Ensimmäisen lapsen saaneet; mitkä asiat ovat tulleet yllätyksenä?
Moro,
Listataanko yllätyksiä, mitä lapsen syntymä on tuonut. Ja muitakin tuntemuksia iloisia ja epämiellyttäviä saa kertoa.
Mulle tuli yllätyksenä kuinka sidottu tohon ihanaan tuhisijaa on 24/7. Tän asian tiedosti kyllä jollain tasolla aikasemminkin mutta kyllä tää silti vähän yllätti. Iloinen yllätys on ollut, kuinka vähillä unilla sitä tulee toimeen kun tarve vaatii. ;)
Hormoonien vaikutus mielialaan on epämiellyttävää...
-s- ja poika 1,5 kk
Kommentit (31)
sairaalahenkilökunnan käsittämättömän epäkohtelias käytös. Myöhemmin (siis vasta nyt) selvisi, että osa henkilökunnasta oli ammattitaidottomia ja ilman ylihoitajien lupaa vakituisten sijaisiksi tulleita.
Esikoinen syntyi viikolla 35 ja en etukäteen uskonut varhaisten syntymäviikkojen tekevän vauvaa huomattavasti täysiaikaisena syntynyttä avuttomattomammaksi.
Kun olimme kotiutuneet ja vauvakin jaksoi jo imeä hyvin, oli jonkinasteinen yllätys se, miten paljon vapaata aikaa itselle jäi. Tietenkin tiesin vauvojen nukkuvan päivisinkin, mutten tiennyt yöunien kestävän vuorokauden ympäri ja päiväunienkin yhteensä viisi tuntia.
-kuinka pitkiä päiväunia pari kuukautinen voi nukkua, meillä nukuttiin vaunuissa yleensä 5-6 tuntia yhtä soittoa!
- synnytyksen jälkeinen itkeminen, en voinut parina kertana käydä kaupassakaan kun porasin vaan autossa ja päätin lähteä takaisin kotiin
-se kuinka kauhealta tuntuu kun joutuu palaamaan töihin! Toisaalta välillä kaipaan sitä, mutta nyt kun sinne pitää maanantaina mennä haluisin vaan pitää tyttöä sylissä ja halailla! Itkukin tullut taas tämän viikkoa TOSI herkästi!! Saa nähdä pääsenkö edes työpaikalle?!
-että synnytys oli niin helppo ja pärjäsin ilman kivunlievitystä
-että imetys voi sattua
-miten suuri todella onkaan äidinrakkaus lastaan kohtaan ja kuinka se pikkuinen valloittaa sydämen niin TÄYSIN
-huomaan etten ole kerinnyt syödä
-lähtö on välilä todella aikaa vievää ja myöhästytään varsinkin kun mies on lähdössä mukaan!
-pinna palaa useammin ja herkemmin
Ei ihan aiheesta mutta tuli mieleen!
Täällä on lueteltu jo monta semmosta, mitkä itselle tuli yllätyksenä, mutta mainitsen kuitenkin muutamia.
-miten rakkaus lapseen syttyi heti, vaikka oltiinkin ihan " vieraita" toisillemme
-miten oma vauva tuntui heti niin omalta ja sen itkun erotti muiden vauvojen itkusta
-vaikka sectio-haava välillä vihoittelikin, se kipu hävisi heti, kun sai vauvan syliin
-miten kipeetä teki maidon nousu rintoihin ja miten kovat ne aluksi oli
-vauvankakka ei haissutkaan kovin pahalle
-miten myös äiti kaipasi ja tarvitsi vauvan läheisyyttä ja tuhinaa
Mulle tuli yllätyksenä synnytyksen " helppous" . Olisin odottanut enemmän kipua ja särkyä (vaikka sitä paljon olikin). Ja lisäksi ylläreinä on ollut raskauden pitkä kesto (42+1), sekä se kuinka pieni vauva onnistuu täysin lumoamaan vanhempansa. Elämä on muuttunut aika täysin näiden, melkein kahden viikon aikana, jona vauva on maailmassa ollut. Siihen rakastui niin nopeasti ja nyt olisi valmis antamaan kaikkensa hänen puolestaan. <3 Ikäviä yllätyksiä ei onneksi vielä ole pahemmin ollut. Välillä väsyttää kyllä todella paljon, aivan liikaa ja synnytyksen jälkeiset kivut vaivaavat vieläkin, mutta nuo nyt oli aivan odotettavissakin.
Cappuccino & Tyttö 12pv
Supistukset eivät tuntuneetkaan kipuna.
Vastasyntynt päästelee aivan mielettömiä paukkuja.
Vauvan/lastenhoito ei ole sitä tähtitiedettä miksi sitä usein luuli kun laspettomana kuunteli perheellisten juttuja..
Minulle yllätys oli se, ettei vauvat olekkaan sellaisia, jotka vain syö ja nukkuu. Meillä ainakin itkettiin paljon ja sylissä sai kantaa koko ajan. Tämä tuli totaali yllätyksenä.
itsensä voi tuntea tällaisen pienen ihmisen kanssa, lähinnä siis siitä ettei aina tiennyt eikä tiedä mistä toinen on harmissaan ja itkee=)
Yllätys on sekin kuinka " vahva" sitä onkaan kun väsymys ja totaalinen uupumus iskee, kun ei voikaan mennä sänkyyn päiväksi ja vetää peittoa korviin ja haistattaa koko maailmalle, vaan sitä vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa=)
Parin ekan viikon hormoonihuurut olivat kuitenkin ihan kamalia, minä ainakin itkin ihan kaikesta, pikkulinnuista, siitä että näin isompia vauvoja kaupassa ja mietin että meidänkin pikkuinen on kohta noin iso, itkin myös kun katselin meidän koiraa, itkin jos mua nauratti=) sairasta.......
Listaa voisi kyllä jatkaa vaikka loputtomiin.....
- se miten kokonaisvaltaista väsymys voi ollakaan. Alkuun katkonaiset yöt eivät tuntuneet missään, mutta siinä vaiheessa, kun tyttö oli jo 4 kk, oli oma pää väsymyksestä jo sekaisin.
- Kuinka helppoa vauvan kanssa oleminen onkin. Vauvanhoitaminen on periaatteessa pelkkää rutiinia vaipan vaihtoineen, päiväunineen ja syömisineen.
- omaan äitiyteen tarvitseekin paljon tukea, ja äidinvaisto ja äitiys ei välttämättä tulekaan niin luonnollisesti kuin raskausaikana kuvitteli. Kaikki pitää opetella, myös itsensä kuunteleminen.
- Kuinka huonoksi ja riittämättömäksi sitä voikin tuntea itsensä.
- Miten paljon omaa lastaan voikaan rakastaa <3
Meillä puolivuotias ihana tyttö, ja yllätyksiä on tullut aika monia:
-Oman ajan katoaminen lähes tyystin on ollut yllättävän suuri muutos, vaikka sen tosiaan jollain tasolla tajusi aikaisemminkin. Tähän liittyy myös se, miten sitä on nyt ympäri vuorokauden lapsen käytettävissä, että joku tarvitsee mua koko ajan.
- Parisuhde on joutunut aika kovallekin koetukselle. Mies ollut yllättävän epäaloitteellinen vauvan suhteen, ja se on ollut mulle suuri pettymys. Kuukausi-pari sitten alkoi kuitenkin viesti mennä perille: sekä vauva että minä tarvitsemme häntä ja paljon!
- Aluksi yllätti, että kotona ei todellakaan saanut aikaiseksi mitään muuta kuin että imetti vauvaa ja yritti itsekin syödä ja juoda. En ollut oikein uskonut sitä, että " hyvä jos ehtii suihkussa käydä" , mutta pakko on nyt tuokin allekirjoittaa!
- Vauvan uniasiat ovat osoittautuneet salatieteeksi! Anoppini on toistanut useita kertoja, että " eikös ne pienet ruukaa nukahtaa silloin kuin väsyttää?" - ei ainakaan meidän pieni! Hän suuttuu ensin ja sitten joskus myöhemmin nukahtaa. On ollut äidillä paljon opettelemista, joka jatkuu edelleen.
- Ennen luulin, että vauva vain laitetaan vaunuihin ja sitten menoksi! Mutta meillä tyttö ei viihtynyt juuri lainkaan vaununkopassa, joten kantoliina on osoittautunut tosi ihanaksi ja tarpeelliseksi kulkupeliksi. Nyt ollaan jo käytetty rattaitakin, ja niissä tuntuu viihtyvän paremmin.
- Sitten toisaalta on ihan yllättävänkin helppoa käydä siellä ja täällä, kun vaan muistaa ottaa (tai yrittää ottaa) tyynesti sen, että kaikki on hitaampaa ja yllätyksiä voi tulla.
- Edelliseen liittyen: yllättävää, miten aikaisemmin melko lyhyt pinnani on alkanut pidentyä ja suhtaudun rauhallisemmin erilaisiin vastoinkäymisiin.
Tää onkin mielenkiintoinen ketju, toivottavasti tulee paljon vastauksia!
SannaS.
- luulin, että kaikki vauvat viihtyy vaunuissa, nukahtaa niihin helposti, nukkuu niin kauan kuin ne liikkuu...
- luulin, ettei voi olla rankkaa kantaa pientä itkevää vauvaa paria kolmea tuntia illassa - siis sehän on tosi lyhyt aika vuorokaudesta!
- luulin, ettei muutaman kuukauden pätkäunet mitään haittaa
- en tiennyt, miten voimakkaita tunteita voi olla
- en tiennyt, miten helppoa ja yksinkertaista vauvan kanssa on välillä, miten vaikeaa ja hankalaa toisinaan
- en uskonu, että jonkin ajan kuluttua voi kaivata myös töitä tms. älyllistä tekemistä, muutakin ajateltavaa kuin vauva
- kuten monella muulla: vaikka tiesin, että on sidottu vauvaan, mutta että TODELLAKIN
- luulin että vauvat itkee koko ajan ja kovaa, ´meillä ei itketä oikeestaan kun illalla vähän
- luulin, että menisi hermot itkuun
- täydellinen lumoutuminen pojastamme
- että imetyskin voi olla ihan mukavaa!
- että juttelen kaikille vaan vauvasta...
- että vaipanvaihto ei olekaan niin ällöttävää
- ponnistusvaiheen kauheus
yllätti se,
- että synnytys olikin helppo
- että imetys voi tehdä todella kipeää :( onneksi se meni ohi
- että väsymys on nääääin syvää ja loputonta (vauva 7,5 kk)
- että aivot lopettavat itsenäisen toimimisen ja vaihtuu ainoastaan vauva-vaihteelle, ja että siitä on vaikea päästä pois
- että vauva kasvaa niin nopeasti " isoksi"
- että päivät menee suurimmalta osin syömisen, vaipanvaihdon, pukemisen ja nukkumisen merkeissä - ei siinä paljoa ehdi muuta, vauvakaan
- että sitä onkin aika yksin
- etten jaksakaan kirjoittaa gradua ;) ainakaan vielä
Todellisena yllätyksenä oli tosiaan ne hormonimyllerrykset.
Muistan kuinka itkin vuolaasti ruokapöydässä sitä kuinka mieheni oli tehnyt jauhelihakeittoa, ja minusta se oli niin hyvää että ylistin se ihan taivaisiin asti.
Yllätyin myös siitä että imettäminen oli niin takkuista alkuun, ja miten hankalaa oli meillä löytää luontevaa imetysasentoa ettei hartiat olisi olleet aivan jumissa.
-en osannut ajatella että liivinsuojia kuluu niin paljon
-päätin jo raskausaikana että ainakaan minä en kulje aina " tuulihousut" päällä, ja että joka päivä huolehdin itsestäni laitan hiukset jne. mutta toisin kävi, pääasia on vauvanhoito ja jos on aikaa katsotaan miltä mamma näyttää,opin ainakin tekemään pikakampauksen hiuksiin ja sen että miten äkkiä vähän ehostetumpi ilme...
-yllätyin siitä kuinka kaikki sukulaiset pitivät tavallaan hyvänän äitiytenä sitä että nukuttaa lasta aina vaan ulkona. Meillä se ei meinannut alkuun sujua, ja jotenkin " hävetti" aina vaan sanoa että, ei neitimme nukkuu tyytyväisenä pinnasängyssään. nyt viis veisaisin tuollaisista kommenteista, mutta kun sitä kyseenalaistaa ekalla kerralla kaiken!
-vaikka kuinka itsellä olisi paha mieli tms. niin vauvan tuoksu, lämmin pieni kultanen sylissä kyllä vie heti pahan mielen pois, ja siitä tulee niin täyteläinen kokonaisvaltainen ja tyytyväinen olo. -Hitsi olenhan sentään tämän pienen nuppusen äiti!
-miten paljon vaippoja kuluu
-miten avuttomaksi välillä itsensä tuntee kun toinen itkee eikä mikään tunnu auttavan
- mitä kaikkein eniten ehkä olen ihmetellyt, on se miten mieheni joka käy päivätöissä ( ei fyysisesti raskasta) huokailee aina työpäivän jälkeen että kun on ihan " poikki" , ja sitä itse on herännyt 6 kertaa yössä, ehkäpä saanut päivällä päiväunien aikana huilahtaa, mutta silloinkin on tehty ruoka, pesty pyykit, siivottu jne. ja koko ilta taas on edessä.Tarkoitan siis että energian määrä on varmaan satakertaistunut kun on vauva tullut taloon, sillä kaikki hommat vaan tulee tehtyä oli sitten kuinka väsynyt tahansa. jotenkin tuntuu että mieshän pääsee töihin " huilaamaan" , on tämä kuitenkin niin vastuullista tämä arjen tasapainoinen pyörittäminen :)
Yllättynyt olen edelleen miten ihana, suloinen ja rakas oma vauva voikaan olla. Lumonnut täysin äidin ja isin sydämen. Mitään tällaista tunnetta en ole koskaan voinut kuvitella, vaikka joskus väsyttääkin.
Minnis ja tyttö 7+kk
- Se, ettei imettäminen oikein koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Alusta oli takkuista ja 2 kk jaksoin sitä epätietoisuutta ja osittaisimetystä. Laitoksellakin toistelin varmaan jókaiselle kätilölle ja hoitsulle, joka kävi auttamssa imetykse kanssa, että luulinn, että ihmisvauvakin eläimen poikasena osaa automaattisesti syödä rinnasta. Mutta ei...
- Vauvamme helppous. Luulen sen toisaalta johtuvan myös siitä, ettei hän ole niin kiinni tississä kun on pulloruokinnalla, että se äidin nonstop läsnäolo ei ole koskaan ollut välttämätöntä ja tyttö pärjäille itsekseenkin hyvin
- synnytyksen helppous. Ponnistusvaihe vain 3 min ja kivut olivay mennyttä.
- vaikka olen aamuvirkku, niin kumman vaikeata on herätä/nousta sängystä silloin, kun tyttökin herää. Hän kun herää vaihtelevasti 6 - 7 välillä. Luulin, että minulle riittää 8 h yöunet, mutta olisiko sitten niin, että lapsen kanssa päivällä puuheilu verottaa voimia niin, että nykyään tarvitsen enemmän unta
- minäkin luulin, että lapset nukkuvat hyvin vaunuissa ja tosiaan kokoajan, kun ne ovat liikkeessä. Meillä nukutaan max puoli tuntia. Parvekkeelle joskus saattaa liikkumattomissa vaunuissa mennä 1,5 h, mutta ei koskaan niin pitkiä aikoija kuin pinnasängyssä
- se miten stressaan tytön syömisestä ja syömättömyydestä ja kuinka kehitän siitä' itselleni kohtuuttomat v***tukset, jos tyttö ei suostu syömään tai juomaan kaikkea tarjoamaani ruokaa.
- minulle ei ollut ylläri se, kuinka sidottu olen lapseeni. En koe sitä taakkana enkä koe myöskään, että hän tarvitsisi minua tai vaatisi palveluksiani vaan, että minä olen olemassa hoitaakseni häntä ja tarkistaakseni jatkuvasti, että kaikki on kunnossa. Ennen lapsen syntymää en ollut kova menemmään taiu kaivannut omaa aikaa, ja milestäni elämäni ei ihme kyllä ole kovinkaan paljoa muuttunut lapsen tulon myötä.
- se miten selväpäisenä olemme tästä kaikesta selvinneet (kuten ystävämme ihmettelivät) eli ihan samanlaiset jutut jatkuvat kaksimielisyyksineen ja mielessäni on paljon muutakin kuin vauva ja hänen tarpeensa. Laosettomia ystäviäni en halua rasittaa puhumalla vain vauvasta, paitsi jos he itse sitä haluavat. Siis puhua vauvasta. Itsekin mielelläni ystäviäni tavatessani puhun jostain aivan muuta, kuin lapsista. Lapsellisten kanssa on tietty toisin.
- parisuhde kylläkin on kokenut inflaation...Mutta parhaamme teemme. Eikä sitä nyt voi olettaa, että kaikki olisi täydellistä
- oman lapsen huumorintaju myös yllätti. Mutta mitäpä muutakaan voi näillä perintötekijoillä olettaa!!! :)
- vauvan kanssa ei ollakaan ja mennäkään niinkuin minä itse haluan vaan täysin vauvan ehdoilla. Ennen hänen syntymäänsä suunnittelin mitä kaikkea teemme kesällä ja missä käymme. Vaan eipä toteutuneet suunnitelmat. En tiedä oliko syy ylivarovaisissa tai stressaantuneissa vanhemmissa vai vahvan oman tahdon omaavassa pojassa.
- en tiennyt että synnytys voi olla sellainen kuin minulla eli tuli repeämiä yms....
- kuinka sitä voikin olla väsynyt toisinaan. Puolen vuoden aikana olemme kai nukkuneet yönunet putkeen heräämättä alle 5 kertaa. Kummasti sitä vain jaksaa.
- maitoa ei tule vain yhdessä kohdasta vaan sitä tulee toisinaan ihan suihkuamalla useasta eri kohdasta rinnanpäätä.
- ja tietysti yllätys oli se tunteiden määrä, eihän sitä osannut etukäteen ollenkaan kuvitella kuinka paljon lastaan voi rakastaa ja miltä ne rakkauteen liittyvät kaikki muut ihanat tunteet tuntuvat.
-käytännön asiat selviää vauvan kanssa olemalla, ei opuksista
-vauva on kiltti, ei itke juurikaan (meillä näin)
-kun rytmit tulee, päivät ovat lähes samanlaisia, mutta jos niitä sotkee esim. kaupunkireissulla niin heti on vauva ihmeissään aikataulusta
-miten äiti on tärkeä, ja vieraitakasvoja pitää jo vierastaa vähän (4kk)
-omia asioitakin voi hoitaa vauvan kanssa tai jättää vauvan isälle hoitoon, eivauva rajoita juuri mitään siis loppujen lopuksi (paitsi, että miehen kanssa yhdessä ei mennäkkän mihinkään)
-miten herkäksi sitä on tullut, kyynel tulee silmään kun tyttöä katsoo ja synnytystä miettii (kiireellinen sektio)
-En tiennyt, että maito voi todella suihkuta ja tulee niin monesta reijästä.
-Luulin jakavani vauvan hoidon mieheni kanssa, lähinnä yksikseni hoitelen.
-Käyn suihkussa kun joku tuijottaa minua kokoaika (vauva sitterissä).
-Yllätyksenä tuli myös kestämätön janontunne imetyksen yhteydessä.