Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vihaan olla raskaana!
06.08.2010 |
olisi pitänyt muistaa millaista se oli ensimmäisen kohdalla!nämä mun mielialat heittelevät kokoajan ja tunnen olevani ruma lihava lehmä!olen alkanu raskauden myötä olemaan mustasukkainen miehestäni,joka on kiltti ja ihana. itken päivät pitkät ja hermoilen kaikesta. olisipa tämä äkkiä ohi! taatusti viimeinen raskaus mitä tulen kokemaan ikinä enää!!!
Kommentit (22)
Nyt muksu on iloinen 2-vuotias ja aika mullannut muistot.
Silti en halua enää koskaan olla raskaana. Vihasin joka hetkeä. Ja miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehet pääsee helpolla kun lapsi vain lopulta pullahtaa maailmaan eikä itse tarvi mitään juuri tehdä. Mutta älä koskaan sano ei koskaan! Jos seuraava raskaus vielä tulisi se vois ollakin aivan ihana! Kaikki ovat ainutlaatuisia. Kuten kakkonenkin sanoi, muista jutella tunteistasi!
Itse myös raskaana olen ja vähän kyllästyttää välillä mutta vaikea samaistua sinun tuntemuksiin kun suht helppo ollut tämä raskaus. Yritän vain kannustaa jaksamaan, kyllä se palkkio on vaivan arvoinen!
tuntuu etten uskalla neuvolassa hirveesti puhua,ku pelottaa,että alkavat epäilemään,ettenkö haluaisi tätä lasta.mutta yritän lohduttautua että olen loppusuoralla ja sitten ei tarvitse enää ikinä!
voimia myös sinulle! ap
mun raskausinho oireet on enemmän fyysisiä, mutta kamalaa tämä on. Ja mulla on kolmas ja vihoviimeinen raskaus menossa. Onneksi lapset on ihania.
neuvolassa ymmärtää eivätkä ala epäilemään tai arvostelemaan! He tukevat ja kannustavat, koska hormonien heittely on ihan luonnollista raskauaikana. Muista ettet ole yksin ja ole rohkea! Reippaasti kerrot tuntemuksistasi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta fyysisten syiden takia. Kävely ei onnistu enää kunnolla puolen välin jälkeen, jolloin myös alkavat kunnon supistukset ja sitten vaan makoillaan ja ravataan lääkärissä. Missään asennossa ei ole hyvä olla ja selkä on koko ajan kipeä. 3 lasta ja lisää ei enää tule!
Hyvä asia on kuitenkin se, että raskaus ei kestä lopun ikää. Ehkä viikkojen myötä mielialan heittelyt myös tasoittuvat, toivottavasti!
Itse olin juuri raskaana ja omat kokemukset olivat toisenlaiset. 39-vuotiaana kahden keskenmenon jälkeen olin syvästi kiitollinen siitä, että raskaus oli totta eikä keskenmenoa ollut tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi lapset ovat ihania. mutta jotenkin äkäilyttää joka ikinen päivä ja sattuu jokapaikkaan. sitten kaikki tulevat muistuttelemaan siitä että raskaus ei ole sairaus!kyllähän minä sen tiedän,mutta mitä jos tunnen oloni 80-vuotiaaksi mummoksi turvonneine jalkoineni ja kipeällä selälläni?!
ärsyttää ja itkettää vaan niin perkuleesti :( kiitos teille ketkä jaoitte tuskaisan oloni! ap
pahoinvoinnin, diabeteksen, suonikohjut, peräpukamat ja nyt on alkanut jalkapohjat kutisemaan. Pitää ilmeisesti vielä hepatoosikokeessakin käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta fyysisten syiden takia. Kävely ei onnistu enää kunnolla puolen välin jälkeen, jolloin myös alkavat kunnon supistukset ja sitten vaan makoillaan ja ravataan lääkärissä. Missään asennossa ei ole hyvä olla ja selkä on koko ajan kipeä. 3 lasta ja lisää ei enää tule!
Jännä, miten eri tavalla naiset kokevat raskauden. Minä koin olevani kauneimmillani ja iloitsin siitä ihanasta ihmeestä, mitä sisällälni tapahtui. Silloin oikeasti koin olevani tärkeä ja arvokas. No minulla oli alla kolme keskenmenoa joten siksikin varmaankin olin niiiiiin onnellinen kun raskaus eteni. Alkuvaihen epävarmuus tietysti otti koville, mutta muuten nautin lähes joka hetkestä. Lopulta raskaus meni kolme viikkoa yliaikaiseksi (viikko käynnisteltiin sairaalassa) niin ihan viimenen viikko oli aika rankka henkisesti, kun ajattelin etten koskaan saa lasta syliini :/
Nyt en malta odottaa, että saisi alkaa yrittämään uutta raskautta. Lapsen lisäksi kaipaan nimenomaan sitä raskaana olemista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä susta tuntuu. Itselläni eka raskaus ja en tykkää tästä myöskään yhtään. Halusin tosin kovasti vauvaa ja onnistuttiin aivan ensimmäisellä yrityksellä. Raskaus on ollut myös fyysesti mulle erittäin helppo. Siksi tunnenkin itseni välillä todella huonoksi ihmiseksi, tuntuu että jos kerron tästä niin ihmiseksi alkavat uuttaa etten osaa arvostaa oloani.
Mutta kun henkisesti on niin paska olo. Tunnen itseni niin rumaksi, pelottaa että mitä tästä nahasta jää jäljelle.. Haluan vain mun oman vatsan takaisin enkä mitään roikkuvaa paskaa tilalle. Lisäksi olen niin kateellinen miehelleni, ottaa niin saatanasti päähän että miehelleni ei tapahdu mitään.
Onko teillä kokemusta siitä haluaako ihmiset väkisin ottaa kuvia teistä heti vauvan synnyttyä?!?? Saanko vaan sanoa joululle asti etten halua olla kuvissa? Laskettu aika tällä viikolla. Ahdistaa kaikki saatanan 'kameramiehet' jotka varmaan kohta kiirehtii tänne kylään.
T:kielenkäytön perusteella teinin tasolle palautunut kolmekymppinen. :-(
että jotkut pystyvät nauttimaan raskaudestaan.ja ymmärrän varsinkin kun keskenmenoja takana!
eka raskauteni oli hirveä miehen takia ja se 4-vuotinen suhde päätyikin eroon jo ennen lapsen syntymää.
nyt 7-vuoden jälkeen toisen miehen kanssa,jonka olen varmasti todennut kunnolliseksi ja ihanaksi tulin keskenmenon jälkeen heti uudelleen raskaaksi. asia oli tosi iloinen ja sitä en kadu pätkääkään. tämä olotila vaan ei sovi minulle yhtään,koska teen miehenikin ihan hulluksi näillä hormoniheittelyillä ja epäluuloillani :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kanssa mielialat heittää, turvottaa, närästää, levottomat jalat. Näytän mielestäni lihavalta lehmältä ja pelkään että saan vielä lisää arpia, tissit levähtää ja en koskaan pääse raskauskiloista eroon. Inhoan välillä miestäni suunnattomasti ja en kestä katsoa niitä harvojakaan kertoja kun hän lähtee kavereiden kanssa viettämään miesten iltaa tai ottaa muutaman alkoholiannoksen liikaa. Joskus tulee olo että on epäreilua että mies menee ja tulee niin kuin ennenkin ja saa sitten valmiin vauvan syliinsä. Minä olen kiinni kotona vaivoineni eikä pääse tuulettumaankaan vaikka välillä tuntuu ettei pää enää kestä :/
Mulla kanssa mielialat heittää, turvottaa, närästää, levottomat jalat. Näytän mielestäni lihavalta lehmältä ja pelkään että saan vielä lisää arpia, tissit levähtää ja en koskaan pääse raskauskiloista eroon. Inhoan välillä miestäni suunnattomasti ja en kestä katsoa niitä harvojakaan kertoja kun hän lähtee kavereiden kanssa viettämään miesten iltaa tai ottaa muutaman alkoholiannoksen liikaa. Joskus tulee olo että on epäreilua että mies menee ja tulee niin kuin ennenkin ja saa sitten valmiin vauvan syliinsä. Minä olen kiinni kotona vaivoineni eikä pääse tuulettumaankaan vaikka välillä tuntuu ettei pää enää kestä :/
ihana huomata tosiaan,etten ole ainoa!tämä aihe on vaan niin tabu ainakin omassa ystäväpiirissäni.vituttaa kun mies menee miten haluaa (harvoin kuitenkin)!olen normaalisti itsevarma,empaattinen ja sovitteleva nainen,mutta raskauden myötä hoen kokoajan "olen lihava,ruma,tyhmä" ja lisäksi saan raivokohtauksia. olen muuttunut kaunottaresta hirviöksi. 30-vuotias olen ja käyttäydyn kuin pahainen kakara. aaarrghh! ap
Haluaisin kroppani jo itselleni!!! Odotan kolmatta ja vielä olis 10 viikkoa jäljellä, ei enää ikinä tähän tilaan...
"Haluaisin kroppani jo itselleni!!! Odotan kolmatta ja vielä olis 10 viikkoa jäljellä, ei enää ikinä tähän tilaan..."
paitsi että mulla on toivottavasti vaan 8 viikkoa jäljellä :D
Se on kyllä tabu tuo, että raskaana voi huonosti. Jostain on tähän yhteiskuntaan saatu aikaiseksi harha, että jos raskaus on fyysisesti helppo, ei mitään vikaa saa olla. Ja heitetään sekaan vielä ne ulottuvuudet, että lapsi on odottajan ensimmäinen, helpolla saatu ja täysin toivottu. Silloin on suoraa rienausta useimpien ihmisten mielestä sanoa, ettei tätä olotilaa halua enää koskaan.
Omat ahdistuksen tunteeni tulevat lähinnä siitä, että koen yhtäkkiä elämäni merkityksettömäksi. Tulevan lapsen syy se ei ole, mutta on inhottavaa olla vain kantaja. Minulta kysytään vain kuinka maha voi, ei sitä kuinka minä voin.
Vaikka itselle on vasta ensimmäinen tulossa, en koe haluavani toista. Aika tosin mullannee muistot ja joku mielenhäiriö iskee muutaman vuoden päästä :D Putket kiinni vaan äkkiä!
Tsemppiä teille kaikille olojen kanssa pärjäämiseen, jokaisen olotila on yhtä oikeutettu, oli sitten tyytyväinen tai tyytymätön!
mä vannoin ekan jälkeen,että tämä jää ainoaksi lapseksi,mutta päätinkin sitten toisin (eli aika multaa muistot).
se on kyllä kumma,että monet meneväiset kaverit eivät enää pidä yhteyttä ja sitten mammakaverit ovat alkaneet taas enemmän. kaksi hyvää ystävää näköjään on ketkä pysyvät rinnalla olkoon elämäntilanne mikä tahansa.
ja samaa odottelen itsekkin kun nyt se 30-vee tuli täyteen niin tämän jälkeen röörit kiinni ja keskityn näihin kahteen kultahippuseen :) ap
Alue: Aihe vapaa
ettet saa nauttia raskaudestasi :( Täällä on toinen samanlainen ja kieltämättä itsekin mietin onko toinen raskaus enää vaivan arvoista. Kannattaa sinunkin jutella olostasi neuvolassa, yksin ei tarvitse jäädä! Jaksamisia!