pelottavinta/yliluonnollista mitä sinulle on tapahtunut?
Kommentit (425)
Jotain vieraskielistä lappusta esittelevä, vihainen ulkomaalainen mies joka tuli sulkemisaikaan huutamaan naamani eteen. Olin töissä pienessä kahvilassa. Lopulta Googlekääntäjän avulla selvisi miehen etsivän Kelaa joka oli toisella puolella kaupunkia. Koetin neuvoa, muttei ymmärtänyt ja lähti raivoissaan.
Olin 13-vuotias, oli alkukevät niin että maassa oli vielä vähän lunta mutta suurin osa maasta paljaana. Muu perhe oli kyläilemässä mutta minä en mukana kun urheiluharrastuksessa oli ollut jokin tapahtuma.
Olin jo menossa nukkumaan kun olin kuulevinani kaksi kerroksisen omakotitalomme ovelta jonkun äänen, arvelin että perhe olisi tullut kotiin. Mutta sitten olikin täysin hiljaista ja menin katsomaan 2. kerroksessa olleesta huoneeni ikkunasta miksi jäivät ulos. Autoa ja perhettä ei kuitenkaan näkynyt mutta pikatien päässä portilla seisoi mies kasvot talolle päin. Hän varmasti myös näki kun avasin verhot ja katsoin ulos. Hän ei liikahtanutkaan vaan katseli vaan, en tosin nähnyt kasvoja kunnolla kun katuvalot oli hänen takanaan. Pelästyin kamalasti suljin verhot ja sammutin valot.
Odotin vähän aikaa ja yritin kurkkua verhon raosta mikä tilanne on. Siellä hän edelleen oli.
Olin edelleen peloissani ja makasin vain hiljaa sängylläni. En osaa sanoa kauanko aikaa meni mutta katsoin sitten uudestaan. Nyt mies oli kadonnut. Tässä vaiheessa tajusin että ulko-ovi ei taatusti ole lukittuna, ei se koskaan ollut. Niin hiljaa kun voin hiivin portaita alas kuulostelen ettei vaan sisällä ole kukaan. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut ja pääsin ovelle. Jotta sen sai lukkoon pitäisi sitä hieman avata jotta voisi kääntää sen lukittu asentoon (pelkästään avainta kääntämällä ei onnistu). Painoin pääni ovea vasten ja kuuntelin pitkään. Oli täysin hiljaista, avasin oven niin hiljaa ja vähän kuin mahdollista, napsautti oven lukkoon ja vedin sen kiinni. Melkein heti oven sulkeuduttua joku tarttui oven kahvaan sen ulkopuolelta ja koitti avata. Olin ihan sekaisin kauhusta mutta silti täysin hiljaa. Myös oven takana oli pian taas hiljaista.
Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen suurinpiirtein ryömin toiseen huoneeseen kurkistamaan ikkunasta ulos. Piha näytti pimeälle ja tyhjälle. Kunnes sitteim puun vieressä varjossa näin taas sen miehen hahmon ja se tuijotti suoraan minua. Tässä vaiheessa aloin huutaa ka itkeä.
Juoksin takaisin yläkertaan ettei hän näkisi minua ikkunasta, itkin ja huusin. Mitta mitään ei tapahtunut.
Lopulta perhe tuli takaisin kotiin. Hysteerisenä selitin mitä oli tapahtunut ja onneksi minut otettiin vakavasti. Isä haki kellarissa olevasta lukitusta kaapista metsästyskiväärin ja taskulampun ja meni ulos etsimään.
Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin palasi ja sanoit ettei nähnyt mitään, ei edes jalanjälkiä sen puun luona missä olin miehen viimeksi nähnyt katsovan suoraan minua.
Ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse mutta kesti liki 10 vuotta ennenkuin uskalsin seuraavaksi jäädä yksin kotiin illalla
Olin 12 tai 13 ja pidin pakollista ns kuumeetonta päivää koulusta, vanhemmat olivat töissä.
Omakotitalomme olohuoneen ikkunan takana olivat portaat jotka nousivat kuistille ja kuistilta taas johti ovi keittöön. Hiotti kamalasti joten avasin olohuoneen tuuletusräppänän jonka alla makoilin sohvalla ja vaihtelin kanavia. Ja silloin kuulin miten joku nousee portaita! Nousin ja koetin katsoa ikkunasta mutten nähnyt ketään, samassa kuitenkin kuulin miten keittiön ovea koetettiin avata. Kävelin katsomaan ja näin sekä kuulin että kahva todellakin liikkui, pelästyin ja kun en muuta keksinyt niin KOPUTIN agressiivisesti oveen sisäpuolelta. Seuraavaksi kuulinkin jonkun juoksevan portaita alas.
Vanhemmat eivät uskoneet, pitivät kuumehoureena.
Pelottavinta on se että usein kuistilta keittiöön johtava ovi oli lukitsematta, jos joku oli kotona!
Uppista. Onko näkynyt tonttuja tai maahisia?
Yksi sukulainen oli ajanut yöllä autoa ja nukahtanut rattiin, jolloin joku näkymätön oli tarttunut häneen olkapäästä ja huutanut: "Liisa", varo!" Sukulainen vältti täpärästi kolarin kuorma-auton kanssa. Niin, ja autossa ei ollut muita.
Itse olen nähnyt monia enneunia. Teini-ikäisenä olimme purjeveneellä eräässä satamassa ja näin unta, että purjeveneemme vieressä oli ruumis. Uni oli tosi todentuntuinen ja kerroin siitä aamupalalla vanhemmilleni. Samana päivänä meidän laiturimme varrelta vedestä nostettiin hukkunut mies! Osa perhettäni oli todistanut tätä tapahtumaa ja lehdissäkin oli tapahtuneesta.
Olimme menossa ystäväperheelle kylään ja mennessä sanoin vaimolle että odottaakohan ko perheen äiti nyt esikoistaan, jostakin tuli vaan sellainen ajatus. Vaimo sanoi että ehei kyllä hänelle olis jo kerrottu. No pääsimme perille ja siellä nainen kertoi ensitöikseen että on lopettanut tupakoinnin...ja mikäs olikaan syy, nii-in. Vaimo katsoi minua kummallisesti ja ei, minulla ei ollut osuutta asiaan.
Tässä ketjussa on kyllä jotain yliluonnollista, nimittäin vastauksen 1 päiväys on v. 2008, mutta sen jälkeisten (ja aloituksen) 2004.
Joku katsoi makuuhuoneen ikkunasta sisään keskellä yötä ja asun kuudenessa kerroksessa.
Oikeastaan väärän otsikon alle tulee. Ei pelottavaa eikä yliluonnollista omasta mielestäni, mutta jos muut kuulisivat siitä, saattaisivat pitää sellaisena. Itse pidän sitä lähinnä vastenmielisenä ja hulluna.
Eli: Jotain juttuja tungettu jonkun sisään kun on ollut tajuton. Joitain, jotka vaikuttavat vuosia myöhemmin. Eikä kyse siis mistään perinteisestä melan tunkemisesta. Kyseessä tekijöinä useampi tyyppi ja varsin erikoisia asioita ja juttuja. Moni koulutettu ja fiksukin pitäisi tarinaa mt-potilaan horinana, jos kuulisi yksityiskohtia myöten.
Viime aamu-yönä heräsin ja näin, 2 ihmisen hahmoa vierekkäin(ääriviivat vain siis) ennen pelkäsin paljonkin niitä. Nyt vähän keljuttaa kun herää niiden takia. Tietääkö kukaan miksi näitä näkee ?
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverin luona yötä Vantaalla. Oli kesä. Aamulla heräsin erittäin todellisen tuntuisesta unesta. Siinä oli ufomiehiä, jotka oli todella vihamielisiä. Muuta en unesta muista. Ikkunassa ei ollut verhoja ja kun nostin katseeni näin siis kappaleen taivasta ja siellä näkyi ihan totta kiiltävä metallisylinteri, joka pysyi hetken paikallaan ja sitten katosi. Siis katosi puff. Ei lentänyt pois niinkuin lentokone. Tapaus jäi mieleeni. Jotain kahdeksan vuotta myöhemmin ajoin paikallisjunalla paikan ohi ja muisrin tapauksen, katsoin taivaalle ja siellä se oli taas se sylinteri. Ja se katosi samalla tavalla. Myöhemmin ei ole näkynyt enää...
Niitä, Ne on "harmaita" jotka sieppaa ihmisen, ja tainnuttaa jollai tavalla(ottavat näytteitä ja musasoluja, siittiöitä, en tiedä miksi) Eikä ne olekaan hyväntahtoisia. Onko kukaan miettinyt miksi ne tarvii niitä ihmiseltä, tekeekö ne orjia omalle planeetalleen ???? Niitä on kuulemma hyväntahtoisiakin(vihreät)
Vierailija kirjoitti:
K juttu la luettu
Mitä tämä mahtaa tarkoittaa?
Pelottavinta oli säikähtää kummallista haamumaista naisen ääntä jonka kuulin, ääni sanoi jotakin mutta en saanut selvää mitä.
Vierailija kirjoitti:
Olin 13-vuotias, oli alkukevät niin että maassa oli vielä vähän lunta mutta suurin osa maasta paljaana. Muu perhe oli kyläilemässä mutta minä en mukana kun urheiluharrastuksessa oli ollut jokin tapahtuma.
Olin jo menossa nukkumaan kun olin kuulevinani kaksi kerroksisen omakotitalomme ovelta jonkun äänen, arvelin että perhe olisi tullut kotiin. Mutta sitten olikin täysin hiljaista ja menin katsomaan 2. kerroksessa olleesta huoneeni ikkunasta miksi jäivät ulos. Autoa ja perhettä ei kuitenkaan näkynyt mutta pikatien päässä portilla seisoi mies kasvot talolle päin. Hän varmasti myös näki kun avasin verhot ja katsoin ulos. Hän ei liikahtanutkaan vaan katseli vaan, en tosin nähnyt kasvoja kunnolla kun katuvalot oli hänen takanaan. Pelästyin kamalasti suljin verhot ja sammutin valot.
Odotin vähän aikaa ja yritin kurkkua verhon raosta mikä tilanne on. Siellä hän edelleen oli.
Olin edelleen peloissani ja makasin vain hiljaa sängylläni. En osaa sanoa kauanko aikaa meni mutta katsoin sitten uudestaan. Nyt mies oli kadonnut. Tässä vaiheessa tajusin että ulko-ovi ei taatusti ole lukittuna, ei se koskaan ollut. Niin hiljaa kun voin hiivin portaita alas kuulostelen ettei vaan sisällä ole kukaan. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut ja pääsin ovelle. Jotta sen sai lukkoon pitäisi sitä hieman avata jotta voisi kääntää sen lukittu asentoon (pelkästään avainta kääntämällä ei onnistu). Painoin pääni ovea vasten ja kuuntelin pitkään. Oli täysin hiljaista, avasin oven niin hiljaa ja vähän kuin mahdollista, napsautti oven lukkoon ja vedin sen kiinni. Melkein heti oven sulkeuduttua joku tarttui oven kahvaan sen ulkopuolelta ja koitti avata. Olin ihan sekaisin kauhusta mutta silti täysin hiljaa. Myös oven takana oli pian taas hiljaista.
Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen suurinpiirtein ryömin toiseen huoneeseen kurkistamaan ikkunasta ulos. Piha näytti pimeälle ja tyhjälle. Kunnes sitteim puun vieressä varjossa näin taas sen miehen hahmon ja se tuijotti suoraan minua. Tässä vaiheessa aloin huutaa ka itkeä.
Juoksin takaisin yläkertaan ettei hän näkisi minua ikkunasta, itkin ja huusin. Mitta mitään ei tapahtunut.
Lopulta perhe tuli takaisin kotiin. Hysteerisenä selitin mitä oli tapahtunut ja onneksi minut otettiin vakavasti. Isä haki kellarissa olevasta lukitusta kaapista metsästyskiväärin ja taskulampun ja meni ulos etsimään.
Vähän ajan kuluttua hän kuitenkin palasi ja sanoit ettei nähnyt mitään, ei edes jalanjälkiä sen puun luona missä olin miehen viimeksi nähnyt katsovan suoraan minua.Ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse mutta kesti liki 10 vuotta ennenkuin uskalsin seuraavaksi jäädä yksin kotiin illalla
Tämä ei ollut mikään kummitus, vaan verta ja lihaa oleva mies. Onneksi ei päässyt taloonne. Olisi voinut tap paa sut.
Epäröi varmaan tulla sisään sillä ekalla yrityksellä, sillä ei ollut varma, onko talossa ihmisiä vai ei. Siksi teki meteliä eka ovella, johon heräsit ja sitten jäi tarkkailemaan, että syttyykö sisällä valot ja näkyykö liikettä. Ja näkihän hän sinut ja tajusi, että olet yksin kotona. Ei varmaan autojakaan pihassa eikä nähnyt muita ihmisiä ikkunoissa.
Jos et olisi mennyt laittamaan ovea lukkoon, hän olisi tullut sisään. Ties mitä olis käynyt. Sait viimeisellä sekunnilla oven lukkoon, hän oli jo kahvassa kiinni.
hepp