Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhteemme alkoi siten, että olin ensin "toinen nainen".
22.07.2010 |
Pitääkö minun lopun ikääni jotenkin salailla ja hävetä suhteemme alkua, vai missä vaiheessa voin ihan reilusti olla onnellinen koko tilanteesta? Olemme jo naimisissakin, "virallisesti" yhdessä oltu tosin vasta puolisen vuotta. Loppuuko tämä kyräily ja kuiskuttelu koskaan?
Minua ahdistaa tämä asia, koska jotenkin ihmiset tuntuvat ajattelevan, että mieheni ei olisi saanut enää koskaan rakastua uudelleen lyötyään kerran hynttyyt yhteen exänsä kanssa. Miestäni on tuomittu siitä, että kuunteli tunteitaan ja aloitti uuden elämän minun kanssani. Itse taas voin sanoa, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt jonkun, jota voi sanoa "sielunkumppaniksi".. Mies jätti exänsä viikon kuluttua siitä, kun tiesimme, että meidän kuuluu olla yhdessä, joten mitään vuosikausia jatkunutta salailua tässä ei ole takana.
Miksi uusi onni on syntiä?
Kommentit (78)
että jos toinen löytää paremman, hän lähtee sen paremman matkaan. Haluan olla kumppanilleni se paras. Jos en ole, hänen on parempi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin sopii se, että vaihdetaan heti kun ihastutaan, mutta siinä jää helposti joku jalkoihin. Eli muutaman vuoden päästä tämä ap heivataan, mutta se on tietysti vasta sen ajan murhe.
Sitä mieltä olen itsekin. Minusta rakastamiseen liittyy niin paljon monia muitakin tunteita, kuten puolison kunnioittaminen ja arvostaminen. Minullakin olisi tilaisuus pettää vaikka viikoittain, mutta en halua. Tällä hetkellä en halua siksi, että ajatuksiini ei mahdu muita miehiä kuin omani, mutta myöhemmin en aio pettää sen vuoksi, että arvostan miestäni, enkä halua tuottaa hänelle tuskaa tai saattaa häntä elämään valheessa.
56 tiivisti hienosti, olen samoilla linjoilla. Myös jos mieheni joskus pettäisi minua, niin toivoisin, että hän kertoisi siitä minulle ja antaisi minulle mahdollisuuden valita, lähdenkö vai jäänkö. Jos hän ei olisi kanssani onnellinen, lähtisin itse, koska tuolloin en itsekään voisi täysin onnellinen olla.
Mielestäni kahden aikuisen (30+) ihmisen rakkaussuhteen ja avioliiton vertaaminen teinikihloihin on absurdia. Minä sydämestäni toivon, että jokainen joskus kokisi sellaisen rakkauden, että kaikki muut vaihtoehdot paitsi yhteinen tulevaisuus tuntuisivat mahdottomilta.
Ja itse voin omalta osaltani vastata hänelle, joka tiedusteli, että miksi aloittaa suhde muun kuin "sen oikean" kanssa: En tiennyt, että Se Oikea on olemassa, eli en tiennyt paremmasta.
ap
No mikäli tämä on "vaihtamista heti kun ihastutaan", niin minulla on edessä onnellisia avioliittovuosia peräti 14 :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaa kirjeeseen nuo kaikki asiat ja lähettää lähimmille sukulaisillesi ja tuttavillesi, kyllähän tuo juttu näyttää ulkopuolisesta ihan vaan peruspettämis- ja salasuhdetarinalta.
kiinnostaisi, paneskeliko mies eksänsä kanssa suhteenne aikana, siitä voisi saada osviittaa siihen, miten munansa vietävissä mies on. Eli onko ollesssaan sinuun rakastunut kuitenkin purkanut paineitaan johonkuhun toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaus ole tähän aika selkeä ;) Miten musta tuntuu että tää ap:n tuntema elämää suurempi rakkaus ei ihan oikeesti ole enää muutaman vuoden päästä näin voimissaan
Mies, joka lähtee kerran pettämän, tekee sen toistekin...
Lisäksi ihmetyttää se, että jos ap on ihan sujut tilanteen kanssa eikä tunne syyllisyyttä, niin miksi oikeastaan on tarvettaa kirjoitaa aiheesta ja puolustella tekosiaan.
kiinnostaisi, paneskeliko mies eksänsä kanssa suhteenne aikana, siitä voisi saada osviittaa siihen, miten munansa vietävissä mies on. Eli onko ollesssaan sinuun rakastunut kuitenkin purkanut paineitaan johonkuhun toiseen.
Elämä ei ole mustavalkoista. Oikeasti. Olisihan se ihanan helppoa jos olisi.
Ja ap:lle sanon, että pää pystyyn. Kyllähän ne mustavalkoiset tyypit jossakin vaiheessa oppivat teidänkin tarinasta jotakin. Mutta, elämä itsessään on elämistä varten. Teidän elämänne on teitä varten. Nauttikaa siitä ja vain siitä.
Sitten voit mummona kertoa eläneesi. Niinkuin jokaisen pitäisi. Ihan jokaisen. Elämä on elämisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoista ei ole avioliitto, tuommoista ei ole rakkaus. JSSAP.
Ei rakkaus ole ruusunpunaisia pilviä ja ruusuilla tanssimista, se on kovaa työtä, kaikkia tunteita laidasta laitaan.
En minä tiedä vieläkään onko tuo mies minulle se suuri oikea. Mutta tuon minä nyt vaan olen päättänyt ottaa ja pitää, päättänyt rakastaa. Ei se koskaan ole saanut minulta jalkoja alta, mutta minä luulen ettei tarvikaan. Liian suuri rakkaus palaa helposti loppuun hetkessä, pienemmällä liekillä se kestää kauemmin, ehkä koko elämän.
Ihan oikein toimittu jos olette molemmat varmoja asiasta eikä ole mikään hetken huuma. Ja hyvä asia ettette salaillu!
Onnea valitsemallanne tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63:lle haluan sanoa, että onko mielestäsi huono pohja parisuhteelle sellainen, että ystävystyy miehen kanssa ensin ja vasta vuosikausien ystävyyden kautta suhde kehittyy rakkaudeksi? Eli siis oppii tuntemaan toisensa niin hyvässä kuin pahassa? Minulla on turvallinen olo, koska tunnen tyypin ja hän minut, mitään vaaleanpunaisia harhakuvitelmia ei toisesta ole. Ja satun tietämään ystävyyssuhteen ansiosta senkin, että edellisen suhteensa aikana ei pettänyt exäänsä muiden kuin minun kanssani.
Ja ei, mieheni ei paneskellut exänsä kanssa suhteemme aikana -ja sitä paitsi "päällekkäin" miehellä ei tosiaan ollut kahta suhdetta kuin pienen tovin. Ok -mikäli intiimit keskustelut ja yhdessä vietetty aika ilman fyysistä kontaktia (=syventynyt ystävyys) lasketaan suhteeksi, niin siinä tapauksessa vastaus edelliseen on kyllä ja tuolloin suhteemme on kestänyt vuosikaudet.
Kiitos vielä teille, jotka olette olleet kannustavia. En tosiaan itse tunne syyllisyyttä tilanteesta, mutta ihmettelen muiden ihmisten reaktioita. Nyt tosin olen tästä keskustelusta saanut lisää ymmärrystä asiaan; kyseessä voi olla joko esim. se, että asianomainen on itse tullut joskus jätetyksi toisen vuoksi ja on jollain ihmeen logiikalla katkera myös minulle -tai sitten ihan vain puhtaasti kateus siitä "elämää suuremmasta". Ihanaa kuitenkin huomata, että joku muukin on sellaista kokenut tai vastaavasti noussut tästä samasta tilanteesta tilanteen herraksi :)
Olen muuten itse kerran pettänyt exääni, olikohan vuonna 2000. Sittemmin en ole pettänyt ketään, enkä ole tuntenut moiseen tarvetta. Onneksi asia on näin, muutenhan saattaisin kuunnella noita "kerran pettää, aina pettää" -juttuja..
terkuin jo hieman iloisempi ap
Aika moni ajattelee, että aikuiset sössiköön elämänsä näiden "rakkauksien" huumissa miten haluaa - mutta jos hajoitetaan lapsilta perhe, niin sitä ei voi antaa anteeksi.
Jos siis miehellä oli lapsia, niin varaudu siihen, että sut tuomitaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi olisi jo ollut eronnut niin sitten ihan ok.
kuvio vaan toistuu :(. Näin kävi hyvälle ystävättärelleni joka oli aluksi toinen nainen jonka vuoksi mies erosi silloisesta vaimostaan.
Olivat ystävättäreni kanssa yhdessä lähes 10 vuotta, ostivat asunnon, menivät naimisiin ja hankkivat lapsenkin. 10 vuoden jälkeen mies ilmoitti että haluaa erota ja kyseessä oli jälleen toinen nainen johon oli suhde ollut lähes vuoden eikä ystäväni epäillyt kuin vasta melko loppuvaiheessa!
Olin aivan tyrmistynyt kun kuulin että he eroavat, en olisi uskonut tuosta miehestä sellaista. Sopivat mielestäni niin hyvin yhteen. O
palstalla on paljon onnettomia ja katkeria naisia, onnettomissa avioliitoissaan. Nämä naiset ovat todennäköisesti tietämättään kateellisia sinulle...pelkäävät myös sitä, että oma mies jonain päivänä löytää "onnen" jonkun toisen naisen kanssa ja pelko hiertää ja kaivertaa.
Katsokaa katkerat naiset kulissiliittojen onnettomat ylläpitäjät peiliin ja miettikää, miksi miehenne lähti / lähtee / pettää? Ja lopettakaa ihmeessä näiden "toisen naisten" parjaaminen.
Minä olin/olen toinen nainen. Mies allekirjoittanut eropaperit, lapsensa ovat aikuisia edellisestä liitosta. Eli hän on toista kertaa naimisissa.
Minä olen hävennyt tilannetta, mutta läheiset ihmiset ovat kannustaneet minua jatkamaan suhdetta. Tilanne on kummallinen.
Haluamme kuitenkin toisemme
Alue: Aihe vapaa
sanoin, että ihmiset ovat rakastuneita jonkin aikaa, hormoneistahan se on kiinni. Useimmilla se yhdessäolo nyt vaan ei kestä montakymmentä vuotta ilman pettämisiä ja sen harkitsemista, lähtisikö suhteesta. Ja en ole itse nyt suhteessa, en koe tarvitsevani miestä tällä hetkellä erityisesti mihinkään.