Jätän perheeni tänään

sanot vaimoasi laiskaksi kotiäidiksi, minusta se kuulostaa aika vähättelevältä ja ikävältä. Hän on kuitenkin lasten kanssa lomalla (eikös laiska äiti lähtisi yksin lomalle ja jättäisi lapset sun hoitoon?). Firman auto - kotiäiti?

Ja sanoit vaimosi olleen paljon tietokoneella, tällä palstalla tai muualla? Johtuisiko se siitä, että hänellä on ongelmia - ehkä hän kokee kärsivänsä suhteessanne, jossa sinä mitätöit ja arvostelet häntä? puhut omista haavoistasi, mutta onkohan niitä vaimollasikin?

Teillä ei vaikuta olevan minkäänlaista puheyhteyttä, etkä vaikuta yhtään yrittävän asettua vaimosi asemaan ja miettivän, miltä hänestä elämä tuntuu. Ehkä te molemmat toivotte muutosta, ja siitä pitäisi pystyä puhumaan yhdessä, kuin aikuiset!

Entä jos vaimosi on masentunut, ehkä hän kokee alemmuudentunnetta, ehkä hän uskoo vaikka, ettet voisi häntä rakastaa, tms?

Etkä tosiaan vaikuta kovin aikuiselta, kun aiot lapsesi noin jättää!

Lähdin joku aika sitten. Nyt pysähdyin juomaan,enkä saanut oltua katsomatta tänne. Olen varmasti arvostellut vaimoani. Mutta en lasten kuullen,enkä ulkonäöstä. Ulkonäön puolesta hänessä on mielestäni kaikki kohdallaan. Myös seksin suhteen olen tyytyväinen. Mutta mitä niistä,jos aito rakkaus ja välittäminen puuttuvat? Olen mielummin yksin tai henkisesti kauniin kanssa.



Puuttuu tosiaan keskusteluyhteys,ja se onkin iso syy lähtöön. Olen taatusti mokaillut vaikka mitä ja suututtanut hänet siten. Mutta mikään ei velvoita olemaan sylkykuppinaan. Riidat ovat eri asia kuin toisen kuoleman toivominen tai ihmisten haukkuminen lapsille. Aiemmin jos oli jotain mielipahaa toiselle tehnyt,sovittiin asia ja annettiin anteeksi. Mitään anteeksiannettavaa ei ole jäänyt puolin tai toisin,joka selittäisi vaimoni käytöstä. Vaimoni voi varmasti itsekin pahoin. Eihän normaali ihminen käyttäydy kuin hän. Ei ole kuulemma kuitenkaan avun tarpeessa. Que faire? Eli minkäs teet?



Millainen muuten on nössö mies? Ja millainen ei-nössö? Vaimollani on siis firma,jolle on jäänyt auto. Hän ei ole töissä tai tienaa mitään.

Tämä kerta kun hän on lasten kanssa lomalla, on ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun tekee lasten kanssa jotain ilman,että minä mukana. Meillä kotona minä olin lasteni ohjelmatoimisto,eikä vaimo edes pyynnöstä osallistunut. Saatoin tulla rankan työpäivän jälkeen kotiin vain todetakseni että lapset eivät ole koulun jälkeen saaneet mitään suuhunsa. Puhutaan klo 19 jälkeen ajasta..



Voi arvostella tapaa lähteä raukkamaiseksi,mutta mitä olisi ollut jäädä? Ei lasten kuulu elää vihan,katkeruuden ja arvostelun ympärillä. Se olisi hullua.

Vaikutat järkevältä ja fiksulta mieheltä Vaimollasi on varmaan vaikeaa, ehkä henkisiä ongelmia. Onko hänellä huono itsetunto?



Mitä jos koittaisit muistella niitä ihania aikoja kun olitte vielä rakastavaiset ja kun hän sai sinut hykertelemään onnesta. Lähde siitä. Sano hänelle maltillisesti että haluaisit koittaa selvittää tilanteenne. Pyydä häneltä, että hän olisi rehellinen itselleen.



Ole iloisena vastassa, lastesi tähden. Heillä on varmasti ollut kova ikävä. Jos sitten yrityksistä huolimatta tulosta ei synny haluamaasi suuntaan niin sitten keskustele erosta. Mutta älä luovuta vielä.



Minulla on välillä vähän samanlaisia luonteenpiirteitä kun vaimollasi, on heikkoa itsetuntoa ym... mutta koittakaa jos löytäisitte vielä yhteisen polun, ainakin selvittäisitte tilanteen. Ajattele lapsiasi.



Kaikkea hyvää elämäänne :)

Kuulostaa että vaimosi on masentunut. Onko? Kauan olette olleet yhdessä, minkä ikäisiä olette? Onko hän koskaan leikkinyt tai viettänyt aikaa lastensa kanssa? Huolehtinut heistä?

täysin mahdollista, että saisit lasten lähihuoltajuuden tai viikko-viikko ratkaisun. Tämä vaatisi sen, että a) laitat eron vireille b) et muuta mihinkään c) jos vaimo muuttaa lasten kanssa, niin et suostu lasten osoitteenmuutokseen ja d) ratkaisette lasten asumisen lastenvalvojalla tai jos sopua ei synny niin oikeusteitse, silloin ehdota viikko-viikko ratkaisua ja korosta, miten lähihuoltajana edistäisit lastesi suhdetta äitiinsä jne. Paljon enemmän vaivaa kuin katoaminen mutta eikö vaivan jälkeen tämä lupaisi paljon parempaa tulevaisuutta?

olisit laittanu avioerohakemuksen vireille, hakenut asunnon läheltä lapsia, sitten kertonut vaimolle et se on moro nyt. lapsille myös asiasta olisi hyvä kertoa face to face. Sitten vaan kamat kasaan(ei silloin kun kakarat kotona)ja aloitat oman elämäsi. Ihan helppoa ja aikuismaisestikin eron voi hoitaa. jokatapauksessa olet lasten isä ja sinulla on esim elatusvelvollisuus. Joudutte jokatapauksessa käymään lastenvalvojalla tai sitten päätös tulee raastuvan kautta. Sitäkö haluat?

karkaaminen on kyllä aika lapsellista.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Kuulostat siltä, että olet oikeasti hyvä isä lapsillesi. Lapsesi ansaitsevat saada viettää aikaa myös sinun kanssasi, myös eron jälkeen. Valitettavasti yhteiskuntamme ei taida vielä olla ihan niin tasa-arvoinen, että hyvälläkään isällä olisi yhtä hyvät mahdollisuudet saada lasten huoltajuus (tai tapaamisoikeus) kuin äidillä. Siksi sinun kannattaisi miettiä jo etukäteen varsin tarkkaan, miten toimit ja missä järjestyksessä.



Ensinnäkään älä anna vaimollesi minkäänlaisia mahdollisuuksia mustamaalata itseäsi mahdollisen tulevan huoltajuuskiistan aikana. Jos muutat yhtäkkiä pois perheellesi ilmoittamatta, tämä voidaan pahimmassa tapauksessa tulkita siten että et välitä lapsistasi. Jos vaimosi todella toteuttaa uhkauksensa, hän käyttää hyväkseen kaikkia tekemiäsi virheitä.



Ehdotan, että otat asiaksesi skarpata oikein kunnolla koko eroprosessin ajan, jotta sinun ja lastesi tulevaisuus olisi mahdollisimman valoisa. Älä muuta vielä minnekään vaan kerro ensin vaimolle haluavasi erota, ja laita prosessi vireille mahdollisimman pian. Kohtele häntä niin hyvin kuin pystyt äläkä lähde mukaan hänen riidanhaastamiseensa. Pysy tyynenä, ajattele lapsiasi jos se ei muuten onnistu. Yritä hankkia konfliktitilanteille todistajia, jotka ovat valmiita vaikka oikeudessa asti todistamaan kyvykkyyttäsi ja sopivuuttasi isänä.



Ota selvää siitä, miten eroprosessit ja huoltajuuskiistat yleensä menevät ja varaudu ongelmiin jo etukäteen. Jos käytöshäiriöisyys ja riidanhaluisuus ovat todella pelkästään vaimosi ongelmia, pystyt kyllä olemaan osallistumatta noihin hänen lapsellisuuksiinsa. Käyttäydy itse vastuullisen aikuisen tavoin. Silloin myös ulkopuoliset kyllä huomaavat, kumpi teidän perheessänne on parempi vanhempi.



Jaksat kyllä skarpata sen ajan minkä tämä vaatii, kun pidät mielessäsi hyvin hoidettua eroa seuraavan vapauden, uuden elämän ja sen että saat tavata lapsiasi rauhassa.

Mammoille ei mene kaaliin, että on olemassa naisia, jotka pitää miehiään ihan nollana.

Ei semmoista kukaan kestä pitemmän päälle.

Tämä palsta on tarkoitettu kaikille ja tottaan se on, että taitaa monet täällä istua päivässä tuntikausia.







juuri tästä syystä miehet pois av-palstalta

minä myös. :'D

Siis onko todella niin,että jos lähden näin, menetän mahdollisuuden viikko-viikko järjestelyyn? Jos on,käännyn heti takaisin. Ja päätös on helppo,sillä rakastan lapsiani yli kaiken. Voinhan minä tietty käydä silti kaverin mökillä kalastamassa tällä lähdöllä.



Aika hyvin te olette ymmärtäneet että en oikeasti haluaisi lähteä. Ei vain ole vaihtoehtoa niinkauan kuin ei vaimoon saa asiallista yhteyttä. Olen monet yöt itkenyt hiljaa ristityille sormilleni ja rukoillut että vaimoni muuttuisi. Että tapahtuisi ihme. Enkä ole uskovainen,niin käsitätte paremmin epätoivoni.



Mikä saa aikaan sen,että pienet rakkaudensiemenet joita niin kiihkeästi rakastaen jaetaan, muuttuvat valtaviksi kivenlohkareiksi joilla toista eron hetkellä murjotaan?



No,olen kuitenkin yrittänyt vaimoani avata. Hän on masentunut mielestäni. Ei kyllä koskaan ole lasten kanssa leikkinyt tai pelaillut. Ja pitää yleisesti ottaen vieläkin huolta lasten perustarpeista. Ruoka välillä jää,mutta aina ovat puhtaissa vaatteissa yms.

Eronneena sanoisin näin:



1) älä lähde salaa - teet muuten lapsiisi luultavasti pysyvän vamman, jota ei korjaa mikään terapiakaan, muuten he luulevat, että kuka tahansa rakas voi hävitä heidän elämästään milloin tahansa ja toisekseen uskovat, että sinä et välitä heistä (lasten logiikka nyt on vaan tämmöistä, vaikka olisivat minkä ikäisiä tahansa)



2) jos lähdet, niin ainakaan lähihuoltajuutta et tule saamaan, luultavasti myös muutto kauemmaksi vähentää sinun tapaamismahdollisuuksiasi, joten jos haluat tavata usein lapsiasi, niin muuta ihan lähelle vanhaa kotia



3) jos sinulla on noin paha olla lastesi äidin kanssa, niin oletko varma, että äiti ei ole todellain masentunut ja sitten seuraa kysymys, että oletko varma, että sinun lapsillasi on parempi olla yhden masentuneen huoltajan hoitamina (jota yllätysero tuskin parantaa)? pohdi sitä, että mikä on lapsillesi parasta, onko todellakin vaimosi huollettavina?



4) jos päätät jäädä, niin tee selvät säännöt millä jäät - tyyliin kissa pöydälle ja lupaukset, että ne toteutuvat eli vaikka suurelta osaltaan vika olisi vaimossa, niin osittain on myös vika sinussa - sinuahan kohdellaan juuri niin kuin annat itseäsi kohdella



Valitettavasti en lukenut kaikkia tämän ketjun kohtia huolella, joten en tiedä ihan kaikkea tästä tarinasta ja mitä nuo muut neuvoivat.



Lopuksi sanoisin, että fakta on, että ne asiat mitkä ovat avioliitossa olleet huonosti eivät useinkaan häviä erotessa. Itse niihin usein saa etäisyyttä, mutta toisaalta se huoli lasten kautta niistä ongelmista jatkuu vaan ja kun ei ole itse vielä paikan päällä katsomassa (esim. hoitaako humalainen lapsia, tämä nyt ihan toisesta erotilanteesta esimerkki, mutta kuitenkin), niin huoli voi olla jopa suurempi kuin saman katon alla asuttaessa.



Tsemppiä sinulle päätöksissäsi! Muista, että lapset ovat täysin syyttömiä tilanteeseen ja keskitä kaikki voimasi heidän tilanteen auttamiseen. Sinä olet vahva mies, joka pystyy kyllä vaikka puoli vuotta asiaa järjestelemään ja lähtemään sitten niin kuin se kuuluu eli niin, että lapset ovat kartalla ja tietävät rakkautesi, välittämisesi, miten tapaavat jne. Sinulla ei ole mitään VÄLITÖNTÄ hengenvaaraa kotona, joten jaksat kyllä järjestää asiat niin, ettei niistä tule lasten loppuelämää pilaavia traumoja!

Kuulostat siltä, että olet oikeasti hyvä isä lapsillesi. Lapsesi ansaitsevat saada viettää aikaa myös sinun kanssasi, myös eron jälkeen. Valitettavasti yhteiskuntamme ei taida vielä olla ihan niin tasa-arvoinen, että hyvälläkään isällä olisi yhtä hyvät mahdollisuudet saada lasten huoltajuus (tai tapaamisoikeus) kuin äidillä. Siksi sinun kannattaisi miettiä jo etukäteen varsin tarkkaan, miten toimit ja missä järjestyksessä. Ensinnäkään älä anna vaimollesi minkäänlaisia mahdollisuuksia mustamaalata itseäsi mahdollisen tulevan huoltajuuskiistan aikana. Jos muutat yhtäkkiä pois perheellesi ilmoittamatta, tämä voidaan pahimmassa tapauksessa tulkita siten että et välitä lapsistasi. Jos vaimosi todella toteuttaa uhkauksensa, hän käyttää hyväkseen kaikkia tekemiäsi virheitä. Ehdotan, että otat asiaksesi skarpata oikein kunnolla koko eroprosessin ajan, jotta sinun ja lastesi tulevaisuus olisi mahdollisimman valoisa. Älä muuta vielä minnekään vaan kerro ensin vaimolle haluavasi erota, ja laita prosessi vireille mahdollisimman pian. Kohtele häntä niin hyvin kuin pystyt äläkä lähde mukaan hänen riidanhaastamiseensa. Pysy tyynenä, ajattele lapsiasi jos se ei muuten onnistu. Yritä hankkia konfliktitilanteille todistajia, jotka ovat valmiita vaikka oikeudessa asti todistamaan kyvykkyyttäsi ja sopivuuttasi isänä. Ota selvää siitä, miten eroprosessit ja huoltajuuskiistat yleensä menevät ja varaudu ongelmiin jo etukäteen. Jos käytöshäiriöisyys ja riidanhaluisuus ovat todella pelkästään vaimosi ongelmia, pystyt kyllä olemaan osallistumatta noihin hänen lapsellisuuksiinsa. Käyttäydy itse vastuullisen aikuisen tavoin. Silloin myös ulkopuoliset kyllä huomaavat, kumpi teidän perheessänne on parempi vanhempi. Jaksat kyllä skarpata sen ajan minkä tämä vaatii, kun pidät mielessäsi hyvin hoidettua eroa seuraavan vapauden, uuden elämän ja sen että saat tavata lapsiasi rauhassa.

Luin juuri ketjun läpi ja vaikutat tosiaan yrittäneesi tehdä asiat niin "oikein" kuin mahdollista. Jos eroon kuitenkin päädytte, niin tosiaan huomioi tämä, mitä em. henkilö kirjoitti. Huoltajuusasiat on tosi kinkkisiä ja voimia sinulle, jos tilanne ei etenekään toivotulla tavalla!

En oikeasti uskonut saavani näin viisaita vastauksia ap:nä. Mulla on pieni korjauksen paikka sen suhteen millaisia ihmisiä olen täällä luullu luuhaavan. Tämä tosiasia siis tunnustettu..



Minä kyllä jaksan "leikkiä kotia" vaikka vuoden vielä,jos siten varmistan lasteni hyvinvoinnin. En ole provosoituvaa tyyppiä, enkä siksi "pakene". Lähdin koska en halua lasteni oppivan sitä negatiivisuutta mitä kotonamme on. Tietenkin haluaisin eniten entisen vaimoni takaisin. Kunpa tietäisi mitä olisi pitänyt tehdä.



Olen yrittänyt tutkia itseäni. Mitä olen mahdollisesti tehnyt, jotta hän tuollaiseksi muuttui? Tai jätinkö jotain tekemättä? -Jätin tietenkin,eihän kukaan täydellinen ole.



Olin hätäinen päätöksessäni joka tapauksessa. Onneksi en soittanut ja lapun autostakin jätin toimiston pöydälle. Taidan näyttää tämän viestiketjun hänelle ikäänkuin avauksena mitä päässäni liikkuu. Vaikka hän kyllä sen tietääkin. Tietää myös että lasten takia kestän mitä vain.



Tulipa tyhjä olo.. Aloitin kiukulla,vaikka päättäväisenä,rauhotuin lopussa ja nyt valahdin. Nössöksi en itseäni silti tunne. Olen luonteeltani avoin ja rehellinen kyllä. Mutta ne ovat vahvuuksia.



Avasin sellaisen meilin,jossa ei ole nimeäni ja ottaisin mielelläni neuvoja vastaan. picman@suomi24.fi



Toivon siis vain asiallisia viestejä,enkä etsi seuraa. Kiitos kaikille ja rakastavaa kesää!