Suomalainen nainen synnyttää 28 vuotiaana tilastojen mukaan

mutta psykologit, sosiologit jne. ovat sitä mieltä, että harvalla on vielä silloin henkistä kypsyyttä olla vanhempi. Pää kestää lasten saamisen parhaiten noin 28v iässä ja sen jälkeen.

loppuvuodesta tulee 28 v täyteet ja meillä on 2 lasta.



ai niin mutta mulle tehtiin sektiot niin enhän mä olekaan itse synnyttänyt :D eikös se niin av:lla mene :D ;)

elämä kun ei aina mene ihan niin kuin suunnittelee, eikä oppikirjojen mukaan. Itse olisin halunnut lapsia nuorena. Jätimme ehkäisyn pois, kun olin 23 v. Esikoisen sain sitten lapsettomuushoitojen jälkeen juuri tuossa 28 vuoden iässä. 30-vuotiaana tulin raskaaksi ennen kuin ehdimme edes lasta "suunnitella" tai "yrittää".

nuorehko äiti. Tilastollinen ikä viittaa ennemmin itä-eurooppaan.

Minä sain ekan lapsen juurikin keskiarvojen mukaan 28-vuotiaana, toisen 31-v, nyt 34-vuotiaana odotan kolmatta. Kaksi ekaa raskautta ja synnytystä meni molemmat hyvin, kolmaskin raskaus on sujunut ihan normaalisti. Synnytyksestä en tietysti vielä tiedä, mutta mikä siinä 20-v iässä olisi synnytyksen kannalta siis paremmin? Siitähän tuossa oli kyse.

Itse sain ensimmäisen lapsen 22-vuotiaana ja täytin 23, kun vauva oli 2 viikkoa. Toisen lapsen sain 25-vuotiaana. Minulle tuo ikä oli ehdottomasti parempi saada lapset, kuin nyt, kun olen 29.



Kun lapset syntyivät, opiskelin vielä yliopistossa, mutta sain hyvin jatkettua opintojani myös äitiys- ja hoitovapaiden aikana. Opiskelu oli ikään kuin oma, mukava harrastus, enkä ole koskaan ollut niin tehokas opinnoissani ja muussa elämässäni kuin silloin. Gradun ja koko maisterintutkinnon sain valmiiksi 27-vuotiaana, kun lapset olivat 4 ja 2. Sain vielä hyvän arvosanan gradusta, E:n, samoin kaikista tenteistä, mitkä tein lasten syntymän jälkeen.



Hoitovapaalle jääminen ei ollut opiskelijana mikään ongelma, kun oli tottunut pieniin tuloihin. Menotkin olivat pienet. Lasten kanssa oli myös paljon enemmän aikaa kuin nyt, kun on kokopäivätöissä. Myöskään lasten sairastelut eivät olleet ongelma. Olen sitä mieltä, että nimenomaan yliopisto-opiskelijoille lasten hankkiminen onnistuu hyvin, koska opiskelu on useimmiten joustavaa.



Nyt, kun on töissä ja asuntolainaa, olisi paljon vaikeampaa aloittaa perheen perustaminen ja hoitovapaalle olisi vaikeampi jäädä. Olen saanut rauhassa tehdä töitä, kun lapset on jo hankittu. Tosin yhdestä lapsesta vielä haaveilen, mutta ei tarvitse koko katrasta enää aloittaa alusta.



Olen monta kertaa miettinyt, että onneksi tuli hankittua ainakin 2 ensimmäistä lasta jo opiskeluaikana. Niistä ajoista jäi ihanat muistot enkä missään tapauksessa valitsisi toisin, jos voisin.

ei siitä, onko opiskeluaikana enemmän aikaa lapsille.

Totta. Sehän on selvää, että biologisesti on parempi saada lapset noin 20-vuotiaana kuin yli 30-vuotiaana. Yritin tuoda tähän keskusteluun myös niitä sosiaalisia etuja, mitä siitä seuraa, kun saa lapset opiskeluaikana. Yleensähän ihmiset ajattelevat, että henkisesti on parempi saada lapset vanhempina, että edut ovat vain biologisia.



En kannata sellaista, että hankitaan lapset ennen kuin on mitään tietoakaan koulutuksesta tai siis edes opiskelupaikkaa. Itselläni oli opinnot suunnilleen puolessavälissä ja pidin tosi tärkeänä sitä, että teen opinnot hyvin arvosanoin ja kohtuullisen nopeasti loppuun lasten syntymän jälkeen. Silti pystyin hoitamaan lapsia kotona noin puolitoistavuotiaiksi ja sen jälkeenkään eivät olleet kokopäivähoidossa.

Minä en kyllä oman kokemukseni perusteella osaa sanoa, mikä n. 30-vuotiaana olisi ollut huonosti lasten synnyttämisen kannalta.



Kysehän on lopulta vain keskiarvoista, joilla ei lopulta ole kauheastikaan merkitystä suurimmalle osalle. Eiköhän pääasia ole, että kokee itse tehneensä lapset oikeaan aikaan sekä fyysiseltä että henkiseltä kantilta.

Pitäisi kouluttautua. Lukiosta pääsee n. 18-vuotiaana. Mitään korkeakoulutusta ei suoriteta parissa vuodessa.

Työkokemusta pitäisi hankkia. Mieluusti jo opiskeluaikana, mutta kuitenkin niin, ettei se pidennä opiskeluaikaa.

Äitiyslomalle ei saisi jäädä heti kun on työpaikan saanut, tai on "petturi" ainakin av-mammojen mielestä.

Pitäisi kerätä pesämuna ja säästöjä ennen lasten tekemistä, jotta voi tarjota lapsilleen muutakin kuin tuotteita sponsored by sossun luukku.

Ja sit pitäisi kuitenkin tehdä lapset 20-vuotiaana.

Ratkaisu: naiset pois korkeakoulutuksesta, niin jää aikaa peruskoulun jälkeen hankkia kokkikoulutus, tehdä hetki töitä, metsästää hyvätuloinen mies, tehdä lapset 20-vuotiaana ja elättää ne itse ilman yhteiskunnan tukea.

En minäkään ihan tuohon ihanteeseen pääse, kun valmistun korkeakoulusta (amk) 22-vuotiaana ja vasta sen jälkeen alan hankkimaan/saamaan lapsia... Mutta tarkoitus olisi kuitenkin siinä noin 24v saada ensimmäinen lapsi ja ennen komeakymppiä ne loputkin :) Töitä olen tehnyt koko opiskeluajan iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin, ei opintotuella elä enkä ole lainaa halunnut ottaa.

lasta :) Kait sitten olen saanut hedelmällisyyden kannalta "oikeaan aikaan" :)

Mutta minun mielestäni tämä riippuu paljon ihmisestä. Nainenhan voi saada lapsen vielä 40+ iässä eikä ole ongelmia. Jotkut ovat valmiita saamaan lapset nuorena, joillekin sopii paremmin kypsempi ikä :)

Itse en tee lapsiani nyt siksi että saan viettää huoletonta elämää myöhemmin. Ajankohta oli vain hyvä ja tarkoituksena onkin että saan keskittyä tekemään töitä lasten ohella kun tämäkin syntyy ja on kasvanut isommaksi :)

Voi olla typerä syy.

minäkin. 21v, 23v ja 25v olin kun lapset syntyi. Mulle sopii hyvin tää valinta että ensin lapset ja sitten vasta koulutus ja työ. Kuusi vuotta olin kotiäitinä ja sinä aikana kerkes miettiä mitä tahtoo tehdä sit "isona" ja onhan se kiva että kun nuorin täyttää 18 niin itse on 43 vuotias vasta =) Muutama kaveri on siinä iässä varmaankin taaperon väsynyt vanha äiti

"luonnollista" että nainen tekisi vain sen yhden lapsen? Koska kovin montaa muksua ei voi pykätä maailmaan noiden hedelmällisimpien vuosien aikana, ja useamman lapsen äiti on jossain vaiheessa aina väärän ikäinen kuitenkin. ;)

elä kauheasti biologisen optiminsa mukaan. Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttaa. Aika erilaista olisi elämä olisi kaikin tavoin jos elettäisiin niin kuin on elimistölle parasta ja "luonnollisinta".

Mutta kieltämättä on karua, että nyky-yhteiskunnassa lapsen yrittäminen venyy usein 10 vuodella optimista. Henkilökohtaisesti pidän järkyttävimpänä sitä, että moni ei ymmärrä että tässä vapaassa maailmassa, missä voi periaatteessa tehdä mitä tahtoo, luonto kuitenkin ohjaa ja rajaa meitä. Eli vaikka voit yhä 40v:nä pukeutua ja elää kuin 20v niin oikeasti lisääntymismielessä ruumis ei vaan oo ihan samassa vireessä enää.

22v, 26v, 32v ja 35v. Ihan sopivat iät.

no mä en ollut edes suudellut vastakkaista osapuolta 20- vuotiaana, neitsyyden menetin 23- vuotiaana, olisko mun pitänyt tehdä lapsi sen ekan seksisuhteen kanssa, joka ei halunnut mitään vakavaa, jotta olisin saanut lapsen tehtyä silloin kun tutkijoiden mielestä on parasta?

no mä en ollut edes suudellut vastakkaista osapuolta 20- vuotiaana, neitsyyden menetin 23- vuotiaana, olisko mun pitänyt tehdä lapsi sen ekan seksisuhteen kanssa, joka ei halunnut mitään vakavaa, jotta olisin saanut lapsen tehtyä silloin kun tutkijoiden mielestä on parasta?

Et kai sinä muutenkaan elä tutkijoiden mukaan vaan ihan omalla tavallasi? :)

Et kai sinä muutenkaan elä tutkijoiden mukaan vaan ihan omalla tavallasi? :)

mutta noin esimerkkinä, että kaikki ei menetä neitsyyttä ekan kerran 14- vuotiaana datsunin takapenkillä ja ole sitten 6 vuotta myöhemmin jo tarpeeksi kokeneita parisuhteissa, että voisivat alkaa lapsia tekemään. Tai ei minulla ainakaan ole käynyt sellainen tuuri, että heti eka suutelukumppani olisi ollut se elämän mies, ja sellaisenkin kanssa olen parisuhteessa mieluummin muutaman vuoden ennen lasten tekoa. On vain älytöntä, että joku paasaa siitä, mikä on biologisesti paras hedelmällisyysikä, ikään kuin niillä sen aikaisilla olosuhteilla ei olisi mitään merkitystä asiassa.

Mieheni totesi: "länsimaiset naiset synnyttävät liian myöhään"



Lapsi: "ai moneltako?"

pitäis olla 10 vuotta vanhempi mies