Aikuinen tytär ei ota neuvoja vastaan
Hän siis valittaa kuinka ei jaksa mitään.
Mitä voisin sanoa hänelle että hän edes hieman näkisi positiivista elämässä?
Työ,siivous,ei jaksa liikkua,ei oo ruokahalua. Tyrmää mun kaikki neuvot "ei toi auta,ei yos oo järkee"
Kommentit (13)
Anna olla. Et voi väkisin. Tarvitsee itse sen pohjakosketuksen ja herätyksen.
Ihan ensin rautakuurille, vaikka arvot näyttäisivät "normaalia".
Jos hän on masentunut?
Minulla on psykiatrin mukaan akuutti ahdistushäiriö ja keskivaikea masennus. Minkään tekemisestä ei tule mitään. Pää on täynnä katalia ajatuksia, joten ei sinne enää mahdu sen enempää työ- kuin kotiasiatkaan.
Asiakkaat valittaa, pomo uhkailee ja vaimo valittaa. Ruoka ei maistu ja olen laihtunut jo kohta kymmenen kiloa, Yritän syödä, mutta ruoka vain pyörii suussa ja nieleminen on vaikeaa. Koko ajan meinaa vain itkuun pillahtaa ilman mitään syytä.
Ensi viikolla on onneksi uusi aika psykiatrille.
Jos ei neuvot kelpaa niin anna olla. On aikuinen.
Sano että lakkaa ruikuttamasta ja tyytyy oloonsa kun ei neuvot kelpaa, tai etsii terapeutin.
Kaikenmaailman neuvot oon antanut mutta tyrmää kaiken.
Tässä vinkkini:
- murehdi vain niistä mihin voit vaikuttaa
- ota vitamiineja
- siivoa 5min
- jos työt ei kiinnosta etsi uusi
Tässä siis muutama. Hänellä on aiemmin ollut masennuslääke mut ei ollut apua. Ap
Selviämisleiri autiolle saarelle. Jos sieltä selviää, arkipäivän jaksamisongelmat eivät tunnu enää missään.
mitä jos hän ei kaipaa SINULTA neuvoja vaan ymmärrystä. Olet hänen äitinsä, kuten itsekin sanoit etkä terapeutti. Kokeile huviksesi mitä tapahtuu jos sanot että
-kuulostaapa rankalta, ymmärrät jos väsyttää
-minun kanssani ei tarvitse jaksaa, tule tänne ja ole lapseni
-onko jotain mitä voin tehdä puolestasi? jos ei niin ollaan vaan yhdessä ja juodaan teetä
-muistatko kun olit pieni ja tehtiin asiaa x? olisiko sinusta mukavaa jos nyt tehtäisiin niin
-vaikka nyt tuntuu ikävältä niin mitään pahaa ei tapahdu. kaikki on hyvin. tämäkin menee ohi
Vierailija kirjoitti:
Selviämisleiri autiolle saarelle. Jos sieltä selviää, arkipäivän jaksamisongelmat eivät tunnu enää missään.
Oi jopas nyt hurjan murjaisit.
Vierailija kirjoitti:
mitä jos hän ei kaipaa SINULTA neuvoja vaan ymmärrystä. Olet hänen äitinsä, kuten itsekin sanoit etkä terapeutti. Kokeile huviksesi mitä tapahtuu jos sanot että
-kuulostaapa rankalta, ymmärrät jos väsyttää
-minun kanssani ei tarvitse jaksaa, tule tänne ja ole lapseni
-onko jotain mitä voin tehdä puolestasi? jos ei niin ollaan vaan yhdessä ja juodaan teetä
-muistatko kun olit pieni ja tehtiin asiaa x? olisiko sinusta mukavaa jos nyt tehtäisiin niin
-vaikka nyt tuntuu ikävältä niin mitään pahaa ei tapahdu. kaikki on hyvin. tämäkin menee ohi
Olen sanonut että ymmärrän, että on rankkaa. Mutta haluan myös toki puskea häntä eteenpäin ja kertoa miten itse olen selvinnyt vastaavasta. Ap
Höpön pöpön, montaks sää hassuli vielä kyhäät näitä tänään?
Remmiä