesta en niinkään halua luistaa. En kuitenkaan halua päästää epäjärjestystä sellaiseksi, että järjestykseen takaisin pääseminen olisi aivan kohtuuton vaatimus. Mutta kuten joku sanoikin, niin tärkeysjärjestys. Elämä saa mielestäni näkyä, ja lapsetkin saavat leikkiä luovia leikkejään, kun ei koko ajan vaadi keräämään leluja. Ja joo, meillä mies osallistuu siivous- ym. kotihommiin erittäin ahkerasti. Silti vain tuntuu, että nuo lapset ovat leikeissään ja touhuissaan paljon nopeampia kuin me varsinaiset järjestyksen pitäjät. :)

Yhtä lailla mä voin sääliä itsekseni sun lapsia että mahtaako ne saada ees leikkiä kun tarvii olla niin siistiä.



Joten hyvä jos oma kotisi on siisti, minä en sellaisessa välttämättä viihtyisi. :)

Olemme molemmat vanhemmat täyspäiväisesti tai ylikin töissä ja vielä eri aikoihin, eli yhteistä vapaa-aikaa ei juuri ole. Yksi lapsista on erityislapsi, jonka läksyihin menee toiselta vanhemmalta tunti päivässä. Lapsilla on paljon harrastuksia, joihin pitää kuljetella. Lisäksi meillä on oma yritys, iso piha, pari kesämökkiä, sijoitusasunto, luottamustehtäviä jne.



Meillä on yksinkertaisesti se tilanne, ettemme ehdi pitää yllä järjestystä. Se, kumpi on töiden jälkeen illan kotona kuljettaa harrastuksiin, kokkaa lapsille ruoan, pesee pyykit, käy kaupassa, laittaa seuraavan aamun jutut valmiiksi ja hoitaa paperihommia (esim. laskut ja kaiken maailman lapsiin liittyvät sähköpostit koulusta ja harrastuksista ym.). Näissä on yleensä ihan riittävästi tehtävää, vaikka olisimme molemmatkin kotona (harvoin). Tämän rumban jälkeen on niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksa enää siivota. Siivoamme silloin, kun meillä on vapaapäivä, mutta niitä on harvoin ja vielä harvemmin molemmilla yhtä aikaa.



Inhoan itsekin tätä sotkua, mutta sille nyt vain ei voi mitään. Silloin kun asuin yksin eikä ollut lapsia, oli minulla koti aina tip top järjestyksessä ja siisti. En siis todellakaan ole "luonteeltani" mikään sottapytty tai epäjärjestelmällinen. Elämäntilanne nyt vain on tämä. Odotan kyllä aikaa, kun lapset ovat niin isoja, ettei heitä enää tarvitse hoitaa ja voin taas pitää kodin siistinä ja puhtaana.

Villakoiria pitkin lattioita, jopa ruokaa. Tiskipöydällä likaisia astioita röykkiöittän, (vaikka on koneet ja ei vie kauaa aikaa tyhjentää/täyttää) hiekkaa ja muuta murua lattioilla.

lasten leikit ja eläminen saa näkyä. Korjataan ne pois, kun leikki loppuu.

Sanomalehtiä ja muita siellä täällä. Tätä haen sillä sotkulla.

AP

Olemme molemmat vanhemmat täyspäiväisesti tai ylikin töissä ja vielä eri aikoihin, eli yhteistä vapaa-aikaa ei juuri ole. Yksi lapsista on erityislapsi, jonka läksyihin menee toiselta vanhemmalta tunti päivässä. Lapsilla on paljon harrastuksia, joihin pitää kuljetella. Lisäksi meillä on oma yritys, iso piha, pari kesämökkiä, sijoitusasunto, luottamustehtäviä jne.

Meillä on yksinkertaisesti se tilanne, ettemme ehdi pitää yllä järjestystä. Se, kumpi on töiden jälkeen illan kotona kuljettaa harrastuksiin, kokkaa lapsille ruoan, pesee pyykit, käy kaupassa, laittaa seuraavan aamun jutut valmiiksi ja hoitaa paperihommia (esim. laskut ja kaiken maailman lapsiin liittyvät sähköpostit koulusta ja harrastuksista ym.). Näissä on yleensä ihan riittävästi tehtävää, vaikka olisimme molemmatkin kotona (harvoin). Tämän rumban jälkeen on niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksa enää siivota. Siivoamme silloin, kun meillä on vapaapäivä, mutta niitä on harvoin ja vielä harvemmin molemmilla yhtä aikaa.

Inhoan itsekin tätä sotkua, mutta sille nyt vain ei voi mitään. Silloin kun asuin yksin eikä ollut lapsia, oli minulla koti aina tip top järjestyksessä ja siisti. En siis todellakaan ole "luonteeltani" mikään sottapytty tai epäjärjestelmällinen. Elämäntilanne nyt vain on tämä. Odotan kyllä aikaa, kun lapset ovat niin isoja, ettei heitä enää tarvitse hoitaa ja voin taas pitää kodin siistinä ja puhtaana.

ehdi siellä edes olla?

Lasten huoneissa ja yläkerran aulassa voi olla leikit kesken, eikä niitä tarvitse siivota joka ilta. Alakerrarran pidämme aika siistinä, mutta silti voi joku kuopuksen lelu olla jossain lattioilla. Keittiö ja ruokapöytä siivotaan aina heti ruoanlaiton ja syömisen jälkeen.



Pidämme molemmat miehen kanssa siisteydestä ja molemmat siis myös korjaamme jälkiä. Emme kuitenkaan siivoa/järjestele hysteerisesti, mutta yleisilme on aina siisti.



Lapsia on kolme.

Meillä on iso piha, talo ja perhe. Porukassa on voimaa siivota ja sotkea. Välillä jaksetaan olla tarkkoja siisteydestä, välillä keskitytään johonkin muuhun. Koti on meille kaikille omanlainen. Toisia ei niin kiinnosta ja toiset luemme sisustuslehtiä inspiroituaksemme kodin ehostuksesta. "Puhdas koti vetää puoleensa!"

Esim. meidän keittiön lattia täytyy pestä joka ikinen päivä ja parhaimmillaan (pahimmillaan) pari kolme kertaa päivässä, jos haluan, että siellä ei milloinkaan ole ruokatahroja tai murusia. Meidän syömärit ovat vielä semmoisia. Aika usein lattian pesenkin, ja pöydät varmaan 10 kertaa päivässä. Mutta siltikin saattaa olla, että jos tänne tekisi tupatarkastuksen ihan yhtäkkiä, niin lattialla saattaisi olla ruuan muruja. Lisäksi meillä ei lasten lelut pysy lastenhuoneessa ilman tiukkaa kurinpitoa. Eikä se mielestäni ole sen väärti. Ja joka päivä on tehtävä tärkeimmät asiat, eli ruoka, välipalat, vauvan imettäminen, vaippojen vaihtaminen.. Aina tapahtuu jotain yllättävää, joka vie aikaa. Joku sairastuu tmv. Yhtäkkiä onkin juostava laittamaan laastaria ym. ym. Sitten kun vielä 9kk haluaa olla paljon sylissä, niin siinäpä sitä onkin yhtälö. Jostakin on joskus joustettava. Ja ehkä mieluiten joustan siivouksesta. Joskus haaveilen, että nuo muut lähtisivät vaikka päiväksi jonnekin, ja minä siivoaisin sillä aikaa rauhassa. Joskus tehdäänkin niin. Tai sitten mies siivoaa, ja minä lähden lasten kanssa pois. Meillä on aika iso talo, jossa siivottavia tiloja on aika paljon.

Teen itse useampaa työtä ja vietän kotona vain muutaman tunnin päivässä. Sotkua tulee, koska en halua juosta ympäriinsä siivoamassa jokaista syntyvää sotkua. Myönnän myös, että joskus laiskuus vaivaa. En halua uhrata vähäistä vapaa-aikaa siivoamiseen. Lisäksi asunto on tosi, tosi pieni, eli asioille on melko vaikea löytää hyvät, vakituiset paikat. Parhaani toki teen, ja ajoittain kunnostaudun, mutta tiedän, etten elä av-normien mukaisesti (Luojan kiitos!).



Ole tyytyväinen, jos itse priorisoit siivoamisen ja onnistut tavoitteissasi. Et voi kuitenkaan odottaa sitä muilta!

- Kaksi vanhinta lasta tulee kotiin koulun jälkeen kun vanhemmat eivät vielä ole kotona.



- Lapset sotkevat myös iltaisin, kun vanhemmalla on muuta tekemistä.



- Ruoanlaitosta ym. iltaisin tulee tiskiä ja sotkua. Aamupala-astiat jäävät pöydälle kun aamulla lähdetään. Harkka- ja kouluvaatteet ja muut tavarat sekä lelut leviävät ympäriinsä. Lehtiä, postia ja kaikenlaista lippulappua tulee, jotka jäävät siihen mihin ne nostetaan. Puhtaita pyykkejä ei ehdi viikata ja viedä kaappeihin ja ne lojuvat pinoissa.



- Paikat luonnollisesti likaantuvat vaikkei kotona kauheasti oltaisikaan, esim. vessat likaantuvat ja villakoirat ja pölyt lisääntyvät.

(tuli vissiin tarve puolustella :) ) niin, meillä on lisäksi remontti. Ja iso piha. Joten luonnollisestikin tällä hetkellä menee paljon energiaa tuohon remontointiin. Eli tilanteiden mukaan. Ei tosiaan kannata ihan heti tehdä johtopäätöksiä, jos jossakin näkee sekaisen kodin, että asukkaat ovat laiskoja. No, ehkä sen näkee, jos ei tosiaan ole pitkiin pitkiin aikoihin siivottu, sukat tarttuu lattiaan, on tunkkaista jne.

Sain täältä vinkin ja ostin ainakin 10 pyykkikoria- niihin saa paitsi lojuvat vaatteet niin myöd lelut kivasti

Emme asu sikalassa, mutta ei oo kyllä tiptop kuin juhla- ja siivouspäivinä.



Olen hajamielinen ja laittelen tavaroita käsistäni minne sattuu, vaihtelen vaatteita ja puolipitoiset tekee pesää nojatuoliin, kirjapinoja huojuu yöpöydillä kun kukaan ei osaa valita vain yhtä kirjaa luettavakseen ekrralla. Lehtiä ei raaski hävittää, vaan ne pinoutuvat johonkin pöydän kulmalle, samoj epämääräiset lappuset ja lippuset.



En ole kovin käytännöllinen, joten menen sellaisen helpoin tie-kaavan mukaan. Eli jos minusta on helppoa, että purohiutalepaketin paikka on ehllan vieressä tasolla, siinä se on. Näitä virityksiä on useampia, niin onpa sekaisen näköistä, vaikka mulle ihan selkeää ja mukavaa. Vessat pidän puhtaana aina.



En vaan välitä enkä näe niitä sotkuisuuksia, olen vähän mies siinä mielessä. Joskus stressasin paljonkin, nyt yritän hyväksyä itseni. Sitä paitsi, aina on sellainen kunto taloudessa, että vartissa saa säälliseen kuntoon, reilun puolen tunnin puunauksella kehtaa ottaa vastaan vaikka anopinkin.

ja lelutkin on lajiteltu omiin laatikkoihinsa. Se kyllä helpottaa siivoamista, ja lapsetkin tietävät, mihin laatikkoon jokin tavara kuuluu. Siltikin meillä syntyy kaaos nopeasti, ja siivoaminen ei onnistu yhtä nopeasti. Olen vaikkapa auttamassa 4v lasta veskissä, ja kun tulen takaisin talon keskiöön, niin 2v on sillä aikaa vaihtanut muutamat vaatteet ja sirotellut aina edelliset pitkin lattioita. 9 kk on saattanut käydä heittelemässä kukkamultaa. Vanhin on ehkä hoksannut hakea jääkaapista maitoa (äiti, se oli vahinko!), ja sitä on kaatunut vähän lattialle. Että vaikka kuinka haluaisi, että talo olisi siisti (minusta se olisi mukavaa), niin en läheskään aina pääse nauttimaan meidän siististä kodista. Sen aika on sitten myöhemmin, kun lapset ovat isompia.

- Kaksi vanhinta lasta tulee kotiin koulun jälkeen kun vanhemmat eivät vielä ole kotona.

- Lapset sotkevat myös iltaisin, kun vanhemmalla on muuta tekemistä.

- Ruoanlaitosta ym. iltaisin tulee tiskiä ja sotkua. Aamupala-astiat jäävät pöydälle kun aamulla lähdetään. Harkka- ja kouluvaatteet ja muut tavarat sekä lelut leviävät ympäriinsä. Lehtiä, postia ja kaikenlaista lippulappua tulee, jotka jäävät siihen mihin ne nostetaan. Puhtaita pyykkejä ei ehdi viikata ja viedä kaappeihin ja ne lojuvat pinoissa.

- Paikat luonnollisesti likaantuvat vaikkei kotona kauheasti oltaisikaan, esim. vessat likaantuvat ja villakoirat ja pölyt lisääntyvät.

kauheesti sotkevat? Meillä myös 8 ja 10 vuotiaat kotona iltapäivisin. Läksyt tehdään omassa huoneessa ja välipala on valmiina jääkaapissa. Roskat osasivat laittaa jo alle 2 vuotiaina roskikseen. Katsovat telkkua tai ovat pihalla. Välillä arkartelevat alakerrassa mutta korjaavat jäljet askartelukoriin leikin päätteeksi.

Vaatteet meillä vaihdetaan jos ovat likaiset, osaavat laittaa lika vaatteet pyykkikoriin myös tämä "taito" on opittu 2 vuotiaana. Harrastus välineet ovat varastossa/ jumppavaatteet kaapissa.

päivän lehdet ovat meillä telineessä, ja siihen ne laitetaan kun on luettu.

Töiden jälkeen mies tekee ruuan n. 1h ja minä laitan pyykit ja imuroin. sen jälkeen on yhteistä aikaa. Viikonloppuna vaihdetaan lakanat ja siivotaan vessat yms. aikaa menee 2h

siis en pääse usein nauttimaan täysin siististä kodista. Vessat ja kylppäri sekä sauna ovat oikeastaan aina siistit, keittiön pöydät yleensä. mutta sekamelskaa kyllä on useinkin.

+ koirat, lapset ja mies sotkevat, eivätkä siivoa jälkiään. Ei jaksa jatkuvasti kävellä toisten perässä ja kerätä romuja heidän jäljiltään. Yritän siis sinnitellä.



Niitä villakoiria lähtee päivittäisestä harjaamisesta huolimatta koiristamme pienen villakoiran verran päivässä, joten karvaa on joka paikassa. Joka päivä lattiat vedetään lastalla + pyyhitään nihkeällä, ja silti seuraavana päivänä lasta kerää saman verran karvaa.



Tunnustan, että itseltänikin jää välillä tavaraa lojumaan pöydille ym, mutta harvemmin ne kovin montaa päivää siinä on.