Vihaan lapseni parasta kaveria, jonka vanhemmat ovat ihania

Kyllä minä ainakin siedän pikkuprimadonniakin, eikä itse asiassa ole koskaan tarvinnut ylenmäärin heitä edes pokkuroida. Ystävällinen ja huomaavainen käytös ei vaadi aikuiselta kovin paljon, mutta lapsi kyllä siihen reagoi. Ei-sanankin voi sanoa monella tavalla - joko sen voi tiuskaista ilkeästi tai pehmentää sitä sen verran, ettei kenenkään ylpeys loukkaannu sen noudattamisesta. Ihmettelen, että aikuinen ihminen sanoo vihaavansa alle kouluikäistä lasta.

erään tuntemani vastaavan äiti, hän kyllä pistää openkin tanssimaan pillinsä mukaan. Meillä mm. juoksukilpailut piti uusia yhden äidin vaatimuksesta, tulos ei voinut olla oikein kun hänen tyttärensä pärjäsi niin huonosti. Varmasti oli sattuntu ajanottajalle virhe. Ja opehan menee uusimaan juoksun, uskomatonta mutta totta.

Todelliset manipuloijalapset osaavat vaistota, kenelle ollaan enkelimäisiä ja kenelle ei. Yhden tällaisen olen tuntenut, ja pelottava tapaus oli. Onneksi en ole enää tekemisissä!

Senpä takia pelottaakin, että mitä saa aikaiseksi koulussa vähemmällä valvonnalla.. Eskarintädit nimittäin ovat kautta rantain varoitelleet hänestä kertomalla kuinka manipuloivia 6-vuotiaat voivat olla - käskevät toisia tekemään koiruuksia ja seuraavat sivusta kun jäävät kiinni ja saavat rangaistuksen. Toivottavasti viesti kulkee eskarista kouluun, jotta tietävät pitää silmällä.

Omaa lastani olen vaivihkaa ohjaillut muiden lasten pariin ja minimoinut tämän "prinsessan" kyläilyt meille.

En kyllä ole hemmotellut tyttöä, samalla tavalla on kasvatettu kuin veljensäkin, joka on kiltti ja huomaavainen. Ehkä tyttö on saanut olla vapaammin kuin veljensä. Olen aika neuvoton. Joku sanoi, että 6-vuotiaat saattavat olla hirviöitä, en sitten tiedä. Tyttöni on kyllä aika suosittu kaveri (ollut tähän asti reipas ja iloinen - nyt diivailee).

myös meidän lapsella on kaveri joka on tuommoinen prinsessa ja saa kauheita raivareita jos kaikki ei mene kuin itse haluaa.mutta pidän silti outona että joku aikuinen vihaa lasta koska silloin kyllä kannattaa tutkia sitä omaa pääkoppaa.

... meidän tarhassa juuri tuollaisen prinsessan äiti halusi hätäkokouksen kun lasta oli kiusattu. No joo, onhan sekin totta, mutta kun omaltani kysyin asiasta - hän sanoi, että lapsi on itse niin ilkeä, että tulee vähän pistettyä kampoihin.

Sitten me muut vanhemmat jouduimme kuuntelemaan, kuinka lapsi itse ei halua leikkeihin joissa ei saa päättää mitä tehdään ja se on kiusaamista kun ei pääse leikkeihin.

Teki mieli sanoa suorat sanat, mutta korrektisti istuin ja kuuntelin. Toki osa meistä yritti selittää, mutta äiti vaatimalla vaati ja meidän ei auttanut kuin kuunnella ryöppyä. Usein olemme juorunneet selän takana, että voi luoja mikä akka. Tätä nyt sitten jatkuu eskarista vielä kouluunkin, että heidän lasta pitää kohdella silkkihansikkain vaikka hän on aivan törkeä muita kohtaan.

Etkö itse osaa opettaa lapsillesi parempia vuorovaikutustaitoja, kuin leikistä pois heittäminen? Eikö olisi ollut asiallista keskustella suoraan, mistä on kysymys? Minusta on kamalaa, että pientä lasta syytetään kamalaksi ja prinsessaksi, hän on vasta lapsi, jolla on täysi oikeus olla kehittymätön ja keskenkasvuinen vielä. Ettekö itse anna lapsillenne tarpeeksi huomiota vai ettekö ole lapsena itse saaneet riittävästi tukea ja rakkautta, koska se ahdistaa niin paljon?

Kyllä pkssa niin paljon kiusaamista tapahtuu ja törkeää syytellä siitä ketään. Aivan itsestään selvää, että kaikkien kanssa pitää leikkiä ja tuossa tapauksessa teidän olisi pitänyt sanoa äidille suoraan, että oma tyttärenne määräilee muita, tiesitkö siitä?

Minusta tämä viestiketju todentaa taas sen tosiasian, miten typeriä te kaikki naiset olette. Miksei asioista keskustella, miksi ollaan ylipäätänsä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vain ärsyttävät? Miksi te kaikenkieltävätjatkuvastihuutavatkireät äidit ette itse hieman löysää "rajoista", joista osa on täysin turhanpäiväisiä vaatimuksia? Pingotatte pipo kireällä niin, että ihmekään, että puolet suomalaisista masentuu jossain vaiheessa. Ottakaa rennosti joskus!

Minusta tämä viestiketju todentaa taas sen tosiasian, miten typeriä te kaikki naiset olette. Miksei asioista keskustella, miksi ollaan ylipäätänsä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vain ärsyttävät? Miksi te kaikenkieltävätjatkuvastihuutavatkireät äidit ette itse hieman löysää "rajoista", joista osa on täysin turhanpäiväisiä vaatimuksia? Pingotatte pipo kireällä niin, että ihmekään, että puolet suomalaisista masentuu jossain vaiheessa. Ottakaa rennosti joskus!

En oikeasti nyt tajua, miten ap:n pitäisi löysätä rajoja tämän prinsessan suhteen. Tai ylipäätään muutkaan esimerkkejä kertoneet. On siis turhanpäiväistä vaatia, että vieras lapsi ei kutsu sinua typeräksi. On turhanpäiväistä vaatia, että lapsi ei komenna tai kiusaa. Pitää vaan rennosti naureskella ja antaa prinsessan pitää hoviaan. Miten sitten muiden lasten olo? Hekö saavat kärsiä, kuunnella raivoamista, haukkumista jne. Onkohan nyt sinullakaan kaikki muumit laaksossa... Eiköhän ne suomalaiset masennu siitä, kun tällaiset päällepäsmärit pääsevät vaikuttamaan ja manipuloimaan niin vanhempiaan, opettajiaan kuin ihan ulkopuolisiakin. Ja sitten vielä käsketään ottamaan rennosti ja löysäämään pipoa!

Minusta on kamalaa, että pientä lasta syytetään kamalaksi ja prinsessaksi, hän on vasta lapsi, jolla on täysi oikeus olla kehittymätön ja keskenkasvuinen vielä. Ettekö itse anna lapsillenne tarpeeksi huomiota vai ettekö ole lapsena itse saaneet riittävästi tukea ja rakkautta, koska se ahdistaa niin paljon?

Lapsella toki on oikeus olla kehittymätön ja keskenkasvuinen, kysessä tässä on lähinnä vanhempien kyvyttömyys opettaa lapsilleen kuinka toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Kyllä tuollaiset pienet psykopaatinalut ahdistavat ja ihan syystäkin.

Kyseenalaistan myös hiukan tuon "aivan itsestään selvää, että kaikkien kanssa pitää leikkiä" -kommentin. Joskus kemiat eivät vain kohtaa lapsilla (eikä aikuisillakaan). Miksi silloin pitää väkisin olla yhdessä.

Tuomitsen tietenkin kaikenlaisen kiusaamisen ja ilkeämielisen joukosta eristämisen. Päiväkodin tai koulun normaaleissa leikeissä ja toiminnassa pitää parhaansa mukaan tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta vapaassa leikissä sekä vapaa-ajalla lapsilla kyllä tulee olla sananvaltaa leikkiseuran suhteen.

vaan työskentelen lasten parissa ammatikseni. Aivan itsestäänselvyys, että käytöstapoja olla pitää. Outo ajatusmaailma, jos edes kuvittelet minun tarkoittaneen rajojen löysäämistä nimittelyn suhteen.



Minusta sellaisella aikuisella, joka tuntee vihaa lasta kohtaan, on patotuneita mielenterveysongelmia vähintään. Eihän lapsi suinkaan ole valmis aikuinen tuollaisena. Etköhän nyt kuvittele suoraan sanoen itsestäsi ja lapsistasi liikoja? Kyllä kaikissa lapsissa on joku puute, josta pitää kasvaa pois. Joku voi olla liian määräilevä, villi, toinen taas vaikkapa liian ujo. Etkö voi opettaa omaa lastasi sanomaan tytölle, ettei hän pidä toisen tytön määräilystä? Etkö itse kykene puuttumaan leikkiin ja OHJAAMAAN lapsia?



Tarkoitin vihantunteitasi, etkö voisi niiden suhteen löysätä pipoasi? Lapset ovat lapsia, eivät suinkaan päällepäsmäreitä tai manipuloivia. Eriasia olisi jos aikuinen käyttäytyisi tuolla tavoin. Lapset ovat pieniä lapsia vasta.



Tuskin kukaan yksin jaksaa kauaa raivota, haukkua. Eiköhän omassa lapsessasikin ole jotain vikaa ollut. Sinun on vain itsesi NIIN VAIKEAA hyväksyä omia puutteitasi kasvattajana ja katsoa peiliin.

Tutkikaapa hieman ihmisen kehitystä, esim. missä vaiheessa kehittyy moraali? Moraali kehittyy lopullisesti aika myöhäisessä iässä, vielä teini-ikäinen, niin aikuisina kuin heitä pidetäänkin, on monessa asiassa hyvin lapsi. Lapset tietenkin tarvitsevat rajoja, mutta ei pieneltä lapselta voi vaatia liikoja. Lasta tulee tukea, kasvattaa ja opastaa. Kaikkien temperamentti ei ole samanlainen. Toisia täytyy tukea ja ohjata enemmän huomioimaan toisia, toisia jossain muussa asiassa sitten. Näin ne lapset ovat erilaisia kuin vanhemmatkin.



Mistä tiedätte, ettei lapsi käyttäydy juuri siksi noin, että häntä kiusataan?

kyseessä voi olla myös persoonallisuuspiirre? Meinaan itse tiedän saman perheen lapsia, joista yksi on itse joustavuus ja toinen karmea primadonna. Arvelisin että kyseessä on tietynlainen autistinen piirre lapsessa, eli kyvyttömyys nähdä asioita toisten ihmisten kannalta. Ajan kanssa se piirre kehittyy ja kypsyy, mutta tämä empatian määrä ei suinkaan ole kaikilla ihmisillä sama eikä siihen päästä aina loistavallakaan kasvatuksella.

Huono käytös on kasvattamattomuutta, eikä mitään muuta! Empatiaa oppii samalla tavalla kuin kaikkia muitakin asioita: harjoittelemalla!

on niin mustavalkoinen, että tunnen myötähäpeää. Kuusivuotias on vaikeassa iässä. Itselläni oli juuri tuollainen ystävä lapsena, aikuisena hän on aivan eri ihminen. ON muuten lastentarhanopettaja ammatiltaan ;) Miksette vain voi hyväksyä, että lapset ovat erilaisia?



Miksette voi nähdä omia virheitänne ja miksi teidänlaistenne naisten tulee mollata toisten kasvatustapoja, kun itse ette selviä edes omista lapsistanne?



Se joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven.

kun itse ette selviä edes omista lapsistanne?

Näen kyllä omat virheeni varsin selvästi, mutta lapseni olen onnistunut (ainakin tähän saakka) kasvattamaan varsin kunnollisiksi.

Tässä ketjussa nyt ovat ap ja muut purkaneet anonyymisti kokemuksiaan hankalista lapsista - mitä niin kauheaa siinä on? Kyllä minua ainakin harmittaa, että tällainen tapaus on lapseni ystävä. Se ei paljon lämmitä, että hän SAATTAA aikuisena olla ihan siedettävä.

Mun ystävieni nuorempi lapsi oli/on aivan järkyttävä.

Samanikäisiä kavereita hänellä ei juuri ole edelleenkään, mutta omani leikkivät pitkään hänenkin kanssaan, kun olin opettanut, että kaikkien kanssa leikitään, ketään ei jätetä yksin. Nyt kun lapsilla on ikää enemmän, olen sanonut, ettei tuollaisten kanssa tarvitse olla, mutta edelleen istuu liian tiukassa pienenä opetetut säännöt.



Myös mulle on todella röyhkeä, melkein vittuilee. Ruinaa ruokaa ja jos antaa, ei kuitenkaan syö mitään.



Itse myönnän, että olin niin onneton, etten pistänyt tyttöä kuriin jo heti 2v:na, kun löi ekan kerran omia lapsiani traktorilla päähän ja varasti keinun isommilta. Jotenkin odotin silloin vielä, että jokainen vanhempi opettaa tavat lapsilleen. Nyt isompana on sitten ollut edelleen vaikea sanoa lapselle riittävän tiukasti. Onneksi lapseni eivät enää halua leikkiä tytön kanssa ja heidän kaverinsa vihaavan tuota ko. tyttöä vielä enemmän ja ovat tiukempia, ettei hän tule leikkeihin mukaan. Isoveli on todella kiva poika, mutta kärsii kovasti pikkusiskon käytöksestä, johon vanhemmat eivät "uskalla" puuttua. Vanhemmat siis antavat mieluummin kaikessa periksi, kuin pistäisivät rahat topakalle tytölle, joka osaa järjestää myös kohtauksia.

että tarkemmin tuntematta lasta, hänen olojaan, tilannetta päiväkodissa tai koulussa, voitte arvostella pientä lasta. Minusta se ei oikein osoita kypsää ja aikuismaista käyttäytymistä. Lisäksi säälin sellaisia vanhempia, tai pikemminkin heidän lapsiaan, jotka odottavat pieniltä lapsilta liikoja. Miksei lasten anneta vain olla lapsia? Jospa seuraavalla kerralla, kun kerran niin onnistunut kasvattaja olet, puutut tilanteeseen vaikkapa näin:



-Neuvottelet tytön äidin kanssa, keskustelet tytön luonteesta, taipumuksista, mistä hän pitää, mistä ei. Tutustut lapseen.

-Keskeytät leikin, jos tulee riitaa. Selvität asian, mistä johtui, miksi tapahtui, kuten tapahtui. Kuka oikeastaan alunperin nimitteli, määräili ketä. Ohjaat lapsia pyytämään toisiltaan anteeksi. Riidoissa harvoin on vain yhtä osapuolta. Jos tulee riitaa, vaihdetaan leikkiä.

-Otat ystävällisesti tytön äidin kanssa puheeksi, että tyttäresi ei pidä siitä, että häntä määräillään, että riitely johtuu siitä.

-Mieti MISTÄ omat ärsyyntymisen tunteesi johtuvat, siitäkö että naarasleijona puolustaa omia pentujaan?



-kerrot äidille, jos tyttö on käyttäytynyt huonosti teillä kyläillessään.



Tilannetta voidaan korjata, lasta täytyy ohjata ja joskus vanhempia näkemään omat virheensä. Sinä voisit jutella oman lapsesi kanssa, mistä tytöt riitelevät ja miksi ja miettiä, olisiko OMAN LAPSESI käyttäytymisessä jotain korjattavaa.



Tyypillisiä riitoja kuusivuotiaille tytöille, eskarintädin näkökulmasta jokaisena vuotena tällaisia läpikäydään, lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitoja. Älä loukkaannu tästä.

että huonoa käytöstä ei tule sallia, vaan lasten keskeneräisyys. Tyttö tarvitsee tukea ja ohjausta selvästi, ei tuomitsemista.

omakin keskeneräisyys niin lastenkasvatuksessa, kuin elämässä muutenkin.

Ensinnäkin nro 62, jolle siis vastaat, ei ole ap. Jos lukisit viestini kokonaan, ymmärtäisit varmasti sen.



Toki ymmärrän ap:tä. Olen itsekin ammattikasvattaja, ja tiedän, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat niin vanhemmuuteen kuin aikuisuuteenkin. Joka ei niitä kestä, on syvissä ongelmissa. Joistakin lapsista ei vain pidä. Kemiat ei kohtaa. Sellaisia lapsia voi jopa suorastaan vihata, jotka jollakin tasolla uhkaavat omaa lastasi. Senkin ymmärrän. Ei mielestäni kerro heti mielenterveysongelmista niin kuin ystävällisesti ehdotat vaan rehellisestä tunneskaalasta, jonka on hyväksynyt ja uskaltanut tunnustaa. Se on loistavaa! Jos niitä tunteitaan ei edes aikuisena kykene nimeämään, ollaan enemmän pulassa. Siis jos itse olet sitä mieltä, että vihaa ei saisi tuntea, kertoo se kyllä enemmän omista kehittymättömistä tunteistasi ja tabuista, joita liittyy nimenomaan lapsiin. Lapset ovat viattomia ja sen takia heihin ei saisi mielestäsi yhdistää voimakkaita negatiivisia tunteita. Joka niin tekee, on mielestäsi mieleltään sairas. No, minusta hän on vain rehellinen. Ei voi työstää sellaista, mitä ei tunnusta. Ja kun ne vihan tunteet ovat juuri niitä syvimpiä tunteita, joita harvoin haluamme kohdata, voi olla vaikea päästä itse käsittelemään ongelmaa, kun ei edes tiedä, mitä tuntee tai saisi tuntea. Minusta siis on hienoa, että ap pystyy nimeämään tunteensa. Silloin hän myös pystyy hahmottamaan ongelmaansa laajemmin.



Lapset hahmottavat oikean ja väärän noin 5-vuotiaina. Viimeistään kouluikään mennessä he ovat omaksuneet perheensä arvomaailman, jota on hyvin vaikea muuttaa, vaikka siihen tuleekin paljon lihaa luitten ympärille kasvamisen jatkuessa. Tämän pohjalta sanoisin todellakin, että pikku prinsessan kanssa ollaan ongelmissa. Kaikissa lapsissa on varmasti puutteita eikä ongelma todellakaan ole pelkästään tämän tytön tai vanhempien vaan kaikkien aikuisten, joiden kanssa tämä tyttö on tekemisissä, mutta paljon työtähän tuon tytön käytöksen muuttaminen tulee vaatimaan kaikilta.



Puhuit rajoista, joita pitäisi löysätä ja jotka ovat lisäksi vielä aika lailla turhia. Mitkä rajat ap:llä on turhia? Ihan täsmennystä tässä kaipaisin, kun en niitä turhia rajoja oikein ap:n teksteistä löytänyt. Olet sitä mieltä, että lapset eivät ole manipuloivia. Ihmetyttää sitten, että minkä ikäisten kanssa oikein työskentelet. Alle 3-vuotiaat eivät ehkä olekaan. Mutta tiedän kyllä viisivuotiaita, jotka määräilevät ja pomottavat ja suorastaan kiusaavat muita lapsia, jos nämä eivät ole samaa mieltä. Hiekkalaatikko on kuin pienoisyhteiskunta, kun sen jäseniä tarkastelee. Siitä todellakin löytää nämä selvät työpaikkakiusaajat, ylisuorittajat, kiltit ja vähän nössöt tytöt, jotka eivät osaa pitää puoliaan jne. On joskus jopa pelottavaa havaita, miten älykkäitä tuonkin ikäiset lapset ovat. Ja jotkut valitettavasti osaavat käyttää älykkyyttään myös hyväksi hiukan tyhmempien kustannuksella. Ihan niin kuin aikuisten maailmassakin.



Olen todellakin pettynyt neuvoosi, että ap:n pitää hyväksyä vain omat puutteensa kasvattajana eikä reagoida asiaan muuten kuin lopettaa lapsensa kaverin inhoamisen (mikä kyllä toisaalta on ihan suotavaa sekin). Siis kilttien tyttöjen on opittava pitämään puolensa ja taistelemaan, heissä on vika, ei niissä, jotka pomottavat, käskyttävät ja manipuloivat. Niin nyky-yhteiskuntaa. Etsi vikaa vain siitä nynnystä, joka ei osaa laittaa kampoihin. Nykymaailmassa pärjää vaan kyynärpäätaktiikalla, ja jos sitä ei osaa jo hiekkalaatikkoiässä, niin sitten on kyllä vanhemmissa vikaa... Tämä on surullista.

T. nro 62 (lastentarhanopettajana 8 vuotta, alakoulun opettajana 2 vuotta ja yläkoulun opettajana 9 vuotta)

juu ärsyttää tommoset kaveritjotka vaan käskyttävät joka asiassa ja suuttuvat kun ei tehdä juuri niin kuin itse haluaa...

sinua opettajaksi, ehkä joku koulunkäyntiavustaja yleistietämyksesi perusteella voit ollakin.



Missä vaiheessa olen väittänyt, että KAIKKI rajat ovat turhia? Missä vaiheessa olen ollut sitä mieltä, että MITÄ TAHANSA on lupa tehdä?



Minä olen edelleen sitä mieltä, anteeksi vain teidän kuninkaallinen opettajuutenne, että ammattikasvattajat ovat niitä kaikista kieroutuneimpia. Kun nykyisinhän he kasvattavat lapsia suurimman osan ajasta ja lapset ovat onnettomampia kuin koskaan.



Olen aivan vakuuttunut siitä, että nakilla on kaksi päätä. En usko ap:n välttämättä edes yrittäneen keskustella normaalisti tytön vanhempien kanssa, vaan heti ollaan syyttelemässä toisten lapsia.



Luulisi sitten, että sinäkin olet opettajana nähnyt, miten voidaan eristää porukasta, kiusata monella tavoin ja miksi te ah, niin kaikkitietävät opettajat vihaatte niitä älykkäitä, vilkkaita lapsia, jotka uskaltavat myös kyseenalaistaa teidät?



Myös rajojen kokeilu on aivan normaalia, lapsuuteen kuuluvaa. Se on turvallisen kiintymyssuhteen merkki. Jos lapsi uskaltaa kokeilla vanhempiaan, hän on täysin terve lapsi.

Niitä psyykeongelmia on juuri niillä hiljaisilla hissukoilla, jollaisia suurinosa opettajista itsekin on ollut ja joiden on vaikea ymmärtää, että on temperamentiltaan erilaisia lapsia.