Joudun epämiellyttäviin tilanteisiin hyvien käytöstapojeni vuoksi.

Minulle on pienestä pitäen opetettu peruskäytöstavat ja kehotettu niitä noudattamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tervehdin työtovereita, katson puhuessa silmiin, kiitän jos joku auttaa tai on tehnyt minulle jotakin. Hymyilen myös usein tutuille ihmisille jos tapaan heidät.



No tämähän on näistäkin ketjuista päätellen hyvin, hyvin harvinaista Suomessa. Siksi kai joudunkin ikäviin tilanteisiin. Monet tulkitsevat tämän ystävällisyyden väärin ja varsinkin sellaiset ihmiset (yleensä miehet), joille kukaan ei koskaan ole ystävällinen tai kohtelias, ymmärtävät minut väärin.



Ongelmani on siis se, että monet miehet ihastuvat minuun tai yrittävät lähestyä tai muuten vain ahdistelevat. Nyt olen akuutissa ongelmassa työpaikkamme siivoojan kanssa. Hän on mies ja harva hänelle koskaan mitään sanoo. No, minä tervehdin jos näen käytävällä, kiitän kun hän on siivonnut huoneeni. Siinä se. Vaan kun hän on nyt ymmärtänyt sen lähestymisyritykseksi. Hän hymyilee aina, iskee silmää, viettää aikaa(!) minun työhuoneessa, on lisännyt partaveden käyttöä exponentiaalisesti jne.



Ja tämä on vain yksi tapaus. Aina olen tässä tilanteessa. Vaan kun luonteeni ei anna periksi olla töykeä ja välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan. Inhottava tilanne.