Vihaan lapseni parasta kaveria, jonka vanhemmat ovat ihania
Pännii, että en ole aikoinani tajunnut miten tässä tulee käymään, vaikka kaikki merkit ovat alusta asti olleet ilmassa.
Vanhemmat ovat hyviä ystäviäni ja lapset ovat hyviä ystäviä keskenään, mutta sietämättömämpää, pilalle hemmoteltua, kitisevää, ylimielistä, ilkeää ja tasapainottomampaa pikku-prinsessaa en ole koskaan tavannut. Puhuu kaikille ilkeästi ja ylimielisesti, vinkuu heti jos ei saa kaikkea mitä haluaa, esim. lastani leikkimään samaa leikkiä kuin hän haluaa.
Vanhemmat palvelevat yötä päivää ja ovat niin kovin empaattisia, jos lapsella on puoltakaan sekuntia vähääkää paha mieli. Kakara ei viitsi edes takkia päälle itse laittaa, kun äiti on aina laittanut.
Pikku-prinsessalle tulee syksyllä kova koulu kun ekaluokka alkaa.
Mitä sitten teet työksesi 75? Jos kerran ammattikasvattajat ovat kieroutuneimpia, mutta itse teet työsi lasten kanssa? Oletko itsekin siis kieroutunut?
Enkä minäkään ymmärtänyt sitä kohtaa, että miten ap:n pitäisi löysätä pipoa?
Tottakai rajojen kokeilu on normaalia, ongelmana tässä oli nyt nimenomaan se, että lapsi etsii rajojaan, joita hänelle ei kuitenkaan ole asetettu omassa kodissaan..
En siis ole se ammattikasvattaja, mutta kylläkin hänen kanssaan asioista täysin samaa mieltä. Toki ap:n olisi hyvä ottaa asia puheeksi tytön äidin kanssa, mutta mitä muuta neuvoisita ap:ta tekemään tilanteen ratkaisemiseksi? Vai eikö sinusta tässä ole mitään ongelmaa?