Lue keskustelun säännöt.
Huokaus. Vanhempieni välinpitämättömyys surettaa.
20.07.2010 |
Lehdistä saa lukea nättejä tarinoita siitä, miten nykyiset isovanhemmat NIIN paljon auttavat lapsiaan ja rakastavat ja huolehtivat lastenlapsistaan.
Meillä sellaista ei kyllä ole. Vanhempani ovat jo 70-80-vuotiaat, mutta hyvässä kunnossa. Aikaa olisi, mutta kun ei ole sitä mielenkiintoa!
En kaipaa lastenhoitajaa, enkä rahallista apua, mutta edes sitä mielenkiintoa ja läsnäoloa.
Mutta hyvin kuvaavaa oli, että muutimme itse lähelle vanhempiani, mutta he muuttivatkin entiselle kotikonnulleen (josta aikoinaan 1950-luvulla muuttivat pois) Pohjanmaalle, neljän tunnin ajomatkan päähän. Äitini ihan ääni väristen selitti, miten ihanaa on muuttaa sinne, voi sitten olla isän sisarelle apuna ja lukea tälle ääneen, kun tädillä on silmät jo kaihin runtelemat...
Juu, onhan se hienoa, että auttaa. Mutta entäs me, miksei koskaan meistä piitata.
Ok, tiedän, tämä kuulostaa lapsen ruikutukselta, mutta eikö perheen sisällä pitäisi välittää ja huolehtia ensisijaisesti niistä lähimmistä? Nyt jatkossa emme näe isovanhempia enää kuin hyvä jos kerran vuodessa.
Surettaa - mutta vanhemmilleni en aio tietenkään mieltäni osoittaa, antaa heidän toteuttaa omia unelmiaan. Niin he tekevät joka tapauksessa uhraamatta ajatustakaan lapsilleen tai lapsenlapsilleen.
Kommentit (51)
Todella ikävää tuo välinpitämättömyys. Itsellä vähän samankaltaisia kokemuksia, kun oma isäni toteuttaa itseään asumalla ulkomailla eläkkeelle jäätyään, eikä pyynnöistä huolimatta tule katsomaan tyttärensä tytärtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanhemmat osoittaisivat mieltään lasten huonon käytöksen tmv. takia ja eivät siksi kävisi. Meilläkin mun vanhemmat on tuon ikäisiä kuin ap:llä ja heitä ei saa millään liikkeelle, muilla retkillä käyvät kyllä yllin kyllin, teatterissa ja muualla. Se on aina niin että meidän pitäisi mennä heille, vaikka me ollaan työssäkäyviä ihmisiä ja lapsilla on jo harrastuksensa. He eivät jostain syystä halua pk-seudulle, vaikka tarjoutuisimme jopa hakemaan ja viemään takaisin. Se on aina niin että meidän pitäisi reissata.
Vastaavasti appivanhemmat valitsivat kesäkaudet joko moottoripyörällä ulkomailla matkustellen tai Välimerellä purjehtien. Sieltä on sitten tullut kortti pari kesässä, hehkutusta miten hienoa on ja miten kauhea ikävä on. Talvella on sitten omat harrastukset ja menot kotimaassa. No jos olisi oikeasti ikävä, niin pitääkö sinne reissuille lähteä ja olla poissa niin pitkiä aikoja kerrallaan. Nyt lapsenlapset ovat jo isompia, eikä heitä kiinnosta lähteä isovanhempien luo enää kun on muutakin tekemistä. Mielestäni siis itse aiheutettua vieroittumista isovanhempien taholta.
Ja mekin ollaan selvitty ilman rahallista ja lapsenhoitoapua emmekä olisi enempää kuin läsnäoloa vailla.
Kovasti työtä tekevän useampilapsisen perheen elämä on ihan riittävän rankkaa ilman reissaamistakin.
Mahtaisko siihen olla hyvä syy? Miten olet itse kohdellut äitiäsi?
Saat vaan kymmeniä haukkuja siitä miten odotat ilmaista lapsenpiikaa ja pahan mielen.Mä kyllä ymmärrän sua. Ei meilläkään lapset kiinnosta mummoa pätkän vertaa. Ei edes synttärikortin verran.
Katsos, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Pätee molemmin puolin.
että vanhemmat osoittaisivat mieltään lasten huonon käytöksen tmv. takia ja eivät siksi kävisi. Meilläkin mun vanhemmat on tuon ikäisiä kuin ap:llä ja heitä ei saa millään liikkeelle, muilla retkillä käyvät kyllä yllin kyllin, teatterissa ja muualla. Se on aina niin että meidän pitäisi mennä heille, vaikka me ollaan työssäkäyviä ihmisiä ja lapsilla on jo harrastuksensa. He eivät jostain syystä halua pk-seudulle, vaikka tarjoutuisimme jopa hakemaan ja viemään takaisin. Se on aina niin että meidän pitäisi reissata.
Vastaavasti appivanhemmat valitsivat kesäkaudet joko moottoripyörällä ulkomailla matkustellen tai Välimerellä purjehtien. Sieltä on sitten tullut kortti pari kesässä, hehkutusta miten hienoa on ja miten kauhea ikävä on. Talvella on sitten omat harrastukset ja menot kotimaassa. No jos olisi oikeasti ikävä, niin pitääkö sinne reissuille lähteä ja olla poissa niin pitkiä aikoja kerrallaan. Nyt lapsenlapset ovat jo isompia, eikä heitä kiinnosta lähteä isovanhempien luo enää kun on muutakin tekemistä. Mielestäni siis itse aiheutettua vieroittumista isovanhempien taholta.
Ja mekin ollaan selvitty ilman rahallista ja lapsenhoitoapua emmekä olisi enempää kuin läsnäoloa vailla.
Kovasti työtä tekevän useampilapsisen perheen elämä on ihan riittävän rankkaa ilman reissaamistakin.
Mahtaisko siihen olla hyvä syy? Miten olet itse kohdellut äitiäsi?
Saat vaan kymmeniä haukkuja siitä miten odotat ilmaista lapsenpiikaa ja pahan mielen.Mä kyllä ymmärrän sua. Ei meilläkään lapset kiinnosta mummoa pätkän vertaa. Ei edes synttärikortin verran.
Katsos, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Pätee molemmin puolin.
ja tutustumaan samalla isäsi uuteen elämään.
läheisriippuvaisia pässejä!
"lastenlapset siellä jossain vaalivat lämmintä kuvaa poissaolevista isovanhemmistaan..."
Hei haloo. Joissain suvuissa isovanhemmat asuvat toisella puolella maapalloa, eikä se ole ongelma tai estä läheisyyttä tai suhteiden muodostumista. Kyse on ihan jostain muusta! Pistäkää skype ja tietsikat ja lapsenne voivat vaikka joka päivä jutella ja katsella isovanhempien kanssa.
Ongelma ei ole etäisyys, ELLEI sitten ole kyse lastenhoito yms avusta ja siitähän ei ap:n mukaan missään tapauksessa ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutitte viereen ja oletitte saavanne ilmaista apua vuorokauden ympäri? Missä ulkomailla te asutte, kun Pohjanmaalle pääsee vain kerran vuodessa?
Kun me muutettiin ulkomaille, äitini (täysin terve ja reipas eläkeläinen) ainoa huolenaihe on, miten hän nyt sitten pärjää. No hyvin näytti pärjäävän, ei tullut meille kirveelläkään käymään ja meidän käydessä 2 krt/vuodessa kauhea syyllistäminen ja valitus, miten me ei ehditä olla hänen kanssaan muutamaa päivää enempää. Ymmärrystä ei riitä siihen, että on muitakin läheisiä tavattavana ja asioita hoidettavana niinä kertoina kun Suomeen pääsee. Samoin appivanhemmat tulivat käymään vasta kun poikansa maksoi matkan ja koko reissun ajan appi ranisi, miten kaikki on pielessä, asiat eri tavalla, politiikka perssiistä ja puhutaan väärää kieltäkin (= kieltä, jota appi ei osaa). Siihen oli pakko sanoa, että kyllä me tietääkseni edelleen ihan selvää suomea puhutaan.
sulla on joko nuoret tai muuten harvinaislaatuiset isovanhemmat, jos he 80-vuotiaina opettelevat käyttämään tietsikoita ja skypeä. Mun äiti on 80 ja osaa lukea tekstarit, mutta ei lähettää niitä itse, vaikka on opetettu, ja opetettu, ja opetettu...
läheisriippuvaisia pässejä!
"lastenlapset siellä jossain vaalivat lämmintä kuvaa poissaolevista isovanhemmistaan..."
Hei haloo. Joissain suvuissa isovanhemmat asuvat toisella puolella maapalloa, eikä se ole ongelma tai estä läheisyyttä tai suhteiden muodostumista. Kyse on ihan jostain muusta! Pistäkää skype ja tietsikat ja lapsenne voivat vaikka joka päivä jutella ja katsella isovanhempien kanssa.
Ongelma ei ole etäisyys, ELLEI sitten ole kyse lastenhoito yms avusta ja siitähän ei ap:n mukaan missään tapauksessa ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat on mieletön rikkaus lapsenlapsille. Siinä saadaan aivan erilaista kokemusta suvusta ja perheyhteydestä. Lisäksi jopa lastenhoitoapu/lastenlasten kanssa oleskelu on mieletön välittämisen osoitus omille lapsilleen.
En ymmärrä tätä välinpitämätöntä suhtautumista sukulaisiin ja oman etäisyyden ja perheen rajojen ylläpitoa. Joku tuolla laittoi, että niin metsä vastaa, kun sinne huutaa. Niin se todellakin on. Jos ei jaksa välittää lastenlapsistaan ja lapsistaan, eivät nämäkään välttämättä koe suureksi velvollisuudeksi käydä katsomassa vanhainkodissa. Jokaisella saa olla oma elämä, mutta rikkaus on isossa perheessä, jossa jokaisen kuulumisilla on väliä.
Me olemme niin onnekkaita, kun molemmat isovanhemmat ovat aktiivisesti lastemme elämässä mukana, tarjoavat hoitoapua mutta myös kyläilemme joka viikko toistemme luona. Läheiset välit on myös serkkuihin, setiin ja täteihin, joita lapsemme näkevät myös useamman kerran kuukaudessa ja jotka myös tarjoavat hoitoapua tai me tarjoamme sitä heille. Omat isovanhempani olivat paljon läsnä, kun olin alle kouluikäinen mutta muuton jälkeen vieraannuimme. Siksi en heitä näekään kovin usein (pari kertaa vuodessa) mutta vanhempani vierailevat joka toinen viikonloppu, joten kuulumisia kyllä vaihdetaan ja soitellaan. Omat serkkuni tapaavat heitä usein, koska asuvat samalla paikkakunnalla.
Tottakai saa pitää omaa perhettään tärkeimpänä ja nähdä sukulaisia välillä vähän harvemmin. Mutta kyllä on tärkeää myös sitten ottaa yhteyttä, vaikka vaan puhelimitse ja kysellä kuulumisia. Siitäkin jo tulee hyvä mieli.
Mä luulen, että monilla ihmisillä ei vain ole kykyä muodostaa läheisiä ihmissuhteita, ei sitten edes omien lastensa kanssa. Ihmissuhteet ovat velvollisuuksia heille, ei mitään iloa tai onnea tuottavaa.
Monien meidän ikäisten vanhemmat ovat suurta ikäluokkaa. Heidän vanhempansa ovat juuri tulleet sodasta ja sodan kokemukset vielä erittäin tuoreessa muistissa. Jos ei kotoa ole saatu läsnäolon mallia, vaan esimerkiksi kaikki aika menee työntekoon, uurastukseen, niin eihän sitä enää sitten eläkkeelläkään osaa olla.
Jos tunteista ja ajatuksista ei ole koskaan puhuttu, niin ei ole mitään keinoa edes tunnistaa tai käsitellä niitä. Mä en usko välttämättä ap, että et saa tilannetta millään muutettua. Sen kanssa on vaan elettävä ja pyri itse omassa perheessä katkaisemaan tuo etäisyyden kierre.
Mun isä varsinkin tulee tuollaisesta suvusta. Ollaan hyvin etäisiä ja jäyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisriippuvaisia pässejä! "lastenlapset siellä jossain vaalivat lämmintä kuvaa poissaolevista isovanhemmistaan..." Hei haloo. Joissain suvuissa isovanhemmat asuvat toisella puolella maapalloa, eikä se ole ongelma tai estä läheisyyttä tai suhteiden muodostumista. Kyse on ihan jostain muusta! Pistäkää skype ja tietsikat ja lapsenne voivat vaikka joka päivä jutella ja katsella isovanhempien kanssa. Ongelma ei ole etäisyys, ELLEI sitten ole kyse lastenhoito yms avusta ja siitähän ei ap:n mukaan missään tapauksessa ole kyse.
Ihan oikeasti, millaisia lukutaidottomia pässejä tänne sinänsä järkevään keskusteluun on putkahtanut joukkoon!
Minä kyllä olen aivan alusta alkaen esittänyt tuon muualle muuton ESIMERKKINÄ, en ongelman ytimenä.
Miksi sitten luulet, että se on ainoa ongelma tässä?
Olennainen ongelma on mielenkiinnon puute. Ja jos meitä ei kaivata muutettaessa, niin sorry, ei kyllä ole mielenkiintoa skypetelläkään (ja iäkkäät vanhempani eivät muuten edes omista/halua tietokonetta, kännykänkin äiti otti vasta, kun ostin sellaisen hänelle turvallisuussyistä puoliväkisin joululahjaksi, ja nyt hän pitää sitä 90% ajasta kiinni...)
ap
lähisukulaisista, joilla olisi tuolla tavoin oma elämä kuin ap:n vanhemmilla!