miten 1 vuotiaan äidit ehtii opiskella iltaisin töiden jälkeen?! ov

Poika oli 1 v kun pää meinasi hajota kotona, joten aloitin iltaopiskelut ja ajattelin jatkaa siksi kunnes menen töihin. En raaskinutkaan lopettaa ja jatkoin vielä 3 vuotta työn ohessa. Näin jälkeen päin ajatellen en itsekään käsitä miten jaksoin tosin lyhennetyn työajan turvin töitä, sairaan äidin hoitamista, 2 lasta ja insinööriopinnot ammattikorkeakoulussa. Onneksi mulla oli takana jo opistoinsinöörin tutkinto toiselta linjalta ja sain aika paljon hyvityksiä.

miten yöllä voi opiskella, päivällähän on siten ihan nukuksissa.



Ihmettelen myös kun äidit sanoo että pää hajoo kotona. En halua loukata, mutta miksi minä sitten nautin joka hetkestä lapsen kanssa. Mikä sen ihanampaa kuin hoitaa omaa pikkuista lasta!

Kaikki ei ole kotiäitityyppiä, onnittelut sulle, että ilmiselvästi olet. :) Mulla on 1 v 3 kk ja teen lopputyötä päikkäreiden aikaan. Tarvitsen arkeeni jotain virikettä lapsenhoidon oheen, ja toinen lapsi on toiveissa, mutta pitää ensin saada oppilaitoksesta paperit ulos, koska sen verran mullakin on järkeä, että ymmärrän, että gradunteko kahden lapsen hoidon ohessa ei sitten enää olekaan niin simppeli juttu.



Olen siis kotiäiti, en käy töissä, mutta siltikin gradu etenee hitaasti, koska tehokasta työaikaa on max 3 tuntia päivisin, ja niistäki osa vasta sitten kun lapsi on mennyt yöunille 21->. Eikä aina todellakaan jaksa alkaa tehdä tiedettä, kun talo viimeinkin hiljenee.

Anna kun arvaan. Olet esikoisen äiti jonka maailma on pysähtynyt lapsen myötä. Sinä olet lapsellesi äiti sillä tavalla kuin sinä osaat. Älä ole niin kapea katseinen, että heti epäilet muiden äitien kykyä olla äiti jolleivat he toteuta sitä samalla tavalla kuin sinä.

miten yöllä voi opiskella, päivällähän on siten ihan nukuksissa. Ihmettelen myös kun äidit sanoo että pää hajoo kotona. En halua loukata, mutta miksi minä sitten nautin joka hetkestä lapsen kanssa. Mikä sen ihanampaa kuin hoitaa omaa pikkuista lasta!

eikä se aika ollut pois lapsilta. Isoin kävi kerhossa kahdesti viikossa, pienemmät nukkuivat päiväunia, isänsä osasi hoitaa vallan mainiosti iltaisin jne.



Opiskelin yliopistossa, joten pääsääntöisesti riitti käynti paikan päällä kerran viikossa. Ai niin, en ollut töissä vaan kotiäiti, eli aikaa oli ruhtinaallisesti.

mutta nyt kun pitäisi tehdä väitöskirjaa teini-ikäisten äitinä, niin ei p---le ehdi mitenkään, aina jotakin lasten asiaa tehtävänä!

hyvin ehtii tosiaan. Täälläkin 1 v+ lapsi ja toinen tulossa. opiskelut ja työ ja ihana mies. Aikaa lapsille, miehelle ja työlle. Se on organisointia=)

Tein amk:n lopputyötä ja vikoja kursseja kun lapsi oli 1v ja vähän yli. Kävin samalla päivätyössä. Meillä tilannetta helpotti huomattavasti se, että mies oli lomautettuna kotona lapsen kanssa. Muuta tälläselläkin järkkäilyllä vaati veronsa, ja olin ihan puhki tuon rupeaman jälkeen! Ei sitä tehdessä huomannut, mutta jälkeenpäin huomasin, ettei se ihan niin helppoa ollut ollutkaan. Vaan selvisihän siitä, ja nyt osaa todella arvostaa sitä että töitten jälkeen on aikaa lapselle ja perheelle! :)

Olen päivisin 7 h töissä, ja kun lapsi nukahtaa, teen pari tuntia gradua. Lapsi 1,5-vee.



Olinhan minäkin ajatellut olla ihanan lapseni kanssa pidempäänkin kotona, mutta en vaan voinut sille mitään, että ihan masennusoireita alkoi tulla siitä, että ei ole päivisin aikuista seuraa (vauvakerhot eivät siihen riittäneet), ja virikkeenä vain lapsen leikit, mukuttamiset, vaipan vaihdot jne. Kun aloin olla jatkuvasti huonotuulinen kotona, vaikka suhde lapsen kanssa on todella hyvä ja lapsi kaikkein rakkain, päätin, että on muitakin tapoja olla hyvä äiti. En ole katunut, kiitos mielenkiintoisen työn, ihanan lastenhoitajan, ja oman sekä mieheni liukuvan työajan.



Lapsi on tietysti luonnostaan tarkoitettu äitinsä hoidettavaksi, mutta ihmiset on tarkoitettu mielestäni elämään isommissa yhteisöissä kuin nyky-yhteiskunnassa. Kun samoissa kodeissa asui monta sukupolvea, tukea, apua ja seuraa oli aamusta iltaan ja illasta aamuun enemmän.

nuorin oli 1v, seuraavat lapset 7v, 9v, 12v ja 13v



Pyykkiä riitti viiden lapsen kansssa, ruokamäärät niin tehdessä kuin tuotuna kaupasta...



Työmatkani oli: aamulla klo.6.20 vein 1-vuotiaan vaunuissaan naapuritontin ovelle, soitin ovikelloa ja hoitaja otti lapsen sisälle jatkaman uniaan.



Ajoin polkupyörällä juna-asemalle. Pyörä vietiin aina valmiiksi iltaisin hoitopaikan pihaan, sillä menin hoitopaikkaan vaunuja työntäen aamulla.



Juna lähti ennen seitsemää ja työpaikallani olin kahdeksalta.



Takaisin kotiin pääsin niin, että otin pyörän asemalta, menin lähikauppaa ostamaan ruuat, sitten kotiin.



1-vuotias oli haettu jo kotiin iltapäivällä isosiskon hakiessa (siihen aikaan sai päiväkodistakin sisarus hakea)



Mies oli vuorotryössä tehden viikonloppuja paljon, jolloin oli viikolla vapaapäivä/päiviä.



Olin pois kotoa työmatkoineen klo.6.20 - 18.00 riippuen kaupassaoloajasta. Myös talvisin kuljin pyörällä juna-asemalle jolloin matkalla jouduin joskus taluttamaan pyörää ja aikaa meni enemmän.



Opiskelua jaksoin sen tähden, että halusin ammattiini lisäpätevyyttä. Ala on erittäin mielenkiintoinen ja motivaatiota riittää.



Kotiäitivuosia oli ollut usean lapsen ollessa pieniä, nyt välillä näinkin koska hyvä hoitopaikka löytyi naapuritalosta.



1-vuotiaan kasvaessa 3-vuotiaaksi, syntyi vielä vauva perheeseemme. Nyt jäin kotiin pidemmäksi aikaa, olihan kaksi pientä kotona. Hoitovapaalla opiskelin avoimessa ja sain suoritettua alkamani opiskelun.



Myöhemmin kävin iltaisin muutamia lyhyitä kursseja sekä harrastusmielessä opiskelemassa avoimessa arkeologiaa, joka on ollut mieliaiheeni ja kiinnostukseni.



En ole koskaan valittanut, sillä olen vapaaehtoisesti opiskellut työn ohessa, huusholli ei ole ollut aivan tip-top, mutta ei kaaoskaan. Olen ajatellut että nyt on näin ja sitten myöhemmin helpottaa...

Meidän esikoinen kävi iltaisin aina klo 19 nukkumaan ja nukkui putkeen klo 7 asti. Siinä jäi pitkä ilta vanhemmille tehdä mitä lystää. Itse olin kotiäitinä silloin, joten myös päiväuniaika (2-3 tuntia taattua rauhaa) olisi ollut hyödynnettävissä.



Lapset ovat niin erilaisia. Jos lapsi esim. nukkuu huonosti tai on jatkuvasti jalassa roikuvaa tyyppiä, opiskeluun ei välttämättä jäisi energiaa.

Meidän esikoinen kävi iltaisin aina klo 19 nukkumaan ja nukkui putkeen klo 7 asti. Siinä jäi pitkä ilta vanhemmille tehdä mitä lystää. Itse olin kotiäitinä silloin, joten myös päiväuniaika (2-3 tuntia taattua rauhaa) olisi ollut hyödynnettävissä. Lapset ovat niin erilaisia. Jos lapsi esim. nukkuu huonosti tai on jatkuvasti jalassa roikuvaa tyyppiä, opiskeluun ei välttämättä jäisi energiaa.

Sun lapsesi on sitten nukkunut paljon, jos 12 h yön lisäksi vielä 2-3 tunnin päikkärit. Onnea, kadehdin. :)

t. se graduntekijä

Tarkoitan tällä sitä, että toiset kokevat opiskelun samalla tavalla kiinnostavaksi tai palkitsevaksi kuin toiset jonkun harrastuksen, netissä pyörimisen, lehtien lukemisen tms. Se pari tuntia päivässä opiskelua lapsen unien aikaan voi olla sitä rentouttavaa omaa aikaa, milloin joku toinen pyörii netissä, jumppaa, käy ulkona tai jotain muuta.

Gradun sai aikaan helposti, mutta nyt tuntuu siltä, että koko ajan on meno jonnekin teinejä viemään tai tuomaan. Väitöskirja on vaiheessa uudestaan ja uudestaan.

itse olen opiskellut aina ja tehnyt vielä normaalia työpäivää työmatkoineen kaikkineen. Osa ihmisistä vain pystyy tekemään useampaa hommaa samaan aikaan toiset ei vaikka ei olisi kuin pellkä opiskelu ilman lapsia. Ihmiset on niin erilaisia. Ei pidä kangistua muiden asettamiin kaavaoihin mitä voi ja mitä ei voi tehdä.