Millainen terve kouluikäinen suomalainen lapsi ei osaa uida?

Muutamia havaintoja lasten uimaanoppimisesta olen tehnyt vuosien varrella. (kokemusta on lasten ja aikuisten uimakouluista, erityisuimakouluista sekä vauvauinnista) Lasten pelot ovat usein opittuja. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sitä pienemmästä eleestä pelko on usein lähtöisin. Esim. vauvalle pelokkaan vanhemman jännittynyt ote ja kauhistuneet silmät. Isommille lapsille jäävät mieleen vanhempien varoitukset, pelottelut ja oma esimerkki. Usein lapset toistavat vanhempiensa sanontoja "en saa tulla syvemmälle koska sinne hukkuu". Erityisesti vaikutusta on sillä miten reagoidaan esim. vedessä kaatumiseen tms. arvaamattomaan tilanteeseen. Säikähtäminen ja vesileikkien lopettaminen siihen paikkaan saa lapsenkin säikähtämään. Omat pelkonsa pitäisi siis pystyä siirtämään sivuun ja näyttää että vesi on miellyttävä ja hauska elementti.



Hukkua voi jo muutaman sentin syvyiseen veteen, siksi lapset tarvitsevat valvontaa aina vedessä ollessaan ja koko ajan!! En jaksa ymmärtää vanhempia jotka kertovat lapsilleen tarinoita näkistä ja vedenpeikoista ja kuvittelevat että pelolla lapsen saa pidettyä rannalla sillä aikaa kun eivät itse jaksa vahtia. Ei kovin kauaskantoista ainakaan uimaanoppimisen kannalta.



Niin kuin aiemmissakin viesteissä on todettu, meitä on monenlaisia. Osa oppii hetkessä, osa tarvitsee vuodenkin säännöllisen harjoittelun. Kyse onkin siitä kuinka paljon nähdään vaivaa. Vedenpelko on vain hidaste ja haaste, ei este! Tavallinen uimakoulu on usein suosituksen mukainen kymmenen kerran (yht.10h) kurssi. Suurimmalle osalle se on liian vähän, tarvitaan useampi uimakoulu. Ja vaikka uimakoulussa oppisikin sen 10m uimaan, tarvitaan jatkossakin vanhempien panostusta. Moni tulee vuoden päästä takaisin kun taito onkin "kadonnut". Samoin katoavat vauvauinnissa opitut hienot taidot jos perhe ei säännöllisesti jatka uintiharrastusta.



On totta, että erityistä tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat sitä usein myös uimaan oppimisessa. Siksi erit.uimakouluja räätälöidäänkin uimaanoppijoiden tarpeiden mukaisiksi. Erit. uimakoulut ovat usein vakiovuorotyyppisiä koko vuoden kestäviä harrastuksia ja altaassa on opettajan lisäksi myös avustajia. Eikä aina tarvita erit.uimakouluakaan, sekin auttaa että uimaopettajalle kerrotaan lapsen erityisistä piirteistä ja oppimisen haasteista. Näinkään kun ei aina tapahdu, eikä opettaja osaa mukauttaa opetusta lapsen tarpeiden mukaiseksi ainakaan ensimmäisillä kerroilla.



Muistan edelleen ilolla perhettä joka pyysi apua lapsensa vedenpelon voittamiseksi. Lapsi oli säikähtänyt vesilelun päältä pudottuaan ja pelkäsi vettä tosissaan. Kävimme yhdessä altaassa säännöllisesti kerran pari viikossa. Puolentoista vuoden päästä lapsi sukelsi pitäen kädestäni kiinni.. Monikohan olisi jo luovuttanut ennen tuota? Tarvitaan viitseliäisyyttä ja sinnikkyyttä.

Riippuu vähän mitä tarkoitat uimataidolla.



Pohjoismaissa uimataidon määritelmänä pidetään seuraavaa: henkilö, joka pudottuaan uimasyvyiseen veteen ja noustuaan pinnalle, osaa uida 200 metriä, josta 50 metriä selällään.



Vuonna 2006 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 80% kuudesluokkalaisista on em. kriteerien mukaisesti uimataitoisia. Saman kyselyn mukaan täysin uimataidottomia kuudesluokkalaisia oli vain 1%. Loput tältä väliltä.



Yli puolet lapsista oppi uimataidon vanhempien tai sukulaisten mukana. Neljäsosa oppi uimataidon vapaaehtoisessa uimakoulussa. Alle kymmenen prosenttia tutkimukseen osallistuvista ilmoitti oppineensa uimataidon koulun uimaopetuksen yhteydessä.



Että kyllä näitä lasten ja nuorten uimataitoasoita on tutkittu ja niihin kiinnitetään huomiota.

Täällä ollaan herätty ongelmaan joka koskee meidän koululaista 3lk. joka ei osaa uida. Pakottaa ei saa mutta onko tässä nyt erittäine pätevä syy laittaa kyseinen poika uimakouluun?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2010 klo 19:18"]

koulussa liikuntatunneilla opetettiin uimaan ainakin 70-80 luvuilla.Jokaisen oli pakko uida/suorittaa 25m merkki.Itse suoritin kasilla uimamaisterin merkin.Ja tosi moni muukin teki niin.Se kyllä oli vapaaehtoista mutta uiminen kuului opetussuunnitelmaan.Ei auttanu ruikutus "menkoista".

[/quote]

Kävin kouluni 1980-luvulla, enkä osaa uida lainkaan. Ei se mitään auttanut että kuului uiminen opetussuunnitelmaan, kun minulle oli niin kauhea kammo veden varaan joutumista kohtaan että en pystynyt ikinä etenemään lastenaltaasta käsipohjaa kahlaamasta. Siellä tosiaan jouduin sitten yläasteellakin vielä menemään käsipohjaa ja kuuntelemaan muiden pilkkaa siitä, mutta ei sitä uimaan oppimaan pysty ihmistä pakottamaan. 

En ole ikinä kokenut uimataidon puutettani suureksi haitaksi elämässäni. Pelastusliivit on keksitty ja harva osaa edes uida niin hyvin että oikeassa hätätilanteessa uisi riittävän pitkän matkan että sillä pelastuisi.

Kehityin normaalisti motorisesti eikä ole add tms. syitä, opin uimaan silti vasta 3 luokalla. Tykkäsin kyllä peuhata vedessä, en pelännyt painaa naamaa veteen, kävimme usein kesällä rannalla yms. mutta jostain syystä uimaan oppiminen meni myöhäiseksi.

Saksassa on lasten pakko osata uida, olikohan 5. luokkaan mennessä, ja heitä myös opetetetaan vuosittain. Ellet osaa, saat liikunnasta käsittääkseni hylätyn ja jäät luokalle.

Lähes kaikki oppivat ja aivan sama tykkäsit vai et, mutta myöhemmin arvostavat varmasti uimataitoa.. Suomessa on aina liian nössöä touhua. 

Poikani oppi uimaan 4v. Hänellä on dyspraksia, joten muu liikunta tuottaa hankaluuksia.Uiminen on lienee hänelle ainoa liikuntamuoto josta hän nauttii ja jossa on todella hyvä.Itse en ole kovinkaan hyvä uimari.En oikein uskalla uida yksin epilepsian vuoksi, mutta  selvisin sentään lähihoitajan tutkinnossa vaadittavasta " hengenpelastus" harjoituksesta.

Jos vanhemmat eivät vie koskaan uimaan, eikä uimakouluun eivätkä vanhemmat itsekään osaa uida, niin on mahdollista etteivät lapsetkaan sitä taitoa itsekseen opi. Koulussa käydään uimassa vaan muutama kerta per lukukausi.

70-luvulla syntyneenä se oli ihan normaalia, ettei ala-astelainen osannut uida kuin matalassa altaassa, missä jalat osui turvallisesti pohjaan. Yläasteella kaikki uskalsivat jo uida syvässäkin altaassa.

Nykyään varmaan lapsiltakin vaaditaan uimataitoa aiemmin ja sen arempikin lapsi oppii jos vaan käydään ahkerasti uimassa ja vanhempi vähän viitsii opettaa alkeita.

Kummipoikani, täysin terve tokaluokkalainen, ei osaa uida. Uimakoulu käyty, sukeltaa kyllä, mutta ei ui. Äiti ei myöskään osaa uida ja on pahasti vesiallas/ merikammoinen.

Sellainen, jota on ylisuojeltu. Ts ei ole päästetty eikä opetettu uimaan vaan pelkäämään vettä ja rantoja (ja vähän kaikkea mahdotonta/mahdollista muutakin). Itse olen ollut sellainen, vaikka äiti oli itse oppinut uimaan keskenään sisarusparven kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="18.07.2010 klo 16:07"]

[/quote]

Mä oon täysin terve mutta muista oppineeni uimaan vasta 9-vuotiaana,10v olin vielä lastenaltaassa. Ei kukaan opettanut ja pelotti että hukun. Nykyisin uin mutta "laitoja" pitkin tai lähellä rantaa poikkisuuntaan. Olo on myös ihan terve,harrastan muuta liikuntaa.:)

Sellainen joka ei ole viettänyt aikaa kesämökillä pienestä asti joka kesä. Minä en ainakaan oppinut uimaan uimakoulussa enkä koulussa. Opin mökillä oleskellessa, 6-vuotiaana aloin kestää pinnalla, eka-tokaluokalla sujui kunnolla. Uimaopetusta on koulussa todella vähän, on suoranainen ihme jos siellä oppii uimaan. Eli vanhempien on itse panostettava lapsen kanssa rannalla tai uimahallissa käymiseen.

En tiedä miten nykyisin, mutta minun lapsuudessani oli uimakoulu sitä, että uimahallissa ne jotka osasivat uida laitettiin isompaan altaaseen jossa yltää kuitenkin jalat pohjaan, ja ne jotka eivät osanneet uida laitettiin altaaseen jossa oli tuskin aikuisen säären puoliväliin asti vettä, uimaan keskenään käsipohjaa.Kumpaakaan ryhmää kukaan ei mitenkään opettanut, saati että olisi kannateltu ja kädestäpitäen liikkeitä opetettu.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2010 klo 16:45"]

Meidän tuttavapiirissä on 10v. poika, joka ei osaa uida. On nyt käynyt kahtena kesänä uimakoulussa ( äidin oli pakko viedä, kun muut alkavat jo naureskella pojalle ) ja nyt uskaltaa jo hieman naamaansa työntää veteen. Säälittää hieman...

[/quote]

Uskon tuohon että monet lasten pelot on vanhemmilta, ei kaikki. Tiedän yhden äidin jolla on tyhmiä pelkoja jotka tuntuvat lähinnä huomion haulta kun niitä aina kovaan ääneen mainostaa. Ja kas kummaa niin on hänen molemmilla lapsillakin. Tosin kun äiti ei ollut paikalla ja poika ei kehdannut pelätä kun muutkaan ei niin helposti pääsi pelosta...

mun lapset ei osaa uida. me ei vaan tykätä käydä uimassa. poden tästä syyllisyyttä.. vanhin tietää miten uiminen tapahtuu, ja osaa uida parisen metriä. sehän ei uimataitoon riitä.  kesän aikana, mikäli kesä on hyvä. pyritään hälle saamaan jonkinlainen uimataito. keskimmäinen taas pelkää vettä. niin paljon, et alkaa oksettaa jos ollaan menossa uimaan. hänkin on nyt kyllä voittanut osan peloistaan, ja pyrimme kesän aikana saamaan jonkinmoisen uimataidon aikaiseksi. nuorin sitten taas on ihan eri maata kuin nämä isommat. hän olisi varmasti oppinut jo pienempänäkin.. osaa uida siis käsikellukkeilla, ja on nyt 6 vuotias. et tässähän näitä syitä. naapurikaupungista löytyy sikakallis uimahalli. ja uimarannatkin on kaikki automatkan päässä. koulusta käyvät ala-asteella uimakoulun joka kestää 5 päivää. muutoin eivät uimassa käy. yläasteella ei ilmeisesti mennä uimaan ollenkaan.

siis uimataidon raja on 200 m.. tiedä sit olenko minäkään uimataitoinen.

Ei meidän täysin terve ekaluokkalainen osaa uida. On kyllä luokkansa parhaita kaikessa sekä liikunnallisesti hyvinkin lahjakas, todella nokkela ja ketterä kaveri kaikin puolin, harrastaa kaikenlaista jalkapallosta telinevoimisteluun. Ei vaan osaa uida siksi, että ei ole hirveästi käyty uimarannoilla tai uimahallissa. Kyse ei ole mistään ylisuojelusta (em. paikkoja siis emme välttele), ei vaan yksinkertaisesti ole tullut meille vanhemmille mieleen, että tuon ikäisen "kuuluisi" osata uida, esikoisesta kun on kyse. Täytyykin siis ilmeisesti tänä kesänä alkaa ihan tarkoituksella käydä uimarannalla!

[quote author="Vierailija" time="18.07.2010 klo 16:15"]

Mieheni lapset eivät osaa uida, ovat kohta jo yläasteiässä. Olemme mieheni kanssa puhuneet vuosia siitä, että lapset on laitettava uimakouluun, mutta lasten äiti ei vie. En tiedä miksi. En voi ymmärtää. Olemme katsoneet heitä lähellä olevat uimakoulutkin valmiiksi, ilmoittautumisaikoineen ym, mutta ei. Lapset asuvat niin kaukana meistä, ettemme me voi asiaa hoitaa, varsinkin, kun uimakoulussa olisi hyvä käydä vaikka useampana vuotenakin.

Emme ymmärrä äitiä tässä suhteessa. Nyt lapset ovat esiteinejä, eivätkä varmaan enää edes suostu uimakouluun, eikä sen ikäisille juurikaan alkeisopetusta järjestetä. Kauhean surullista ja pelottavaa.

[/quote] Miksi ette itse opeta niitä  uimaan?Naurettavaa äidin syyllistäminen, kun tuo ei ole ainoa keino.

Omat lapseni ovat oppineet uimaan n. 5-vuotiaina kaikki. Uiminen on opetettava, se on selvä. Vastuu on vanhempien, ei koulun muutaman uintikerran. Ihan hyviä syitä, miksi oppii vasta myöhemällä iällä, on toki paljon. Omista lapsistani yksi on niin allerginen, että häntä ei voi viedä uimahalliin lainkaan. Atooppinen iho menee karmeaan kuntoon siellä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 12:43"]

Sellainen joka ei ole viettänyt aikaa kesämökillä pienestä asti joka kesä. Minä en ainakaan oppinut uimaan uimakoulussa enkä koulussa. Opin mökillä oleskellessa, 6-vuotiaana aloin kestää pinnalla, eka-tokaluokalla sujui kunnolla. Uimaopetusta on koulussa todella vähän, on suoranainen ihme jos siellä oppii uimaan. Eli vanhempien on itse panostettava lapsen kanssa rannalla tai uimahallissa käymiseen.

En tiedä miten nykyisin, mutta minun lapsuudessani oli uimakoulu sitä, että uimahallissa ne jotka osasivat uida laitettiin isompaan altaaseen jossa yltää kuitenkin jalat pohjaan, ja ne jotka eivät osanneet uida laitettiin altaaseen jossa oli tuskin aikuisen säären puoliväliin asti vettä, uimaan keskenään käsipohjaa.Kumpaakaan ryhmää kukaan ei mitenkään opettanut, saati että olisi kannateltu ja kädestäpitäen liikkeitä opetettu.

[/quote]

Väärin. Meillä oli mökki ihan järven rannalla kun olin lapsi, ja siellä järvessä vietettiin kaikki kesät aamusta iltaan koulujen kesäloman ajan, ja jos joskus harvoin oltiin kotona kesäloman aikana eikä mökillä, käytiin sitten me lapset kavereiden kanssa joko lähellä olevassa järvessä "uimassa" tai vähän kauempana olevalla virallisella uimarannalla. Silti en oppinut uimaan, enkä osaa vieläkään. Vettä en pelkää, enkä ole koskaan pelännyt, mutta en oppinut uimaan vaikka vanhemmat opettivat, koulussahan sitä ei ollenkaan opetettu, laitettiin vaan kaikki altaaseen lillumaan ja siellä sai tehdä sitten mitä pystyi ja halusi.