Vihaan lapseni parasta kaveria, jonka vanhemmat ovat ihania

ja se, että aikuinen ihminen edes kehtaa tuntea vihaa pientä lasta kohtaan, on niin julmaa, että voin aivan fyysisesti pahoin.



Minusta teet väärin, ettet kerro näistä tunteistasi lapsen vanhemmille. Nyt näyttää siltä, että mielistelet vanhempia ja julmistelet lapselle.



Mitäpä, jos tyttönen aistii (lapset ovat herkkiä aistimaan, tietäisit, jos sinussa olisi lainkaan ihmistä) vihasi?



On täysin luonnollista, että hän reagoi sinuun halveksien ja väheksyen - ethän toimi kuten aikuiselta ihmiseltä voisi edellyttää.



Hae itsellesi äkkiä apua, sillä tuo vihantunteesi voi saada sinut tekemään vielä lähiympäristössä paljon pahaa.

Yritin puhua lapsen äidille, että omaani ei enää pompoteta, määräillä ja vaadita koko ajan tekemään niin kuin prinsessa haluaa.



Lopputulos: lapsi kuulemma ainoastaan esittää toivomuksia (ja paskat) näin väitti pellavapää itse kirkkain silmin!!! Ja viiden minuutin päästä kun jatkoimme keskustelua, lopulta huusi naama punaisena, että jos olet noin herkkä tai teet asioita joista en pidä, mun täytyy etsiä toinen kaveri. Äiti seisoo perkele vieressä, eikä puutu asiaan. Ihan suoranaista uhkailua.



Omani on ruvennut antamaan periksi, koska toinen niin haluaa. Lahjomista, lepyttelyä ja hirveetä perseen nuolemista, että prinsessalle ei vain tulisi paha mieli. Kun prinsessa tuli meille, niin jo loppui palveleminen siihen.



Eilen tuli sen jälkeen vielä meillä taas aikuisille, jostain ihan asiallisista huomatuksista, että jäkä jäkä. Kerroin, että minullehan ei puhuta noin rumasti. Tuli uudestaan jäkä jäkä. Sitten prinsessa livahti paikalta.



Sietämätön kakara. Ihan sietämätön. Vastustan kaikkea väkivaltaa, mutta selkäsaunan sietäisi saada!



Surullisinta on se, että koen olevani hyökkäävä ja vanhemmat alkavat pitämään minua kaistapäisenä. Ei minkäänlaista tilannetajua, eikä minkäänlaista tajua siitä, että jos uhkailee kavereita, siitä pitää vähintään huomauttaa.



ap

Olen kanssasi hyvin pitkälle samaa mieltä, tulen lukemaan neuvosi vielä monta kertaa! Kerrankin AV:lla puhutaan oikeista asioista asiallisesti ja oikeilla nimillä (mitä nyt ed. viestiin tuli tunteiden tuulettamista ja muutama karski kirosana).



On pakko tuulettaa, koska tilanne ahdistaa kovin ja mä en tunnu saavan viestiä perille millään vanhemmille. Heidän mielestään lapsella on kaikki hyvin ja minä taas näen tulevan koulukiusaajan, joka tulee ottamaan vielä aikamonta henkistä tälliä koulussa, koska hän on sietämättömän ylimielinen diiva.

Kun olin pieni naapurissamme asui samantyyppinen pikku-prinsessa. Tiesin jo pienenä, että kaikki aikuiset VIHAAVAT lasta. Aikuiset yrittivät olla korrekteja, mutta meidän muiden terveiden lapsien riehuessa leikeissämme, tämä pikku prinsessa istui aikuisten vieressä vinkumassa ja mankumassa huomiota.



Lopulta vedin tyttöä vasemmalla suoralla, kun se oli niin ärsyttävä. Rangaistushan siitä tuli, tukkapöllyä sen ajan kasvatuksen mukaan. Kun olin aikuinen, äitini sanoi, että oikeastaan hän ymmärsi sen, eikä ollut edes vihainen vaan oikeastaan iloinen. Tyttö toki ei siitä mihinkään muuttunut, vaan jatkoi vinkumista vanhaan malliin.

Äidin opastaminen kasvattamaan oikein. Äitiys on pyhä asia ja siihen kajoaminen on diplomatian yliopisto. Heti jos joku alkaa neuvomaan, välittömästi koko puolustusmekaniikka nousee pystyyn kuin ylösnostettu silta.



Älä ap luovuta! Kun sama viesti tulee riittävän monta kertaa, ehkä äidilläkin alkaa silmät avautumaan.



Mua hermostuttaisi eniten se, jos keskustelua ei avata laisinkaan. Nyt sulla on pää auki, ehkä joku muu esim. lapsen ope antaa samanlaista viestiä pian. Pikku hiljaa, pikku hiljaa ehkä tapahtuu jotain tai sitten äiti on täysin sokea ja oikeasti menee perseelleen.



Yritä vielä, koska lapsesi on vaarassa. Selkeät säännöt molemmille räkänokille kun ovat yhdessä.

näistä ap:n kertomista esimerkeistä. Ymmärrän sinua ap oikein hyvin, olen itsekin törmännyt tällaisiin lapsiin ja voin sanoa että minäkään en siedä tällaista käytöstä ollenkaan! Joskus nuorena tyttönä tein keikkaluontoista työtä perheeseen, jossa oli useampi tällainen lapsi. Heihin ei saanut mitään otetta, kun heitä kielsi tai heille suuttui, he nauroivat räkäisesti päälle ja jatkoivat ilkeilyään.



Eihän se lapsen vika ole, mutta kyllä se vihantunne vain kohdistuu lapseen joka siinä aukoo naamaansa ja rikkoo tavaroita yms yms.



Ja ymmärrän senkin, että asiasta on erittäin vaikea mennä vanhemmille huomauttamaan. Niinkuin jo mainittiin, äitiys on pyhä asia jota ei ole lupa toisten arvostella. Siitä on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä ja helposti välit viilenevät jos siitä menee huomauttamaan, kuinka ystävällisesti tahansa.



Mutta toivotan voimia sinulle ap. Itse varmaan yrittäisin ohjata lastani leikkimään enemmän toisten lasten kanssa. Olisi hienoa, jos voisit puhua vanhempien kanssa ilman että itse kuningatar olisi keskustelua kuuntelemassa ja keskeyttämässä, ehkä ystäväsi kaipaa tukea ja neuvoa asiassa. Ja ehkä asia voisi korjaantua, jos rajoja tulisi kotoakin ja säännöt olisivat siellä samat kuin kodin ulkopuolellakin..

oli aivan törkeä muita ihmisiä kohtaan. Sadismia, henkistä väkivaltaa ja kauheita vedätyksiä. Mä pienempänä ajattelin, että se on jostain rikkinäisestä perheestä. Aikuisena kun se oli esiintynyt diilissä, mä tajusin, että se oli oikeasti hemmoteltu pieni ilkiö, jonka pillin mukaan tanssi aikoinaan puolet mun ikätovereista. Sen veli on mahtavan rento tyyppi, mutta ilmeisesti tämä pikkuprinsessa oli vaan ollut äärimmäisen kätevä vedättäjä perheessä ja kaikki oli pokkuroineet sitä jo lapsena kotona.



Meidät aikoinaan kutsuttiin johonkin yhteiseen duunijuttuun. Mulla oli riittävästi asemaa kieltäytyä ja käskin lähettämään sellaisia terkkuja. Se oli myöntänyt kiusanneensa monia, mutta mua se ei edes muistanut kiusanneensa, vaikka mun seitsemäs luokka meni sitä pelätessä ja sille makeillessa. Surullinen kohtalo!

Mä olen sen sarjan suuri fani...

Hei kuulehan - sinä olet aikuinen ja määräät, miten teillä käyttäytydytään. Näin yksinkertaista tuo on.



Vihaat siis oikeastaan itseäsi, sillä et uskalla oman lapsesi kiukun pelossa asettaa lapsesi ystäville rajat vaan piilottaudut vain tuon viha-asenteesi taakse.



Minusta olet todella häpeämätön tyyppi.



Voi lapsesi ystävä-raukkaa sanon minä. Ihmettelee varmaan, miksi aistii sinussa selittämätöntä vihamielisyyttä.

Hei kuulehan - sinä olet aikuinen ja määräät, miten teillä käyttäytydytään. Näin yksinkertaista tuo on.

Vihaat siis oikeastaan itseäsi, sillä et uskalla oman lapsesi kiukun pelossa asettaa lapsesi ystäville rajat vaan piilottaudut vain tuon viha-asenteesi taakse.

Minusta olet todella häpeämätön tyyppi.

Voi lapsesi ystävä-raukkaa sanon minä. Ihmettelee varmaan, miksi aistii sinussa selittämätöntä vihamielisyyttä.

mutta mitäs jos ollaankin yhdessä kaikki jossain. Mieheni ei ota kantaa mihinkään, hän kokee riittämättömyyttä lasten kasvatuksessa. Hänen mielestään tyttö on aivan sietämätön ja sietäisi selkäsaunan. Hän käy aina välillä pyörittelemässä silmiään naapurihuoneessa ja yleensä lähtee lenkille kun mitta täyttyy...



Oman lapseni kanssa on sopimus, että meillä ollessan meillä on meidän säännöt. Kun taas he ovat heillä, omani tuntee olonsa pelokkaaksi kun heidän prinsessa saa tehdä mitä vaan ja sanoa mitä vaan. Vähän niinkuin villin lännen meininkiä. Kiusaamista tai epäreilua vallan käyttöä hänen vanhempansa eivät tunnista tytössä laisinkaan.



Kun olemme kaikki yhdessä, yleensä odotan, että hänen vanhempansa puuttuvat asioihin, ja jos eivät puutu, komennan välillä minäkin. Minulle aina puhutaan kauniisti. Kiukutella saa, mutta mitään ihan törkeää en niele huomauttamatta.



Varmasti lapsi aistii minussa vihamielisyyttä. Siitä voin olla aivan varma, mutta en todellakaan ole ainoa, josta hän voi sitä aistia. Mutta totuus on, että paljon parempaan en pysty. Toki pysyn aikuisena ja puhun lapsille nätisti, mutta ei kai sitä voi olla aistimatta. Niskakarvat nousee pystyyn kun hän rumasti komentelee minua ja on muka kovin närkästynyt, kun palvelu ei pelaakaan ihan koko ajan. Ylimielisyys on ruma piirre ekaluokkalaisessa!



Edellinen, saisitko oikeasti itse hillittyä raivoasi?

Hei kuulehan - sinä olet aikuinen ja määräät, miten teillä käyttäytydytään. Näin yksinkertaista tuo on.

Vihaat siis oikeastaan itseäsi, sillä et uskalla oman lapsesi kiukun pelossa asettaa lapsesi ystäville rajat vaan piilottaudut vain tuon viha-asenteesi taakse.

Minusta olet todella häpeämätön tyyppi.

Voi lapsesi ystävä-raukkaa sanon minä. Ihmettelee varmaan, miksi aistii sinussa selittämätöntä vihamielisyyttä.

Kyseessä on_lapsen_ja aikuisen välinen suhde. Tämä "prinsessa" on 6-vuotias!! On siis sairasta, että joku aikuinen_vihaa_lasta, joka ei edes itse ole syyllinen siihen, mikä hänestä on tullut.

Ap:n tulisi vihata vanhempia, jotka ovat kasvattaneet lapsen huonosti. Lapsella ei ole aikuisen kykyjä ajatella ja toimia.

eihän se lapsen syy ole jos hänet on kasvatettu väärin.



Älkää antako lastenne olla kenenkään pikkuprinsessan pompoteltavana kiltteytään tai muutoinkaan.



Laittakaa rajoja näille hemmotelluille kakaroille vaikka haukkuisivat kuinka.



Yksi hemmoteltu tapaus omassa ystäväpiirissä lakkasi käymästä meillä kun meidän kodissa oli sääntöjä - eipä ollut suuri menetys.

Mietin jo tätä AP:n tekstiä, että onkohan kyse samasta lapsesta, mutta tämä minun tuntemani lapsi ei ole ainokainen, vaan hänellä on pikkusisko, josta on hyvää vauhtia kasvamassa samanlainen pikkuilkiö.



Vanhemmat tuntuvat olevan täysin hukassa lastensa kanssa, heille puhutaan pehmeällä äänellä, vaikka pitäisi toruakin (tyyliin "Jannica-kulta, kun äitille tulee paha mieli, kun sinä puhut tuhmia" ja halaus päälle, tämä tilanteessa, jossa lapsi on kovaan ääneen lällättäen julkisella paikalla huutanut kaikki mahdolliset kirosanat ja alapään nimitykset) ja heidät hukutetaan leluihin, vaikka itse en ostaisi moisille kauhukakaroille yhtään lelua. Molemmilla tenavilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia pysyä hetkeäkään paikallaan ja esim. piirtelyhetki meidän tyttömme kanssa päättyy usein siihen, että nämä ilkiöt repivät paperia ja heittelevät kyniä. Kaikki normaali tekeminen on "yäk" ja "buu" ja "mälsää", koko ajan pitäisi olla jotain sotkemista, riehumista ja riekkumista. Vanhempi tytöistä on jo koulussa, joten luulisi käytöstapojen ja rauhoittumisen pikkuhiljaa löytyvän, mutta ei siltä tunnu.



Ainoa hyvä puoli tässä tilanteessa on se, että tämä vanhempi ilkiö oli ennen lapseni paras kaveri, mutta kun oma lapseni on saanut iän myötä järkeä päähän, on ystävyyssuhde vähän hiipunut, onneksi. Edelleen kuitenkin on riesaa noista tenavista, varsinkin näin kesäisin, kun aikaa riehumiseen on aamusta iltaan...

Mietin jo tätä AP:n tekstiä, että onkohan kyse samasta lapsesta, mutta tämä minun tuntemani lapsi ei ole ainokainen, vaan hänellä on pikkusisko, josta on hyvää vauhtia kasvamassa samanlainen pikkuilkiö.



Vanhemmat tuntuvat olevan täysin hukassa lastensa kanssa, heille puhutaan pehmeällä äänellä, vaikka pitäisi toruakin (tyyliin "Jannica-kulta, kun äitille tulee paha mieli, kun sinä puhut tuhmia" ja halaus päälle, tämä tilanteessa, jossa lapsi on kovaan ääneen lällättäen julkisella paikalla huutanut kaikki mahdolliset kirosanat ja alapään nimitykset) ja heidät hukutetaan leluihin, vaikka itse en ostaisi moisille kauhukakaroille yhtään lelua. Molemmilla tenavilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia pysyä hetkeäkään paikallaan ja esim. piirtelyhetki meidän tyttömme kanssa päättyy usein siihen, että nämä ilkiöt repivät paperia ja heittelevät kyniä. Kaikki normaali tekeminen on "yäk" ja "buu" ja "mälsää", koko ajan pitäisi olla jotain sotkemista, riehumista ja riekkumista. Vanhempi tytöistä on jo koulussa, joten luulisi käytöstapojen ja rauhoittumisen pikkuhiljaa löytyvän, mutta ei siltä tunnu.



Ainoa hyvä puoli tässä tilanteessa on se, että tämä vanhempi ilkiö oli ennen lapseni paras kaveri, mutta kun oma lapseni on saanut iän myötä järkeä päähän, on ystävyyssuhde vähän hiipunut, onneksi. Edelleen kuitenkin on riesaa noista tenavista, varsinkin näin kesäisin, kun aikaa riehumiseen on aamusta iltaan...

osuisi omalle kohdalle tuollaista käytöstä, niin sanoisin asiasta.



Mun ystävilläni on monella lapsia, ja jos joku heistä käyttäytyisi noin (lapsista siis), ei olisi mitään vaikeutta puuttua.



Jos olisivat meillä kylässä ja pikku-prinssi/prinsessa pompottaisi, keskeyttäisi, parkuisi ja rääkyisi, niin varmaan alkaisin nauraa ja tokaisisin, että ootappas nyt hetki, aikuiset puhuu.

Ei et nyt saa keksiä, vasta sitten kun kahvi on valmista.

Meillä ei saa hyppiä sohvilla, ne menee pilalle.

Ei, et saa vetää kissaa hännästä, koska siihen sattuu ja niin ei tehdä.

Jne.



Vanhemmille varmasti sanoisin, että miksette laita rajoja lapselle? Tulee tosi vaikeaa koulussa.



En kyllä hyvin osaa edes kuvitella tällaista tilannetta, sillä ystäväni ovat samanlaisia. Lapset on opetettu käyttäytymään kunnolla ja olemaan inisemättä turhasta..

Varmasti lapsi aistii minussa vihamielisyyttä. Siitä voin olla aivan varma, mutta en todellakaan ole ainoa, josta hän voi sitä aistia. Mutta totuus on, että paljon parempaan en pysty. Toki pysyn aikuisena ja puhun lapsille nätisti, mutta ei kai sitä voi olla aistimatta. Niskakarvat nousee pystyyn kun hän rumasti komentelee minua ja on muka kovin närkästynyt, kun palvelu ei pelaakaan ihan koko ajan. Ylimielisyys on ruma piirre ekaluokkalaisessa!

Edellinen, saisitko oikeasti itse hillittyä raivoasi?

kaikki kunnia silti ap:lle, joka jaksaa puhua kohteliaasti!

Luulisi, että kaverit ottavat luulot pois! Eskarissa ja muualla varmasti muut jättävät tytön ulkopuolella ja rääkkäävät ilmat pihalle kun opejen silmä välttää.



Koulussa voi olla tosiaan hankalaa. Toivottavasti ope on oikeudenmukainen ja reilu ja kitkee tuollaisen käytöksen top-tykkänään. Muussa tapauksessa kaverit joutuvat huonoon asemaan, kun prinsessa vaatii huomiota itselleen.



Olisi varmaan hyvä jos lapsella olisi rauhoittavia tekijöitä eli reiluja kavereita, jotka eivät tuota siedä.



Serkkuni tyttö on kasvatettu hyvin araksi ja pelokkaaksi, kun koko ajan varoitellaan ja hössötetään. Muiden serkkujen leikeistä hän on jäämässä pois, koska muut haluavat ajella pyörillä ja kiipeillä ja sukellella ja leikkiä rajujakin leikkejä. Olen yrittänyt vihjailla, mutta ei tunnu menevän perille!

kun muut eivät palvokaan heitä. Heidän maailmansa on vääristynyt, ja kun maailma onkin kodin ulkopuolella julma, ilkeä ja epäoikeudenmukainen, he pettyvät. Päivittäin. Minusta se on surullista lasta kohtaan.

Ei tarvi hyväksyä kotona ei toivottavaa käytöstä.

Vieraita lapsia joutuu pitämään kurissa.

Lapseni kaveri sanoo mua hulluksi. Ikää tällä pojalla 6v.

Ollaan kasvatettu poikaa, kuin omaamme ja nykyään tehdään stoppi huonosta käytöksestä.

Ovi kyllä löytyy ja siitä pääse ulos tarvittaessa.

Kyllä lapsi oppii käyttäytymään, jos huomaa että aikuinen uskaltaa laittaa rajat.

Mulla meni yli vuosi tätä harjoitellessa.