Merkitysnimien taivutuksesta

Sade - Saden, Sadelle

Sointu- Soinnun

Lumi - Lumin, Lumille,

Tuike- Tuikelle, Tuiken

Aarre- Aarren, Aarrelle

Säde - Sädelle, Säden



Eli kaikki muut taivuttaisin kuten nimet yleensäkin, mutta jostain syystä " Sointun" ei kuulosta hyvälle, sen sijaan voisin sanoa : Mennään käymään Sointulla... Mutta kyllä ehkä kuitenkin Soinnulla.

ihan tavallisissa " ei-merkitys- nimissä" on nimimuoto vakiintunut erilaiseksi kuin vastaavan sanan merkitysmuoto: esim käsittääkseni sana " airut" taivutetaan airuen, airuelle, mutta nimen " marjut" ei varmaan kukaan taivuta Marjuelle. Vilkas taivutetaan vilkkaan, mutta Tuomas lienee useimmiten Tuomaksen eikä Tuomaan, vaikka tätäkin kuulee joskus. Luukas - Luukaksen, Luukkaan, arvelen Luukaksen olevan yleisempi.

Sointu -Soinnun, Soinnulle

Lumi -Lumin, Lumille (<-vaikka toi onkin lapin matkailuun viittaava =) )

Tuike -tässä mulle kävis molemmat, ainakin genetiivissä: Tuiken/Tuikkeen

Aarre -Aarren, Aarrelle (joskin Aarteellle, Aarteen ei sais tuomioo)





Sade -Saden, Sadelle ; MUTTA mutta voisin luontevasti puhua Sateestakin. se kuulostaa jopa merkityksellisemmän kauniilta. Miks kukaan haluais olla sade olematta sade!!?! ;D

Säde -" -



-toi tosin ei päde vakiintuneemmissa nimissä kuten Pilvi ja Lumi.





Mun lapsen sukunimi on Lumme ja sen taivutuksesta ollaan perhepiirissä montaa mieltä.

Appivanhemmat taivuttavat Lummen. Mieheni helppouden vuoksi Lumpeen. Minä ehdottomasti Lumpeen.

vai onko kukaan kuullut Aleksin KivIn seitsemästä veljeksestä ;D

tai Jukka Tammin (sikäli kun tietää kuka se on ;DD) mitalista

Soitin kerran Kotukseen ja sanoivat, että molempi periaatteessa ok

ovat käsittääkseni asia erikseen, eli taipuvat kuten sanakin. Niemi-Niemen, Lumme-Lumpeen, Tuomi-Tuomen... Tuomi etunimenä taas Tuomi-Tuomin.



Säde-nimelle on ainakin vakiintunut ns. väärä taivutus eli Säteelle. Mietin miten lie Saden ja Tuiken laita, ne kun edustavat samaa e-loppuista tyyppiä. Minun mielestäni etunimen pitäisi aina taipua nimenä, mutta toistakin mieltä saa olla : )

Eli



Sade- Sateen, Sateelle

Sointu - Soinnun, Soinnulle

Lumi -tämän ehkä Lumin, Lumille

Tuike- Tuikkeen, Tuikkeelle

Aarre - Aarteen, Aarteelle

Säde- Säteen, Säteelle



Johtuu varmaan siitä, etten tunne kovin monia merkitysnimisiä, enkä sen vuoksi ole taivuttanut niitä muulla tavalla. Tunnen myös yhden Säde- ja yhden Satu-nimisen, joiden nimet taipuvat kuten vastaava sana eli Säteelle ja Sadulle. Varmaan korva kuitenkin nopeasti tottuisi, jos taivutetaan eri lailla. Esim. Aarren, Aarrelle kuulostaa kyllä ihan " järkevältä" , mutta Sadelle, Sädelle pistää korvaan.

Taivuttaisin näin:



Sade- Saden, Sadelle

Sointu- Soinnun, Soinnulle

Lumi- Lumin, Lumille

Tuike- Tuiken, Tuikelle

Aarre- Aarren, Aarrelle

Säde- Säden, Sädelle tai Säteen, Säteelle



Sekametelisoppaa tämä taivutus, siis :)



Onnin taivutan;: Onnin, Onnille (ei Onnelle)

Taikan Taikan, Taikalle

Merin Merin, Merille



Käsittäisin, että tässä on mahdollisuus nimen haltijan itse päättää, kuinka haluaa nimensä taivutettavan.

Olen niin usein miettinyt näitä nimien taivuttamisia, että...



Mutta lisäänpäs tähän vielä niitä ei-merkityksellisiä nimiä, joissa on kaksoiskonsonantti. Näitä kuulee usein taivutettavan miten milloinkin. Miten sitten on oikein en tiedä...



Eli esim.



Mikko olen kuullut taivutettavan Mikon, Mikolle jne, mutta usein myös Mikkon, Mikkolle...



Tai Reetta, Reettalle, Reettan tai vastaavasti yhdellä t:llä.



On tietenkin useita nimiä mitä en ole koskaan kuullut taivutettavan vain yhdellä konsonantilla vaikka nimessä kaksoiskonsonantti olisikin. Esim Jussi, Harri...



Osaakos joku tässä neuvoa tai valaista. Onko näissä jotain sääntöä?

taivutuksessa toisen yleiskielessä.



Muistaakseni vain T , K ja P: katto- katon, mitta-mitan, lippu-lipun



Sen sijaan L, R, S, M, N, säilyttävät molemmat:

pallo-pallon, hyrrä-hyrrän, kissa-kissan, lommo-lommon, kenno-kennon





Minäkin olen kuullut tuota omaan korvaan outoa Reetta-Reettan, mutta esim Samppaa en koskaan " Samppan" - yleensä siis nimessäkin nuo T,K,P taivutuksessa toimivat kuten yleiskieli: Matti-Matin, Riitta-Riitan

" Suomenkielisten etunimien taivutus

Suomenkielisiä etunimiä taivutetaan usein toisin kuin yleisnimiä, lähinnä siksi, että mielleyhtymä vastaavaan yleisnimeen koettaisiin liian häiritseväksi. Ehkäpä kuvaavin esimerkki on Veli : Velin. Jos sitä taivutettaisiin kuten yleisnimeä veli : veljen, voisi puheessa (ja joskus kirjoituksessakin) syntyä todellisia väärinkäsityksiä.



Monissa etunimissä ei tämän takia ole astevaihtelua. Lisäksi usein loppu-i säilyy taivutusmuodoissa, vaikka vastaavassa yleisnimessä se vaihtelee e:n kanssa. Taivutetaan esimerkiksi Lempi : Lempin, vaikka yleisnimi taipuu lempi : lemmen.



Joissakin tapauksissa on kaksi vaihtoehtoa, esimerkiksi Satu : Sadun ja Satu : Satun. Vaikka kielenhuolto hyväksyy molemmat, on järkevää yleiskielessä taivuttaa tällaiset nimet kuten vastaavat yleisnimet. Perustelut ovat samat kuin sukunimien osalta: nimi ei ole kantajansa omaisuutta vaan osa kieltä.



Satu : Sadun

Kaksoiskonsonantit kk, pp ja tt ovat suomalaisissa nimissä aina astevaihtelussa.



Markku : Markun

Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa suomen kielen sanoissa.



Lisätietoja on Kielikello-lehden numerossa 3/2002. On kuitenkin jossain määrin tulkinnanvaraista, mitkä nimet ovat ¿suomenkielisiä¿. "

(Nykyajan kielenoppaasta)

Kiitos ohjeista...