Jokainen kahden lapsen äiti on kateellinen kun naapuriin syntyy kolmas vauva

Lapsuus on niin lyhyt. Ensi keväänä meillä on ammattikoululainen, yläastelainen, tokaluokkalainen, ekaluokkalainen, tarhalainen ja vauva:) Elämä on tosi rikasta:)

tekemisen repäsit??

monet yhden lapsen perheet eivät sitten adoptoi? Siis kysymys: mitä auttaa jotakin maailman lasta, jos suomalaisessa perheessä on yksi lapsi? Ellei tämä perhe sitten adoptoi? En lainkaan väheksy yksilapsisia perheitä, mutta annetaan arvo myös isoille perheille. Ja todella, monessa kunnassa lapset olisivat tervetulleita, varmaan riippumatta siitä, syntyvätkö Suomessa vai ovatko adoptoituja.

Sain juuri neljännen lapseni. Ja olen onneni kukkuloilla, sillä kolmen reippaan pojan jälkeen tupsahti pikku prinsessa!

itse ajattelen, että jokainen uusi elämä on oikeutettu ja arvokas, täällä kotimaassa ja muuallakin

teillä 3 tai useampilapsisissa perheissä lapset samalle miehelle? Jotenkin tulee mieleen, että on jaeltu vähän useampaan osoitteeseen.

ja onnellisesti on käynyt niin, että olen juuri kaksi lasta saanut ja vieläpä pojan ja tytön. Kolmatta en halua, vauvakuumetta ei vain ole vaikka kuinka asiaa miettisi. Nautin elämästä näin, joku toinen toisella tavalla :)

neljä lasta. Ollaan tosi iloisia lapsistamme.

Tietää 4 jo aikuisen lapsen äiti.

Minut taas lapset tekevät onnelliseksi. En tiedä miksi enkä osaa sitä selittää, paljon rakkautta elämässä?

Tietää 4 jo aikuisen lapsen äiti.

Lapsuus on niin lyhyt. Se on ohi niin pian.

Omat kaksi vanhinta on teini-iässä, kohta aikuisia. Kamalaa jos tämä loppuisi tähän ja oltaisi loppuikä miehen kanssa kahdestaan:(

Lapsuusajan takiako niitä kersoja tehtaillaan. Meille kans riittää kaksi vallan mainiosti, saavat kasvaa omaa tahtiaan ja yritetään olla tukena joka tilanteessa. Ei siis niinpäin, että lapsista olisi tasaisin väliajoin meille iloa.

niin ei tartte kadehtia kolmen tai useamman lapsen äitejä ;)

Jos joku haluaa enemmän lapsia kuin sinä, ei se oikeuta sua puhumaan "tehtailusta". Kyllä meilläkin lapset saavat kasvaa "omaa tahtiaan", mitä tahtia ne sitten kasvaa?

Mistä syystä niitä lapsia yleensäkään halutaan? Kai niistä jotain iloa sinullekin on?

Vai onko sinusta vaan käsittämätöntä että joku selviää useamman kuin kahden kanssa kun itselle tekee ne kaksikin tiukkaa? Eikö siitä voi olla rehellinen kuten moni on ollutkin tässä ketjussa ja myöntää ettei siksi halua enempää eikä ymmärrä miksi joku haluaa?

Onko sulla kuitenkin joku alemmuuskompleksi kun lapsia on vain kaksi, vai miksi koet tarpeelliseksi haukkua muita? Minulla on sisko jolla ei yhtään lasta, toisella kaksi, kaveri jolla yksi. Minulla ei ole mitään tarvetta haukkua ketään siksi että hän haluaa elämältä eri asioita kuin minä. Jotenkin sinulla kuitenkin näyttää olevan tarve todistella oman valintasi paremmuutta. Mistä se johtuu?

Lapsuus on niin lyhyt. Se on ohi niin pian. Omat kaksi vanhinta on teini-iässä, kohta aikuisia. Kamalaa jos tämä loppuisi tähän ja oltaisi loppuikä miehen kanssa kahdestaan:( Lapsuusajan takiako niitä kersoja tehtaillaan. Meille kans riittää kaksi vallan mainiosti, saavat kasvaa omaa tahtiaan ja yritetään olla tukena joka tilanteessa. Ei siis niinpäin, että lapsista olisi tasaisin väliajoin meille iloa.

Meillä kaksi lasta ja pitkään säälin kaikkia joille kolmas tulossa tai ylipäätään ipana-kokoisia lapsia. Meillä oli niin rankkaa, etten ymmärtänyt, että joku voi oikeasti nauttia lapsista.



Nyt monien vuosien jälkeen voisin kuvitella kolmannen, mutta tiedän ettei kovin monet halua oikeasti kolmatta.

Mä en ainakaan jaksa enempää kuin kaksi lasta, ja lapsiluku on nyt täynnä. Kahdessa on juuri tarpeeksi, välillä tuntuu että olis voinut jättää yhteen. Rahasta ei oo suomessa kiinni että kuinka monta lasta voi tehdä.

Meille kun ei nähtävästi suoda sitä toista.

perääkin. Itse asiassa itse juuri mietin kolmatta siinäkin mielessä, että nyt kun meillä on kaksi, niin voimme tarjota heille harrastukset ja leirit kesällä yms. Jos vielä tulee kolmas, niin kyllähän se on sitten vähän pois noista eli enemmän pitää tinkiä. Nyt hyvän kokoinen asunto jää ahtaammaksi jne. Toisaalta sisarukset mielestäni on sitä suurinta pääomaa kuitenkin. Mutta kyllä se on totta, että sellaiset perheet, jotka haluavat matkustella, tarjota lapsilleen hienot harrastukset, mahdolliset vaihto-oppilasvuodet jne. tarvitsevat sitä fyrkkaa. Eli periaatteessa voisin olla vähän kateellinen "naapurille", jolla on varaa tehdä se kolmas ja pitää elintaso, kun meille se ei ole itsestäänselvyys. En nyt kuitenkaan jaksa kadehtia, kun pidän meitä jo etuoikeutettuna näinkin, kahden terveen lapsen vanhempina ja taloudellisesti aika hyvinvoivina kuitenkin - tuttavapiirissä kun on kuitenkin pienituloisia yksinhuoltajia jne.



Erikseen sitten ovat nämä sossuperheet, joille riittää oma piha ja max tuettu loma jossain kylpylässä kesällä ja kaupungin kämppä. Niissähän nyt kannattaa tehdä lapsia, jotta kotihoidontuki juoksee eikä tarvitse palata sinne kaupan kassalle töihin.



Sanomattakin selvää, että ap kuuluu niihin, joilla on kenties rahaa, mutta sivistyksestä ei tietoakaan. siitä kertoo aloitus. Että sinänsä surullista, että hänellä ei taida olla juurikaan sellaista henkistä pääomaa lapsilleen tarjottavana, mikä tähän maailmaan olisi tarpeen.

Mikjä helvetti teitä ihmisiä vaivaa? Miks luulette että se asia mikä tekee teidät onnelliseks on ainut oikea tapa elää maailmassa ja jos joku ei elä sillä tavalla, niin ei voi mitenkään olla onnellinen? Onneksi olkoon kolmannesta lapsesta.. olet varmasti onnellinen, ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki maailman ihmiset kadehtisivat sinua kolmesta kakarastasi, kun on muitakin onnellisia tapoja elää..

Meillä on kaksi lasta, ja lisää ei tule, emme halua emmekä jaksa. Varaa olisi, olen nytkin kotiäiti, vaikka lapset ovat jo yli 3-vuotiaita. Mutta kiva, että olet onnellinen, niin minäkin:)

rumat tai köyhät tai yksinkertaiset.

Harvemmin kauniit ja rikkaat sikiää kuin kanit. Mutta jollainhan ihmisen pitää päteä.

Meillä on kaksi ihanaa lasta ja kolmas olisi tervetullut. Mutta se ei ole mahdollista, olen jo 38v. ja fyysisesti ja henkisesti en jaksaisi enää vauva-aikaa. Ja olen kaunis :)

haluta kolmatta lasta. Kolmas tai neljäs lapsi on pätemisentarvetta. Tai sitten ne onnettomat, kenelle on sattunut 2 kpl vain toista sukupuolta, ovat yrittäneet saada sen pojan tai tytön.

Olen joskus näpäyttänyt näille kolmen saman sukupuolen äideille meidän tytöstä ja pojasta, ja hiljaisiksihan he menevät. Kaikki haluavat tytön ja pojan, vaikka eivät sitä myönnä.

Kateudesta, rahan perusteella, sukupuolta metsästäen.. mitä helvettiä????



Eikö jokainen saa tehdä sen verran lapsia kun haluaa? Toiset haluaa yhden, toiset kaksi, ja toiset vaikka kymmenen.



Tuskin se kenelläkään oikeasti on rahasta kiinni, varmaan tekisivät enemmän jos haluaisivat. Mutta kun kaikki eivät halua. Piste.



Itselläni on kaksi, ja olen täysin tyytyväinen. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, joten mahdollisesti vielä yhden voisi tehdä. Mutta tällä hetkellä kaksi näyttää oikein hyvältä :) Kyllä se kolmonen tiettyjä rajotteita tuo verrattuna kahteen, enkä nyt puhu vaan rahasta.



Lapsuus on lyhyt, mutta niin on oma nuoruuskin. En jaksa nelikymppisenä enää hoitaa omia vauvoja, on tässä elämässä muitakin osa-alueita kun lapset.