Ensimmäisen lapsen saaneet; mitkä asiat ovat tulleet yllätyksenä?
Moro,
Listataanko yllätyksiä, mitä lapsen syntymä on tuonut. Ja muitakin tuntemuksia iloisia ja epämiellyttäviä saa kertoa.
Mulle tuli yllätyksenä kuinka sidottu tohon ihanaan tuhisijaa on 24/7. Tän asian tiedosti kyllä jollain tasolla aikasemminkin mutta kyllä tää silti vähän yllätti. Iloinen yllätys on ollut, kuinka vähillä unilla sitä tulee toimeen kun tarve vaatii. ;)
Hormoonien vaikutus mielialaan on epämiellyttävää...
-s- ja poika 1,5 kk
Kommentit (31)
Minulle tuli täytenä yllätyksenä että imetys voi sattua. Eipä ollut tullut ennen mieleenkään. Ensimmäiset neljä viikkoa oli aika tuskaisia kunnes alkoi sujumaan paremmin.
- " raskausaika on yhtä vaivaa ja kärsimystä" -> raskaana oloa ei havainnutkaan kuin kasvavasta mahasta ja liikkeistä sen sisällä
- " synnytys sattuu niin että meinaa kuolla" -> minun ensimmäinen kommenttini työn synnyttyä oli että näinkö helposti se tuli?!
- " ensimmäiseen puoleen vuoteen ei saa nukkua laisinkaan" -> alusta asti olen saanut nukkua vuorokaudessa noin 9 h tai enemmänkin
- " mitään ei kerkeä tekemään eikä minnekään voi mennä" -> siis täh? telkkarista tulee katottua kaikki mahdollinen eli jos jotain pitää puuhata niin kyllä siihenkin aikaa löytyy! Ja eikä toi vauvan kanssa reissaaminen tunnu mitenkään hankalalta!
- " kotona oleminen on rankkaa työtä" -> tää on kyllä silkkaa LOMAILUA! Toi pyykkien ja tiskien kanssa pelaaminen muutaman minuutin ajan ei paljoa häiritse!
Etukäteen suljin korvani edellä mainituilta toteamuksilta, enkä vielä ole joutunut toteamaan että osuipa oikeaan! Vauvani on nyt reilu 7 vkoa eli vielä kerkeää tulemaan hankaluuksia, mutta tää alku on kyllä menny täysin moitteettomasti! Asiaan vaikuttaa tietysti suuresti että tyttö on todella tyytyväinen ja " helppohoitoinen" . Saan olla hyvin kiitollinen.
Minulle yllätyksiä ainakin on olleet
*Että synnytyksessä rankkaa oli se minkä odotin olevan helppoa ja päinvastoin.
*Että lapseen kiintyy ja tutustuu vähitellen. Mitään salama-rakastumista ei tapahtunut. Kesti aikansa tajuta, että on tälle lapselle se yksi ja ainoa äiti.
*Hormoonimyllerrys. En yleensä itke juuri koskaan. Ensimmäiset viikot itkin vaikka mistä...
*...mm. koska olin niin lopen uupunut koliikkisen vauvan hoidosta. Oli yllätys, että meidän lapsemme oli se itkeskelijä ja että päivät läpeensä vauvan rauhoittelu vie kaiken voiman, aivokapasiteetin ja hermot.
*Miten ihanalta tuntuu, kun lapsi voi hyvin. Ja miten erityisen ihanilta ja kauniilta iloiset ilmeet näyttävät monen itkupäivän jälkeen.
*että kaikki ihmiset luulevat tietävänsä, mikä on vauvalle hyväksi. Ja miten kummalisia neuvoja voikin saada :D
...ja minun pitää lopulta päättää miten lapseni hoidan.
*ja miten kaunis ja viehättävä, persoonallinen ja suloinen oma vauva voi ollakaan.
Eli etukäteen olin lukenut ja kuunnellut kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut siitä miten raskasta ja vaikeaa on niin raskausaika kuin synnytyskin...
Kyllä raskausaikana oli joitain ongelmia, välissä enemmänkin mutta tulevan äitiyden lumoissa olin onneni kukkuloilla ja energinen koko ajan. Synnytys muuttui yllättäen hätäsektioksi rv.37 ja mieleen tuli kaikki pelottelut sektion jälkikivuista jne. Kuitenkaan kipuja ei ollut oikeastaan lainkaan ja pystyssä oli heti seuraavana aamuna, vauva kokoajan vierihoidossa.
Tuota sidottuna lapseen- juttua olin miettinyt etukäteen ja kokenut sen vähän ahdistavaksi. Loppupelissä se sujuu kuitenkin niin luonnostaan että oman kriisini käyn varmaan siinä vaiheessa kun pitää lapsesta erota pidemmäksi aikaa. Muutenkaan en ole kokenut jääväni mistään paitsi, moneen paikkaan saan otettua lapsen mukaan, ja minne se ei onnistu en jää kaipaamaan.
Kaiken kaikkiaan lapsi on ollut paljon helpompi ja iloa tuovempi pakkaus mitä olisin etukäteen osannut haaveillakaan! Montaa kertaa ei tuo ole edes itkenyt...
Tietenkin aika näyttää sitten millaiseksi elämä muodostuu ja kuinka vaativa lapsi tulevaisuudessa on. Varmasti tulee eteen vaiheita jolloin tuntuu etten enää jaksa, mutta eiköhän niitä voimiakin saada sitten tarpeen mukaan! Mutta näillä ajatuksilla nyt kun takana on 6kk yhteistä taivalta =)
mutta yksi sellainen, mitä ei ole mainittu, on vauvan pohjaton sotkuisuus.
Sieluni silmin näin vauvan vauvantuoksuisena nyyttinä, muttat totuus oli toinen: Ensimmäiset puoli vuotta kaikki haisi hapantuneelle maidolle ja vaatteita sai vaihtaa niin äidiltä kuin pojalta monta kertaa päivässä valtavan pulauttelun takia. Kiinteiden ruokien myötä pulauttelu väheni hieman, mutta kiinteiden ruokien syöminen nyt sitten on itsessään yksi suuri sotku. niin että täsmäsiivousta saa tehdä, minkä ehtii... =) Matot ja sohvat odottavat vieläkin kunnon pesua vauva-ajan jäljiltä.
Lisäksi vaipat falskasivat varsinkin alussa aina silloin tällöin ja kakkaa oli kainaloissa asti, etenkin reissussa ollessa. Öisin pissat tuli vaipanreunasta ulos ja vaipanvaihdolla pissat tuli aina hoitopöydälle. Pottatreeneissä pissa roiskuu silmiin...
sekä lisäksi se, että
*vauva ei olekaan aina tyytyväinen kun on syönyt ja vaippa vaihdettu eli voi huutaa ilman näkyvää syytä
*vauvan kanssa ei voi mennä mihin vaan ja mihin aikaan vaan. Pitää tehdä kyläreissut yms. vauvan rytmin mukaan
*Vauva ei aina viihdykään vaunuissa
*Omaa aikaa ei juuri ole. Vauvaa pitää kanniskella jatkuvasti. Imurointikin pitää tehdä vauva rintarepussa
*Koirien lenkittämisestä on tullut hankalampaa koska vauva herää kun vaunut pysähtyy. Koirien lenkkiajat eivät ole samat kun ennen vaan mennään vauvan rytmin mukaan
mutta laitan tähän vielä tämän moneen kertaan tälläkin palstalla olleen runon, jonka melkein kaikkiin kohtiin yhdyn.. (ja aina luen tätä tippa linssissä...)
ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään kuin halusin, enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta, - ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.
-että synnytyksen jälkeen voi sattua NIIN paljon, kun puudutus loppuu (tikit ym)
-vähemmälläkin unella jaksaa...
-että äiti tietää lapsensa tarpeet parhaiten OIKEESTI
-että voi rakastaa niin paljon..
-että suihkussa käyminen on sitä " omaa aikaa"
Ja tietenki on muita, mutta ei nyt kerkee kirjottaa
poika heräs
suunnittelin jo tällä viikolla kirjoittavani uuden opaskirjan mm. neuvolasta saatujen ohjeiden vastineeksi, aiheilla mm.:
- Pieni vauva nukkuu lähes koko vuorokauden. Korjaus: hyvä jos nukkuu päivällä yhteensä 2 tuntia ja yössäkin vain 9-12.
- Äiti voi levätä kun vauva nukkuu. Korjaus: viitaten edelliseen, hyvä kun syödä ja suihkussa käydä ehtii.
- Vauvat nukkuvat mielellään ulkona vaunuissa. Korjaus: kyllä, jos vaunut liikkuvat lujaa.
- Vauvalle pitää pukea tumput ja hattu. Lisäys: kertoisiko joku miten ne saa myös pysymään päässä ja käsissä?
- Vuvalle pitää pukea alusvaatteet, toinen kerros vaatetta ja vielä takki. Korjaus: toisille vauvoille tulee tässä varustuksessa liian kuuma.
- Vauva syö ja on tyytyväinen. Lisäys: vauva voi myös pitää samalla rintaa tuttina ja imulla pysyä kiinni siinä jopa nukkuessaan.
Nämä siis minun kokemuksellani.
Ja positiivinen yllätys oli että kummasti sitä osaa heti hoitaa omaa vastasyntynyttään vaikka aiemmin niin pienet ovat tuntuneet pelottavilta käsitellä.
77mm ja poika 3 kk huomenna
Kenen kirjoittama se on?
Minulle yllätyksenä on tullut se,
-kuinka pirteä sitä loppujen lopuksi onkaan, ottaen huomioon sen, että yöllä heräilee 2-3 tunnin välein, eikä päivälläkään aina ehdi nukkua. Aiemmin olisin suureen ääneen vaatinut iltaunia ja päiväunia ja pidennettyä aamua, jos olisin herännyt yöllä edes kahteen kertaan...
-kuinka maitoa suihkuaa niiiiin hennon ohuilla suihkeilla rinnanpäistä, ettei niitä tahdo edes nähdä (luulin, että maitoa suihkuaa kuin lehmän tissistä, oikein kunnolla ja voimalla...)
-että vauva ei olekaan mielellään sylissä hellittävänä, vaan kääntää ja vääntää koko ajan johonkin suuntaan, ainakin heiluttelee jalkojaan ja käsiään, ettei vain olisi paikallaan :)
Meillä siis " kiltti" vauva. :) Odotin tosiaan tuntikausia jatkuvaa kiljuntaa ja nukkumattomia öitä. Tuuri kävi ja niitä ei tullutkaan.
Se perinteinen istualtaan imettäminen ei onnistunutkaan moneen kuukauteet, kun vauva ei saanut otetta. En voinut ennen vauvaa käsittää makuultaan imettämistä, nyt se on meidän normi.
En uskonut, että kestovaippoihin voi hurahtaa, vaikka jotkut netissä niin väittivätkin. Ettäkö vaipoista vois muka tulla äidille harrastus. Vaippa kuin vaippa, eikö vaan? Eipä sittenkään... ;)
Sama kuin muillakin, kuvittelin vauvojen automaattisesti viihtyvän vaunuissa ja nukkuvan siellä. Meidän poika ei nukkunut ulkona tai liikkuvissa vaunuissa, kiljui vain. Sisällä on nukkunut koko ikänsä.
Olen myös yllättynyt siitä, miten hyvin viihdyn kotona vauvan kanssa ja siitä, ettei se ole yhtään tylsää. Kuvittelin etukäteen tulevani melkein hulluksi, kun joudun olemaan sisällä pienessä asunnossa kaiket päivät, kun olen tottunut pyörimään ulkona hevosten kanssa koko ikäni. Hulluutta en ole ainakaan huomannut ;) ja kotikin tuntuu useimmiten ihan mukavalta paikalta.