Onko tässä oikeasti syytä huoleen vai kuvittelenko vain? (miehen käytöksestä pohdintaa)

Mieheni on minun ensirakkauteni ja yhteistä taivalta on takana useita (vähän vajaa 15v) vuosia. Tulin yllättäen raskaaksi (ehkäisy petti) ollessani 18v ja saimme kaksoset. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ensin en sitä edes tajunnut vaan luulin oloni johtuvan vain väsymyksestä/univelasta. Tavallaan sattumalta ymmärsin, ettei kyse ole vain univelasta ja hakeuduin lääkärille ja vei oman aikansa ennen kun löytyi sopiva lääkitys ym. ja olo alkoi olla normaali. Kaksoset olivat tuolloin jo 2v.

Mieheni sen sijaan vastusti kun aloin tavata ystäviäni taas melko useinkin ja palasin harrastusteni pariin. Mies oli tottunut siihen, että olen aina kotona ja se näytti sopivan hänelle. Aina mies kyseli tarkkaan mitä olin tehnyt missäkin jne. ja välillä käytöksensä vaikutti jopa uhkaavalta ja siltä, ettei usko kertomaani. Keskustelimme tästä ja mies lupasi hyväksyä, etten ole kotona aina, tuo ei ole vieläkään toteutunut, tosin hetkellisesti menee aina paremmin kunnes mies alkaa taas udella ja käyttäytyy uhkaavasti.

Vuosien saatossa olemme saaneet kolme lasta lisää, mutta minusta vaan alkaa tuntua, ettei mieheni tuosta muutu ja että hän on alistanut minut, koska en enää kestä niitä kuulusteluja niin en pahemmin käykään enää missään ja voin henkisesti todella pahoin ja usein tuntuu siltä, että olen vankilassa. Niin kauan kun olen kotona 24/7 mies on tyytyväinen, mutta jos haluan omaa aikaa niin se on pahasta. Kaksin ollaan kyllä käyty lomailemassa ja sillonkin mies on todella ihana.

Olen tästä puhunut omille vanhemmilleni ja kahdelle todella hyvälle ystävälleni, mutta kaikki ovat sanoneet, että kuvittelen vain ja ettei kannata erota tuollaisen pikkuasian takia. Minä en vaan ole enää sama ihminen, joka olin ennen miestäni. Luonnollisesti olen aikuistunut, mutta en voi enää olla oma itseni miehen seurassa vaan minun on pakko "miellyttää" häntä, jotta ei tule riitaa.

Kaipaan entistä aikaa, jollon sain olla oma itseni ja tavata ystäviäni ja käydä harrastuksessani ilman kuulustelua jälkikäteen. Nyt jos lähden niin tiedän jo valmiiksi, että kotona odottaa kiukkuinen mies, joka haluaa tietää tekemiseni minuutilleen.

miehestä eroaminen, niin tekeekö se sitten onnelliseksi? Tahdotko puolittaa talon, sukulaiset, ystävät ja lapset?



Kuka ottaa puolet lapsista, kuka jää asumaan taloon? Muutatko sinä ja minne? Jos onnellisuutesi on kiinni siitä, että tarvitset omaa aikaa, ilmoitat siitä miehelle nyt. Kerrot, että aiot ottaa vastedes yhden illan viikossa omiin menoihisi ja hän voi tehdä samoin.



ja niin edelleen. Ilmoita reunaehtosi tai vaihtoehtona oleva ero.

Jos seksi ei pelaa tai mies on epävarma itsestään saattaa käytös muuttua oikuukkaaksi,saattaa olla myös lapsista mustasukkainen.

Eihän tuollaisen syyn takia erota ja sekoiteta lasten elämää, vaan opetellaan puhumaan oman miehen kanssa ja kertomaan mitä haluaa. Jos se puhuminen ei teiltä kahdelta onnistu, vaikka on lauma lapsia saatu aikaan, niin menkää sitten johonkin parisuhdeneuvontaan. H......i, heti ollaan repimässä lasten elämää pirstaleiksi, kun itsellä ei ole kivaa niin kuin teininä!!!!

Eihän tuollaisen syyn takia erota ja sekoiteta lasten elämää, vaan opetellaan puhumaan oman miehen kanssa ja kertomaan mitä haluaa. Jos se puhuminen ei teiltä kahdelta onnistu, vaikka on lauma lapsia saatu aikaan, niin menkää sitten johonkin parisuhdeneuvontaan. H......i, heti ollaan repimässä lasten elämää pirstaleiksi, kun itsellä ei ole kivaa niin kuin teininä!!!!

kuulostaa mun pahimmalta painajaiseltani.

ja mies muistaa sen jonkin aikaa ja taas palataan lähtöruutuun. Mieheni on myös sanonut, ettei näe käytöksessään mitään väärää, hänestä siis minun pitäisi olla vain kotona.

Niin ja tein vuosia niin, että kävin harrastuksissani ja tapasin ystäviä ja aina jokaisen poissaolon jälkeen oli kauhea kuulustelu ja kun oltiin siinä pisteessä, että ei paljon puuttunut, että mies ois lyönyt niin jäin kotiin ja yritin saada miehen ymmärtämään, ettei näin voi jatkua. Ehdotin parisuhdeterapiaa tai että mies menisi terapiaan, molempiin totesi, ettei ole tarvetta.

Olen henkisesti "lamaantunut" ja pelkään, että jos vielä teen toisin kun mies haluaa niin väkivalta astuu kuvioihin.

En tiedä siitä onko miehelläni toinen nainen, ensimmäisenä en tähän usko, vaikka käytös siihen viittaakin.

ap

Eihän tuollaisen syyn takia erota ja sekoiteta lasten elämää, vaan opetellaan puhumaan oman miehen kanssa ja kertomaan mitä haluaa. Jos se puhuminen ei teiltä kahdelta onnistu, vaikka on lauma lapsia saatu aikaan, niin menkää sitten johonkin parisuhdeneuvontaan. H......i, heti ollaan repimässä lasten elämää pirstaleiksi, kun itsellä ei ole kivaa niin kuin teininä!!!!

ja siinä ei enää auta miettiä lapsia ja ehjää perhettä. Jos äiti saa aina kuulustelun ja riidan omien menojensa päätteeksi, lapset oppivat, että äitien ei kuulu mennä minnekään ja että heidän äitinsä on tuhma. Ja että isät määräävät. Tällainen esimerkki, vaikkakin sitten ehjässä perheessä, ei tee näistä lapsista kovin miellyttäviä kumppaneita parisuhteessa. Varsinkin tytöille tuollainen miehen ja naisen roolittaminen on äärimmäisen haitallista.



Näen kyllä miehen käytöksen hyvin haitallisena. Hän pyrkii kontrolloimaan. Ei tuo ole mikään oikea parisuhdemalli. Parisuhteen pitäisi perustua tasavertaisuuteen, vaikka roolit olisivatkin erilaiset. Molempia kunnioitetaan ja kuunnellaan päätöksenteossa.



Ap, suosittelen todella merkittävää keskustelua miehen kanssa. Siis kahden kesken, lapset poissa kotoa ja kaikki asiat esille. Ja sitten ne pelisäännöt, jos päätätte liittoanne jatkaa.

jatkat kuten ennenkin tai et jatka. Toista et voi muuttaa etkä hänen asenteitaan korjata, voit vain päättää elää itse toisella tavalla. Jos utelee, sanot että kaikki ei kuulu hänelle.

ehdottomasti parisuhdeterapiaan !



Siellä kolmas osapuoli osaa ottaa kantaa teidän tilanteeseen, osaa esittää kysymyksiä ja siellä voitte saada keskusteluyhteyden.



Ellei tästä ole apua, mielestäni olet itse yksin vastuussa onnellisuudestasi. Kun Äiti on onnellinen ja voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Niin se vain on.

ja aikuista ihmistä ei saa sinne väkisin raahattua.

Eroa olen miettinyt ja sillä kannalla, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Aloin vaan epäillä olenko väärässä kun lähipiiri on sitä mieltä, ettei tällaisen takia kannata erota.

Olen myös sanonut miehelle kun utelee mitä olen tehnyt, ettei kaikki kuulu hänelle, mutta sillon mies on vielä uhkaavampi.

Lapset eivät onneksi ole näitä riitoja joutuneet todistamaan. Mies ei ole lasten läsnä ollessa kysellyt vaan vasta kun lapset jo nukkuvat. Silti en enää kauaa jaksa jos arkemme on jatkossakin tällaista.

ap

ehdottomasti parisuhdeterapiaan !

Siellä kolmas osapuoli osaa ottaa kantaa teidän tilanteeseen, osaa esittää kysymyksiä ja siellä voitte saada keskusteluyhteyden.

Ellei tästä ole apua, mielestäni olet itse yksin vastuussa onnellisuudestasi. Kun Äiti on onnellinen ja voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Niin se vain on.

Päätös on vain sinun, et saa miestäsi siihen väkisin mukaan.

jos miehen käytös ei muutu niin, että voisin käydä ilman pelkoa harrastuksissani tai ystävillä niin ei meidän liitolla ole tulevaisuutta. Tämän kotona olemisen seurauksena masennukseni on uusinut ja nyt ei tunnu lääkkeetkään auttavan, en tiedä oisko osasyy siinä, että tiedän, ettei tämä arki muutu ja se ahdistaa aina vaan enemmän.

Eropäätös ei ole helppo, mutta uskon, että olisin onnellisempi yksin lasten kanssa kuin nyt tässä liitossamme.

Lapsia ei ole tarkoitus jakaa vaan he jäävät luultavasti minun kanssani asumaan tähän taloomme ja mies muuttaa pois ja tapaa lapsiaan.

ap

miehestä eroaminen, niin tekeekö se sitten onnelliseksi? Tahdotko puolittaa talon, sukulaiset, ystävät ja lapset?

Kuka ottaa puolet lapsista, kuka jää asumaan taloon? Muutatko sinä ja minne? Jos onnellisuutesi on kiinni siitä, että tarvitset omaa aikaa, ilmoitat siitä miehelle nyt. Kerrot, että aiot ottaa vastedes yhden illan viikossa omiin menoihisi ja hän voi tehdä samoin.

ja niin edelleen. Ilmoita reunaehtosi tai vaihtoehtona oleva ero.

Älä oleta, että mies on kanssasi samaa mieltä. Ehkä hän haluaa sinun lähtevän kodista,koska sinä olet se joka on siellä onneton. Olet itse vastuussa masennuksesi hoidosta, älä sälytä sitä jatkossa miehen niskaan.



Parantuminen ja onnellisuus lähtee omista valinnoistasi.

Lähipiirissä on muutamia näitä mustasukkaisia miehiä (siis niin mustasukkaisia, että se ylittää todellakin tavallisen toisesta välittämisen rajan - mielestäni raja menee juuri noissa kuulusteluissa joka jumpan tai kaupassakäynnin jälkeen), ja joskus tilanne on tajuttu vasta, kun löytää itsensä hakattuna ja ihmettelee ylipäänsä henkiinjääntiään... Jos mustasukkaisuus on sairaalloista, siihen helposti liittyy ennen pitkää väkivaltaa. Ja joku viisaasti huomauttiukin, että teillä kotona on aika huono parisuhteen malli lapsille. Ei kai se ero olisi maailmanloppu, elämää senkin jälkeen on, luultavasti parempaa.

siis ei uskonut, että olin tosissani eron suhteen, mutta sillon puhuimme, että hän muuttaa pois ja minä jään tähän lasten kanssa. Lisäksi minä olen tästä talostamme suurimman osan maksanut.

Olen miehelleni jo aiemmin sanonut, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa muuttua ja antaa minun käydä harrastuksissani ja tavata ystäviäni ym. ilman että kuulustelee sen jälkeen. Pari kuukautta sain käydä omissa menoissa ilman kuulustelua ja sitten taas palattiin samaan.

Niin ja tiedän kyllä, että olen itse vastuussa masennukseni hoidosta enkä mielestäni ole sälyttänyt sitä miehelleni, mutta olen sitä mieltä, että voisin henkisesti paremmin ilman mieheni kuulusteluja. Ja oman osani olen tehnyt sen suhteen, jotta mies ymmärtäisi eli keskustellut miehen kanssa ja kertonut miltä ne kuulustelut tuntuu jne, mutta muutosta ei tapahdu eikä mies myöskään suostu parisuhdeterapiaan.

ap

Älä oleta, että mies on kanssasi samaa mieltä. Ehkä hän haluaa sinun lähtevän kodista,koska sinä olet se joka on siellä onneton. Olet itse vastuussa masennuksesi hoidosta, älä sälytä sitä jatkossa miehen niskaan.

Parantuminen ja onnellisuus lähtee omista valinnoistasi.

ja kuten kirjoitin, että se ero alkaa tuntua ainoalta oikealta vaihtoehdolta, vaikkei vanhempani tai ystäväni samaa mieltä olekaan.

Edessä on vielä keskustelu miehen kanssa tulevana viikonloppuna kun lapset ovat poissa kotoa ja sovitaan lasten tapaamisista ym. ja ero laitetaan vireille. Tai näin olen ajatellut, mutta saa nähdä miten vaikeaksi menee kun mies ei vaikuta uskovan, että oikeasti voisin haluta eron.

ap

Sitten sinä menet terapiaan, että uskallat tehdä tarvittavat päätökset ja elämänmuutokset.

perheterapiaan



tee dr.phil.com erotesti

elämäsi kuulostaa aika ahdistavalta. Vaikka miehesi ei käy näitä keskusteluja lasten nähden niin luulen, että he mielellään näkisivät onnellisen äidin.



Kun puhutte näistä asioista vkloppuna, turvaa selustasi. Toivottavasti et joudu mihinkään väkivaltaiseen tilanteeseen. Olisi varmasti hyvä jos pääsisitte sinne terapiaan yhdessä, mutta harvoin vanha koira uusia juttuja osaa. Onnea jatkoon!

ja saavat parisuhteesta täysin väärän kuvan. Kyllä se ero on tässä tapauksessa se oikea ratkaisu, varsinkin, jos mies ei suostu parisuhdeterapiaan.

Eihän tuollaisen syyn takia erota ja sekoiteta lasten elämää, vaan opetellaan puhumaan oman miehen kanssa ja kertomaan mitä haluaa. Jos se puhuminen ei teiltä kahdelta onnistu, vaikka on lauma lapsia saatu aikaan, niin menkää sitten johonkin parisuhdeneuvontaan. H......i, heti ollaan repimässä lasten elämää pirstaleiksi, kun itsellä ei ole kivaa niin kuin teininä!!!!