Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsensaannin jälkeen elämää ??
06.07.2010 |
Huoh. Vauva-arki vie tosiaan voimat. Kitinää, jaloissa roikkumista, itkua, tyytymättömyyttä, ruuastakieltäytymistä. Olen yksin vauvan kanssa, ja on melko raskasta. En saa nukkua kunnolla, lapsi heräilee keskellä yötä ja itkee, meinaa hermo pettää. Viime yönä jätin lapsen pinnasänkyyn ja menin toiseen huoneeseen istumaan, en vain jaksanut enää lohduttaa ja tarjota maitoa, kun mikään ei auttanut.
Onko elämä enää koskaan helppoa ? Ikävöin aikaa, jona olin vapaa menemään, tapaamaan ystäviä, kulkemaan paikoissa ilman lasta. Nyt elämässäni ei ole mitään muuta kuin lapsenhoitoa, mies on lähtenyt omille teilleen ( erosimme, kun viihtyi teillä tietymättömillä kotia paremmin).
Iso vastuu vauvasta suorastaan hirvittää. On päiviä, etten jaksa iloita lapsesta ja olen vihainen, kun se kitisee ja tekee kiellettyjä asioita jatkuvasti. Meinaa hermo katketa. Pyydän silloin tällöin apua vanhemmiltani, mutta en viitsi vaivata heitä, koska olivat alunperinkin sitä mieltä, että lapsen pitäminen ex -mieheni kanssa olisi virhe, joka pilaisi elämäni.
Olipahan pakko avautua.
Kommentit (29)
Se alkaa juosta kavereidensa luona leikkimässä, joskus yökylässäkin ja hoitajan palkkaaminen kotiin on helpompaa (ainakin minulla näin, en halunnut vauvaa jättää vieraan ihmisen kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vanhempasi suhtautuvat ikävästi. Ovatko sitä mieltäet lapsi virhe? Ethän olisi voinut tietää et miehen kans ero?Paras lääke jaksamisellesi on yksinkertaisesti hakee hoitoapua, vertaistuke ja jaksaa käydä vaan jossakin, ettet jää yksin. Vauva-aika on raskasta. se on. Neuvolan kautta yh-ryhmiin ym. ja pyydät vaan rohkeasti apua ystäviltäsi, et pääset käymään myös yksin jossakin.tosiasia on kuitenkin se et vauvan kans ollaan (ja isompienkin lasten kanssa) melkeinpä koko ajan pieniä henkireikiä lukuunottamatta, joita sun yksinhuoltajana täytyy järjestää toisella tavalla kuin perheissä, joissa mies voi jäädä vauvan kans.Voimia!
Onko sinun mahdollista saada apua arkeesi? Voisiko ystävä tai muukin sukulainen kuin vanhempasi tulla välillä auttamaan? Uskon kyllä, että vanhempasi auttavat sinua lopulta mielellään, on kyse sekä sinun että heidän lapsenlapsensa hyvinvoinnista. Puhu asiasta neuvolassa, sieltäkin saa apua!
ainakin on elämää.. meillä tosin mies hoitaa myös lasta tosi paljon.. ja ympärillä hyvä tukiverkosto saamme vauvan vaikka joka vkl hotoon JOS HALUAMME.. sinulla tietysti eri kun olet yksin..
mulla on välillä ihan samanlaisia tuntemuksia vaikka minulla mies onkin, mutta kun se on aina töissä, aamulla nään miestä pari tuntia ja sitten taas illalla kun vauva on jo nukkumassa eli pivät olen yksin. Mulla auttaa jaksamiseen se että nukun myöskin päikkärit silloin kun lapsikin nukkuu, mutta en liian pitkään eli vain 30-45 minuuttia, käyn lapsen kanssa kävelyllä, kylässä tai ihan vaan kaupungilla kiertelemässä. Kotona teen paljon kotitöitä ja muksukin tykkää katella kun imuroin taikka pesen lattioita. Meidän tyttö on nyt 10kk. minkä ikänen lapsesi on? jos on jo hiukan isompi vauva niin mene vaikka puistoon keinumaan vauvan kanssa tai rannalle. Oletko kysynyt neuvolasta järjestääkö he mitään äiti-lapsi ryhmiä?
voimia sinulle! varmasti kuitenkin lastasi rakastat todella paljon aina ei vain siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää, mutta OMAA elämää ei ainakaan mulla juuri ole. Lapsi nyt kaksivuotias ja aika pitkälle olen yksin hoitanut.
Mä en olis kestänyt jos en joka ikinen päivä olis lähtenyt kodista ja mennyt perhekahviloihin ja kerhoihin tai ystävien luo.
Elämä varmasti helpottaa kun vauva kasvaa, mutta apua sinäkin tarvitset. On tosi huolestuttavaa, jos sulta häviää ilo lapsesta - hän on kuitenkin parasta elämässäsi vaikka just nyt ei siltä tuntuiskaan. Jokainen on joskus väsynyt lapsensa hoitamiseen ja ainakin mulle on tullut joskus tunne että kuppi on nyt vaan täynnä tätä äitinä oloa. Ei silloin ole auttanut kuin koettaa ajatella hetki kerrallaan eteenpäin. Vaikeiden aikojen jälkeen tulee parempia aikoja, ja niistä saa taas voimaa ja jaksamista.
Kaikkea hyvää sulle ap, kyllä se siitä, ajan kanssa ja päivä kerrallaan.
varsinkin tietenkin ekan kanssa kun se muutos on niin suuri.. vaikka olisi kuinka toivottu vauva. vauva kasvaa ja tosi nopeesti...tsemppia. tosin ei kannata ruveata sita toista ja kolmatta heti suunnittelemaan jos ekankin kanssa on rankkaa. meilla jai yhteen lapseen, nyt pian 8v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkeen se elämä vasta alkaa!! tämä lasten kanssa elo ja olo on nyt se tärkein juttu-ollut 13,5v,sen ikäinen on esikoinen,kuopus on 2,5,välissä 4 muuta.vaikka miten väsyttää(6 vuoteen ei yhtään kokoyön unia) tai on muutoin rikkipoikki,lapset on valtava voimavara,se maailman ihanin syy jaksaa.
voimia kaikille väsyneille,te,keillä on mahollisuus saada apua,ottakaa se vastaan.nyt jo voisin itekin ottaa,mutta sitä kun ei ole tarjolla,on siis jaksettava,ja asenne sen mukainen.muuten ei jaksaiskaan-huonoinpina aikoina
Alue: Aihe vapaa
Kamala sanoa, mutta minusta lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin mitä oli ennen lasta. Nyt on aikaa kaikkeen, ei vain palavereihin ja kokouksiin ja töihin. On aikaa istua, nauttia, nauraa, tehdä mitä tahansa pikkuisen aikataululla. Oikeastaan harmittaa, että luulin, että en pidä lapsista ja että niistä on vain vaivaa.