Miksi pitää olla niin ärsyttävää isovanhemmilla käyminen..

Ja kun yrität asian ottaa puheeksi niin sama saatanan laulu alkaa! "Kun sä et voi tietää kuinka ihanaa on olla mummu..." Joo varmasti on ihanaa, mutta joskus olis mummunkin muistaa se lapsen paras ja se, että lapsen paras ei aina ole sitä, mikä olisi lapsen mielestä paras.

Edelliselle: tismalleen näin. Lapsen toinen mummi on taatusti vähintään yhtä ihastuksissaan lapsenlapsesta, mutta ottaa isoäitiyden niin tosissaan että osallistuu kasvatusvastuuseen meidän vanhempien kanssa auttamalla oikeasti. Tarjoamalla terveellistä ruokaa, opettamalla ja neuvomalla. Halein, suukoin, lukemisin jne. hän hemmottelee. Miksi se on jollekin niin vaikeaa..

Kaiken kruunaa vielä se mummi, joka moittii lapselle tämän äitiä; "Tuhma äiti kun ei anna sinun ottaa jäätelöä, vaikka niin tekee mieli!"



Kohta tosin tähänkin ketjuun tulee niitä jeesustelijoita, jotka käskee löysätä pipoa...

lähes samoin sanoin...



Mun mielestä yksinkertaisinta on, että lapsella on omat säännöt kotona ja toiset säännöt mummolassa. Kukaan lapsi ei siihen kuole, että kuittaa pari ateriaa jäätelöllä silloin tällöin. Eikä tarvitse riidellä.

Mä en tiedä miten suhtautua, kun tämä rajoja pitämätön mummi pyytelee jatkuvasti lasta hoitoon yökylään luokseen. Hän taatusti syöttäisi lapsen huonovointisuuden partaalle herkuista, mikä nyt vielä menisikin jotenkuten, mutta mitä jos lapsi teloo itseään kun mummi ei kiellä, ei raaski ottaa edes vaarallisia esineitä pois lapsen kädestä jne.. Sitten on hyvin loukkaantunut minulle, kun en ole halukas jättämään yökylään.

Ja sille joka sanoi, että ei haittaa jos aterian joskus korvaa jäätelöllä. Kyllä se voi haitata esim. automatkaa vasten. On sitten mukavaa, kun lapsen on annettu ahmia herkkuja tyhjään vatsaan ja sitten oksentaa autoon...

silloin tällöin, ei mielestäni haittaa. Ruoka-aikana meillä syödään ruokaa, ei jäätelöä!!



Ja mua ottaa päähän se, että ruoka-aikojen ulkopuolellakin ollaan koko ajan tyrkyttämässä karkkia ja jätskiä, vaikka lapsi ei osaa sitä itse vielä edes pyytää!! Silloin tällöin erikoistapauksissa ymmärrän herkuttelun, mutta erikoistapaus ei mielestäni ole se, että ollaan mummulassa. Mummujenkin pitää kunnioittaa lapsen vanhempia.



Meillä on molemmat mummut näitä syöttäjiä..

Ihnottaa ja ärsyttää ja kun ei voida ottaa tosissaan kun sanotaan. Ja silloin tällöin on eri asia, kuin joka mummulareissu, joita meillä ainakin on suhteellisen usein. Tosin ei ole kauan usein, jos ei kohta aleta kuunteleen lapsen vanhempiakin.



2

Eikös se mummi ole kuitenkin kasvattanut ja hengissäpitänyt ainakin yhden lapsen kun kerta lapsenlapsikin on olemassa? Joten eiköhän se tämänkin lapsen onnistuisi huolehtimaan kyläilyn ajan. Ja luulen että sillointällöin tuo yletön herkkujen syönti lapselle ei sitä vahingoita. Voisiko jopa olla että lapsi itsekin oppisi tuolloin jotain herkkujen syönnin liiallisuudesta?

etten osaa tuollaisista suuttua. Oma isäni oli lähellä kuolla kuukausi sitten sydäninfarktiin, joten minun puolestani hän saa hemmotella ihan niin paljon lapsia kuin haluaa.

vanhimmat lapset olivat pieniä. Meillä oli kerran ihan kauhea riitakin vanhempieni kanssa ja läksimme kesken joulunvieton pois, kun äitini syötti kulman takana lapsille sokeroituja rusinoita ja kielsi kertomasta minulle.



Ajan myötä löysäsimme pipoa, kuten palstailmaisu kuului, ja jos lapset määhkäsivät herkkuja mahat kipeiksi, he oppivat että onpa ikävää kun vatsa on kipeä. Harvensimme myöskin käyntejä mummolassa ja käymme siellä vain päiväseltään tai olemme max yhden yön. Sen verran hermot hyvin kestää.

Vielä se, että menee miten menee jos käymme yhdessä ja päiväseltään - ainakin olen siinä vahtimassa ettei lapselle satu mitään vaikka mummi onkin olevinaan se lapsenvahti siinä ja tuputtaa niitä herkkuja kaiken aikaa. Mutta kun mummi tahtoisi lapsen hoitoon ja ehdottomasti vielä yösellaiseen! Sehän minua huolettaa, kukas sitten vahtii ettei lapsi laita kolikoita suuhunsa tai satuta itseään juostessaan pitkin asuntoa haarukka kädessä? Tällaiseen kun mummi ei saa mitään tolkkua. Vaikka söisi masunsa pipiksi herkuista, niin kaikki tuo muu vaarallisuus kun mistään ei kielletä eikä mitään rajoiteta.

Oma 6v. kyllä osaa nykyään ja siltä osin ei tarvitse stressata.



Mutta tässä on varmaan kyse muustakin kuin herkuista. Tai ainakin meillä on yhden mummin kohdalla.

Mitään ei kielletä ja kaikesta vaan silitellään päätä. Poika saisi pelata vaikka 24h/vrk tietokoneella, uida turhan syvälle ja taaperoaikanaan mennä yksin laiturille ("ei se sieltä putoo..." - en jäänyt arvailemaan putoaisiko vaiko ei).



Ymmärrättekö ongelman? Hellyys on jees ja sitä saa jakaa niin paljon kun sielu sietää. Mutta kun joskus ne rajatkin ovat sitä rakkautta, mutta tässä kohdin mummu ei tahdo sitä ymmärtää.

Eikös se mummi ole kuitenkin kasvattanut ja hengissäpitänyt ainakin yhden lapsen kun kerta lapsenlapsikin on olemassa? Joten eiköhän se tämänkin lapsen onnistuisi huolehtimaan kyläilyn ajan. Ja luulen että sillointällöin tuo yletön herkkujen syönti lapselle ei sitä vahingoita. Voisiko jopa olla että lapsi itsekin oppisi tuolloin jotain herkkujen syönnin liiallisuudesta?

Oma äitini oli varsinainen terveysterroristi, karkkia meillä ei ollut koskaan ja jätskiä, pullaa tms todella harvoin. Lastenlasten kanssa herkutellaan monta kertaa päivässä.

Meillä oli pienenä todella tiukat nukkumaanmenoajat myös viikonloppuna, siis aina. Lapsenlapsille mummista on kiva lukea iltasatuja monta peräkkäin, ja monesti ilta mummolassa venyy ja venyy, kunnes minun on pakko sanoa että nukkumaan on mentävä.

Meidän 3v leikki viime keväänä mummolassa ulkona sisävaatteilla, puljasi jääkylmää vettä sadevesitynnyristä ihan litimärkänä, ja kun huomasin ja sanoin mummolle että miten sinä tuon tuolla annat olla, niin vastaus oli että "en mä saa sitä sieltä pois, se alkaa itkemään". Minut ja sisarukseni äitini sai pois ihan mistä vaan.

Tässä vain muutama esimerkki siitä, että mummoilla ei todellakaan ole järki kädessä lastenlasten kanssa samalla tavalla kuin silloin, kun he itse olivat nuoria äitejä.

Riittää kun sanoo, että ei sovi.

ettei tule sanomista miniän kanssa. Keittiössä istutaan, ovet kiinni muihin huoneisiin, ettei lapsi pääse mitään tonkimaan ja on koko ajan siinä näkyvissä. Minä en puhu lapsenlapselle mitään, koska minusta vanhemmat ovat ne kasvattajat.



Hyvä on pojan perheineen meille tulla, kun ei tule sanomista syömisistä tai tekemisistä. Mielellään meillä iltaa istuvat ja hiljaisuudesta nauttivat.

Musta pieni hemmottelu mummolassa vielä menee, mutta sitä en siedä, että kun vanhempi on juuri kieltänyt jotain, niin isovanhempi yrittää kumota sitä kieltoa. Sen verran pitäisi vetää yhtä köyttä vanhempien kanssa, että lapselle ei opeteta, että vanhempien sana ei päde, kun mummo on lähellä. Jos mummo ja pappa sen verran tajuavat, voin minäkin löysätä pipoa ja katsoa sormien läpi sen, että lapsi vetää mummolassa herkkuja niin kuin huomista ei olisi.



Ei se älytön paapominen varmaan isovanhemmistakaan lopulta tunnu ihan niin fiksulta. Meillä 5-vuotias uhmakas poika tokaisi minulle lujaan ääneen, kun kieltäydyin ostamasta jotain hänen haluamaansa sadan euron lelua, että hän soittaa mummille, ja mummi ainakin ostaa. Ja surullista on se, että mummi tai pappahan ostaa, "ettei sille tuu paha mieli". Kerran poika jäi kiinni siitä, että soitti isoäidilleen, että isoäiti oli ostanut hänelle väärän pokemonin ja se oli isoäidin syy että isoäiti on niin tyhmä ja isoäidin pitää nyt välittömästi hakea oikea lelu ja tuoda se pojalle. Me tietysti kauhuissamme pidimme kunnon puhuttelun, että noin ei isoäidille puhuta, eikä isoäiti ole mikään lelunostoautomaatti. Mutta eipä se paljoa auttanut, kun viikon sisällä isoäiti tuli tuomaan sitä kaivattua lelua ja vielä pahoitteli kun oli ollut niin hölmö, että oli ostanut väärän. Minä koitin isoäidille selittää, että tuo ei nyt ollut kovin hyvä idea ja poika oppii tuosta vaan, että isovanhempia saa pomottaa ja kiukuttelemalla saa mitä haluaa. Isoäiti oli sitä mieltä, että ei tässä nyt mitään, kun se oli hänen vikansa, kun hän ei ollut ymmärtänyt, mitä poika haluaa. Huooooh.

Ja harmittaa, kun ei tästä asiasta voi edes oikein keskustella. Jos jotain rakentavaa yrittää sanoa, niin loukkaannutaan ja kaivetaan kaikki mahdolliset marttyyrikortit esiin; "Parempi sitten ettei tulla kylään ollenkaan", "No kohtahan minusta päästään kun ei näitä elinvuosia enää niin paljoa ole..." jne.



Ei kyse ole siitä, etteikö isovanhemmat saa tosiaan helliä. Mutta ei hellyys voi tarkoittaa sitä, etteikö koskaan mitään voi kieltää!

heh voin kuvitella itseni parin vuoden päästä hermoilemaan samalla lailla. meidän poika vaaniin pieni että ei itse vielä osaa sanoa mitä haluaa.munyli kävellään ja ei uskota esim. niin yksinkertaista asiaa kun lasta ei nukuteta pihalla ilman valvontaa koska pihassa on monta kissaa. niin, ja asumme samassa talossa mutta eri taloudessa. kérran on ollut hoidossa mummalla ja hirvittää jo valmiiksi seuraava kerta...

kun vanhemmat eivät ota mummolassa kasvatusvastuuta. Jos lähdetään siitä, että mummolassa on mummolan säännöt niin sitten pitää ymmärtää, että niin todella on. Vaihtoehtona on, että vanhemmat sanelevat säännöt, mutta silloin he myös hoitavat lapsen ja vahtivat tekemisensä eivätkä oleta, että mummi on hoitovastuussa.



Eli menette mummolaan sillä ajatuksella, että toinen vanhempi on koko ajan 50 cm päässä lapsesta ja ehtiin jo ennen kieltämistä ohjaamaan lapsen tekemään jotain muuta. Ei kieltoja, ei komentelua vaan ohjaamista muuhun tekemiseen. Näin mummi ei ehdi väliin eikä lapsi ehdi tekemään pahojaan. Jos lapsi lähtee ulos, vanhempi menee mukaan eikä mummi.



Meillä ei ole ikinä ollut ongelmia mummolassa, koska me hoidamme sielläkin itse lapsemme. Ei tarvitse tasapainoilla kaksien sääntöjen kanssa, koska sääntöjä on vain yhdet.

joista kukaan ei oikeastaan siinä kunnossa että kauheasti jaksaisi touhuta lasten kanssa mitään. Joten voin vain haikeana kuvitella, miltä tuntuisi olla mummilassa, jossa mummi tarjoilisi herkkuja tms..