Jätän perheeni tänään

Voisit soittaa heille suoraan.

Ei, tuo täytyy ratkaista vielä. Soitan vaimolle kunhan olen saanut lähdettyä. Ja jos suostuu, niin puhun lasteni kanssa puhelimessa. Ei tosin varmasti suostu. Olen itse elänyt lapsuuteni käytännössä ilman isää, enkä aio heitä mitenkään ylimääräistä satuttaa. Ero satuttaa, mutta vähemmän kuin väkisin yhdessäolo.

Ei tää palsta aina niin turha ole. :) Kuulostaa paljon paremmalta, et ole enää niin kiihtyneen oloinen ja mietit tilannetta useammaltakin kantilta. Juuri noin, tuolla asenteella eteenpäin!

Minäkin olen elänyt lapsuuteni käytännössä ilman isää ja vaikka isäni sörssi asiansa eikä kyennyt olemaan elämässämme mukana, olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni erosta. En halua edes ajatella, millaista elämämme olisi ollut, jos vanhempamme olisivat pysyneet yhdessä, vaikka parisuhde ja arki eivät kerta kaikkiaan toimineet.

Lapsenne ovat vielä pieniä, mutta mitä enemmän olet heidän kanssaan ja olet mukana heidän kasvussaan, sitä tärkeämpi sinä olet heille. Älä KOSKAAN mollaa lasten äitiä heidän kuultensa, älä osoita katkeruutta tai vihaa, älä voivottele turhaan. Ole lapsille se jämäkkä, rauhallinen, luotettava aikuinen, jollaista he kaipaavat. Osoita huomiotasi lapselle, äläkä tuhlaa voimavarojasi exään.

Kyllä se siitä. Eka vuosi on aina kaikkein rankin. Sinuna en pelaisi mitään "lähden ulkomaille lasten kanssa" -korttia pöytään, sillä lapset tarvitsevat eron jälkeen elämäänsä pysyvyyttä, eivätkä lisää riitoja ja isoja muutoksia. Rauhoita oma elämäsi, tarjoa lapsillesi turvallista tilaa ja ole läsnä. Se riitää ja on kaikkein tärkeintä.

Mun mielestä hienoa että täällä kirjoittelevat miehetkin. Että ei olla vain naisten kesken kuin jossain tarhan puistossa ja juoruta jonnin joutavia. Vaikka kyllähän juoruilu kuulemma on ihan terveellistäkin. Nostan hattua ap:lle!

Vanhemmalla lapsella on oma puhelin. Mutta kun olen näinä heidän lomapäivinään yrittänyt soittaa, niin äitinsä ilmeisesti hallitsee tuota luuria. Hän ei esim. ollut saanut yhtenä iltana lähettämääni viestiä jostain kumman syystä. Vaimoni selitti, että kyllähän ne viestit voivat jäädä välillä tulemattakin. Right!

Vaimoni selitti, että kyllähän ne viestit voivat jäädä välillä tulemattakin. Right!

MUISTA: Älä katkeroidu, älä mollaa. Tilanne on nyt herkkä, mutta mitä rauhallisempana itse pysyt, sen paremmin sulla pysyy pääkoppa kasassa ja kykenet ajattelemaan lasten parasta. Jos lähdet mukaan tulevan exän peliin, niin siinä et voita mitään ja lapset häviävät eniten. Älä provosoidu. Tässä kohti et voi tietää millainen tilanne on esim. vuoden päästä, mutta mitä enemmän itse ärsyynnyt, hermostut, otat itseesi ja kränäät, sitä varmemmin se tulevaisuuskin hankaloituu.

Ja hei, sun kannattaa hyödyntää tarjolla olevia palveluita! Selkeästi tunnut tarvitsevan juttuseuraa ja vinkkejä tilanteen hoitamiseen. Käy katsomassa esim. Eroneuvon sivuja: http://www.lskl.fi/neuvokeskus

En ole ihan heti ulkomaille lähdössäkään. Ja jos saan vaimoni kanssa sovittua lasten tapaamiset ja muut järkevästi, niin en varmasti lähdekään.



Minä olen opettanut lapsiani pois vihasta, kertomalle heille esim. heidän ilmaistessaan vihaansa että heidän vihan kohteella saattaa olla huolia, joista lapseni eivät tiedä. Ja että ei kukaan synny tähän maailmaan valmiiksi pahana. Toisaalta vihaakaan ei saa kieltää. Se pitää vain hallita.



Olen nyt huomattavasti rauhallisempi, kiitos teidän. Luulen, että kiukkuni johtui osaksi siitä että jännitin näitä vastauksia ja olin siksi varautunut. Toisaalta jännitin myös asian "julkistamista", vaikka tämä nyt mitenkään minuun käytännössä yhdykään.

En ole tuollaisestakaan keskuksesta ollut tietoinen. Kiitos vinkistä!



Minä olenkin jo pitkään yrittänyt ajatella asiaa kauemmaksi. Että mikä on todennäköinen tilanne silloin. Ilman tuon ajattelemista kuolisin ikävään kun en näe enää lapsiani joka päivä.



Vaimonikin on ihan oikeasti parhaimmillaan oikein mukava ihminen. Mutta kun emme jostain syystä ole enää sopivia toisillemme. Hänessähän on paljon hyvääkin, tietty.

eli eikös sun ois järkevintä muuttaa nyt erilleen? Saisitte rauhassa miettiä asioita, suosittelen edelleen ulkopuolista keskusteluapua. Älä ihmeessä lähde ulkomaille - silloinhan et näkisi lapsia pitkiin aikoihin! Äläkä lähde salaa. Vaikka vaimosi on haukkunut sinun olevan paska ukko, ei sinun kannata alkaa kuitenkaan niin käyttäytyä!

Rauhoittelet nyt vain itseäsi ja keskityt niihin lapsiin, päivä kerrallaan kohti tulevaisuutta. Jos haluat lasten äidistä sanoa jotain lapsille, niin sano tuo: "Vaimonikin on ihan oikeasti parhaimmillaan oikein mukava ihminen. Mutta kun emme jostain syystä ole enää sopivia toisillemme. Hänessähän on paljon hyvääkin."



Tuollaista ne lapset nimittäin haluavat kuulla, eivät mitään mollaamista, huokailua tai silmien pyörittelyä sitä toista vanhempaa kohtaan. Vaatii paljon pokkaa sanoa noin, etenkin jos ero on vaikea, mutta sillä ansaitset lasten luottamuksen, arvostuksen ja saatte pidettyä keskusteluyhteyden auki. Exää mollaamalla lapset menevät suppuun ja pelkäävät. Jos suhtaudut neutraalisti ja kaivat vaikka väkisin jonkun hyvän asian, lapsetkin rentoutuvat ja avautuvat. Oma isäni oli alkoholisti, käytti päihteitä ja istui vankilassa, mutta niin vain äitini osasi kertoa noiden faktojen lisäksi niitä "oikeita" asioita: isä on hauska tyyppi, musikaalinen, viihtyy luonnossa, on hyvä kaveri jne. Siksi muualla asuneesta isästä ei tullut mitään mörköä ja kunnioitan edelleen äitiäni aivan valtavasti siitä, että antoi meidän pitää isästämme ne hyvät puolet (kuvat ja kertomukset), mutta suojeli meitä huonoilta puolilta (vastuuton päihde-elämä).



Teillä ei onneksi ole noin karu tilanne, mutta tulehtuneet välit ja rankka ero edessä. Kerää voimia lasten vuoksi, ota yhteyttä sinne Eroneuvoon ja mene mukaan juttelemaan, vaikka joutuisit matkustamaan eri paikkakunnalle asti. Sinun ei tarvitse miettiä asioita yksin, kun tukeakin on tarjolla. Jos exä syystä tai toisesta ei pysty eroa ja eron jälkeistä arkea käsittelemään järkevästi, on sinun hommasi koittaa tehdä kaikkesi lastenne rauhallisen elämän eteen. Siksi saatat tarvita niksejä ja vinkkejä muilta eronneilta ja asiantuntijoilta. Tarvitset vähintään rauhallista juttuseuraa, joten mene ihmeessä mukaan Eroneuvoon tai vastaavaan.

Kyllä minä soitan kun olen lähtenyt. Ja vaikka avauksessa kerroin että en tuota ovea enää avaa, niin tottakai jos vaimo tulee järkiinsä, niin ei ole poissuljettua takaisitulokaan.



Jos esim. suostuu toistamiseen perheterapiaan, ja on siellä rehellinen, niin tottakai lähden sinne. Mitä tahansa vähänkin tilannetta parantavaa, sillä minä olen tottunut olemaan lasteni kanssa joka päivä ja tekemään heidän kanssaan kaikenlaista. Ja aiemmin huomiotani riitti kyllä vaimollenikin. Ehkä ongelma ratkeaa tämän rajun ravistelun myötä.. Ei koskaan harvoin tarkoittaa ei koskaan.

Minulla onkin tapana kertoa lapsille vain hyvää muista ihmisistä. Puolustelen heille ihmisiä jopa tuntematta niitä, jos alkavat jotakin moittia.



Sinun äitisi on ollut viisas nainen. Ja tuo viisaus on näköjään siirtynyt sinulle.



Olet myös oikeassa siinä, että ei tekisi pahaa keskustella asioista jonkun kanssa, joka ei ihan näin anonyymi kuin täällä ollaan.

Ei se olisi reilua lahtea ja sitten soitella. Kylla sinun pitaa olla paikan paalla, ettei lasten aiti myrkyta heidan mieltaan, ja helpomminhan he taipuisivat uskomaan aitinsa puheita jos sina olet vain ottanut ja lahtenyt, vaikka soittelisitkin sitten perasta.



Kun SINA kerran olet heille se tarkeampi vanhempi, sinun pitaa nyt taistella HEIDAN puolestaan. Olisi varmaan kaikkein paras, etta suunnittelisit jossain siina lahistolla asumista, ulkomaille muuton sijaan, etta voisit vaatia yhteishuoltajuutta ja viikko-viikko systeemia. Silloin olisi exasikin paljon vaikeampi aiheuttaa hankaluuksia lasten tapaamisten kanssa, kuin jos nakisit heita jotain pari kertaa kuussa.



Voisitko tehda nain..?

Pidin mielessäni lähdön takarajana puoltapäivää. Se on just käsillä. Kiitos kun vastailitte ja autoitte! Olisi ollut kiva vaihtaa ajatuksia joidenkin kanssa enemmänkin. Eikä tämä ole siis vonkausta. Laittaisin tähän meiliosoitteeni, mutta kun on vain sellainen josta selviää nimeni.



Hyvää kesää!

Hylkäsin jo sen ajatuksen ulkomaille lähdöstä lähiaikoina. Tietenkin yritän etsiä asunnon tästä läheltä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukaa, että vältytään riitelyltä fyysisesti samassa paikassa ollen.



Kiitos vinkeistä!

Aika pitkäksi venyi se sinun kohta....

Olemme tuota parisuhdeterapiaa yrittäneet. Vaimoni halusi siellä(kin) ylläpitää tiettyä mielikuvaa itsestään. Eli ei ollut rehellinen kun siellä yritettiin avata solmuja.

Minä olen suvulleni tehnyt selväksi että vaimoni on ykkönen. Olen joutunut itseasiassa luopumaan suvustani ja kavereistani hänen vuokseen.

Eihän tällaisella teolla voi ylpeillä, mutta en enää kestä.

Ei se nyt noin pitäisi mennä. Vaimosi taitaa olla aika epävarmaa sorttia.

Ja kuitenkin firma, jolla auto? Mitä vaimosi oikein tekee siis - on kotiäiti, vai yrittäjä?



Oletko kenties vähän nössö mies? Koita tehdä miehekäs vaikutus vaimoosi, ehkä hän vielä parantaa tapansa. (jos asiallinen keskustelu ei hänen taholtaan todellakaan onnistu, ero on ainoa vaihtoehto..) Oletko tosissasi uhannut erolla, jos vaimo ei paranna käytöstään?

Ja mies tosiaan on nössö. Helppohan vaimon siinä on kiukutella..

ajattelemaan asioita vähän rauhallisemmin ja monelta kannalta. Ei varmaan ole helppoja aikoja tulossa, mutta tunnut aika fiksulta mieheltä, joten eiköhän se valo sinne risukasaan taas paista joku päivä.



Hyviä neuvoja ja vinkkejä olet saanut. Toivottavasti ne auttavat sinua tekemään lähtösi lapsille helpommaksi. Parasta olisi, että puhuisin heidän kanssaan ihan kasvotusten, etkä vain puhelimessa. Kaikkea hyvää teille koko perheelle!

Suunnittelette asioita omilla tahoillanne. Mutta ihmettelen, että onkohan vaimosi se ainoa suupaltti. Yleensähän se on niin, että riitaan tarvitaan kaksi. Ja jos vaimosi sattuu olemaan erittäin pitkävihaista sorttia, niin saattaapa kiukutella jotain mitä sanoit hänelle puoli vuotta tai vuosi sitten. Oletko kertaakaan arvostellut vaimosi ulkonäköä negatiivisesti. Joillekin nimittäin riittää se yksi kerta, kun haukutaan läskiksi tai laiskaksi kotiäidiksi ja sen jälkeen on enää turha odottaa mitään muuta kuin samalla mitalla tai mieluummin satakertaisena takaisin. Minusta vähän tuntuu, että sinä et nyt kerro ihan koko totuutta, vaan oletat, että vaimosi olisi pitänyt jo ajat sitten antaa jotain anteeksi. Et ehkä edes suostu muistelemaan jotain menneitä, joka on raastanut vaimosi itsetunnon vereslihalle.