Onko pianoa todellakin näin helppoa oppia soittamaan?

Siinä nokkahuilun soiton sivussa...

Mun 4 v opetteli nuotit ja sävelsi sinfonian puolessa tunnissa, mutta kyllä sunkin teini on ihan kehityskelpoinen :)

päästä musiikkiopistoon tai konservatorioon opiskelemaan, mutta mikäli tyttö on kiinnostunut soittotunneista, kannattaa etsiä hyvä yksityinen opettaja.

Pääsin ihan musiikkiopistoon aikuisopiskelijaksikin ja olen 42 :D

avauksestahan on jo aikaa

Jos keskustellaan yleisellä tasolla pianonsoiton helppoudesta tai vaikeudesta pitää ensin määrittää taso. Pianonsoiton alkeet ovat helpot. Instrumentti on looginen ja helppo lähestyä. Jos puhutaan konserttipianistitasolla pianon soittamisesta, niin piano on erittäin vaikea ja vaativa soitin. 

T: yli 20 v klassista pianoa harrastanut

Ite soittanu 9 vuotiaasta lähtien pelkällä korvakuulolla, en ole missään pianotunneillä käynyt kun kuulemma siellä ei opi paljon mittään..:D Nuotit osaan, mutta yleensä jos on kuullut jonkun laulun monta kertaa onnistuu sen soittaminen todella helposti pelkällä korvakuulolla.

kaikein helpoin tapa

[quote author="Vierailija" time="04.07.2010 klo 13:26"]

ei varmaan kovin iso duuni 16-vuotiaalle ollut palauttaa ne mieleen. Lisäksi tuo on aivan eläimellisen helppo kappale, joten mitään suurempaa syytä juhlintaan ei taida olla.

[/quote]

Teknisesti olet oikeassa, mutta en ikinä suostu kannattamaan ajatusta, ettei olisi syytä suurempaan juhlintaan. Tämä maa kaatuu juuri siihen, ettei osata juhlia yhtään mitään, ja sekin vähä hampaat irvessä. Prkl.

Nyt pimputtamaan koko perhe. Piano on ystävällismielisesti kehitetty nimenomaan helpoksi vehkeeksi saada iloa elämään.

Ap, tyttärelläsi on tosiaan taipumuksia. Mummuni oli esimerkiksi erittäin musikaallinen, mutta sitä ikäpolvea (syntynyt 1910), ettei köyhät mitään soitellut. Vielä yli 70-vuotiaana pystyi meillä käydessään tapailla korvakuulolta sävelmiä, vaikka pianoa tosiaan pääsi elämässään soittamaan vain muutaman kerran.

Harmi, että tyttäresi on noin vanha jo, mutta voihan sitä treenailla yksityisopetuksessa kohtuulliseksi soittajaksi vielä tuossakin iässä. Sinänsä oikeaan soittotaitoon on tietysti pitkä matka, mutta hyvä alku, jos kunnon sävelkorva ja nuottien perustuntemus olisi hanskassa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2010 klo 23:42"]

en osaa niitä vieläkään vaikka pari vuotta kävin pianotunneilla, mutta korvakuulolta olen osannut lauluja soitella...en tiedä tosin osaanko enää.

ja matemaattisesti olen kyllä normaalia parempi ;)
kärsivällisyysköhän vain puuttuu?

[/quote]

Vanha ketju, mutta pakko sanoa, että opeteltiinhan 80-luvulla koulussa soittamaankin. Nokkahuilu kaikille käteen. Kyllä siinä nuotit oppii. Pitäisi olla aika tynnyrissä kasvanut, ettei muka 16-vuotiaana osaisi nuotteja.

Minusta tuo on hienoa. Ihmettelen kommentteja, joiden mukaan 3-vuotiaan kuuluu pystyä samaan. Itse olen täysin epämusikaalinen, ja olen itsekseni opetellut pianonsoiton alkeita reilut puolitoista vuotta. Alussa en edes hahmottanut kumpaan suuntaan äänen korkeus nousee ja kumpaan laskee, ja mustat koskettimet olivat vain "outoja erilaisia ääniä, joita en osaa sijoittaa mihinkään". G-avaimen nuottien oppimiseen meni puoli vuotta ja F-avaimen nuotteja saan yhä laskeskella. Eli kirjoitan nuotteihin nuottinimet tai sormitusnumerot. Koulussa en oppinut yhtään mitään, jota olisin voinut soveltaa. Nyt pystyn soittamaan nuoteista muutaman yksinkertaisimman klassisen kappaleen kahdella kädellä, korvakuulolta en yhtään mitään. Minulla on huono rytmitaju, hahmotuskyky, sävelkorva ja muisti (tosin kuulen kun menee väärin, ja pystyn laulamaan puhtaasti).

Eli: jos tunnissa tajuaa nuotit, on lahjoja, antaa katkerien kalkuttajien jäkättää omiaan. Ja toiseksi: täysin lahjatonkin kykenee oppimaan jotain, mutta siihen tarvitaan vain aikaa ja toistoja tuhatkertaisesti. Lukemiseksi suosittelen Oliver Sacks: Musikofilia sekä Ava Numminen: Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi. Toivoisin musiikkiin liittyvän keskustelun olevan vähän laaja-alaisempaa, nyt vaan tavalla tai toiselle toistetaan klassista dualismia, jonka mukaan musikaalinen joko on tai ei, ja että soittamisen ja laulamisen oikeus on vain poikkeuksellisen lahjakkailla. Mielestäni musiikki kuuluu kaikille.

Tämä muuten pätee moneen asiaan: Koulussa huippuoppilaat tai ihmelapset eivät välttämättä pärjää elämässä sen paremmin kuin muutkaan. Menestyminen - kuuluisuudesta puhumattakaan - on monen asian summa. Eli: antakaa lapsille virikkeitä ja kannustakaa heitä, uuden oppiminen kannattaa aina. Etenkin musiikki on hyvin terapeuttista toimintaa (voidaan hyödyntää esim. aivohalvaus-, afasia- ja autismin kuntoutuksessa).

Ah, nyt vasta huomasin uudemman kommenttisi. Paljon onnea!!!

On se niin helppoa. Eikä niillä nuoteilla tee loppupeleissä mitään välttämättä, mä en oo vuosiin soittanut nuoteista kuin klassisia kappaleita, koska korvakuulolta saa ihan yhtä hyvin melodian ja soinnut kohdalleen. Aloitin pianonsoiton neljä vuotiaana.

Nuottien nimet ja aika-arvot käydään läpi jo alkuopetuksessa. Kolmos-kuutosluokilla tulee sitten paljon enemmän lisäopintoja musiikinteoriassa. Aika aasi täytyy olla, jos 16v ei osaa lukea nuotteja.