Petin miestäni :(
Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Suhde on mielestäni hyvä ja meillä on kaksi lasta.
Eilen tapasin pitkästä aikaa erään perhetutun ollessani ulkona. Hän on juuri eronnut. Tilanne johti toiseen ja petin miestäni. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut uskoton suhteemme aikana.
Tuntuu uskomattoman pahalta. En tiedä pitäisikö kertoa, saako mies kuitenkin jossain vaiheessa tietää ja miten voin elää asian kanssa. Oloni on todella likainen ja kamala. Aikaisemmin ajattelin, että suhteestamme tekee hyvän nimenomaan avoimuus ja rehellisyys. Nyt olen itse rikkonut sen.
Miten toimisit/olisit toiminut tilanteessani?
Kommentit (120)
käyt purkamassa syyllisyyttäsi ja ahdistustasi seurakuntasi diakonille tai papille. Joku, joka kuuntelee luottamuksellisesti.
Paha olosi johtuu omatuntosi soimaamisesta, olet tehnyt syntiä. Mutta jos lähestyt rukouksessa Jeesusta, uskot että hän on Herra ja pyydät koko sydämestäsi syntejäsi anteeksi, pelastut. Tuolloin on kuin kivireppu poistettaisiin harteiltasi.
Mille parisuhde nykyään oikein perustuu?
Järkyttävää lukea tuota salailun kannustamista.
Salailuko on sitten hyväksi? Parisuhteenne on jo pilalla, tiesi miehesi tai ei.
Mille parisuhde nykyään oikein perustuu?
Järkyttävää lukea tuota salailun kannustamista.
Salailuko on sitten hyväksi? Parisuhteenne on jo pilalla, tiesi miehesi tai ei.
Asiat muuttuvat, maailma kehittyy. On ok olla kertomatta. Suurin osa täällä on sitä mieltä, turha sinun enää vongata.
Mikään ei ole pilalla vielä, ap.
Kävelet perheesi kanssa kaupungilla ja yhtäkkiä tuttusi pysäyttää ja kysyy jotenkin että että " Ai ette olekaan eronnut, kun näin sinut viikonloppuna baarissa X:n kanssa.."
Onko kiva pelätä tuollaisia tilanteita?
Tai miehen kaveri kysyy häneltä suhteenne tilaa.
Eivät kaikki asu tuollaisessa vitun kirkonkylässä jossa on yksi baari ja ihmiset jaksavat puhua kaikista paskaa. Vedä tumppu vaan vittuusi, apina!
60 vastasi tähän viestiin
Kasva aikuiseksi, tuo apinaksi haukkuminen on oikein huvittavan naurettavaa. Kiitos siitä. :D
Ja ei, ehkei mutta piireissä jutut leviää.
Ei tarvita kun yksi tuttu joka näki.
Mille parisuhde nykyään oikein perustuu?
Järkyttävää lukea tuota salailun kannustamista.
Salailuko on sitten hyväksi? Parisuhteenne on jo pilalla, tiesi miehesi tai ei.
Asiat muuttuvat, maailma kehittyy. On ok olla kertomatta. Suurin osa täällä on sitä mieltä, turha sinun enää vongata.
Mikään ei ole pilalla vielä, ap.
Selvä.
Hyväksyt itsesikin pettämisen?
Ja pilalla on vähintään apn oma mieli, voiko olla täysin onnellinen kun tuollainen kaivaa mieltä?
Ajat muuttuu ei ole mikään selitys kevytkenkäisyydelle.
Vaimoni petti minua humalapäissään ja kuulemma täysin hetken mielijohteesta. Kyseessä oli tuntematon mies, joka oli isommassa porukassa mukana vaimoni ollessa käymässä ystävänsä mökkibileissä muutama vuosi sitten. Kottiin päästyään huomasin heti, että vaimo oli itkenyt. Hän kertoi minulle kaiken ja se muutti lopukllisesti suhteemme laadun. Olemme edelleen yhdessä, vaikka muutin hetkeksi pois yhteisestä kodistamme. Rakastamme toisiamme, mutta edelleen käymme asiaa läpi ajoittain. Varsinkin tilanteet, joissa hän olisi menossa juhlimaan kavereidensa kanssa, risteilylle ilman minua jne. aiheuttavat valtavaa luottamuspulaa ja aihe nousee aina esiin. Jokin on siis pysyvästi rikki välillämme, vaikka tiedän vaimoni katuvan pettämistä loppun elämäänsä. Toivon, ettei vaimoni olisi ikinä kertonut minulle. Olisi itse kärsinyt ja kantanut taakkansa. Jos olet varma, että edelleen rakastat miestäsi ja tämä oli ainutkertainen erehdys, älä kerro.
Meillä ei ole tapahtunut mitään tälläistä, mutta ehkä petettynä osapuolena en välttämättä haluaisi kuulla mistään kännitoilailuista. Joten taidan osua tuohon "älä kerro"-leiriin.
Oikeastaan olen sanonut vaimolle, että uskottomuutta en todennäköisesti pysty kestämään, joten luulen, että mahdollisesti syrjähypyt pitää omana tietonaan. Se tietysti eri asia, jos uskottomuuteen on joku suhteesta löytyvä syy.
niin itsekästä, ei edes ajatella mitä toinen haluaa tietää.
Jos toinen ei hyväksy pettämistä niin paremmallakin syyllä on syytä kertoa.
Toinen saisi edes vaihtoehdon erota pettäjäpuolisostaan
Ottaisitteko itse eron, jos puolisonne olisi vastaavalla tavalla pettänyt? Yhden kerran takia?
Ottaisitteko itse eron, jos puolisonne olisi vastaavalla tavalla pettänyt? Yhden kerran takia?
Mutta olisin tietoinen siitä että puoliso on kyennyt tekemään tuollaisen teon.
Kriisin paikkahan se tottakai olisi!
Ja on oikeus ollakin, äärimmäisen satuttava teko.
Pitäisi puida suhteen tilaa kunnolla ja sitten päättää jatkosta.
Minun mielestäni pettäminen on pahinta mitä suhteessa voi tapahtua. Siinä katoaa luottamus kokonaan ,ja sitä ei voi ikävä kyllä saada takaisin. Itse eroasin. Mutta meitä on moneen junaan...
Johan se nyt on jos pitää elämä pilata tuollaisen erehdyksen takia. Ethän kuitenkaan ketään tappanut.
Ei tietysti pitäisi lähteä leikkiin, jos pää ei kestä. Mutta kaikkihan me teemme virheitä tosiaan joskus, olemme vain ihmisiä. Ei tuo sinun juttusi ollut pahimmasta päästä.
Kun ikää kertyy, alkaa huomata, että parisuhde kestää monen moista. Eihän pettäminen hyväksi ole, saattaa se kaataa maltillistenkin ihmisten liiton - ja uskon että maltillisetkin ihmiset joskus pettävät. Mutta kun elää parisuhteessa ja seuraa ystäviensä ja sukulaistensa suhteita, niin oppii ettei itse ole muita kummempi.
Omalle vaimolleni olen sanonut jo ennen naimisiinmenoa, etten halua kytätä enkä jaksa vatvoa. Että jos hölmöilee niin pitäköön omana tietonaan niin kauan kuin luulee että salaisuuksien kantaminen onnistuu. En halua että hän kuormittaa minua mahdollisilla pettämisillään. Asia muuttuu, jos pettäminen on jatkuvaa. Sanotaan näin, että mieluiten kuulen kuitenkin vaimoni suusta, että on löytänyt toisen ja haluaa eron, kuin jostain sivullisilta, että siellä se taas pettää. Moisia juoruajia tulen mahdollisesta oikeassaolosta huolimatta ja vastoin heidän laupiaita odotuksia kohtelemaan pesismailalla, joko kuvaannollisesti tai oikeasti.
Puolet ihmisistä pettää, ja sen uskon. Kehen muka siis voisi luottaa? Kyllä minä lähden siitä, että yleensä ihmisiin luotetaan.
Haavio-Mannila & Kontula.
Saati itse päättää uskotko vai et. Mutta muista että parempaa tietoa ei helpolla saa. Ja ainakin suosittelisin uskomaan, että se mitä itse ajattelet itsestäsi ja läheisistäsi ei ole totuus. Lisäksi uskoisin, että tuo puolet on hyvin karkea arvio. Minulla ei ole lähdetekstiä edessäni, mutta jos asia sua kovin rassaa, niin eihän tuo kaksikko ole kirjoittanut kuin muutaman tiiliskiven. Heidän mukaansa noin puolet ihmisistä pettää jossain vaiheessa. Noin puolet voi sitten olla 33 tai vaikka 66 prosenttia. Mutta siis karkeasti ottaen joka toinen.
Minusta Sinunkin kannattaa muistaa se: sinä et ole muita kummempi. Jos hyväksyt sen seikan, osaat ehkä varoa. Eikä sitten tule tarvetta tulla tänne etsimään teolle oikeutusta tai anteeksiantoa.
Riidellään, perkele!
Minulla siis on edes jonkinmoinen lähde esittää. Ja kun seuraan elämää ympärilläni, niin minusta se on aika osuva arvio. Nyt haluaisin kuulla sen perustellun kyseenalaistuksen.
Halusit jännitystä ja nautintoa, sait sitä. Mikäs siinä.
Riidellään, perkele!
Minulla siis on edes jonkinmoinen lähde esittää. Ja kun seuraan elämää ympärilläni, niin minusta se on aika osuva arvio. Nyt haluaisin kuulla sen perustellun kyseenalaistuksen.
Yhtälaila voin itse viitata lähipiiriini.
En toki voi tietää mitä seinien takana tapahtuu mutta.. ehkä uskon vielä ihmisten hyvyyteen enkä jaksa niellä tuota joka toista.
Vastaan aina tällaisiin aloituksiin samoin. Mäkin ihmettelen salailijoiden suurta määrää.
Ootko, AP, ajatellut sitä, miten edes onnistuisit pitämään asian salassa mieheltäsi? Jos olet noin paskana, kyllähän läheinen ihminen, jonka kanssa asut, sen huomaa. Miten pokerinaamasi pitää, kun mies kysyy, mikä on, tai kysyy jopa, oletko ollut uskoton, vai mikä painaa?
mikäli sukupuolitaudin riski on nolla.
Anna tilinumerosi, lähetä sinulle satasen, se lämmittää.
Piste.