Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä jos on totaalisen kyllästynyt mieheensä?
03.07.2010 |
Mieletön katkeruus kaikilta näiltä inhottavilta avioliittovuosilta. Mies on jättänyt aina mut henkisesti yksin ja ihan konkreettisestikin, useamman pienen lapsen kanssa. Ja sitten vielä kehtaa koko ajan arvostella mun kodinhoitajan taitoja ja vaatia kaikkia mielettömiä suorituksia. Koskaan en oo sitä ihmisenä kiinnostanut, mun unelmat ja ajatukset ja ystävät ja sukulaiset on ihan perseestä. Mua jos pitäis jossain auttaa, niin on kun persiiseen ammuttu karhu ja syyllistää mua siitä että mä koko ajan vaadin jotain. Ja mun kyllä pitäis jatkuvasti auttaa häntä tai saan kuulla kamalan kasan valitusta.
Aamulla kilahdin taas vaihteeksi totaalisesti. Ei lähetty viikonloppuna sellaiseen tapahtumaan johon minä olisin toivonut. Kun ei ollut autoa joutanut korjaamaan ja ei kelpaa mun sopimat järjestelyt ja plaa plaa... No jääköön koko tapahtuma sitten. No sitten kuitenkin päätti lähteä toiseen kaupunkiin toiseen tapahtumaan (yhtä pitkä automatka melkein, eikä autossa nyt mitään vikaa?). No mä en sinne halunnut lähteä, mutta ajattelin että mikäs siinä, saanpahan olla rauhassa kotona. Aamulla sitten mönki sängystä ja ilmoitti että puolen tunnin päästä lapsien (5kpl) pitäis olla autossa. Kyselin aamiaisesta, ei kuulema ehdi. Tarjouduin tekemään sitten eväitä matkalle ja kysyin että voisiko hän sitten ruveta pukemaan lapsia. Istui pianon ääreen pimputtelemaan ja ilmoitti että hän kyllä saa puetuksi ehkä juuri ja juuri itsensä. Suutuin ja sanoin että minä en rupea raatamaan kuin pieni eläin saadakseni lapset sellaiselle matkalle, mihin ei minun mielestäni edes tarttisi lähteä ja että saa kyllä itse hoitaa lapset matkaan jos väkisin haluaa heidän kanssaan sinne mennä. No 10 min soiteltuaan hän sitten tuli syyllistämään että voisin nyt vähän auttaa. Silloin mulla pimeni ja kiljuin hänelle oikein kunnolla, sekä sulkeuduin kylppäriin kirkumaan ja itkemään.
Lähtivät sitten itse, paitsi nuorin jäi lattialle könöttämään, eli en saanut sitä omaa päivääkään.
Kuka tässä on nyt hullu ja väärässä? Ja miten mä selitän mikä on vialla tuolle otukselle, joka viattomana kyselee mitä pahaa hän muka on tehnyt?
Kommentit (12)
ja mies pimahtaa jos ei saa omaansa läpi? Vaikutatte ajatusmaailmaltanne aika teinipissiksiltä, sori vaan. Molemmmat vois katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus kyllä on etten saa ikinä tahtoani läpi ellen pimahda. Sitten mies saattaa marttyyrina tehdä niin kuin haluan, mutta silloin on koko ilo siitä tekemisestä pilalla.
Mutta nyt pimahdin siksi että olen niin kyllästynyt siihen että mun pitää aina ottaa vastuu kaikkien hänenkin projektiensa onnistumisesta. Hänellä kyllä pitää olla aikaa pimputella pianoa ja kattoan päältä kun minä väännän lapsia hiki hatussa lähtövalmiiksi. Ei mitään halua mihinkään yhteistyöhön minun kanssani!
Hänessä tajusin jälkikäteen olleen varsin paljon narsistin piirteitä - ja totuushan on se, että sellainen henkilö ei muuksi muutu, ei pysty muuttumaan vaikka yrittäisikin.
Olen tosi pahoillani puolestasi tuosta elämäntilanteesta. Olet omien voimiesi varassa, lähdet tai jäät. Itse koin aikoinaan, että minulla oli lopulta vähemmän taakkaa pelkistä lapsista, kuin miehestä ja lapsista. Sitä vain aina jotenkin toivoi ja odotti, että se toinen tekisi jotain ja osallistuisi, ja aina pettyi, kun ei se koskaan niin tehnyt. Oli helpompaa elää ilman sitä ikuista pettymistä ja toisaalta myös ilman sitä marmatusta, joka tuli, kun en esim. osannut kotia hoitaa (näin exä aina sanoi).
Kävi miten kävi, toivon sinulle voimia ja onnea elämääsi.
lähtenyt minua kiinnostavaan tapahtumaan ja jättänyt lapset isälle. Mitä sinä siellä edes teet tuommosella miehellä mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä tapahtuma kyseessä, kun voi viedä 5 eri ikäistä lasta ?
oletteko lestadiolaisia
tuntuu tuo sinun juttusi vähän oudolta
Vaikuttaisi siltä, ettet arvosta itseäsi tai omaa panostasi riittävästi ja miehesikään ei ole sua kehunut aikoihin. Auttaisikohan yhteinen aika ilman lapsia, isovanhemmista saattaisi olla apua? Molemmilla saattaa olla hermot kireällä lastenhoidon paineiden keskellä.
Entinen anoppini tapasi aina sanoa, että lasten tehtävä on koetella vanhempien hermoja ja myös vanhempien on ajateltava lapsia sen verran, että tajuavat hoitaa omaa parisuhdettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä et arvosta itseäsi enempää?
Kukaan muu ei sinua voi auttaa, paitsi sinä itse. Kunnioita, arvosta ja rakasta itseäsi.
Jos mies ei pysty normaaliin, tasa-arvoiseen parisuhteeseen, minkä ihmeen takia tuhlaisit elämäsi itsekkään kuvatuksen palvelemiseen? Saatko sinä siitä jotain tyydytystä? Etkö uskalla arvostaa itseäsi tarpeeksi?
ettekä puhu toisillenne kauniisti. Molempien kommunikaatiossa on vikaa. Sitäkin voi opetella. On teillä sovun hetkiäkin selvästi ollut jos noin monta lasta olette saaneet aikaiseksi. Oletteko kasvaneet kiinni toistenne kylkeen vai ettekö osaa toimia erillänne. Kuulostaa siltä että tekee mies mitä vaan niin se on on huono juttu.
Miten se sut on jättänyt jos kuitenkin kotona asuu? Jospa te ette kuuntele mitä toinen todella sanoo ja haluaa.
Istukaa pöydän ääreen ja selitä miksi pahoitit mielesi. Voisitko pyytää häntä olemaan soittamatta pianoa lähtiessä jos se niin ärsyttää? Ja sano että haluaisit että joskus tehtäisiin napisematta ja jurottamatta jotain niinkuin sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitääkö koko remmiä raahata mukana?
miksi olet tehnyt siihen lisää lapsia noinkin monta jos se ei toimi lainkaan?
Et selvästikään saa tahtoasi läp eikä sinulla ole oikein omaa tahtoa miehen sanaa vastaan. Mies ei pidä mielipidettäsi minään ilman kilahdusta. Miten siihen saataisiin muutos? Puhutteko koskaan ihan palaverimielessä pöydän ääressä siitä mitä haluatte elämältä, mitä toivotte toisiltanne, missä haluaisitte käydä yksin tai yhdessä, voisitte myös sopia miten järjestetään asiat niin että molemmat voivat toteuttaa itseään. Kaikki ei ole aina toisen syytä, ratkaisua pitää etsiä myös itsestä ja omista toimintatavoista.
miten ap on voinutkin tehdä tuollaisen miehen kanssa VIISI lasta! Jos meillä mies olisi ollut tuonne päinkään, olisin jo etukäteen päätellyt jääväni lasten kanssa yksin ja sanonut että raskaaksi en tule ennen kuin mies opettelee osallistumaan suhteen ja kodin ylläpitoon ja tukemaan minua toiveissani ja tavoitteissani.
Jos ap olet vuosikausia vain niellyt kiukkuasi ja antanut periksi tuolle isolle lapselle, niin osittain syy hänen käytöksestään on myös sinun. Ihmiset eivät aina tajua katsoa tilanteita toisen näkökulmasta, jos toinen ei heitä siihen pakota. Jos haluat jonkinlaista tolkkua tuohon menoon, alat kouluttaa miestä järjestelmällisesti kuin koiraa.
Esimeriksi tilanne jossa haluat lähteä kivaan tapahtumaan: jos mies ei olekaan valmis lähtemään sovitusti, jätät lapset hänelle ja lähdet yksin. Ei mitään nalkutusta ja kaakatusta etukäteen, vaan suoraa tilanteen vaatimaa toimintaa.
Arvostusta et tule mieheltäsi saamaan vielä pitkään aikaan. Se edellyttää että mies tajuaa, mitä kaikkea teet hänen hyväkseen ja oman hyvinvointisi kustannuksella joka päivä. Tätä hän ei tajua ennen kuin itse ymmärrät arvostaa itseäsi sen verran, että et anna kohdella itseäsi miten sattuu. Eikä heti sittenkään, vaan siihen tajuamiseen menee aikaa.