Joudun epämiellyttäviin tilanteisiin hyvien käytöstapojeni vuoksi.

Jos lukee aloitukseni ja sitten tämän "vaikutat ylimieliseltä, ulkokultaiselta ja itsekeskeiseltä". Heh.....



Oukei. Suominainen on suominainen. Ja minä olen ylimielinen ja itsekeskeinen :)



Hyvää päivänjatkoa teillekin!



ap

ap:sta?? Oli tai ei, ymmärrän ap:n pointin, olen itse ollut usein samassa tilanteessa ja olen vähentänyt ystävällistä tervehtimistä ihmisille. Se aiheuttaa niin suurta hämmennystä, jos sellaiseen ei ole tottunut. Tuntuu vaan ikävältä toimia vastoin omaa luonnetta. (Hymyillä ja viestittää hyvää fiilistä ympärilleen eikä olla jäyheänaamainen paskanheittäjä)



Ap varmaankin kivannäköinen ihminen (kuten minäkin ;)) Tällöin on erityisen hankalaa olla ystävällinen, se todella aiheuttaa väärinkäsityksiä.



Mikään ei ole niin helppoa kuin singota negatiivisia asioita ympärilleen.

Jos suomalaien istuu yksin yleisellä paikalla itkemässä, ajatellaan "voi raukka, jotain ikävää on sattunut. Pitäisikö auttaa...".

Jos suomalainen istuu ylksin yleisellä paikalla nauramassa, ajatellaan "voi tsiisus, kaikki hullut täälläkin saa vapaana olla!".

Sehän on luonnollista. Ihmeen tosikoita!

mutta se katosi siinä välissä kun lihoin 15kg ja täytin 32v. Nyt olen 37v ja olen kaikille näkymätön. 10v sitten tilanne oli aivan toinen.

Kyse ei nyt ole yhdestä siivoojasta, ei yhdestä Pablosta eikä yhdestä Reijosta. Vaan monista, monista tilanteista.



Todellakin tunnistan ystävällisyyden, mutta tunnistan myös sen, missä raja menee. Onko kohteliaisuutta hinkata jalkaa pöydän alla minun reiteeni, onko kohteliaisuutta huohottaa niskaan, onko kohteliaisuutta ehdotella sopimattomia? Ja vain sen vuoksi, että olen hymyillyt ja sanonut HUOMENTA?



Teillä nyt taas mopo karkasi käsistä. Mammoilla taitaa olla liian tylsä kesä :)



ap

Jos joku osoittaa takaisin hyviä käytöstapoja, se ei tarkoita heti viehtymystä sinun erinomaisuuteesi!

Osaan kyllä erottaa kohteliaisuuden ja ystävällisyyden ihastumisesta ja tungettelusta. Juuri siksi, koska itse omaan hyvät käytöstavat, tiedän miten niitä noudatetaan ja missä menee raja.

Onko sinulla tämän kommentin antaja heikko itsetunto vai miksi noin sanot? Olen hyvin kaunis nainen ja saan senkin puolesta paljon huomiota. Se ei välttämättä ole mukava asia. Mutta sekään ei liity tähän. Asian ydin on teillä naiset nyt hieman hukassa. Ihmekös tuo ;)

Tähän kiltteysasiaan:

Siis minä todellakin osaan sanoa ei ja nyt ei ole kyse mistään töiden minulle kasaamisesta. Ehei. Hyvät käytöstavat ovat eri asia kuin kiltteys. Siinä hyvät naiset menette nyt hakoteille. Kilteillä ihmisillä ei välttämättä ole hyviä käytöstapoja. Minä en ole kiltti sanan perinteisessä merkityksessä, hyvätapainen, mutta en ns. kiltti.

ap

Luepas tämä kommenttisi uudelleen ja varsinkin tuo viimeinen kappale. Hieman paistaa läpi tuo oma "paremmuutesi".

Minäkin olen ystävällinen ja heitän juttua työkavereiden & asiakkaiden kanssa. Hymyilen 90% päivästä jne. Mutta en silti ajattele heti kaikkien olevan minuun ihastuneita vaikka minulle takaisin vitsaillaan ja naureskellaan jne.

Jos sä vaan luulet? Jos se vaan ajattelee, että sun kanssa voi vähän heittää läppää työpäivän aikana kun kukaan muu ei sano mitään. Ehkä sillä on tylsää.



Tai sitten se luulee, että sä olet niin miestä vailla, että hänkin kelpaisi.

Kyse ei nyt ole yhdestä siivoojasta, ei yhdestä Pablosta eikä yhdestä Reijosta. Vaan monista, monista tilanteista.

Todellakin tunnistan ystävällisyyden, mutta tunnistan myös sen, missä raja menee. Onko kohteliaisuutta hinkata jalkaa pöydän alla minun reiteeni, onko kohteliaisuutta huohottaa niskaan, onko kohteliaisuutta ehdotella sopimattomia? Ja vain sen vuoksi, että olen hymyillyt ja sanonut HUOMENTA?

Teillä nyt taas mopo karkasi käsistä. Mammoilla taitaa olla liian tylsä kesä :)

ap

Kas miksei kukaan tule huohottamaan mun niskaan tai hinkkaamaan mun reittä viakka minäkin olen hymyillyt ja sanonut huomenta ja ehkä muutaman muun sanan lisää??!!!

Ja mikään susirumakaan en ole ainakaan siitä päätellen, mitä kommenttia saan esim. kun olen baari-iltaa viettämässä.

Mutta mistä sä tiedät vaikka se äijä koittais pokata kaikkea näkemäänsä ja panna kaikkea mikä liikkuu?



Minä en ole erityisen kaunis tai muutenkaan erinomainen. Silti mullekin tulee vastaavia tilanteita aika usein, että joku pervo yrittää minua siinä missä ketä tahansa muutakin. Ja ajattele, että mä olen vaan tämmönen ihan tavis 36v 173cm ja 76kg läski.

10 kiloa pamahti ja ikävuodetkin teki tehtävänsä ja muutin näkymättömäksi.



Nyt olen saanut lähes kaikki pois ja alkanut vähän tällätä naamaa taas. Huonekalukaupassa varastopoika ehdotti, kun testasin tuolin istuvuutta, että hänpä tulee syliin, niin testataan kunnolla ja myyjääkin niin nauratti. Ajattelin olevani piilokamerassa, mutta ehkä kadonneet kilot toivat minut näkyväksi jälleen. Vastaavia tilanteita on nyt ollut muitakin. (tosin av-mammat tietäisivät varmasti, ettei ole, olen vain tulkinnut ne väärin)



Ihan terveysmielessä laihdutin, mutta flirttailu palasi elämääni

terv 42v, 3 lapsen äiti + hieman elähtänyt blondi, joka hymyilee ja tervehtii ihmisiä mielellään, vaikka se ei aina viisasta ole

Kai teistä jokainen oikeasti tietää, millä tavalla ihastuminen muuttaa ihmisen käytöstä. Kyllä vastapuoli huomaa sen muutoksen ja on sitten siitä joko ihastuksissaan tai ihmetyksissään, kuten ap tai minun mieheni.



Naisilla suhteen (yksipuolisen) muuttumisen huomaa parhaiten vaatetuksesta, meikistä ja kampauksesta. Kun nainen alkaa tulla toistuvasti tapaamisiin aiempaa selvästi mietitymmissä asuissa, tukka aina vastapestynä ja huulikiilto huulilla, on miehen syytä varoa eleitään ja sanojaan, ellei halua seuraavaksi treffeille. Samoin jos nainen kumartuu toistuvasti tapaamisen aikana niin, että rintavako ja -liivit näkyvät tai tulee lähelle ja tarjoaa kaulaansa ikään kuin haisteltavaksi, ei kyse ole aina sattumasta.



Miehillä varmaan juuri partavesi kertoo paljon - muitakin merkkejä toki lienee, kuten ap kertoi.



Harvoin vedän kateuskorttia esiin, mutta te olette kuulkaa likat katellisia, ja siksi ette muka ymmärrä!



Minä tiedän täysin, mistä ap puhuu, vaikka olenkin tavallinen, arkipäiväisen näköinen nainen. Eikä miehenikään mikään adonis ole, ainoastaan kiva ja ystävällinen.



t. sen miehen vaimo, johon ihastutaan töissä

Kai teistä jokainen oikeasti tietää, millä tavalla ihastuminen muuttaa ihmisen käytöstä. Kyllä vastapuoli huomaa sen muutoksen ja on sitten siitä joko ihastuksissaan tai ihmetyksissään, kuten ap tai minun mieheni.

Naisilla suhteen (yksipuolisen) muuttumisen huomaa parhaiten vaatetuksesta, meikistä ja kampauksesta. Kun nainen alkaa tulla toistuvasti tapaamisiin aiempaa selvästi mietitymmissä asuissa, tukka aina vastapestynä ja huulikiilto huulilla, on miehen syytä varoa eleitään ja sanojaan, ellei halua seuraavaksi treffeille. Samoin jos nainen kumartuu toistuvasti tapaamisen aikana niin, että rintavako ja -liivit näkyvät tai tulee lähelle ja tarjoaa kaulaansa ikään kuin haisteltavaksi, ei kyse ole aina sattumasta.

Miehillä varmaan juuri partavesi kertoo paljon - muitakin merkkejä toki lienee, kuten ap kertoi.

Harvoin vedän kateuskorttia esiin, mutta te olette kuulkaa likat katellisia, ja siksi ette muka ymmärrä!

Minä tiedän täysin, mistä ap puhuu, vaikka olenkin tavallinen, arkipäiväisen näköinen nainen. Eikä miehenikään mikään adonis ole, ainoastaan kiva ja ystävällinen.

t. sen miehen vaimo, johon ihastutaan töissä

Entäs ne, jotka käyttävä ilman ihastumista muutakin kuin Tarjoustalon rytkyjä ja Niveaa?

ei ole osaa eikä arpaa tässä. :) Kerroit olevasi kaunis nainen, saat huomiota. Saatat olla myös mukava ihminen siihen päälle. Hauskaa seuraa.

Itse en ole kaunis, tavallinen, mutta aina on ollut mies seuraa halutessani, se on se hauska persoona :)

Jotkut miehet voisivat oppia että kaikki eivät flirttaile heidän kanssaan.



Itse olen baarimestari ja nykyään tuntuu että asiakkaat luulevat sitä asiakaspalvelua (ystävällisyyttä yms.) flirttailuksi. Yksi nainen heitti minua tuopilla kun luuli että yritän iskeä hänen miestään.



Sitten on muutama tapaus tullut juttelemaan minulle kun olen ollut vapaalla. Eräs näistä sitten meinasi tosissaan käydä päälle kun sanoin että en ole kiinnostunut ja että asun mieheni kanssa yhdessä ja meillä on lapsia.

Sanoi että olen kuulemma töissä lähettänyt hänelle sellaisia signaaleja.



Pitäisiköhän tästä lähtien sanoa kaikille asiakkaille heti ensimmäisenä että olen varattu ja en yritä iskeä teitä vaikka ystävällinen olenkin..

Kyllä se joka päivä huoliteltukin keksii keinonsa viestiä miehelle, että olisi valmis tapaamaan muutenkin kuin työn merkeissä.

osaat myös luovia ulos kiusallisista tilanteista.



Kummallista miten tähän ketjuun onkin näin monta hyväkäytöksistä hymyilevää kaunista suomalaisnaista löytynyt, kun yleensä heitä esiintyy vain ulkomailla.



Mikähän minussa on vikana kun aina saan hymyilevää ja iloista palvelua, niin nuoret kuin vanhemmat kahvilanmyyjä/tarjoilijanaiset, siis NAISET hymyilevät ja vitsailevat kanssani, nuoret levykaupan myyjänaiset ja -miehet puhuvat asiallisesti ja hymyilevät? Autokaupassakin keski-ikäiset miehet ovat ystävällisiä, jopa autokorjaamosta olen saanut hyvää palvelua??

Kai teistä jokainen oikeasti tietää, millä tavalla ihastuminen muuttaa ihmisen käytöstä. Kyllä vastapuoli huomaa sen muutoksen ja on sitten siitä joko ihastuksissaan tai ihmetyksissään, kuten ap tai minun mieheni.

Naisilla suhteen (yksipuolisen) muuttumisen huomaa parhaiten vaatetuksesta, meikistä ja kampauksesta. Kun nainen alkaa tulla toistuvasti tapaamisiin aiempaa selvästi mietitymmissä asuissa, tukka aina vastapestynä ja huulikiilto huulilla, on miehen syytä varoa eleitään ja sanojaan, ellei halua seuraavaksi treffeille. Samoin jos nainen kumartuu toistuvasti tapaamisen aikana niin, että rintavako ja -liivit näkyvät tai tulee lähelle ja tarjoaa kaulaansa ikään kuin haisteltavaksi, ei kyse ole aina sattumasta.

Miehillä varmaan juuri partavesi kertoo paljon - muitakin merkkejä toki lienee, kuten ap kertoi.

Harvoin vedän kateuskorttia esiin, mutta te olette kuulkaa likat katellisia, ja siksi ette muka ymmärrä!

Minä tiedän täysin, mistä ap puhuu, vaikka olenkin tavallinen, arkipäiväisen näköinen nainen. Eikä miehenikään mikään adonis ole, ainoastaan kiva ja ystävällinen.

t. sen miehen vaimo, johon ihastutaan töissä

Entäs ne, jotka käyttävä ilman ihastumista muutakin kuin Tarjoustalon rytkyjä ja Niveaa?

että töihin mennään tukka puhtaana ja huulikiiltoa laittaneena, harvoin lähden töihin myös miettimättä mitä laitan päälleni, kaiken lisäksi olen hoitoalalla ja vaihdan vaatteet ennen töitä.

Ja ongelmaa lisää se, että hyvätapaiseksi kasvatettuna en oikein osaa sivaltaa takaisin tällaisissa tilanteissa, vaan mietin jälkeenpäin, että "olisinpas sanonut sille näin".



Arvattavasti vaikeuksia tuotti taannoin opiskeluaikana se, kun olin töissä asiakaspalvelussa, johon toki kuuluu tietty ystävällisyys asiakkaita kohtaan. Seurasi jokapäiväistä flirttiä (OK, osaan ottaa huumorillakin), olemukseni kommentointia ja jotkut raukat ihan tosimielelläkin pyytelemässä töiden jälkeen treffeille. (Uskomatonta!)



Jokaisessa ns."oikeassa" työpaikassani olen kohdannut näitä kopiohuoneperverssejä. Pyydellään pikkujouluihin ja odotellaan innolla hitaita. Yöks!



Kadulla olen alkanut katselemaan varpaitani enkä vastaantulijoita, sillä ahdistaa hihassaroikkujat. En katso enää ketään silmiin. Kierrän työmaat ja terassit kaukaa. Vihaan känniläisiä, jotka vonkaavat. Ja kun koitat loukkaamatta kieltää, ei mene perille. Lopuksi huudetaan perään huoraa.



Ja nyt joku kommentoi tietysti niin, että kaikki on omaa vikaani, näytän varmaankin viiden sentin prostituoidulta ja saan huomiota sen vuoksi. Päinvastoin - mietin joka päivä vaatekaapillani, mitä voin pukea, että näytän mahdollisimman siveältä ja tavalliselta. Ahdistaa!

mikä on ap:n kirjoituksen pointti?



Jotenkin paistaa läpi se, että voi kun on niiiiin inhottava tilanne ja hän ei millään haluaisi kenenkään huomiota mitenkään ja muut ovat vaan kateellisia.



ja jos joku vähän epäilee, että onko ap varma, että miehet aina on ihastuneita, niin heti muut on kateellisia. Jos aistii niin hyvin ihastumisen merkit, niin kyllä pitäisi osata säätää vähän sitä käytöstä, että toinenkin sitten himmailee omaa käytöstään. Eli ei niin innokkaasti huutele huomenta ja muuta vaikka noin yleensäkin ystävällinen olisikin.