Miksi on vaikea pitää järjestystä yllä kotona?

Töiden jälkeen mies tekee ruuan n. 1h ja minä laitan pyykit ja imuroin. sen jälkeen on yhteistä aikaa.

Kiva jos teillä jää yhteistä aikaa. Meillä ei jää. Jos me käytetään töiden jälkeen tunti kotitöihin, niin ei sen jälkeen ole mitään yhteistä aikaa, vaan lasten nukkumaanmenoaika. Ja mies nukahtaa siinä samalla 95 prosenttia kerroista. Joten eipä siinä mitään yhteisiä aikoja jää. Kiva jos teillä jää, mutta älä kuvittele, että kaikkien elämä menee samalla tavalla.

erilaisia. Ja tietysti myös ns kotikuri (eli mitä saa tehdä, ja mitä lapsilta vaaditaan). Omasta mielestä on hyvä, että lapsetkin oppii ikänsä mukaan korjaamaan jälkiään. Mutta meillä kaikki on vielä niin pieniä, että heidän varaansa ei auta järjestyksen pitoa laskea. Pitää jaksaa olla koko ajan itse vieressä tekemässä ja ohjaamassa. Keksivät mitä ihmeellisempiä leikkejä, ja ehtivät kyllä pienessä ajassa aiheuttaa pyörremyrskyn. Seli seli, mutta totta silti. Laiskuutta se kai on, kun ei koko ajan koti ole tip top, mutta minulta ainakin loppuu ihan fyysiset voimat, jos koko ajan yritän moista. Toisina päivinä oon yrittäny hommailla yksikätisesti (kuopus usein sylissä), mutta ei sitäkään jaksa hirmu kauan, niska ainakin reagoi melko äkäisesti. Meillä ei nyt vain ole tip top -talon aika. Järjestellään, mitä ehditään, ja puhtaudesta (wc, kylppäri, keittiö, vuodevaatteet, vaatteet) yritetään pitää kiinni.

lajitellaan postit, likaiset vaatteet pesuun ym.. Lapset seuraavat isän esimerkkiä ja minä käyn töissä, isä on lasten kanssa kotona. Monta vuotta vedin pultteja asiasta ja toki vieläkin välillä, mutta vähempi, laitan vaan kasaan niitä levällään olevia. Mies siivoaa kyllä, mutta järjestyksen ylläpito ei vaan onnistu...

Meillä on aina siistiä, mutta siisteys ei todellakaan ole tärkrintä.

En ymmärrä miksi on vaikeaa pitää asunto siistinä. No lasten huoneet ehkä mutta muutoin..?

Jos on sekaista se on mielestäni omaa laiskuutta kunnei jaksa korjata jälkiään.

Ja lisäksi vielä epäjärjestelmällinen. Nytkin vois tiskata ja lajitella pyykkejä tai mitä kaikkea. Mutta teenpä mieluummin jotain muuta. Ja päivät menee nopsasti lasten perässä juostessa, hyvä että saa sapuskaa aika-ajoin pöytään.

Joku muu hoitaisi tämän taatusti paremmin, mutta tää nyt sattuu olemaan mun osani. Ja se hoidetaan vähän sinne päin.

Mutta mä olen muuten tosi mukava ja kiva!

mutta inhoan myös sitä, että se jatkuva siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen laitto jää minun harteilleni. Mulla nimittäin on kaksi pientä lasta, jotka eivät muista/välitä/ehdi/viitsi/osaa korjata sotkujaan pois. He myös leikkivät ympäri kotia, kaikissa huoneissa omista huoneistaan aina keittiöön saakka, ja käyttävät leluina kaikkea, mikä käsiin osuu, joten leluja ja leikin jälkiä on joka paikassa. Lasten lisäksi minulla on mies, joka mieluummin leikkii lasten kanssa kuin siivoaa heidän sotkujaan, joka ei muista missä minkäkin tavaran paikka on, ei ymmärrä lainkaan miksi tavaroiden pitäisi olla omilla paikoillaan tai mitä väliä sillä on, onko olohuoneen nurkassa on vino pino sanomalehtiä vai ei, ja joka tykkää siivota eri lailla kuin minä. Minun tapani on siivota sotkut heti ja pitää paikat suht koht siistinä koko ajan, mutta mies taas mieluummin tekee kaiken kerralla.



On tästä puhuttu ja hermoiltu ja vaikka miten, mutta kun ei se auta. Jos haluan, että yleisilme on koko ajan siisti ja tavarat paikoillaan, mun täytyy huolehtia siitä itse. Tämä taas johtaa siihen noidankehään, jossa minä kuljen kaiken kotona olo aikani keräämässä muiden jälkiä paikoilleen, ja muut tottuvat siihen, että voivat jättää rojunsa ihan mihin lystää, äiti kyllä siivoaa. Jaksan tätä rumbaa aina lyhyitä aikoja kerrallaan, sitten luovutan ja annan kaaoksen, sotkun ja epäjärjestyksen levitä ympäriinsä. Tiedän, että kun joku esikoisen leluista menee rikki, että joku astuu sen päälle (kun se on ensin kaksi viikkoa maannut keskellä lattiaa), tai miehen tärkeät työpaperit uivat vauvanpissassa (koska ne ovat kolme päivää lojuneet lattialla, ja meillä on vuoden ikäinen pottaharjoittelua toteuttava lapsi), alkaa tapahtua. Mies iskee mulle sata euroa käteen, käskee viemään lapset hampurilaiselle/jätskille/ihan mihin vaan, ja siivoaa sillä aikaa, kun me olemme poissa. Siivousjäljessä ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Harmittaa vain se, että siisteystaso pysyy hyvin vähän aikaa.

Kuten tuolla jo tuli mainittua niin mieskin hoitaa osansa.

Mä en nimenomaan jaksa jatkuvasti pitää yllä järjestystä, että joka kerran kun liikun niin poimin jotain tai vien jotain jne. En kertakaikkiaan edes ajattele sitä. Siivoan kun siivoan, muun ajan vain elän. Siisteys ei ole kovinkaan tärkeää, kunhan suht puhdasta on eikä nyt tarvitse pelätä jatkuvasti kompastuvansa johonkin.

Teoria on helpompaakuin käytäntö. Kyllä meilläkin on opetettu lapset siivoamaan jälkensä, vaan kun eivät yleensä siivoa. Tiedän kyllä, että saisin siivoamaan, kun käyttäisin siihen pakottamiseen ja vahtimiseen hirveän määrän aikaa, vaan kun sitä aikaa ei ole. Roskat toki laitetaan roskikseen, mutta kyllä ne astiat tuppaavat jäämään levälleen, vaikka tietävätkin että pitäisi laittaa koneeseen. Liattavat kyllä sitten kun käskee. Eikä meillä kellään ole aikaa laittaa lapsille välipaloja valmiiksi, vaan ottavat itse jääkaapista leipää, voita, juustoa, hedelmiä, jogurttia, maitoa... ja siihen ne sitten jäävät pöydälle tai vaikka ruoat laittaisivatkin jääkaappiin, niin pöydälle ja lattialle jäävät murut, tahrat ja likaiset astiat. Esikoinen tekee läksyt huoneessaan - siis jos tekee, se vaatii yleensä sen, että vanhempi vahtii ja painostaa vieressä sen tunnin (joka teillä siis käytetään ruoanlaittoon, pyykkäämiseen ja imurointiin). Keskimmäinen tekee läksyt milloin missäkin lattialla, mutta en ole viitsinyt puuttua siihen, koska koulussa menee hyvin. Harrastusvälineitä ei tosiaankaan voi tunkea minnekään varastoon, koska niitä tarvitaan joka päivä ja ne on pakko ripustaa joka ilta kuivumaan, yleensä ne levitellään siihen harkkakassin päälle eteisen lattialle, kun ei kauemmaksi jakseta viedä ;-).



Postia meille tulee paljon enemmän kuin yhteen telineeseen mahtuu. Itse vastustan sen hesarin tilaamista kun en sitä kuitenkaan koskaan ehdi lukea, mutta mies haluaa sen ehdottomasti. Lukee sitten parin viikon hesarit kerralla ja siihen saakka ne ovat jossain pinossa olohuoneessa. Lisäksi kaiken maailman ammattilehdet, jäsenlehdet ja harrastuslehdet, mainospostit ja kirjeet - ei niitä kukaan ehdi lajitella kuin vapaapäivänä, ihan turha kuvitella että joku ehtisi joka päivä selvittää ja siinä ne lojuvat olohuoneen pöydällä kunnes jollakulla on aikaa.



Niin, ja sitten meillä on talossa 300 neliötä. Siivoamiseen menee hiukka pikkasen enemmän aikaa kuin 2 tuntia. Kylppäreitä on kolme + sauna pesuhuoneineen ja kodinhoitohuone. Pelkkään imurointiin menee yksinään pari tuntia. Ikkunoita ei ole pesty vuosiin, siihen urakkaan uppoaa pari päivää. Valkoiset seinät ovat täynnä lasten kuraisia sormenjälkiä, niiden peseminenkin veisi päivän ja viikon päästä näyttäisi taas samalta. Sitäpaitsi meillä menee pelkkiin lumitöihin talvella ja nurmikon leikkaamiseen kesällä jo keskimäärin enemmän aikaa kuin teillä päivittäisiin kotitöihin (5000 neliön tontti), lisäksi tietysti kaikki muut pihatyöt.



Niin, ja sitten meillä on talonrakennus vielä vähän kesken, listoja puuttuu sieltä täältä, ym. Piharakennus pitäisi remontoida ja liiterin rakentaminen on kesken. Pihalta kaadetuista puista pitäisi hakata polttopuita, sekin urakka on vielä vaiheessa. Sijoitusasunnossa on remontti kesken, sitäkin tehdään itse. Lisäksi toisella mökillä rakennetaan saunamökkiä. Jos, siis JOS meillä olisikin enemmän aikaa, niin sitä ei todellakaan käytettäisi tässä tilanteessa siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitoon, vaan kaikki yli jäävä aika käytetään näiden projektien loppuun saattamiseen.



t. 7 & 14

Se on niin helppoa ihmetellä toisten siivoamattomuutta ja arvostella laiskaksi ym. jos järjestyksenpito/siivoaminen itselle helppoa.



Voisin minäkin alkaa täällä ihmettelemään miten kukaan voi antaa purkkiruokia vauvalleen, kun on niin helppoa tehdä itse soseet tai miksi käyttää lapsella vaippoja, kun voi tuostavain ommella itse kestovaippoja tms. En kuitenkaan tee näin, koska elämäntilanteet/perheet jne on vaan erilaisia, samoin arjen taidot. Joillekin on aikuisten oikeesti mielettömän vaikeeta ylläpitää järjestystä, vaikka miten tahtoisi ja yrittäisi. Aina täällä on näitä moralisoivia kirjoituksia.

säilytystilaa.

Meilläkin on lapset täällä meidän kanssa! :D



Itsekin olin äidin kanssa kotona: ei niin mitään muistoja äidin kanssa tekemisestä kun äiti puunasi aina siivoamassa tai tekemässä ruokaa. Plaa, plaa.



Mitä olet itse tänään tehnyt omien lapsien kanssa (älä laske siivoamista mukaan)?

Laittaneet ruokaa yhdessä ja leiponeet. Pelasimme yhdessä.



Ap kirjoituksen tekijä

lapset tiputtaa ruokaa lattialle ja kuljettaa sitä jaloissaan ennenkuin ehtii siivoamaan, kaikki lelut kannetaan huoneesta ulos ja levitellään. Sohvatyynyt viskotaan lattialle, peliohjaimet samoin, kun etsitään DVD:tä, kaikki pinotaan lattialle niin kuin myös pelit. Kun lapset laittaa takkaan tulta, on joka puolella puuroskaa ja paperia.



Sitten siivotaan taas, eli joka päivä, mutta kaaos koittaa jo vartin päästä. Lapsia ohjataan joka päivä laittamaan tavarat paikoilleen, mutta oma-aloitteisesti sitä ei tapahdu toisin kuin sotkemista.

- remontoimme kotiamme kaiken vapaa-aikamme, eikä vuokra-asunto ole meille oikea koti.

- 1,1v heittää ruokaa lattialle

-5v tuo hiekkalaatikosta ämpärillisen joukossaan joka kerta kun käy sisällä

- olemme tolkuttoman väsyneitä



MUTTA: tämä lepsuilu loppuu kun pian muutamme remontoituun kotiimme takaisin. MUTTA: järjestyksen pito ei ole meille mikään helppo juttu, vaan jatkuvaa työtä. Käytän päivittäin tunteja siivoamiseen, jos lasketaan kaikki ruoanvalmistuksesta, syömisestä, ulkoilun jälkeen vaatteiden ja tarvikkeiden takaisin järjestäminen, vessan ja keittiön pesut, pyykki. Lisäksi mies vielä siivoaa kotiin tultuaan. Mutta kaikki tämä valtava vaivannäkö vaaditaan, että koti pysyy kuosissa.



Silti haluan, että on siistiä. Meillä oli kotona sekaista ja likaistakin ja häpesin lapsena. Siitä huolimatta, että äiti varmasti luki ja leikki enämmän mun kanssa, kun kavereiden perheissä. Mä vaan haluan olla siistissä ympäristössä.

Olen siinä mielessä samanlainen kuin ap, eli perussiisteyden ja järjestyksen ylläpito on mielestäni helppoa. Ymmärrän, että kaikille se ei ole. En ole itse yhtään kätevä käsistäni, esim. ompelemaan tai askartelemaan, ja yritän aina verrata asioita siihen, eli vaikka joku saa tehtyä kauniin kortin ohjeen mukaan, minä en saa, ei vaan onnistu. Teen kaiken kuten ohjeessa sanotaan, mutta lopputulos ei ole samanlainen, eikä kaunis. Niinpä ymmärrän, että esim. siivousvinkkien noudattaminen ei ole kaikille muille yhtä helppoa kuin minulle.



Meillä tehdään näin:

- Tavarat, esim. sakset, laitetaan käytön jälkeen takaisin omalle paikalleen

- Tavarat on pyritty sijoittelemaan järkeviin paikkoihin. Vaikka aamulla olisi kiire, ei esim. ripisvärin laittamiseen takaisin kylpyhuoneen laatikkoon mene yhtään enempää aikaa kuin jättää se siihen laatikon viereiselle tasolle, jossa meikkaan.

- Astiat laitetaan ruuan jälkeen koneeseen, ruuat kaappiin, pyyhitään tiskipöytä

- WC-istuimen pyyhin aina kun siinä on likaa (sen jälkeen kun olen itse käynyt asioilla), altaan pyyhkäisen usein käsienpesun yhteydessä

- Iltaisin viimeisen leikin jälkeen heitellään lelut isoihin koreihin, nostellaan tyynyt sohvalle yms. yhdessä lasten kanssa

- Toisen nukuttaessa lapsia toinen tyhjentää pyykki- ja astianpesukoneen ja vetäisee rikkaimurilla isoimmat roskat, koneet on laitettu pyörimään päivällisen jälkeen 'siinä sivussa'. Jos toinen on jossain muualla, nukuttaja tyhjentää nuo itse nukutuksen jälkeen, siihen menee ehkä 10 min

- Roskat nostetaan ulkoeteiseen aina kun kori täyttyy, pussi viedään siitä astiaan kun mennään seuraavan kerran ulos

- Iso siivous tehdään pe, la tai su n. 2 viikon välein, siihen menee 2 tuntia kun molemmat aikuiset tekee ja lapset jotain pieniä tehtäviä

- pyykkejä viikkaan samalla kun katson telkkaria iltaisin, silitän vain tärkeimmät, yleensä juuri ennen käyttöä



Väitän, että tämä ei todellakaan ole pois rentoudesta tai elämänilosta, meillä saa hyppiä sohvalla, rakentaa majan kaikista kalusteista, tyynyistä ja peitoista jne. Ennen nukkumaanmenoa sitten raivataan tai vierahuoneeseen voi myös hyvän ison leikin jättää odottamaan seuraavaa päivää.

Pieni asunto ja paljon kamaa eikä kaikelle kertakaikkiaan ole kunnollista säilytyspaikkaa.



Ja vielä suurempi syy: mä istun mieluummin koneella, luen kirjoja, touhuan lasten kanssa, opiskeleen ja tapaan kavereita ymymym kuin siivoan.

on usein sekaista. Tavaraa on vähän ja asunto iso, mutta eipä se juuri auta.



Mies ja lapset eivät laita tavaroitaan paikoilleen, en jaksa enkä ehdi laittaa kaikkia itse. Minulla on kaksi työpaikkaa + gradun kirjoittaminen. Lisäksi haluan tavata kavereita, liikkua ym. Ei ole aikaa siivota montaa tuntia joka päivä!

Sitäkin tärkämpänä pidän kuitenkin lasten kanssa puuhastelua, leikkimistä, lukemista, pyöräilyä, askartelua jne.

Ja silloin kun keskittyy lasten kanssa olemiseen, ei voi keskittyä kodinhoitoon.

Kodinhoidon ja tehokkaamman siivoamisen aika on sitten kun lapset eivät enää kaipaa niin paljon vanhempien seuraa :)