Suhteemme alkoi siten, että olin ensin "toinen nainen".

kuvio vaan toistuu :(. Näin kävi hyvälle ystävättärelleni joka oli aluksi toinen nainen jonka vuoksi mies erosi silloisesta vaimostaan. Olivat ystävättäreni kanssa yhdessä lähes 10 vuotta, ostivat asunnon, menivät naimisiin ja hankkivat lapsenkin. 10 vuoden jälkeen mies ilmoitti että haluaa erota ja kyseessä oli jälleen toinen nainen johon oli suhde ollut lähes vuoden eikä ystäväni epäillyt kuin vasta melko loppuvaiheessa! Olin aivan tyrmistynyt kun kuulin että he eroavat, en olisi uskonut tuosta miehestä sellaista. Sopivat mielestäni niin hyvin yhteen. O

mä olen tosi kateellinen miehestä, joka pettää puolisoaan, ei kai se ystävyyskään ole viikossa syventynyt vaan puolisoa on henkisesti petetty vuositolkulla. Muutoinkaan en tajua miksi olisin kateellinen jollekin tuntemattomalle nettinaiselle, jota itse pidän melko naivina. Ei tää kyseinen mies ole varmaan maailman ainoa mies, että minun pitäisi olla katkera siitä, että tämä on nyt ap:n kanssa. Koita nyt ap vaan tajuta, että joidenkin mielestä pettäminen on kaikissa olosuhteissa väärin, olimmepa sitten mielestäsi millaisia tiukkapipoja tahansa.

Ap:n mies ei ollut naimisissa tai perheellinen. Hän eli suhteessa, jossa ei ollut rakkautta enää mukana. Olisiko hänen siis vain pitänyt jäädä tuohon pystyyn kuolleeseen seurustelusuhteeseen?



Eikö se ole ihan normaalia, että toimimattomat seurustelusuhteet loppuu aikanaan. Suhteita tulee ja menee nuorten ja kenties vanhempienkin naimattomien ihmisten elämässä. Joskus jopa saatetaan kokeilla yhteisasumista, mutta silti ajatus pysyvästi sitoutumisesta ja avioliitosta tuntuu etäiseltä.



Avioliitto on sitten se vakava sitoutuminen, johon tarvitaan sekä tahtoa että rakkautta.



Luin just Edith Whartonin "Viattomuuden aika" ja tuntuu karmivalta, että ihmiset edelleen haluavat sulkea toiset kultahäkkeihin vailla mahdollisuutta päästä vapaaksi.

kuvio vaan toistuu :(. Näin kävi hyvälle ystävättärelleni joka oli aluksi toinen nainen jonka vuoksi mies erosi silloisesta vaimostaan. Olivat ystävättäreni kanssa yhdessä lähes 10 vuotta, ostivat asunnon, menivät naimisiin ja hankkivat lapsenkin. 10 vuoden jälkeen mies ilmoitti että haluaa erota ja kyseessä oli jälleen toinen nainen johon oli suhde ollut lähes vuoden eikä ystäväni epäillyt kuin vasta melko loppuvaiheessa! Olin aivan tyrmistynyt kun kuulin että he eroavat, en olisi uskonut tuosta miehestä sellaista. Sopivat mielestäni niin hyvin yhteen. O

Tämä kyseinen oli vain tuorein tapaus ja olivat pisimpään yhdessä.

Jos osaisit jättää muut ihmiset omaan arvoon ja nauttia elämästäsi, et ajattelis noin. Siis ihanko sä saat suoraan kommentteja vai ajatteletko vain vainoharhaisesti, et ihmiset kyräilee?

Mut siis onnea, sulla on omatunto, joka kertoo sun tehneen väärin.

Tai sitten elämää nähneet naiset. Itse olin toinen nainen. Ihana mies ja toi jännitystä kun tapailtiin salaa. Itsetuntokin kohoni kun "voitin" tämän naisen ja minua imarteli kun mies valitsi minut.

Sitten ei enää imarrellut kun muutaman vuoden päästä mies kärähti pettämisestä:)

No ei se mitään. Lemppasin miehen ulos ja mies muutti heti uuden luo. Uusi inhosi minua kun olin katkera exä ja he eivät voi aidolle rakkaudelle mitään.

Justjoo. Elin sinkkuna 4 vuotta vielä sen eron jälkeen ja harrastin säännöllisesti seksiä tämän miehen kanssa ennen kuin löysin aviomieheni. Eli entinen mieheni petti uutta vaimoaan 4 vuotta minun kanssani. Se sopi minulle, koska rakkaus kuoli siinä vaiheessa kun lemppasin miehen ulos, mutta mies oli helppo ratkaisu seksielämään, koska oli tuttu ja hyvä sängyssä ja ei tarvinnut käyttää aikaa iskemiseen yms.

Eli tämä kuvio on jo nähty. Ja nähty monissa tuttujen liitoissakin. Se on sitä samaa kiertokulkua. Jos pettää niin aika yleisesti pettää uudestaan ja uudestaan ja hyvin monet pettäjät pettää uutta vielä sen entisen kanssa.

Täällä kirjoittelevat lähinnä ne jätetyt, katkerat eksät, joiden mies lähtenyt toisen matkaan. Tottakai heidän silmissään olet "huono nainen" aina eikä sinulla mitään ihmisarvoa olekaan.

Kaikki ei mene elämässä aina käsikirjoituksen mukaan, eikä niin kauniisti kuin oli tarkoitus. Näillä kivittäjilläkin on omat syntinsä, vain erilaiset. Meidän suhteemme alkoi samalla tavalla, miehellä oli suhde, mutta ei ollut avioliittoa tai lapsia, joita olisimme hajottaneet. Hän katkaisi suhteen melko pian tapaamisemme jälkeen, mutta syyttelyä on silti jatkunut vuosia. Olisi pitänyt tehdä toisin, joojoo, mutta ei sitä enää tekemättömäksi saa. Eikä koko suvun tai ystäväpiirin tarvitsisi sitä loppuikäänsä muistella. Onneksi alkavat jo hyväksyä tämän. Eli sinunkin kohdallasi kannattaa antaa ajan parantaa.

Teitte väärin, mutta ei siitä tarvitse loppuikäänsä potea huonoa omaatuntoa.

Miten paljon täällä onkaan naisia, jotka eivät koskaan ole rakastuneet!

Mutta kaikki ei pane heti jokaisen rakastumisen kanssa. Kas kun jotkut osaa rakastaakin, eikä pelkästään rakastua.

iso erobuumi juuri tuleekin pettämisten takia. Tämä on jo nähty. Seuraava buumi tulee sitten 40 vuotiaana. Silloin eroavat ne, joilla lapset isoja tai ne toisen kierroksen parit.

t. sen verran vanha, että tämä on jo tosiaan niin monta kertaa nähty, ettei voi muuta kuin hymähdellä näille jutuille.

Sitä mieltä olen itsekin. Minusta rakastamiseen liittyy niin paljon monia muitakin tunteita, kuten puolison kunnioittaminen ja arvostaminen. Minullakin olisi tilaisuus pettää vaikka viikoittain, mutta en halua. Tällä hetkellä en halua siksi, että ajatuksiini ei mahdu muita miehiä kuin omani, mutta myöhemmin en aio pettää sen vuoksi, että arvostan miestäni, enkä halua tuottaa hänelle tuskaa tai saattaa häntä elämään valheessa.

56 tiivisti hienosti, olen samoilla linjoilla. Myös jos mieheni joskus pettäisi minua, niin toivoisin, että hän kertoisi siitä minulle ja antaisi minulle mahdollisuuden valita, lähdenkö vai jäänkö. Jos hän ei olisi kanssani onnellinen, lähtisin itse, koska tuolloin en itsekään voisi täysin onnellinen olla.

Mielestäni kahden aikuisen (30+) ihmisen rakkaussuhteen ja avioliiton vertaaminen teinikihloihin on absurdia. Minä sydämestäni toivon, että jokainen joskus kokisi sellaisen rakkauden, että kaikki muut vaihtoehdot paitsi yhteinen tulevaisuus tuntuisivat mahdottomilta.

Ja itse voin omalta osaltani vastata hänelle, joka tiedusteli, että miksi aloittaa suhde muun kuin "sen oikean" kanssa: En tiennyt, että Se Oikea on olemassa, eli en tiennyt paremmasta.

ap

pitkään meni, ennen kuin panemiselta tajusitte, että teidän kuuluu olla yhdessä? En kyllä itse luottaisi mieheen, joka hyppää avioliitosta toiseen noin vähällä ja nopeasi! Luultavasti löydät itsesi tuon eksän tilanteesta muutaman vuoden päästä.

joko elät periaatteella "mitä ne nyt ihmisetkin sanoo" tai sitten päätät elää ja olla niinkuin tahdot. Jälkimmäinen vaihtoehto on sitten se parempi ja tuottaa lopulta paremman elämän.



terv. entinen toinen nainen, nyttemmin se nyxä

ja viedä väkisin sen, mitä saa. Jokaisella on oikeus olla onnellinen ja ei saa kärsiä huonoa omaatuntoa jätetyn pahasta olosta ja lasten kärsimisestä.



Muista alkaa pikkuhiljaa hivuttaa miehen lapset pois elämästänne kun saatte oman. Kun arki iskee teillekin niin muista juonitella ja haukkua exää aina tarvittaessa.



Kyllä se siittä suttaantuu. Ehkä 5 vuotta olette yhdessä, ennen kuin eroatte.

Mutta ehkä sinun pitäisi itse lopettaa syyllistämästä itseäsi. Ja mies on pelannut minusta riittävän rehellisellä pohjalla eikä ole pyörittänyt kahta naista pitkään, niin kuin useat luuserit tekevät. Muuta omaa asennettasi niin ehkä ympäristökin muuttuu.



Itse kans tulin kolmanneksi pyöräksi. Me tosin oltiin tavattu jo aiemminkin ja liekki oli jäänyt jo niiltä ajoilta kytemään..silloin kumpikin oli sinkkuja. Myöhemmin tavattiin ja miehelläni oli sutinaa toisen naisen kanssa. Teki heti välit selviksi tämän naisen kanssa, sen jälkeen vasta me jatkettiin tutustelua. Tunnen myös tämän naisen ja ollaan hyvissä väleissä.

"Noin vähällä"? Ei kyse ollut (eikä ole) mistään pikkuihastuksesta. Ja toisekseen mies ei ollut exänsä kanssa naimisissa. Panemiskysymykseen en viitsi edes vastata, koska tämä on juuri tyyppiesimerkki siitä, mihin alkuperäisessä viestissäni viittasin.



ap

ihastuisin varattuun (ja olen ihastunutkin), niin odottaisin, että se jättää sen entisensä, koska en halua olla semmoisen miehen kanssa, jonka on pakko olla koko ajan parisuhteessa, vaikka sitten huonossa. Jos mies omasta tahdosta jättää entisen ilman uutta huolenpitäjää, niin sitten voisin alkaa hänen kanssaan suhteeseen.

allekirjoitus : se exä?



Kukaan ei voi käskeä aikuista ihmistä tuntemaan vastoin kuin hän tuntee. Jos rakastuu ja tulee onnelliseksi toisen kanssa, sitten tulee, ja sen kanssa on tultava toimeen.

"Noin vähällä"? Ei kyse ollut (eikä ole) mistään pikkuihastuksesta. Ja toisekseen mies ei ollut exänsä kanssa naimisissa. Panemiskysymykseen en viitsi edes vastata, koska tämä on juuri tyyppiesimerkki siitä, mihin alkuperäisessä viestissäni viittasin.

ap

menneet miehen kanssa sänkyyn, ennen kuin hän oli vapaa? Mikään ei estä miestä rakastumasta syvästi taas johonkuhun, kun naamasi ainainen näkeminen alkaa häntä tympäistä.

allekirjoitus : se exä?

Kukaan ei voi käskeä aikuista ihmistä tuntemaan vastoin kuin hän tuntee. Jos rakastuu ja tulee onnelliseksi toisen kanssa, sitten tulee, ja sen kanssa on tultava toimeen.

Pitääkö minun lopun ikääni jotenkin salailla ja hävetä suhteemme alkua, vai missä vaiheessa voin ihan reilusti olla onnellinen koko tilanteesta? Olemme jo naimisissakin, "virallisesti" yhdessä oltu tosin vasta puolisen vuotta. Loppuuko tämä kyräily ja kuiskuttelu koskaan?

Minua ahdistaa tämä asia, koska jotenkin ihmiset tuntuvat ajattelevan, että mieheni ei olisi saanut enää koskaan rakastua uudelleen lyötyään kerran hynttyyt yhteen exänsä kanssa. Miestäni on tuomittu siitä, että kuunteli tunteitaan ja aloitti uuden elämän minun kanssani. Itse taas voin sanoa, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt jonkun, jota voi sanoa "sielunkumppaniksi".. Mies jätti exänsä viikon kuluttua siitä, kun tiesimme, että meidän kuuluu olla yhdessä, joten mitään vuosikausia jatkunutta salailua tässä ei ole takana.

Miksi uusi onni on syntiä?

Älkää välittäkö moisesta.

Mitä ihmettä? Sulla taitaa olla nyt joku omakohtainen kokemus, jossa ei minulla ole osaa eikä arpaa..



Mutta tästä tulikin mieleeni, että miksi miehen exän onni (joka olisi perustunut valheeseen, koska mies oli rakastunut minuun) on arvokkaampi onni kuin minun onneni? Tätä olen pohtinut useastikin..



ap



ap

olet varastanut toisen miehen.