Petin miestäni :(

Ettei tule tauteja tai ylläri-vauvaa.

Kävelet perheesi kanssa kaupungilla ja yhtäkkiä tuttusi pysäyttää ja kysyy jotenkin että että " Ai ette olekaan eronnut, kun näin sinut viikonloppuna baarissa X:n kanssa.."



Onko kiva pelätä tuollaisia tilanteita?



Tai miehen kaveri kysyy häneltä suhteenne tilaa.

Ja kuten sanoin, tämä on ensimmäinen ja tasan viimeinen kerta kun petin ihanaa, rakasta miestäni.



Vihaan itseäni. En kunnioita itseäni tässä asiassa yhtään ja tiedän, miten väärin tein. Ansaitsen kaiken tuskan, mitä tunnen, mutta kertominen mietityttää. Jos saisin tietää, että mieheni olisi pettänyt minua, loukkaantuisin verisesti. Toisaalta hän on voinut niin tehdäkin ja jättää kertomatta kärvistellen samalla huonon omantunnon kanssa. Nyt voisin hänet helposti armahtaa, kun olen itse syyllistynyt samaan virheeseen.



Tuntuu kuin raahaisin kivisäkkiä selässäni, syyllisyys on musertava.



Onneksi tämä toinen mies ei kovin usein tule vastaan. Eikö täällä kenelläkään todella ole omakohtaista kokemusta?

Liittomme tarjoaa seksiä, yhdessäoloa, läheisyyttä ja turvaa.

ap

halusit elämään rosoa ja jännitystä.

Mikäli et kerro miehellsi, niin tämä asia painaa sinua aina ja varmasti vaikuttaa suhteeseenne.

Mikäl kerrot miehellesi, saat jonkinlaisen helpotuksen tunteen, siirrät tuskaasi miehelle. Mutta liittonne jatkumiselle se lienee parempi vaihtoehto.

että kadoitettuani viimeisenkin järjenhippusen todella etsin jännitystä elämääni.



Aivan kamala olo edelleen.

tuntu etten siitä selviä mitenkään.



Mut seuraavat kerrat on menny ihan rutiinilla, ilman pienintäkään syyllisyyden tunnetta :D



Et kyl se siitä lutviutuu ;)

En jaksa sepustaa koko tarinaa mutta, hiukan samanlaine tilanne ku teillä!

Tuntui että pakko kertoa miehelle ja kerroin...jälkeenpäin miettittynä ois ollu parempi olla kertomatta!!!

Oon itekkii kilti ja normaalisti rehellinen persoona mutta kertomine aiuheutti liikaa ongelmia!!

Mieheni ei missään vaiheessa ollut jättämässä miuta...mutta mustasukkasuus kasvoi pitksi aikaa ja luottamus meni! Luttamus palasi vasta usean vuoden jälkeen!

Ja jotenkii nyt ku asiaa miettii tarkemmin ni kertominenkii johtui vain itsekkyydestä...saada purkaa pahaa oloaan...mutta sääliä et tule saamaan se on varma!!!

Sinuna miettisin hyvin tarkkaa kerrotko vaiko olla kertomatta...jos asia tulee julki sitten ei voi mitään sitten vaa nöyrästi otat kaiken paskan vastaan mitä tulee...toisaalta miullakii oli ansaittua...

Jos ite oisin jättäny kertomatta oisin myös perustellu sen sillä että jutuu oli niin typerä ja merkityksetön että turha sattuttaa ihmistä joka rakastaa...ja kertominenkii miusta tietyllä tapaa itsekästä!!Mutta voimia mihin ikinä päädytkiii!!

kortsu myös kun otit suihin? Taudit tarttuu sitenkin, vaikka huonommin, mutta tuskin haluat vielä kaiken lisäksi tartuttaa miehesi. Jolloin myös viimeistään jäisit kiinni.

Ei kannata kertoa!!!Syyllisyys on aivan kamala ja olo hirveä, tiedän....elämä ei ole niin mustavalkoista ja ihmisiä me vaan ollaan ja tehdään virheitä, isojakin. Jos ja kun kadut asiaa, se osoittaa, että et ole ilkeyttäsi tehnyt tuollaista. Ota opiksesi, yritä jatkaa ja panostaa teidän suhteeseenne. IKINÄ se ei kokonaan unohdu, mutta ajan kanssa helpottaa kyllä, usko pois!Ota opiksesi tästä!!!Jos joskus tulee toinen kerta, se on sitten asia erikseen. Älä juo enää itseäsi niin humalaan!Voimia!!!!

Tulet jonkin aikaa kärsimään tästä, sitten se syyllisyys häviää ajan myötä. Jatkatte elämäänne, virheitä sattuu kaikille. Koitat vaan nyt jaksaa ja olla.



Mutta älä kylmetä itseäsi, älä anna omatuntosi kuolla. Mutta ei tämä maailmanloppu ole, usko pois.



Täällä on jesuiittoja ketjut täynnä, älä niistä välitä, ne ovat heti korppeina repimässä ristiinnaulitun silmiä irti.

Älä välitä noista av-mammoista, joille ei koskaan tapahdu mitään.



Kerro osatotuus; eli tapasit tämän miehen, pussailitte ja lähditte samalla taksilla mutta mitään muuta ei tapahtunut. Näin tekisin itse. Miestäsi ei tarvitse kuormittaa likaisilla yksityiskohdilla.



Kyllä se siitä!

Kerran täällä vaan eletään, joten pikkuhiljaa unohda koko juttu ja jatkatte elämäänne. Et tee toista kertaa tuota, siinä se.

mieluummin näitä muita pettäjiä. Niillä on ehkä oma lehmä ojassa.

En jaksa sepustaa koko tarinaa mutta, hiukan samanlaine tilanne ku teillä!

Tuntui että pakko kertoa miehelle ja kerroin...jälkeenpäin miettittynä ois ollu parempi olla kertomatta!!!

Oon itekkii kilti ja normaalisti rehellinen persoona mutta kertomine aiuheutti liikaa ongelmia!!

Mieheni ei missään vaiheessa ollut jättämässä miuta...mutta mustasukkasuus kasvoi pitksi aikaa ja luottamus meni! Luttamus palasi vasta usean vuoden jälkeen!

Ja jotenkii nyt ku asiaa miettii tarkemmin ni kertominenkii johtui vain itsekkyydestä...saada purkaa pahaa oloaan...mutta sääliä et tule saamaan se on varma!!!

Sinuna miettisin hyvin tarkkaa kerrotko vaiko olla kertomatta...jos asia tulee julki sitten ei voi mitään sitten vaa nöyrästi otat kaiken paskan vastaan mitä tulee...toisaalta miullakii oli ansaittua...

Jos ite oisin jättäny kertomatta oisin myös perustellu sen sillä että jutuu oli niin typerä ja merkityksetön että turha sattuttaa ihmistä joka rakastaa...ja kertominenkii miusta tietyllä tapaa itsekästä!!Mutta voimia mihin ikinä päädytkiii!!

Tai ehkä sinä itse saatat tehdä, mutta ei kukaan muu.

Kävelet perheesi kanssa kaupungilla ja yhtäkkiä tuttusi pysäyttää ja kysyy jotenkin että että " Ai ette olekaan eronnut, kun näin sinut viikonloppuna baarissa X:n kanssa.."

Onko kiva pelätä tuollaisia tilanteita?

Tai miehen kaveri kysyy häneltä suhteenne tilaa.

neuvovat yhdestä yhden illlan hairahduksesta olemaan kertomatta...turha satuttaa toista!

neuvovat yhdestä yhden illlan hairahduksesta olemaan kertomatta...turha satuttaa toista!

elää valheessa vaan. Jos se pano oli ihan turha ja merkityksetön, niin miksette kerro, että panin yhden jätkän kanssa, mutta se oli ihan turhaa, ei tartte välittää?

Älä välitä noista av-mammoista, joille ei koskaan tapahdu mitään.

Mieti vähän miten säälittävän läpinäkyvää tuo on. Tiedät olevasi huono ja paha, ja niinpä puolustautuaksesi yrität mollata sellaista joka ei ole tehnyt mitään. Todella alkeellista.

Vaimoni petti minua humalapäissään ja kuulemma täysin hetken mielijohteesta. Kyseessä oli tuntematon mies, joka oli isommassa porukassa mukana vaimoni ollessa käymässä ystävänsä mökkibileissä muutama vuosi sitten. Kottiin päästyään huomasin heti, että vaimo oli itkenyt. Hän kertoi minulle kaiken ja se muutti lopukllisesti suhteemme laadun. Olemme edelleen yhdessä, vaikka muutin hetkeksi pois yhteisestä kodistamme. Rakastamme toisiamme, mutta edelleen käymme asiaa läpi ajoittain. Varsinkin tilanteet, joissa hän olisi menossa juhlimaan kavereidensa kanssa, risteilylle ilman minua jne. aiheuttavat valtavaa luottamuspulaa ja aihe nousee aina esiin. Jokin on siis pysyvästi rikki välillämme, vaikka tiedän vaimoni katuvan pettämistä loppun elämäänsä. Toivon, ettei vaimoni olisi ikinä kertonut minulle. Olisi itse kärsinyt ja kantanut taakkansa.



Jos olet varma, että edelleen rakastat miestäsi ja tämä oli ainutkertainen erehdys, älä kerro.

Jos kerran mukana ei ole tunteita ja kadut koko hommaa, niin anna olla. Kyllä se sun ahdistus ohi menee.



Ihmiset tekee virheitä ja erehtyy, mutta hyvää perhettä ja suhdetta ei kannata pilata.



Se oikeasti oli joku fyysinen kosketus, johon ei liittynyt tunteita. Ajattele että se oli "elävä dildo".



Unohda koko asia ja jos joku kysyy tai mainitsee niin kiellä kaikki. Olit toki viihteellä, olit humalassa, olit ko henkilön kanssa, mutta mitä siitä. Mitään ei tapahtunut.