Jos lapsi on 3v häiriköivä ja ilkeä,niin onko myös eskarissa ja koulussa?

esim. ympäristöstä (koti, hoitopaikka, mummola...) ja kuinka lasta tuetaan hyvään käytökseen, annetaan huomiota muulloinkin kuin hänen ollessaan "tuhma"



3-vuotias voi tarvita ohjaavaa kasvatusta johon kuuluu sekä rajat että rakkaus. Jos lapsi huomaa että hänestä välitetään, on hyvät mahdollisuudet lapsen "muuttumiseen" eli ei tule ongelmia.



Minulla on paljon kokemusta työssäni päiväkodissa, omien kuuden lapsen vanhempana, kuinka antamalla aikaa ja huomaamalla myös pientäkin hyvää käytöksessä ym. lapsi haluaa myös omalta osaltaan olla niin ettei sanomista tulisi.



Ihan hyvät mahdollisuudet hyvään kasvuun ja käyttäytymisen on aina, olen nähnyt lukuisia mukamas kauhukakaroita, jotka ovat aivan ihania kun heidän kanssaan saa hyvän vuorovaikutuksen.



Eräs eskaripoika oli todella "aina tapetilla" ja höänen nimeään kuuli usein sanottavan - ja ei niin hyvässä mielessä. Hän oli e-lapsi, kotioloissa lähes ilman rajoja joka näkyi sitten päiväkodin arjessakin. Kuitenkin hänestä löytyi joitain asioita jotka saivat minut antamaan hyvää palautetta. Kerran ruokapöydässä samainen kaveri sanoi kesken syomisen - Sä oot se joka aina kehuu mua.



Muistan myös jokunen vuosi sitten uudessa työpaikassani päiväkodissa, kun eräs poika sanoi minulle -Olin ennen vähän sellainen, mutta kun tulit niin innostuin. Jotenkin liikuttavaa kuulla 5-vuotiaalta hänen itsensä tiedostama asia. Hän oli kuulema ollut villin puoleinen, ei uskonut sääntöjä, heitteli tavaraa jne.



Moni muukin ryhmän pojista jotka oli luokiteltu "kauhukakaroiksi" alkoivat lähestyä minua kuin opetuslapset. Pojat halusivat syliin ja istuessani lukemaan parille lapselle kirjaa tuli muitakin rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Eräskin poika joka ei kehdannut millään tulla syliin koskaan, änkesi kuitenkin niin lähelle minua että pöytä alkoi siirtymään...



Lapset ovat ihania, heissä tulee nähdä kaikki hyvätkin puolet ja antaa lapsen tuntea olevansa hyväksytty.

esim. ympäristöstä (koti, hoitopaikka, mummola...) ja kuinka lasta tuetaan hyvään käytökseen, annetaan huomiota muulloinkin kuin hänen ollessaan "tuhma"



3-vuotias voi tarvita ohjaavaa kasvatusta johon kuuluu sekä rajat että rakkaus. Jos lapsi huomaa että hänestä välitetään, on hyvät mahdollisuudet lapsen "muuttumiseen" eli ei tule ongelmia.



Minulla on paljon kokemusta työssäni päiväkodissa, omien kuuden lapsen vanhempana, kuinka antamalla aikaa ja huomaamalla myös pientäkin hyvää käytöksessä ym. lapsi haluaa myös omalta osaltaan olla niin ettei sanomista tulisi.



Ihan hyvät mahdollisuudet hyvään kasvuun ja käyttäytymisen on aina, olen nähnyt lukuisia mukamas kauhukakaroita, jotka ovat aivan ihania kun heidän kanssaan saa hyvän vuorovaikutuksen.



Eräs eskaripoika oli todella "aina tapetilla" ja höänen nimeään kuuli usein sanottavan - ja ei niin hyvässä mielessä. Hän oli e-lapsi, kotioloissa lähes ilman rajoja joka näkyi sitten päiväkodin arjessakin. Kuitenkin hänestä löytyi joitain asioita jotka saivat minut antamaan hyvää palautetta. Kerran ruokapöydässä samainen kaveri sanoi kesken syomisen - Sä oot se joka aina kehuu mua.



Muistan myös jokunen vuosi sitten uudessa työpaikassani päiväkodissa, kun eräs poika sanoi minulle -Olin ennen vähän sellainen, mutta kun tulit niin innostuin. Jotenkin liikuttavaa kuulla 5-vuotiaalta hänen itsensä tiedostama asia. Hän oli kuulema ollut villin puoleinen, ei uskonut sääntöjä, heitteli tavaraa jne.



Moni muukin ryhmän pojista jotka oli luokiteltu "kauhukakaroiksi" alkoivat lähestyä minua kuin opetuslapset. Pojat halusivat syliin ja istuessani lukemaan parille lapselle kirjaa tuli muitakin rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Eräskin poika joka ei kehdannut millään tulla syliin koskaan, änkesi kuitenkin niin lähelle minua että pöytä alkoi siirtymään...



Lapset ovat ihania, heissä tulee nähdä kaikki hyvätkin puolet ja antaa lapsen tuntea olevansa hyväksytty.