Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisen tyttösi antaisit muuttaa poikaystävän luokse asumaan?
21.07.2010 |
Tai toisinpäin, minkä ikäisen pojan antaisit muuttaa tyttöystävän luo asumaan?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidänkin suvussa on aina toimittu juuri näin; kasvatamme lapsemme noudattamaan perinteisiä arvoja ja kunnioittamaan perhettä:
ennen avioliittoa ei yhteen asumaan.
mutta ku halusin niin paljon pois kotoa niin sain sitte lähteä sopivan asunnon löytämisen takia marraskuussa kun olin 17 ja helmikuussa täytin 18 :)
kun olin 15v kun peruskoulu loppui ja lähellä ei ollut jatkokoulutusmahdollisuuksia. Siis jos äitini olisi ollut samanlainen kuin tuo yksi tuolla, että kotoa ei saa muuttaa missään nimessä ennen kuin on 18v.
Muutin 15 v. kotoa ja hyvin on mennyt. Muutin kyllä yksin asumaan kun menin lukioon. En siis poikaystävän luo.
Mitään ikärajaa en voi sanoa oman tytön kohdalla, koska sen näkee, millainen tytöstä kasvaa. 18 v. jälkeen minulla ei olisi kyllä sanomistakaan mihinkään asiaan.
Ja aina ne vanhempien kiellot ei auta. Nimittäin serkkutyttöni asui muutaman vuoden salaa vanhemmiltaan avoliitossa kun ei uskaltanut kertoa vanhoillisille vanhemmilleen sitä. Me kaikki muut tiesimme ja vähän nauratti kun tytön äiti häissä niin selitti hurskaana, että kuinka meidän tyttö se muuttaa miehen kanssa vasta nyt yhteen kun heidät vihitään. Aika villiä opiskelijaelämää ehtivät viettää ennen vihkimistään avoliitossa opiskelijabileineen kaikkineen:)
Itse lähdin 16v.
Olin kyllä sen verran lapsekas vielä, että olisi ollut ehkä parempi pysyä kotona.
Toisaalta kotona taas oli sen verran epävakaat oltavat, että oli ehkä ihan hyvä, että pääsin pois.
Ihmettelin jo tuolloin, että miten jotkut ikätoverini vaikuttivat niin paljon kypsemmiltä kuin minä.
Ehkä heillä oli paremmat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ett minkäikäisii sun lapset nyt on?
Oliko kysymys siitä, minkä ikäisenä saa muuttaa POIS KOTOA (asumaan yksin tai esim. opiskelija-asuntolaan)
vai
siitä, minkä ikäisenä saa muuttaa YHTEEN MIEHEN KANSSA (jolloin seurustelu muuttuu vakavammaksi suhteeksi ja tuloksena on suurella todennäköisyydellä lapsi...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsenvuotiaana mielestanne lapsi on hadintuskin kouluvalmis, lukemaan opettelemisella ei ole mikaan kiire ja tapojakin ehtii viela oppia.
Kymmenen vuoden kuluttua sama lapsi on kypsa muuttamaan miehen kanssa yhteen ja tulemaan vanhemmaksi.
Onko Suomalaisilla joku "warp speed" geeni jota muilla ei ole?
En myoskaan ymmarra miksi teita kuohuttavat muiden kulttuurien lapsiavioliitot kun kuitenkin suomalaiset tytot ovat seksuaalisesti aktiivisia jo 12-13 vuotiaina ilman avioliiton turvaa.
Itse muutin myös, koska täällä ei ollut koulumahdollisuutta.
Tai olisi, lukio.
Mutta koska vanhempani eivät halunneet pakottaa minua lukioon, päästivät minut opiskelemaan haluamaani alaa. Mieluummin asumaan miehen kanssa kuin yksin.
Mies oli tällöin 19 vuotias ja olimme seurustelleet 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ennen olen minä vanhempana vastussa, sen jälkeen saa mun puolesta olla valmis ja vapaa.
Seitsenvuotiaana mielestanne lapsi on hadintuskin kouluvalmis, lukemaan opettelemisella ei ole mikaan kiire ja tapojakin ehtii viela oppia.
Kymmenen vuoden kuluttua sama lapsi on kypsa muuttamaan miehen kanssa yhteen ja tulemaan vanhemmaksi.
Onko Suomalaisilla joku "warp speed" geeni jota muilla ei ole?
En myoskaan ymmarra miksi teita kuohuttavat muiden kulttuurien lapsiavioliitot kun kuitenkin suomalaiset tytot ovat seksuaalisesti aktiivisia jo 12-13 vuotiaina ilman avioliiton turvaa.
Esikoulu alkaa Suomessa sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6 vuotta.
Suomessa on tasa-arvo, nainen ei ole alistetussa asemessa, naimisiin ei tarvitse mennä 12 vuotiaana, elintaso on hyvä, ruokaa riittää perhekunnissa.
Täysi-ikäisyys alkaa 18 vuotiaana, jolloin pois muutto olisi suotavaa.
Alaikäistä en päästäisi kotoani, en voi mitenkään suojella häntä ja juridinen vastuu on 18 vuotiaalla itsellään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16 kun muutin mieheni kanssa yhteen. Nyt ollaan jo 4 vuotta omillamme asuttu ja molemmat käy töissä :) Rahasta oli tietysti tiukkaa opiskeluaikoina. Vuokran jälkeen käteen jäi rahaa 170 euroa muuhun elämiseen kuukaudessa... Eli ei sillä paljoa juhlinut. Eli riippuu todella paljon lapsesi rahankäyttö tavoista onko valmis muuttamaan omilleen :) Jos osaa olla järkevä kuluttaja ja luopua ylimääräisistä mukavuuksista niin antaisin jo 16 vuotiaana muuttaa pois.
Itse en koskaan ole vielä tarvinnut vanhemmiltani rahallista tukea asumiseeni. Jotain lamppuja ja sohvan ovat tainneet ostaa minulle ja miehelleni lahjaksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ainakin esikoisen kohdalla oli. Tytär ei ollut tarpeeksi kypsä ennen täysi-ikäisyyttä huolehtimaan asioistaan. Lisäksi "se" poikakaveri oli nuorisorikollinen ja syrjäytynyt.
Tosin olen sitä mieltä, että oli sitten tyttö tai poika, olis silti hyvä oppia ensin elämään itsekseen. Vasta sen jälkeen avoliitto...
Naimisiin voi kai mennä alaikäisenäkin jollain erityisluvalla. ennen avioliittoa ei yhteen asumaan.
Miten nuoret voivat tutustua toisiinsa kunnolla jos eivät pääse elämään arkea yhdessä? Minusta on pelkästään hyvä, että ajat ovat muuttuneet ja yhteen voi ja kannattaa muuttaa ennen avioliittoa.
Kantanne kuulostaa kovin vanhoilliselta. Oletteko myös sitä mieltä, että avioero on "syntiä"? Kuinka voitte asettaa lapsenne näin hankalaan tilanteeseen, että ette anna mahdollisuutta kokeilla elämää itsenäisesti ennen radikaalia ratkaisua eli naimisiin menoa? Oletteko tyytyväisiä jos lapsenne menevät sitten naimisiin ihan vaan teitä tyydyttääkseen?
Lapseni tietävät, että vanhempien tulot vaikuttavat heidän opintotukeensa.
Sen nuorempaa en päästäisi vielä muuttamaan ainakaan pysyvästi pois kotoa, ja sen jälkeenhän minulla ei tietenkään mitään sananvaltaa olisikaan.
Lapseni tietävät, että vanhempien tulot vaikuttavat heidän opintotukeensa.
Siis mies olisi esim. 25v ja säännölliset tulot ja elättäisi myös tyttösi?
Naimisiin voi kai mennä alaikäisenäkin jollain erityisluvalla. ennen avioliittoa ei yhteen asumaan.