Vl:t! Missä päin asut? Mikä on sinun kanta ehkäisyyn?

mieltä sellaisista entisistä vl:stä, jotka ovat hirvittävän surutyön jälkeen kieltäneet uskonsa sen vuoksi, että saisivat ehkäistä?

mieltä sellaisista entisistä vl:stä, jotka ovat hirvittävän surutyön jälkeen kieltäneet uskonsa sen vuoksi, että saisivat ehkäistä?

Mä ajattelen kai, että surullista että siitä ehkäisystä on tullut uskomisen este. Mutta jos ihminen pitää ehkäisyä ehdottomana syntinä ja silti ehkäisee, ei usko sitä varmaankaan voi kestää. Jos siis usko vain on loppunut, eihän sille silloin kai paljoa voi.

t. vl

Minulla olisi teille vl:lle kysymys jotka olette ehdottoman kielteisiä ehkäisyasiassa. ...joku kirjoitti että jos ehkäisy on synti niin miten se ei ole sairaana olevalle sitä. Eli miten se voi muuttua. Samoin täällä on todettu että Jumalan sana on muuttumaton.

Kun menemme vuosikymmeniä taaksepäin, 60-70-luvulle, kanta on ollut vielä jyrkempi kuin nykyään. Eli kaikenlaista mikä esti raskaaksi tulon pidettiin syntinä.

Jos äidin henki oli vaarassa niin asiasta ei eden "neuvoteltu", eli ajateltiin että jos äiti kuolee niin hän pääsee parempaan paikkaan, taivaaseen.

Nykyään tehdään kuitenkin aika paljon kohdunpoistoja ja sterilisaatioja. Jos Jumalan sana on muuttumaton niin miksi nämä toimenpiteet hyväksytään nykyään?

Mikä teidän selitys on tähän? Kiinnostaa ihan aidosti tietää.

Lisään vielä että toivon että mietitte asiaa. Sterilisaatio ja kohdunpoisto ovat l-o-p-u-l-l-i-s-i-a toimenpiteitä, siis lopullisia.

Miksi nämä hyväksytään, eikö siinä yhtälailla oteta ohjakset omiin käsiin eikä luoteta että Jumala on elämän ja kuoleman Herra?

Jos perheessä on fyysistä tai henkistä sairautta ja ehkäisy (huomaa, ei lopullinen) on osa hoitoa niin sitä pidetään jotenkin todella vääränä ja epäuskoon johtavana tekona.

ELI ihmisen, näissä tapauksissa naisen pitää käydä kuolemanportilla ennen kuin asialle tehdään jotain (kohdunpoisto tmv). Henkisessä sairaudessa minkäänlaista toivoa ei ole.

Miettikää ja vastatkaa. Haluan todella kuulla ajatuksenne.

Ei kait sitä yksityisellä uskovaisella ole mahdollisuutta käydä vastustamaan kun on sellaiset päätökset puhujainkokous tehnyt.

Tai mikä instanssi sit onkaan.

Miten yksi nainen voisi muuttaa jumalanvaltakunnan päätöksiä noin vain?

Jos puhujainkokouksissa on päätökset tehty (miehet siis, naisilla ei oikeutta mielipiteeseen) niin miksi joissakin asioissa on löysennetty jos Jumalan valtakunta on erehtymätön ja Sana muuttumaton? Esim. kohdunpoistot, sterilisaatiot...

Sinullakin itse asissa kanta on hyvin lähellä d.tä.



Se on minun kanta. Ja mieheni myös. Meillä on kolme lasta. Asumme Oulun lähikunnassa.

Näin nimettömänä voin sanoa rehellisen mielipiteeni asiaan, mutta kasvotusten sanoisin b ja c. Tässä yhteisössä minua eniten ahdistaa juuri tämä, että asioista EI SAA puhua ääneen ilman että sinut leimataan syntiseksi.

Juuri niin, minuilla sama. En voisi omalla nimelläni ry:llä tuoda esiin ajatuksiani tästä e-asiasta(kaan). Avoimuus on käytännössä utopiaa.



Kantani on d. Ja asumme nyk. kanggasalla, johon kuntamme on liitetty. Enempää en viitsi sanoa, emme välitä tulla tunnistetuksi. :-)

Onpas täällä kerettiläisiä lestoja.

Meikäläisyyden johtajalla, puheenjohtaja Olavi Voittosella on yksi lapsi.

Olisiko yksi syy etelä-pohjoinen väliseen ajattelueroon vl-liikeen modernisaatio ja yleinen kaupungistumiskehitys?



Lisää pohdintaa aiheesta löytyy tuoreesta tutkimuksesta:



https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/62971/vanhoill.pdf?sequence=1



https://oa.doria.fi/handle/10024/62971

Mikä on sinun kantasi ehkäisyyn, naispappeuteen ja homouteen? Taitavat nämä kolme asiaa aiheuttaa paljon hajontaa keskuudessamme.



Minun kanta ehkäisyyn on, että ehkäisy ei ole syntiä, missään tilanteessa, naispappeudesta en osaa sanoa, homous on sairaus ja sen harjoittamista pidän syntinä.



Olisi kiva kuulla mitä mieltä muut vl:t on näistä päivän polttavista kysymyksistä.



vl

En voi kuin yhtyä sanoihisi. Ehkäisykielto leikittelee äärimmäisen vakavilla asioilla.

entä, kun minä en ole koskaan kokenut olevan mitään "ehkäisykieltoa"? Meillä on kolme pientä lasta ja neljäs on tulossa ja me halutaan ottaa vastaan ne lapset, jotka Jumala meille antaa. Ei me ikinä edes olla keskusteltu miehen kanssa siitä näkökulmasta, että meidän olis pakko tehdä lapsia, että meillä olis velvoite lisääntyä maksimaalisesti. Me ollaan vaan todettu, että meidän elämä on paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa, kun meidän ei tarvitse stressata lapsiasialla.



Tokihan tähänkin on siinä mielessä Raamatullinen tai uskonnollinen tausta, että luotetaan siihen, ettei kenellekään anneta kohtuutonta taakkaa. Ja siitä luottamuksesta saamme voimaa arkeen ja vaikeisiinkin hetkiin.



Se, mikä tekee tästä tarkan Raamatun kohdan vaatimisesta ja vaatimuksesta löytää sanasta sanaan ehkäisykielto on vähintääkin hullua siinä valossa, että ihmetellään kielteistä kantaa mm. homoseksuaalisen elämän tavan toteuttamiseen ja siitä kuitenkin on ihan sanasta sanaan monessakin kohtaa Raamatussa selkeän kielteinen kanta. Siis se kohta voidaan tulkita nykyihmisen mielen mukaisesti niin, ettei se yllättäen enää pädekään nykyaikana, mutta siihen pitäisi löytää sanasta sanaan ohje, että ei saa ehkäistä.



Yhtäkkiä onkin pelkkää väärää tulkintaa, jos uskoo, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja kaiken Luoja ja nämä kohdat pitävät sisällään sen käsityksen, että ei puututa Jumalan luomistyöhön ehkäisemällä. No, tokihan ihminen haluaa selittää kaikki itselleen helpommaksi, mutta miksi pitää kritisoida niin voimakkaasti sitä, jos joku haluaa ottaa lapset vastaan sen mukaan, mitä niitä annetaan. Heti on alistettu ja väärin kohdeltu ja syy on miehen tai miesjohtoisen yhteisön. Vaikka todellinen usko onkin yksittäisen ihmisen sydämessä.



Tuossa keskustelussa aiemmin sanoin, että haluan luottaa Jumalan lupaukseen antaa voimat päivien mukaan. Samalla mainitsin, että sairauden hoidossa ehkäisy on ok, eli jos on henkeä uhkaava sairaus. Silloinhan ei ehkäistä vaan ehkäisyn vuoksi vaan sen vuoksi, että olisi mahdollisuus parantua. Joku tähän viitaten sitten ison perheen äidin uupumukseen ja masennukseen liittyen tulkitsi asian niin, että puhuin vain fyysisestä sairaudesta. En mielestäni eritellyt, olen antanut itseni ymmärtää, että myös hoitamaton psyykkinen sairaus on hengenvaarallinen ja senkin olen oivaltanut, että se saattaa olla hengenvaarallinen myös ympäristölle... Eli myös henkistä sairautta hoidettaessa on käsityksen mukaan ok ehkäistä.



Raja kulkee siinä, ehkäiseekö sen vuoksi, ettei todellakaan halua lapsia, mutta kaiken muun "ilon" parisuhteesta vai käyttääkö ehkäisyä, jotta selviäisi sairaudesta, jolloin kyseessä ei ole haluttomuus ottaa lapsia vastaan.



Mutta pitäkää vaan tiukkapipona ja tulkitkaa ihan niin kuin haluatte. Minä uskon näin ja olen onnellinen kaikesta, mitä olen tässä elämässäni saanut.

Lapsia on neljä, enempää ei meidän perheeseen tule. Tämän katraan kasvattamisessa on työtä kylliksi tuleville vuosille :)



Vanttilassa voitte minut tavata, tosin en siellä asennettani/mielipiteitäni toitota. Läheisimpien ystävien kanssa jutellaan mm. näistä asioista avoimesti. n.90% ystävistäni samalla kannalla asiassa. Varmasti suurperheet tulevat vähenemään tuleivaisuudessa.

entä, kun minä en ole koskaan kokenut olevan mitään "ehkäisykieltoa"? Meillä on kolme pientä lasta ja neljäs on tulossa ja me halutaan ottaa vastaan ne lapset, jotka Jumala meille antaa. Ei me ikinä edes olla keskusteltu miehen kanssa siitä näkökulmasta, että meidän olis pakko tehdä lapsia, että meillä olis velvoite lisääntyä maksimaalisesti. Me ollaan vaan todettu, että meidän elämä on paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa, kun meidän ei tarvitse stressata lapsiasialla. Tokihan tähänkin on siinä mielessä Raamatullinen tai uskonnollinen tausta, että luotetaan siihen, ettei kenellekään anneta kohtuutonta taakkaa. Ja siitä luottamuksesta saamme voimaa arkeen ja vaikeisiinkin hetkiin. Se, mikä tekee tästä tarkan Raamatun kohdan vaatimisesta ja vaatimuksesta löytää sanasta sanaan ehkäisykielto on vähintääkin hullua siinä valossa, että ihmetellään kielteistä kantaa mm. homoseksuaalisen elämän tavan toteuttamiseen ja siitä kuitenkin on ihan sanasta sanaan monessakin kohtaa Raamatussa selkeän kielteinen kanta. Siis se kohta voidaan tulkita nykyihmisen mielen mukaisesti niin, ettei se yllättäen enää pädekään nykyaikana, mutta siihen pitäisi löytää sanasta sanaan ohje, että ei saa ehkäistä. Yhtäkkiä onkin pelkkää väärää tulkintaa, jos uskoo, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja kaiken Luoja ja nämä kohdat pitävät sisällään sen käsityksen, että ei puututa Jumalan luomistyöhön ehkäisemällä. No, tokihan ihminen haluaa selittää kaikki itselleen helpommaksi, mutta miksi pitää kritisoida niin voimakkaasti sitä, jos joku haluaa ottaa lapset vastaan sen mukaan, mitä niitä annetaan. Heti on alistettu ja väärin kohdeltu ja syy on miehen tai miesjohtoisen yhteisön. Vaikka todellinen usko onkin yksittäisen ihmisen sydämessä. Tuossa keskustelussa aiemmin sanoin, että haluan luottaa Jumalan lupaukseen antaa voimat päivien mukaan. Samalla mainitsin, että sairauden hoidossa ehkäisy on ok, eli jos on henkeä uhkaava sairaus. Silloinhan ei ehkäistä vaan ehkäisyn vuoksi vaan sen vuoksi, että olisi mahdollisuus parantua. Joku tähän viitaten sitten ison perheen äidin uupumukseen ja masennukseen liittyen tulkitsi asian niin, että puhuin vain fyysisestä sairaudesta. En mielestäni eritellyt, olen antanut itseni ymmärtää, että myös hoitamaton psyykkinen sairaus on hengenvaarallinen ja senkin olen oivaltanut, että se saattaa olla hengenvaarallinen myös ympäristölle... Eli myös henkistä sairautta hoidettaessa on käsityksen mukaan ok ehkäistä. Raja kulkee siinä, ehkäiseekö sen vuoksi, ettei todellakaan halua lapsia, mutta kaiken muun "ilon" parisuhteesta vai käyttääkö ehkäisyä, jotta selviäisi sairaudesta, jolloin kyseessä ei ole haluttomuus ottaa lapsia vastaan. Mutta pitäkää vaan tiukkapipona ja tulkitkaa ihan niin kuin haluatte. Minä uskon näin ja olen onnellinen kaikesta, mitä olen tässä elämässäni saanut.

Minäkin uskoin juuri noin kuin sinä ensimmäisen viiden lapsen kohdalla. Kuudennen synnyttyä kaikki romahti ja elämä näytti karun puolensa. Sen jälkeen on pitänyt pohtia asiat juuria myöten.

Toivon että myös meidät jätetään tuomiotta, jotka olemme joutuneet tekemään suuria päätöksiä tällaisen yhteisön keskellä. Se päätösten tekeminen ei ole helppoa laisinkaan. Minulta se vei kuukausia ja monia unettomia öitä. Kuten Holmi kirjoitti, tuota asiaa ei pitäisi joutua miettimään hulluuden rajamaille asti. Silti sitä monet ovat joutuneet tekemään.

Ymmärrän, että et koe ehkäisemättömyyttä kieltona. Ymmärrän siksi, että en itsekään kokenut siinäkään vaiheessa kun kuudetta aloin odottaan. Kielloksi se muuttui siinä vaiheessa kun asian kanssa joutui painiskelemaan niin paljon ja paine ehkäisemättömyyten oli kova ja asiasta keskusteltaessa sain paljon ymmärrystä, mutta myös uskoa alettiin epäillä, koska olin joutunut tällaisen kysymyksen äärelle.

Myös ehkäisykysymyksen äärellä joutuu (tai saa) luottaa lujasti Jumalan huolenpitoon. Että Jumala antaa uskon säilyä, vaikka joudun näin lapsikeskeisen yhteisön keskellä tekemään toisenlaisen ratkaisun, kuin mihin yleiseti opetetaan.

Haluan luottaa siihen, että pelastumiseni on kuitenkin armonvarassa. Synnyttämällä en tule autuaaksi, vain omakohtaisella uskolla ja Jeesuksen sovitustyön kautta.

Uskon, että Jumala antaa minulle voimia uskoa, kun minulla on halu uskoa.

"Jos koskaan et Jeesusta kiellä, ei Jeesus sua hyljätä voi."

Hienoa että vaikka kantasi on tässä asiassa perinteisempi kanta, ymmärrät myös henkisen sairauden hoidon. Sitä ei kaikki ymmärrä tänäkään päivänä, vaikka henkistä sairautta on nykyään niin paljon. Se vain on ihmisten hankalempi ymmärtää, kuin fyysinen sairaus.

Onnea elämänpolullesi!

vl